Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

torstai 7. maaliskuuta 2013

Ei lapsille sopivaa?

Muistatteko viime vuosituhannen reseptikorttilaatikot?

Sellaiset muovikotelot joihin sai järjestellä pikkuisia kortteja tietyn lajittelusysteemin mukaan. Rakastin niitä! Se oli juhlapäivä kun kortit tipahtivat postilaatikkoon. Seuraava versio niistä oli mapitettavat kortit ja nyt ollaan sitten siirrytty vaiheeseen Prinsessalehti aikuisille.

Ihan helposti tämä ihme ei kaupasta löytynyt, mutta tänään sain silminnäkijän havaintoraportin: niitä on isossa Plop-kaupassa.

Ensimmäistä kertaa olen siis maksanut mainoskirjeestä! Ehkäpä tuo oli liioittelua, mutta hieman samanlainen olo minulle tuli kuin mainoskirjettä avatessa kun aloitin tuon Koristeelliset kakut "paketin" purkamista. Pastellinvärisiä lappuja suorastaan "räjähti" ympäri asuntoamme. "Tilaa, seuraavassa numerossa, vain sinulle, seuraa meitä FB:ssa..."

No, aletaan nyt sitten purkaa tätä kaaospakettia askel kerrallaan. Aika paljon tavaraa ainakin tuli 2.95 hintaan.

Tämä keräilysarja, vai mikä oikein lie, aikoo ilmestyä joka toinen viikko. Ehkä hieman turhan nopeaan tahtiin minusta. Kerran kuussa riittäisi minulle, tällä vauhdilla en taatusti ehdi edes tutustumaan kunnolla edelliseen pakettiin ennen kuin seuraava jo olisi haettavissa kaupasta. Mikäli en jaksa etsiä kaupasta pakettia, voin tilata sen kotiini ja saan vielä "bonuslahjoja" kaupan päälle. Tosin silloin lehdet toimitetaan 2/kerta. Ainakin alussa. Sitten siirrytään 4 lehteä/kerta toimituksiin. Tietysti säästän postikuluissa kun niitä lisäillään / lähetys. Miksi minulle tulee mieleen eräs posliinikauppa? Tilauslappusia löytyi muuten ihan kaksin kappalein, mikäli toinen olisi vahingossa hukkunut.

Itse lehdellä on kansi irrallisena kiiltopaperille painettuna ja tämän irrallisen "kuoren" alta löytyy lehti. Tuo tuplakannen tarkoitus jää minulle hieman epäselväksi. Lähinnä paperintuhlausta kaikki nuo osat. Mainosta, mainosta, mainosta...

Lehden yleisilme on värikäs ja suhteellisen selvä. Tosin inhoan värikkäitä tekstejä värikkäillä pohjilla, perinteinen vaalea pohja, tumma teksti vaan on kaikkein miellyttävin silmälle. Kuvat ovat hyvin selviä ja pikavilkaisulla tekstitkin ymmärtää ihan hyvin. Uskoisin että perheen nuoriso ainakin innostuu ideoista. Tosin kun luin kohdan varoitus tuli kyllä hieman absurdi olo: Ei alle 14 vuotiaille! Siis mitä? Luin ihan kahteen kertaan ja myös äidinkielelläni. Kyllä: ei alle 14 v. Sisältää pieniä osia. Tukehtumisvaara.
Anteeksi mitä? 14 v. alkaisi nieleskellä piparkakkumuotteja tai kimallepurkkeja? Vai onko lehdessä jotakin muutakin sisältöä kuin kakkujen koristeluohjeita? Hieman olen nyt suu auki täällä. Minä kun luulin että tämä olisi kiva "meille tytöille" suunnattu paketti. Eipä ehkä ollutkaan? Olisikohan sittenkin pitänyt ostaa Hello Kitty -lehti?

Nuo perhosmuotit ovat suloisia. Ne olivat oikeasti syy siihen että hankin tämän paketin. Niitä saa yli 3 vuotias käyttää, joten eivät ainakaan ne aiheuta tukehtumisvaaraa. Tuollainen isompi perhosmuotti oli jo aikaisemmasta, ainakin lähes samanlainen, mutta eihän piparkakkumuotteja koskaan voi olla liikaa?

Mukana tuli myös pieni purkki koristehilettä. Se on luokiteltu myrkyttömäksi, mutta sitä ei tulisi syödä. Siis hetkinen ja anteeksi tyhmyyteni. Eikö tarkoitus ollut tehdä kauniita kakkuja? Minun maailmassani kakut ovat syötäviä. Kaikilta osiltaan. En edes harrasta kakkupapereita, koska minusta on ällöttävää kun kakussani on paperinpalasia. Miten ihmeessä ne saa pois suusta jos ne sinne eksyvät? 10 sormijärjestelmä suussa kun ei ole kovin herkullisen näköistä ja kakkua syödään yleensä seurassa. Ainakin minä syön. Turhake on sana joka tulee mieleeni tuosta välkepulverista. Plussaa kuitenkin siitä että myös lehdessä muistutetaan ettei hilettä suositella syötäväksi. Tosin ei itse valmistustekstissä, mutta pienellä printillä viereisellä sivulla.

Neljäs kylkiäinen on sitten pahvinen kuppikakkuteline. Saksaksi varoitellaan ettei saa polttaa kynttilöitä lähettyvillä eikä säilyttää pahvia avotulen läheisyydessä. Avotulen läheisyyteen tuo pahvi varmaan aika nopeasti joutuu, tuskinpa se kovin kauan siistinä ja ehjänä säilyy. Enkä pahvitornia kyllä ala säilyttämään koottuna kaapissa, vaan se puretaan kunnes ei kestä legopalikkoina oloa.

8 seuraavan lehden kylkiäisetkin on jo muuten listattuna yhteen lappuun, numeron 6 kirjainmuotit hieman kyllä houkuttelevat. Mutten täytyy sanoa etten ole ihan vakuuttunut tästä lehdestä. Varmaan saa hyviä ideoita ja oletan että sorrun tähän vielä jatkossakin silloin tällöin, mutta tilauslappua en aio palauttaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...