Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Rakas Joulupukki

Katsotaanpa toimiiko tämä Korvatunturille  tiedoituskanavana.

Oletan että toimii, sillä olen huomannut että Joulupukki tuntuisi lukevan blogiani. Tosin en ole ihan varma haluanko tämän kirjan, se ei nimittäin ole vielä ilmestynyt enkä ole päässyt selailemaan tai muuten tutustumaan sen sisältöön. Enkä ole myöskään tutustunut kirjasarjan aiempiin julkaisuihin. Siispä rakas Joulupukki: voisitko katsoa pidämmekö, makusi kun tuntuu näissä asioissa olevan aika sama kuin minun, tästä kirjasta ennen kuin mahdollisesti hankit sen konttiin laitettavaksi. 

Minä taas puolestani yritän tehdä parhaani että unohdan tämän postauksen ennen joulua, tosin pahoin pelkään että tämä tulee löytymään syksymmällä erinäisistä joulublogeista kun kirja oikeasti ilmestyy. 

Tuo sana "fika" on muuten sellainen joka ei omaan sanavarastooni mahdu. Kaikilla muilla osaamillani kielillä pidetään kahvitauko, myös kotimaisella versiolla äidinkielestäni. Miksi ihmeessä sille pitää keksiä om sanansa? Kuulema kyseessä on sosiaalista instituutiota selittävä sana. Jahas, kahvitauko siis ei selitä tätä? No, onneksi saan edelleen pitää kahvitaukoni täällä kotimaassani ilman erikoissanoja. Naapurimaassa nyt muutenkin tuntuvat sekoilevan noiden sanojensa kanssa. Sekoittavat sämpylät laskiaispulliin, ainakin jos sattuvat täällä tilaamaan sämpylän fiikatessaan.

Täysin epäonnistuneesta nimestään huolimatta olen kuitenkin edelleen kiinnostunut kirjasta. Luulisin.

Joten: "Rakas Joulupukki, kirjoitan sinulle näin toukuokuussa kun sattumalta satuin huomaamaan että pajallasi on ahkeroitu ja..."


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...