Canon tai Coca-Cola
Olin jo päättänyt että yllätän teidät enkä pistäkään hiilihaapojuomaa c:n kohdalle. Mutta sitten tuli äitienpäivä ja sain uuden cokispurkin! Partiolainen oli tehnyt minulle keksipurkin, joka sisälsi suklaita. Jokaisen suklaan käärepaperiin oli kirjoitettu keksi, niin että tiesin että kyseessä oli keskipurkki. Kannessa vielä purkinavaamisrengas maalattuna. Ihan aito cokispurkki siis!
Herra Pemberton tuskin tiesi mikä villitys hänen päänsärkylääkkeestään tulisi ja että sitä myytäisiin maailmanlaajuisesti litratolkulla päivittäin. Aikamoisia päänsärkyjä ihmisillä, kun niin paljon lääkettä tarvitaan. Tosin ihan alkuperäistä lääkettä nykyinen juoma ei ole, jo herra Pemberton totesi että hänen lääkeensä myy paremmin kun sekaan pistää hiilihapotettua vettä ja myy juomaa janoon. Mutta uskokaa tai älkää, cokis auttaa minunkin päänsärkyyn, ainakin joskus. Silloin kun särky johtuu puhtaasti dehydraatiosta tai alhaisesta verensokerista.
Purkkeja on tällä hetkellä reilu 600 erilaista tuolla takkahuoneessamme. Tai oli kun viimeksi laskimme ne, itse asiassa minulla ei ole oikein käsitystä siitä montako noita on. Mieheni on sitä mieltä että kokoelmaa pitäisi jotenkin rajoittaa, en vaan tiedä miten. Tietysti jos alkaisin kerätä joulupurkkeja saisimme hurjasti tilaa tuonne, mutta mitä teen synttäripurkilleni siinä tapauksessa?
Alunperin olin kuitenkin päättänyt että c olisi Canon. Lempparini joka kulkee mukanani Arielissa. Ja aika monessa muussakin paikassa. Kun vielä vietimme ratsastajan kanssa hänen synttäreitään Taikakuvan valokuvauskurssilla saan nykyään jopa hieman enemmän irti kamerastani.
Uusin purkkini <3 |
With Canon you can
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti