Lukemista taimille

Olen jo monta vuotta haaveillut kasvimaasta.

Valitettavasti olen vaan maailman laisikin rikkaruohojen kitkijä, pihamme on lähinnä kalliota ja haaveilu ei oikein tuota tulosta ellei sinne pihalle oikeasti jaksa mennä.

Tänä keväänä olen jostakin kumman syystä innostunut tuosta puutarhastani, tai no kalliostani, ihan tosissani. Olen jo useampana päivänä löytänyt itseni pihalta, viime viikonloppuna tuhosin, ainakin mieheni mielestä, yhden kukkapenkin. Piikikkäät ruusut saivat muuttaa roskiin ja koko penkki möyhittiin mullalle. Siinä sai vuohenputket kyytiä, toivon että edes tuo osa kukkapenkkiä pysyisi vuohenputkettomana hetken. Nyt siinä on hieman penkin vanhoja taimia uudelleen istutettuna, uusia sipulikasveja ja jonkinverran perhosia houkuttelevia kukkasia, tai ainakin niiden siemeniä. Katsotaan miltä tuo sitten näyttää kun joku noista edes itää.

Samalla kun kaivoin kukkapenkkiä pyysin miestäni toteuttamaan haaveeni kasvimaasta. Onneksi tyttäreni tietää miten isi pistetään töihin, sain kuin sainkin vaiheen yksi valmiiksi. Tänään sitten jatkoin projektia itse.

Katsotaan nyt miten mansikantaimeni viihtyvät tuolla kerrostalossaan. Kuormalavojen reiät on tukittu sanomalehdellä, ideana olisi että kun multa hieman pakkautuu ja kasvien juuret leviävät multa pysyisi tuolla ilman erillistä tukea.

Mansikan taimia siis tuolla lavan alaosaissa, yläkertaan on istutettu rosmariinia, basilikaa, tilliä, persiljaa ja ruohosipulia. Lisää masikkaa on tulossa, kunhan taimet kasvavat hieman isommiksi, teen sitten lisää reikiä lehtiin. Ja rikkaruohoille tuolla ei ole tilaa. Eihän?