Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen, joka ei saa suututtaa lukijoitani sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan. Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan, älköön kukaan sitä karkottako.
Kolmannen päivän tehtävä oli kirjoittaa joulupukille. Teen sen kun keksin jotakin kirjoitettavaa, juuri nyt kirjeessä olisi vaan kuulumisia.
Loikkaan siis neljänteen päivään, jossa pitää valita päivän joululaulu.
Hetken mietin että jakaisin jonkun minulle uuden laulun. Kuten esimerkiksi tämän "En stilla väntan". Jos nyt oikein ymmärsin, tämä on vuodelta 2016. Pitäisi varmaan kuunnella muutamaan otteeseen, vielä en ainakaan ole ihan vakuuttunut tästä.
Viime aikoina lempijoululauluni on ollut Jöbackin "Decembernatt". Varmaan osittain siksi että tätä kuuntelimme siskoni kanssa kun teimme hieman tylsemmän reissun yhdessä. Hauskaa meillä oli kun kuuntelimme joululauluja keskellä kesää. Onneksi on sisko joka ymmärtää että raskas työ vaatii joululauluja!
Joulukuussa menemme kuuntelemaan Jöbackia livenä. Luonnollisesti siis siskoni kanssa.
Päivän tehtävänä on kertoa mikä jouluinen saa minut hyvälle tuulelle. Monikin asia, mutta glögi on aika kestosuosikki. Pari päivää sitten hymyn huulilleni nostatti ystävän tuoma pullo. Rocky Road Glögi.
Pullo on mitä suloisin ja Alkon sivusto kuvaa tämän punaviini glögiä seuraavasti: Runsaanpunainen, kypsän marjainen, vaahtokarkkinen, pähkinäinen, kevyen suklainen, kanelinen, kardemummainen. En ole vielä maistunut tätä, palaan varmaan asiaan kuitenkin aika pian, en usko että tuo kauan ehtii pullossa odottaa. Sen verran utelias olen. Toinen talven uutuuksista joka hieman houkuttelee on Valkia Talvimustikka glögi. Ihan siksi että mustikkaglögit pääsääntöisesti ovat olleet lempiglögejäni, sen perinteisen rinnalla. Eikä Jouluglögiä tänä vuonna saa kuin Vadelmana. Se sekoitettuna mustikkaan on muuten hyvää! Ja kyllä se nyt ilman mustikkaakin uppoaa. Vuoden Loimu on L&Pn kotisivun mukaan "puolukkainen metsäretki". No, pakkohan sitäkin on maistaa. Viime vuosina olen ollut sitä mieltä että Blossa, hurjan hyvästä markkinoinnistaan ja odotusten nostattamisesta huolimatta, on hieman hukannut sen oikean glögin, erikoisuutta tavoitellessaan. Loimu on ollut huomattavasti parempi. Tänä vuonna Blossa satsaa sitruunaan, rosmariiniin, timjamiin ja basilikaan. Kaikista sinäänsä pidän, mutta niiden kanssa haluan vaikka broileria. En koe tarvetta tunkea niitä glögiin. Pullon takia voisin ostaa Jouluhetki glögiä, tosin se on valkoviinipohjainen joten voi olla etten ihastu. Kuva on varastettu Iltalehden sivulta, jossa myös resepti perinteisempään Rocky Roadiin, tosin jouluisella tvistillä.
Lokakuu nyt on loppumaisillaan, mutta estääkö se nyt oikeastaan minua aloittamasta? Varsinkin kun haastekin on viime vuodelta :) Hauskaahan tämä on, ja katsotaan nyt riittävätkö rahkeeni vastaamaan kaikkiin kysymyksiin.
Ensimmäinen tehtävä oli kuvailla itseään jouluhenkilönä valokuvan avulla.
Jahas. Mikäköhän kuva sekin olisi? Toisin kun monet uskovat, kotimme ei ole yhtä kimallenauhaa ja kuusenoksaa, joskin täällä varmaan on joulukoristeita enemmän kuin monessa muussa kodissa. Sen sijaan, mitä oikeasti rakastan joulussa, on rauha ja aikaa nauttia perheestä ja yhdessäolosta. Juoda lämmintä glögiä kynttilänloisteessa.
