Tontun partaa

Ystävä lähetti kesken työpäivän aivan ihanan viestin. Kuvassa oli naavaa roikkumassa oksassa ja mukana viesti: Tontun partaa puussa? Typerä Espoon kaupunginosa-yhtiö tai sitten tuo Salon ylpeys on syypää, en saa kuvaa siirrettyä puhelimestani teillekin nähtäväksi. Saatte tyytyä sanaani: se oli tontun partaa! Ihan selvästi. Hyvä että niitä talven (ja joulun) merkkejä löytyy luonnosta, edes puista, täällä ainakin on muuten kovin synkkää ja pimeää.

Taisin aiemmin luvata jokaiselle joulukuun päivälle joululaulun?
Aloitetaan siitä jota kaksi teistä ehdotti: Varpunen jouluaamuna.
Isäni ei voinut sietää kun lauloin aikoinaan: Joulu on koditon... Miten niin se on koditon, oli joka kerta se pakollinen kysymys. Topelius kirjoitti aikoinaan kyseisen runon. Hänen oma poikansa oli kuollut samana vuonna. Tämä on oikeastaan äärettömän traaginen laulu, jonka Otto Kotilainen teki melodiallaan tunnetuksi. Tosin monet Topeliuksen runot ja sadut ovat aika synkkiä.

Nu så föll den vita snö,
vita snö,
föll på björk och lindar,
frusen är den klara sjö
klara sjö,
väntar vårens vindar.
Liten sparv,
fattig sparv,
ätit upp sitt sommararv.
Frusen är den klara sjö,
klara sjö,
väntar vårens vindar.

Vid den röda stugans dörr,
stugans dörr,
stod en liten flicka.
–Sparvelilla, kom som förr,
kom som förr,
kom ett korn att picka!
Nu är jul
i vart skjul,
sparvelilla, grå och ful,
sparvelilla, kom som förr,
kom som förr,
kom ett korn att picka.

Sparven flög till flickans fot,
flickans fot,
flög på glada vingar:
– Gärna tar jag kornet mot,
kornet mot,
kornet som du bringar.
Gud skall än
löna den,
som är här de armas vän.
Gärna tar jag kornet mot,
kornet mot,
kornet, som du bringar.

Päätin että Hector saa laulaa tämän täällä.

Joulu on koditon, tässäkin versiossa, mutta onko sen niin väliä? Nauttikaa

Ja jos haluatte laulaa mukana niin:

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
Järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
Järven aalto jäätynyt talvi pakkasessa.

Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
Tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
Tule tänne riemulla, ota siemen multa!

Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!

En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta,
Olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
Pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
Pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.