Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Kirje lämmittää

Kävin eilen "vaihda keltainen kassi siniseksi kassalla"-kaupassa.

Se on kovin outo kauppa, mitä ikinä lähden hakemaan sieltä on loppusumma kassalla aivan järkyttävä. Niin tälläkin kertaa. Vaikka en edes löytänyt purkkeja joita lähdin hakemaan. Sen sijaan mukaan tarttui, kuten aina, kukkia ja kynttilöitä sekä kasa kaikkea muuta tuikitarpeellista.

Löydän aina tuolta tavaraa jota en tiennyt tarvitsevani mutta mitä ilman en usko voivani elää jatkossa. Kuten tämänkertainen tärkein ostokseni: appelsiinikuoren raastin. Tähän asti olen toki pärjännyt ihan tavallisella raastimella, mutta olen ihan vakuuttunut että tarvitsen tätä erikoistyökalua ainakin kerran vuodessa. Samaan settiin kuului myös melonirauta. Sitä en tule käyttämään edes sitä kertaa, en suostu melonia ottamaan ovestamme sisään, saatika käsittelemään sitä mitenkään. Ehkäpä keksin tuolle jonkun muun käyttötarkoituksen.

Vastasiivottuun keittiööni hankin kukan. Se osottautui jalokelloksi ja sen voi näköjään istuttaa uloskin. Hankalaa tässä on että tahtoisin pitää sitä sisällä niin kauan kun se kukkii, mikä tarkoittaa että syksy lienee jo niin pitkällä ettei sitä uloskaan voi pistää. Nähtäväksi jää suostuuko talvehtimaan kellarissa. Sietää hyvin talvea, muttei kosteita talvia. Joten olisi syytä olla kunnon hanget jatkossa että kelloni jää henkiin!


Kaikkein ihaninta tuossa, sinäänsä muutenkin kauniissa kasvissa, on nuput! Pieniä kirjekuoria jotka aukeavat kauniisti kuten kirjeiden kuuluukin. Kirjeitä oli aikoinaan kiva saada. Nykyään ei kirjeitse muista muut kuin verottaja ja eräs kosmetiikkaa markkinoiva yhtiö. Muut lähettävät sähköpostia. Mitenkään vähättelemättä sähköpostiviestejä, nekin voivat olla todella ihania, kyllä kirjeessä vaan on erilainen taika.



Verottajan kirjeet yleensä eivät vaan ole yhtään taianomaisia. Joten saadakseni edes jotakin kivaa laatikkoon liityin Postcrossing yhteisöön. Ajoittain postilaatikkoomme tupsahtaa kortti jostakin päin maailmaa. Ihan kivaa sekin.

Kun lapset olivat pienempiä Joulupukilta tuli kirje marraskuun paikkeilla. Ihan käsin kirjoitettu ja tonttujen toimittamana. Hyvin olivat tontut perillä perheemme tapahtumista. Nykyään ei tontuilta tule kirjeitä. Lopetin niiden kirjoittamisen kun pikkuisemme otti ja piilotti toivomuslistansa pihalle tontuille. Pyysin saada tietää missä se on piilossa, mutta neiti ei suostunut kertomaan. Kyllä tontut sen löytävät kuulema. Kauan saimme tyttöä "vakoilla" kunnes selvivi missä kirje on. Onneksi ehdimme näkemään mihin hän meni, seuraavalla kerralla olivat tontut jo listan hakeneetkin.Hyvä että hakivat, Joulupukki osasi sitten tuoda oikeanlaisia paketteja. Ellet jaksa itse kirjoittaa kirjettä, tai siis ellei tonttuposti toimi, voi kirjeen tilata lapselle täältä.


Pukillehan voi myös lähettää kirjeen, varmaan Pukkikin ilahtuu. Ellei halua jättää tonttupostiin, kuten tyttäreni, voi kirjeen päälle raapustaa seuraavan osoitteen:

Joulupukki
96930 Rovaniemi, Napapiiri

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...