Joten poimin kuvista tämän kälyni luonna otetun kuvan. Kynttilä ja monta glögimukia.
Miksipä ei, tämänhän voi näppärästi yhdistää Helmet lukuhaasteeseen. Kyseessä on Hyllynlämmittäjä haaste, jossa pitää valita 12 kirjaa jotka nököttävät kirjahyllyssä lukemattomina. Kirjahyllyssäni ei ole lukemattomia kirjoja, mutta muuten niitä kyllä täältä löytyy. Nappasin sängyn vierestä 12 kappaletta, tosin huomasin ottaneeni yhden luetun joten joudun vaihtamaan sen johonkin toiseen. Mutta muuten, tässä minun tusinani.
Mistä haaste alunperin on lähtenyt käyntiin, sitä en tiedä, minä näin Facebookissa tämän.
Mutta käydäänpäs tämä pino läpi ennen kuin vaihdetaan tuo yksi toiseen.
1) Håkan Nesser: Människa utan hund. Siskoni antama syntymäpäivälahja joka makasi toista kuukautta yöpöydälläni. Nyt olen aloittanut, on muuten lukemisen arvoinen! Lisää kun olen saanut luettua loppuun.
2) Watterson: The Essential Calvin and Hobbes
Ostin viisi Lassi ja Leevi kirjaa itselleni joululahjaksi kirpparilta. Lukematta edelleen, mutta rakastan Calvinia, joten eiköhän tämä tule luettua.
3) Karin Fossum: Den som älskar något annat
Kirjaston kierrätyshyllystä mukaan tarttunut kirja. Päätyy varmasti takaisin sinne kun olen ehtinyt lukemaan.
4) Noah Hawley: Kaikki sanovat tahdon
Kierrätyshyllystä tämäkin. Oletan että takakannen teksti on ollut syy tähän valintaani: Viihdyttäviä ajatuksia herättävä romaani siitä mitä rakastavaisille tapahtuu papin aamenen jälkeen.
5) Harri Nykänen: Ariel
Tämän olen lukenut. Miksi se ei ole päätynyt kirjahyllyyn, sitä en tiedä. Pois se ei ole lähdössä, sain sen ystävältä kun näin hänet viimeistä kertaa sairaalan ulkopuolella. Hän sanoi että minun on luettava kirja, ihan nimensä takia. Luinhan minä.
6) Camilla Läckberg: Olycksfågeln
Kirjastosta tämäkin. Valittu koska kyseessä on Läckbergin kirja jota en ole lukenut. Päätyy kiertoon tämäkin kun olen sen lukenut.
7) Danielle Steel: Hänen kuninkaallinen korkeutensa
Kesähömpäksi otettu kierrätyspisteestä. Jäi vaan kesällä lukematta, kuten niin monet muutkin lomakirjoiksi tarkoitetut. En tainnut lukea ensimmäistäkään kirjaa lomani aikana. Eikä minun tarvitse edes epäillä, en lukenut. En tehnyt mitään muuta kun imin itseeni kaiken minkä pystyin ennen kuin oli pakko luopua.
8) Kimberly Belle: Viimeinen henkäys
Näköjään ollut tarjouksessa jossakin. En edes muista ostaneeni tätä. Olisiko ollut sairaalan R-koiskissa tarjolla. Olinko kuvitellut lukevani?
9) Cecelia Ahern. Suoraan sydämestä
Tämäkin on riippumattokirjaksi tarkoitettu. No, tuleehan se kesä sieltä taas. Onko sitten riippumattosäitä, sitä en osaa sanoa.
10) Corinne Hofmann: Den vita massajen
Tätä on hehkutettu eri paikoissa. Jospa nyt vihdoinkin saisin luettua?
11) Michael Connelly: Återkomsten
Harry Bosch <3
12) Patricia Cornwell: Valokeilassa
Tämä minun piti lukea sairaslomallani alkuvuodeesta. Ei tätä pimeällä uskalla kuitenkaan lukea.
