Elämäni aakkoset: D

Disney

Disneyllä on erityinen paikka sydämessäni. Isäni luki minulle iltasatuja, usein Valittujen Palojen suuresta satukirjasta, mutta tiistaisin oli Aku Ankka päivä ja silloin luettiin Akkaria! Vaikka opin itse lukemaan, tahdoin silti että isi luki minulle iltasadun tiistaisin. Isi tosin yleensä valitsi sen sivun pituisen tarinan, mutta juhlaa se oli silti. 

Ensimmäinen elokuvakäyntini jonka muistan oli kummitätini kanssa. Kävimme katsomassa Pelastuspartio Bernard & Biancan. Siihen aikaan elokuvia ei dubattu, vaan alareunassa pyöri teksti jota luki, mikäli ehti. Oi että se oli jännittävää. Istua pimeässä salissa, katsomassa elokuvaa jossa hiiret puhuivat vierasta kieltä.

Ennen sitä olin toki tutustunut Disneyn elokuviin Samu Sirkan Joulutervehdyksessä. Se oli jouluaaton huippuhetkiä kun sai jännittää mikä olisi "vuoden elokuva". Ehdoton suosikkinini Samun joulutervehdyksessä on Kaunotar ja Kulkuri ja ennen kaikkea se spagettikohtaus.

Mamma Mia, mikä elokuva!

Tänä päivänä jouluaaton yllätystä ei tule koska elokuva on luultavasti ilmestynyt jo Blue Rayna ja katsottu useampaan otteeseen ennen aattoa. Tosin Samua Sirkkaa katsotaan silti. Siskoni ja minun toimesta. Lapset eivät ole yhtä kiinnostuneita.

Kun minä olin pieni elokuvat katsottiin musta-valkoisesta telkkarista vuosia sen jälkeen että ne olivat pyörineet elokuvissa. Kun omat lapseni olivat pieniä oli VHS:kin jo hieman vanhentunut ilmiö. Lapseni olivat ihan ihmeissään kun tungin kasetin soittimeen ja kuului "suomeksi" ja ilmoitin ettei kieltä voi valita. Yritin kertoa mustavalkoisista televisioista joihin ei ollut kaukosäädintä, mutta olisin yhtä hyvin voinut kertoa luolasta ja tulen keksimisestä ilmeistä päätellen. Niin se maailma muuttuu. 

Disneyn uusin klassikko Frozen on vielä näkemättä, jospa joudunkin odottamaan Samua tänä vuonna että saan nähdä pätkän huurteisesta seikkailusta?

I don't make films primarily for children.
I make them for the child in all of us,
whether he be six or sixty.
~Walt Disney