Elämäni aakkoset: E

Eläimet

Eläimet! Olen varmaan ihan taaperosta asti tykännyt eläimistä ja ihmetellyt muurahaisten vahvuutta, perhosten väriloistoa ja lintujen lauluääniä.

Kesän kohokohtia oli kun pääsin Korkeasaareen äitini tädin kanssa. Hän asui Kulosaaressa ja kujimme Mustikkamaan kautta ihailemaan leijonia ja apinoita. Hämärästi muistan jääkarhutkin, niitä Korkeasaari nyt suunnittelee ottavansa uudestaan. Tosin ei taatusti siihen samaan ahtaaseen "linnaan". 

Kotiinkin sain koiran pitkän neuvottelun jälkeen koiran, Ludden, joka toimi lukukoirana, iltapäiväkerhon vetäjänä, tukena ja turvana. Olisin kyllä halunut marsun, akvaarion, gerbiilin tai jotakin muuta pientä ja suloista, mutta sain kuulla että sitten kun asun oamssa kodissani saan pitää mitä haluan. Koiria kotona kyllä oli sitten enemmän kuin Ludde, "piikiltä pelastettuja" maassamme riitti ja isäni heltyi kun katsoin häntä syvälle silmiin. 

Jossakin vaiheessa tutustuin sitten elämäni mieheen, hänen kotoota löytyi onneksi gerbiilejä, marsuja, kani ja undulaatteja, jossakin vaiheessa siten koirakin, joten sain kuin sainkin niitä eläimiä elämääni vaikka asuinkin kotona. Ja olihan meidän molempien siskoilla hevonen, joten niitäkin pääsi katselemaan.

Ja kun muutin kotoota, seurasin sitten äitini ohjeistusta. Ensin hankin akvaarion opiskelijaboksin nurkkaan. Kun muutimme tulevan mieheni kanssa saman katon alle hän toi linnut tullessaan. Muutaman kuukauden miettimisen jälkeen hankimme koiran, olihan opintolaina nostamatta ja sillä tiellä olemme. Kun ensimmäinen yhteinen lintumme muutti meille päätin että lemmikit saavat kutsumanimensä aakkosjärjestyksessä (!). Kirjaimetkin loppuivat kesken, joten leopardigekkomme ovat sitten saaneet nimensä ihan sattumanvaraisesti. 

Ludde ja omistajansa, joskus 1980-luvulla

If having a soul means being able to feel love and loyalty and gratitude,
then animals are better off than a lot of humans.~ James Wight (Herriot)