Kömmin sitten pilkkopimeeseen makuuhuoneeseemme, ojensin käden kirjapinoon ja nappasin keskivaiheilta kirjan. Sattui olemaan sitten tämä
Michael Connelly: Kadonnut valo
Miten minulla voi olla kaksi Boshia lukematta kotona?
Blogi on elänyt hiljaiseloa hyvin kauan, johtuen omaa elämää
mullistavista asioista. Nyt alkaa arki pikkuhiljaa taas voittaa ja elämä jatkuu.
Olen kyllä usein ajatellut että kirjoittaisin, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tai kuvia. Siispä kun Pauska haastoi minut vastaamaan kysymyksiin päätin tarttua haasteeseen ja naputella tännekin jotakin.
Kamalin ruoka:
Isäni opetti ettei ruoasta saa sanoa että se on kamalaa, mutta kun hän, yhden ainoan kerran elämässään, teki ruokaa joka oli kertakaikkiaan kamalaa, jopa hän tunnusti ettei rakuuna ole ihmisruoaksi kelpaavaa. Vieläkään en kestä rakuunan makua.
Kun tulimme parikymmentä vuotta sitten kotiin Zakynthokselta olin tilannut maidottoman ruoan lennolle. Siinä oli rakuuna. En vaan pystynyt syömään kun maistettuani tajusin mausta mitä jouduin syömään, vaan annoin annokseni miehelleni. Seuraavana päivänä saimme eristyshuoneen Jorvista yhteiseksi majapaikaksemme. Syynä ruokamyrkytys, joka ei varmaankaan johtunut rakuunasta, mutta asenteeni kyseistä yrttiä kohtaan ei parantunut.
Syötäviä yrttejä
Herkkuruoka:
Itse asiassa pidän eri ruoista eri vuodenaikoina. Ja huomaan pitäneen lapsena eri ruoista kuin nykyään. Kestosuosikkini on kuitenkin lihakeitto. Varsinkin jos jaksan olla reipas ja kuoria juureksia ja keittää kunnon keittoa makuluun kera. Valitettavasti kunnon soppalihan löytäminen kaupasta ei ole kovin helppoa.
Kesäisin rakastan syödä uusia perunoita ja kalaa eri muodoissa. Tai grillattua lammasta. Mielellään ranskalaisen peruunasalaatin kera.
Kun sää viilenee ovat erilaiset padat ja keitot suosikkilistallani.
Kahviherkku, jolle sanon ei:
No ei kai herkuille sanota ei? Ja jos sanon, ne eivät ole herkkuja. (Itä-)Berliininmunkki ei kuulu suosikkeihini, isäni muuten aikoinaan opetti minulle että Berliini on jaettu kaupunki, juurikin munkkien avulla. Hän kun kysyi onko idästä vaiko lännestä tuo munkki.
Niitä on paljon, harvoin jaksan nykyään keskittyä sarjoihin. Mutta valitaan nyt pari "kulttisarjaa" jotka ovat jääneet katsomatta: Downton Abbey ja Matkantekijä. Downton Abbey olisi kyllä pitänyt Maggie Smithin takia katsoa. Ehkäpä tulee uusintana joskus?
Realitysarjoja en jaksa. Ensitreffit nakuna ex'än kanssa arvostellen illallisia.... ja mitä noita nyt tulee joka kanavalta koko ajan. Ei ole minun juttuni.
Telkkariohjelma, jonka katson:
No onhan näitäkin tietysti. Greyn Anatomia on ihan suosikkejani, joskin sekin on ajan saatossa muuttunut huonommaksi. Rakastin aikoinaan Kaikenkarvaiset ystäväni-sarjaa, tosin se nyt ei ehkä yllätä ketään? ER oli kanssa aivan ihana.
Viime viikolla taisin jäädä kiinni "Vår tid är nu" (Aika on meidän) sarjaan. Vaikuttaa ihan lupaavalta.
