Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Aakkoset

Aika monessa joulublogissa on aakostettuna joulu.

Minulla oli pikkutyttönä aivan ihana aapinen, äidin vanha. Ihania pikku loruja jokaisen kirjaimen kohdalla. Muistan vieläkin joitakin loruja ulkoota, suosikkini oli ehdottomasti tämä: "Zebran är ett randigt djur, ränderna går aldrig ur". Ei ihme että olen ihastunut aakkosiin.  

Siispä ajattelin että mitä muut edellä sitä pienet perässä. Vai miten se nyt menikään. Olen miettinyt Asta-Öhön, muutamaa kirjainta lukuunottamatta, yhden jouluun kuuluvan asian. Joidenkin kirjainten kohdalle voisin tehdän pitkän listan, mutta päätin että valitsen sen tärkeimmän. Tosin tämänkin päätöksen kohdalla löytyy yksi poikkeus, näette sen ajallaan. 

Tahdon myös saada tästä jotakin irti itsekin. Päätin etten paljasta seuraavaa jouluaakkoskohdettani ennen kuin olen saanut ainakin viisi arvausta siitä mikä se voisi olla. Listaan arvauksennekin tuonne seuraavaan kohtaan, jäävät sitten taltteen ja inspiraatioksi. Yksi syy tähän haasteeseen on myös se että haluan nähdä lukeeko kukaan näitä tarinoitani. 

Joten heitän sitten haasteen: A! Seuraava aakkospostaus siis kun viisi arvausta on tullut. Joko tänne tai sitten tuonne naamakirjaan. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...