Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Elämäni aakkoset: J

Joulu

Tuskinpa tämä on kenellekään yllätys? J on joulu. Oikeastaan en tiedä miksi juuri joulu on se tärkein pyhä. Miksi ei esimerkiksi pääsiäinen kipua samalle tasolle? Vapaapäiviähän silloinkin on tarjolla.

Kai tämä johtuu lapsuuden muistoista? Joulua hehkutetaan kuukausia ennen joulua. "Ellet ole kiltisti ei Joulupukki tule käymään. Tontut katselevat". Sai kirjoittaa toivomuskirjettä ja aika usein ne toiveet sitten toteutuivatkin aattona. Oli sitten ollut kiltti tai ei.

Nykyään tärkeintä joulussa on perheen yhdessä oleminen ja lasten ilo. Mutta olen äitini kanssa samaa mieltä: yksi lahja on saatava, myös tässä iässä. Sisältö ei ole kuitenkaan se tärkein asia vaan se jännitys kun saa arvuutella mitä paketissa voisi olla. 


I wish we could put up some Christmas spirit in jars
 and open a jar of it every month.
~Harlan Miller


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...