Inhokkisää:
Sääkin on hieman sellainen asia että mitä siitä valittamaan, varustautuu vaan sään mukaan. Hellepäivät eivät pääsääntöisesti ole ihania. Liian kuuma. Mutta, nautinpahan sitten enemmän niistä hieman viileämmistä päivistä.
Lempparisää:
Kaunis talvipäivä on vaan niin uskomattoman kaunis kun aurinko kimaltelee hangella. Tosin onhan sellainen kuulas syyspäiväkin upea. Tai alkukevään vihreys. Tai valoisakesäilta kukkien tuoksuessa. Taidan pitää vuodenajoista?
Talvi
Kamalin musiikki:
Jos en saa sanoista selvää en yleensä jaksa kuunnellakaan. Kovin moderni pimputus ei myöskään aina aukea minulle.
Kamalin aika vuorokaudesta:
Aamut kun vielä tahtoisi jäädä nukkumaan mutta on pakko herätä. Tai illalla kun ei saa unenpäästä kiinni ja tietää että herätyskello aikoo kohta pärähtää soimaan.
Paras aika vuorokaudesta:
Se hetki kun ehtii rauhoittumaan ja hengähtämään hetken verran. Ihan se ja sama mitä kello näyttää.
Tästä menetän hermot:
Selvästikin kun verensokeri laskee. Siinä vaiheessa ei tarvitse juurikaan ärsyttää niin räjähdän.
Tästä rauhoitun:
Kun saan hetken hengähtää. Melominen on myös oivallinen tapa rentoutua. Pääsee nauttimaan luonnon ihmeistä. Tai sitten vaan nappaan jonkun lemmikeistämme kainaloon ja rapsuttelen hetken.
Jonkun toisen lemmikki
Huonoin mieliala:
Kun kiukuttaa.
Paras mieliala:
No aika itsestään selvää on että silloin kun on rentoutunut ja onnellinen.
Kodin turhake:
Tällä hetkellä tuntuu että haravat, kun ei kukaan ehdi pihalle haravoimaan. Isoäidin voin rullausrauta on toki aika tarpeeton, mutta siihen liittyy muistoja. Ja rullaan minä sen voin joulupöytään. Ei aavistustakaan mikä kyseisen keittiövälineen virallinen nimi voisi olla.
Paras tavara:
Koti.
Vaatteet, joita en suostu laittamaan päälleni:
Liian pienet vaatteet, ne ovat epämiellyttäviä. Vaatteet joissa en viihdy, syystä tai toisesta.
Vaatteet, joissa viihdyn:
Farkut. Niitä olen käyttänyt "aina". Valitsen kyllä vaatteet hieman tilanteen mukaan, juhliin puen siten leningin tai hameen. Tai ainakin siistit housut
Haju, jota en kestä:
Hien haju on aika karmiva. Myös pilaantuneitten elintarvikkeiden löyhkä on karmiva. Esim. tervalihan lemu on oksettava.
Paras tuoksu:
Monet tuoksut herättävät rakkaita muistoja, joten kaikki ne.
Joulukuusen tuoksu on ihana. Ulkona kuivuneet lakanat saavat myös tuoksullaan hymyn huulilleni. Sateen jälkeinen raikas tuoksu. Meren suolainen tuoksu. Jotkut ruusutkin tuoksuvat taivaalliselle. Kynttilää sammuttaessa tuleva tuoksu....onhan noita!
Jäin miettimään tätä kun näin Facebookissa haasteen. Koska pääsääntöisesti teen ruokamme itse, emme juurikaan harrasta eineksiä kotona, on suhteellisen helppoa pitää päivällisten hinta alhaalla.
Makaronilaatikkoa, makkarakeittoa, kaalilaatikkoa...onhan noita suhteellisen halpoja ruokia olemassa. Jos keittoon ostan juurekset "kokonaisina" voin tehdä kasvissosekeittoa samalla niin ei jää turhaan juureksia pilaantumaan pöydälle. Ruoan pilaantuminen on asia joka ärsyttää minua. Ja kallistakin se on, heittää ruokaa kompostiin siis.
