Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Juhlimaan

Olen varmaan aiemminkin maininnut että meillä on ihan huippu naapurit!

Uudetkin, vihreän aidan taakse muutavat, naapurit vaikuttavat ihanilta. Hieman huolestuttaa, sillä tutkimuksen mukaan joka neljäs suomalainen kärsii huonoista naapureista. Tutkimuksen mukaan siis meidän pitää olla ne huonot naapurit koska molemmin puolin on mukavia suomalaisia. Tosin samaisen tutkimuksen mukaan nuorilla on enemmän ongelmia kuin vanhoilla. Ehkäpä minun pitäisi tunnustaa että eläkeikä häämöttää? Tosin, tätä vauhtia en taida koskaan päästä eläkkeelle. Kun minun sukupolveni on aika jäädä eläkkeelle on eläkeikää korotettu niin paljon että voi yhtä hyvin jatkaa työntekoa loputtomasti.

Olemme kylläkin suunnitelleet kolleegan kanssa että tahdomme vanhainkotiin jossa on pyörätuolirata ruusutarhassa. Hbl taisi aikoinaan uutisoida tällaisesta ihmeestä. Piikkiössä siis vanhukset pistetään automaatin voimin ulos. Hurjasti tuota taivasteltiin lukijapalautteissa, mutta suoraan sanoen, mielummin automaatin avulla kun ei ollenkaan! Monikohan niistä ihmettelijöistä olisivat itse valmiita lähtemään ulkoiluttamaan vanhusta pyörätuolissa? Apua otetaan varmaan kaikissa paikoissa ilolla vastaan, mutta koska epäilen suuresti vapaaehtoisten lukumäärää on tuo automaatti minusta loistava ratkaisu! Tosin pahoin pelkään etten talvisin pääsisi radalle, maamme lumitilanne varmaan estää sen.

Mutta naapurit olivat aiheena. Kesällä maalasimme varastorakennuksemme ja nyt olisi aika juhlia tuota pihamme komistusta.



Vietämme nyyttäreitä maalatun talon kunniaksi. Naapurit lupasivat savustaa lohta ja täytekakkuakin kuulema on tarjolla. Siispä minä teen salaatit.

Perinteisen vihersalaatin lisäksi tarjolla on broilerisalaattia, luistelijamme suosikki, ja

Ranskalaista peruunasalaattia

2 l keitettyjä perunoita paloina. Alkuperäinen resepti puhuu uusista perunoista, mutta koska rakastan tätä salaattia sitä tulee tehtyä myös ylijääneistä perunoista talvisin.
6 rkl silputtua persiljaa En kyllä koskaan mittaa tätä määrää, viskaan sopivasti persiljaa sekaan.
2 silputtua sipulia
50 g purkki kaprismarjoja

Kastike:
2 dl öljyä suosin nykyään kylmäpuristettua rypsiöljyä, lähinnä neutaalin maun takia. Elintarvikeöljyistä toki saa valita maun mukaan
1 dl viinietikkaa Tällä kertaa käytin valkoviikietikkaa, olen tehnyt omena-, valkosipuli ym makuvariaatioilla
2 valkosipulin kynttä Nyt käytin valkosipulirouhetta kun en ollut ihan varma kaikkien vieraiden suhtautumisesta valkosipuliin. Maku on näin vähemmän hyökkäävä
suolaa aika usein käytän Herbamarea, tällä kertaa ihan perinteistä ruokasuolaa
mustapippurirouhetta

Sekoita kastike hyvin ennen kaatamista salaatin päälle. Saa mielllään maustua muutaman tunnin ennen tarjoilua. Säilyy hyvin seuraavaan päivään jääkaapissa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...