Elämäni aakkoset: H

Harry & Herriot

James Herriot (Wight) oli idolini kun olin pikkutyttö. Rakastin televisiosarjaa jossa Christopher Timothy näytteli Jamesia. Luin myös kaikki Herriot kirjat jotka sain käsiini. Tohtori Herriot hoiti pilalle hemmoteltua kiinanpalatsikoiraa ja ennen kaikkea sen omistajaa. Ja pelasti paukuttelevan bokserin löytämälle sille uuden omistajan jolla ei ollut hajuaistia. Herriot pelasti eläimiä liukuhihnalla ja pyöri siinä sivussa erinäisissä eritteissä. Olisi ehkä pitänyt lukea ne Herriotit vielä hieman tarkemmin pienenä? Ja uskoa ettei se ammatti aina, ei edes joka päivä, ole niin ihanaa kuin pikkutyttönä kuvittelin. Tosin, olen Jamesin kanssa samaa mieltä yhdestä asiasta: päiväkään en vaihtaisi pois. 

Hankin jossakin vaiheessa kaikki Herriotin kirjat itselleni, jossakin muutossa ne ovat vaan joutuneet jonnekin. Pitää yrittää löytää ne, sillä epäilen että ehkäpä tyttäreni, mahdollisesti, voisivat arvostaa Jamesin seikkailuja. Ja jos he eivät niitä halua lukea, minä voisin lukea ne uudestaan.

Hieman vanhempana ihastuin Harry Potteriin. Kiitos siitä kuuluu ystävälleni. Aloitin Potterit äidenkielelläni, siitä ei tullut mitään, kirja oli outo ja jätin sen, vastoin tapojani, kesken. Kun ystäväni kehui kirjoja katselin häntä hetken hieman ihmeissäni ja totesin: en pidä niistä. Vastakysymykseksi sain: oletko lukenut Kaparin käännöksiä? Sain lainaksi kolme ensimmäistä Potteria, ne luettuani olin aivan koukussa ja odotin malttamattomana neljännen kirjan ilmestymistä. Kun se ilmestyi olin jo hankkinut ne aiemmin ilmestyneet, jos on kirjoihin hurahtanut niin on. 

Ei elokuvatkaan huonoja ole, mutta eihän niihin millään saa mahtumaan koko taikamaailmaa. Mikään ei siis voita kirjoja. Ei edes Timothy, vaikka lähelle pääseekin. 

Kuva täältä

People find it far easier to forgive others for being wrong than being right.

~JK Rowling 

(Albus Dumbledore in Harry Potter and the Half-Blood Prince)