Mutta on minulla aikamoisia ongelmiakin tämän suhteen: Saako sähkön "ilmaiseksi"? Voinko siis iloisesti hauduttaa kaalipataa tuntitolkulla ja pakastaa tekemäni kasvissosekeiton ettei se pilaannu? Kun en kaikkea kuitenkaan voi kerralla syödä. Kilohinta on tuoreella juureksella huomasti halvempi kuin pakastepussilla ja nythän haaste myös koski terveellisyyttä.
Ja on minulla muitakin ongelmia. Jotta aamupala ei tulisi kohtuuttoman kalliiksi minun pitäisi nousta ajoissa keittämään puuroa ratsastajalle. Nyt olen ostanut Elovenan Hetki puuroja, kelpaavat sellaisenaan. Jos keitän puuron itse peruskaurahiutaleista, mikä tietysti säästäisi rahaa, joutuisin heräämään 15 minuttia aiemmin, se ei innosta ollenkaan. Lisäksi joudun menemään marjametsään jotta voin keittää marjakeittoja. Tai ehkäpä omenasose kelpaisi puuroon "mausteeksi"? Joka tapauksessa tulisi kiire, sesonki on loppumaisillaan metsämarjojen osalta ja omenoita ei omasta pihasta löydy. Facebook ystävä sanoi että hänen pihastaan saa omenoita hakea, joten jos tällaisia enkeleitä ympäristöstä löytyy voisi ongelma ratketa siltä osin hetkellisesti. Tosin haastehan kestää vain syyskuun ajan, joten sen verran omenasosetta pystynen tekemään?
Partiolainen ei ole aamupalan suhteen "ongelma" hän kun on äitinsä tytär eikä hänelle saa aamupalaa syötettyä edes pakottamalla. Molemmat neidit saavat arkisin lounaansa koulussa, joten siinä saan säästettyä lounaan hinnan heidän osaltaan.
Minä taas tarvitsen aamukahvini, kera laktoosittoman maitojuoman, muuten päivästä ei tule mitään. Onko kahvi syötävää? Kuuluuko se "voitko syödä"-osastolle? Vai voinko juoda kahvia ilman että se vaikuttaa kokonaissummaan? Minusta ei, mutta olen toki valmis heti oikomaan mutkissa että tämä onnistuisi.
Isäntä haluaa voileipänsä aamuisin kahvinsa kanssa. Mikä tarkoittaa että minun on leivottava. Säästyy taas rahaa ja jos haudutan padan samalla uunissa säästän sähköä. Mutta sitten tarvitaan taas sitä pakastinta. Voileivän päälle voisin tietysti keittää esim kananmunia mutta ne eivät sitten ole luomua. Eivätkä edes vapaita kanoja. Eettinen valinta edessä, enkä taida olla valmis tästä tinkimään. Edes kuukaudeksi. Siispä emme käytä kananmunia kuukauteen.
Lounaaksi syömme siis tähteitä mieheni kanssa, kuukauden ajan. Pitää siis muistaa ottaa ruokaa mukaan töihin. Pääsääntöisesti ruoka unohtuu kotiin. Ja jotta töissä voisin siinä tapauksessa syödä terveellisen lounaan se tarkoittaa salaattilounasta tuoretiskistä. Ei kovin edullinen vaihtoehto. Mieheni syö töissä mitä milloinkin, ei varmaan kuitenkaan edullisesti ja pahoin pelkään ettei kovin terveellisestikään.
Viikonloppuisin voisin sitten tietysti tarjota lounaaksi esimerkiksi suppilovahverokeittoa, se on hekullista, mutta tarvitsen ystäväni mukaan sienimetsään etten tallo noita hekkuja. Mutta edullista, ellei automatkaa ystävän luokse lasketa ja terveellistä.
Suppiskeittoa edelliseltä kaverin kanssa tehdyltä retkeltä
Iltapalaksi voisimme tietysti taas syödä puuroa tai voileipiä, mutta siinä tapauksessa tarvitaan leivän päälle muutakin kuin kananmunia, eli juusto lienee suhteellisen halpaa jos tarjouksesta löytyy joku arkijuuston tapainen. Tosin sen on sitten oltava laktoositonta. Epäilen myös ettei mieheni oikein arvostaisi kyseistä tuotetta. Tosin riittäähän yhdestä Oltermannista moneksi viikoksi. Erikoisjuustot saamme unohtaa.
