Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Teemapäivä tämäkin

Torstaina oli kansainvälinen pihvipäivä.

Kaikenlaisia päiviä sitä maailmassa onkin, mutta tämä pihvi nyt oli hyvä inspiraationa kun kävin ruokakaupassa. Parhaat pihvit tulevat grillillä, mutta en tuntenut mitään sielunpaloa olla ulkona -20 asteen pakkasessa grillailemassa, joten paistaminen sai luvan kelvata.

Koska olin päättänyt tehdä pippuripihvejä päätin myös uusia pippurivarastoni.Rosépippuria oli ihan suhteellisen tuoretta kotona. Tosin kyseessä ei ole oikea pippuri vaan sumakkikasveihin kuuluvien puiden tai pensaiden marja. Mustapippuriakin on aina kotona, sitä kuluu niin paljon että ei ehdi vanhenemaan. Mustapippuri on raakan poimittu pippuri joka kuivataan auringossa. Mikäköhän käymisreaktiokin tuossa tapahtuu? Viherpippuria tuli ostettua, se on raaka pippuriköynnöksen hedelmä joka pakastekuivataan ja säilötään sitten etikkaan. Valkopippuri taas on kuorittu kypsä marja. Sitäkin hankin. Lisäksi käytin vielä maustepippuria, joka ei ole pippuri sekään. Mutta siitä olenkin jo tarinoinut aiemmin

Pippuripihvi

Naudan ulkofielettä tai muuta maistuvaa lihaa
sinappia
pippuria

Ota liha ajoissa lämpiämään, jääkylmää lihaa ei kannata paistaa. 
Levitä pihvin pintaan sinappia


Ripottele pihvin pintaan vastarouhittua pippuria, minä käytin ylempänä mainittuja mausteita.


Paista pihvejä parisen minuttia/puoli tarpeeksi kuumalla pannulla.

Yleensä kun paistan pippuripihvejä liekitän ne, mutta tällä kertaa tyydyin pelkkään kermakastikkeeseen. Ei arki-iltana voi liiallisuuksiin sentään mennä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...