Kun nyt tässä olen tätä haastetta pohtinut, joutunen toteamaan: ei onnistu. Mutta lupaan kuukauden ajan kiinnittää huomiota ostoksiini, tavalliseen tapaan. Ja lupaan miettiä voisinko hieman vähentää ruokakustannuksiamme, lähinnä vähentämällä hävikkiä entisestään. Lähituotettua luomua haluan kuitenkin suosia jos sitä on tarjolla. Hintavampi vaihtoehto kuin tarjouspossu.
Mistä pääsen näppärästi tämänpäiväiseen päivälliseemme. Possupaistia oli lähikaupassa tarjouksessa 2,99 kg. Ostin, oli edullista, tosin tuolla hinnalla ei kyllä voi tuottajalle jäädä juurikaan mitään käteen. Lisäksi perunoita (59 c/kg), sipulia (49 c/500g) ja porkkanoita (1,09 / kg). Olisin ostanut lanttuakin, mutta kaupassa ei ollut. Pilkoin juurekset vuoan pohjalle, ja leikkasin lihan paksuiksi viipaleiksi ja pistin juuresten päälle. Uuniin tunniksi. Valmista. Läskit menivät koirille herkuksi ruoan sekaan. Juureksia jäi vielä vähän, ne syödään huomenna. Ei hävikkiä.
Ihailin hetken kukkiani, samalla kun kastelin niitä. Tämän amarylliksen ostin Lidlistä muutama viikko sitten. Niin pienet nuput ettei väristä ollut aavistustakaan. Valkoinen siitä tuli.
Vattnade blommorna och beundrade de blommande på samma gång. Amaryllisen köpte jag från Lidl för ett par veckor sedan. Färgen var ett mysterium, eftersom knoppen var så liten ännu då. Vit blev den.
~21
Jospa sauna kohta olisi lämmin.
Väntar på att bastun skall bli varm
~22
Koirat nukkuvat, tuntitolkulla kätköilyä vaatii veronsa. Jospa sitä itsekin kömpisi nukkumaan pikkuhiljaa.
Hundarna är helt slut, efter flera timmar i skogen med geocaching. Kanske jag själv också så småningom skulle krypa till sängs
Meillä oli tapaaminen siskoni ja hänen lastensa kanssa Espoon tuomiokirkon pihassa. En ole vuosiin "ehtinyt" kirkkoon laulamaan Hoosiannaa, joten tänään se tapahtui. Partiolainenkin tuli mukaan, rippikouluikäisen pitää kerätä allekirjoituksia kirjaan.
Träffade min syster och hennes barn vid Esbo domkyrka. Det är år sedan jag "hunnit" till kyrkan den första advent, så i år var det dags att sjunga Hosianna. Fick scouten med mig också, hon går i skriftskolan, så hon samlar på namnteckningar i kyrkogångsboken.
~13
Kerrankin katselin lähikirkkoani hieman tarkemmin. Muistan olleeni järkyttynyt Lohjan kirkon kummallisista seinämaalauksista, vaikka kirkko muuten muistuttaakin kovasti Espoon tuomiokirkkoa. Niin ne seinämaalauksetkin paikoitellen. Löytyi täältäkin piru itse seinästä, kun ihailin maalauksia. Joten keskityin katselemaan alttarille päin. Huomattavasti levollisempi maisema.
Tog mig tid att beundra min hemkyrka lite noggrannare. Kommer ihåg hur jag var chockad i Lojo kyrka av väggmålningarna, fast kyrkan annars påminner en hel del om Esbo. Det tycks väggmålningarna också göra! Hittade fan själv på väggen. Beslöt mig för att beundra altaret i stället, betydligt mer rogivande.
~14
Kotona taas. Päätimme, alkaneen joulukauden kunniaksi, syödä riisipuuroa partiolaisen kanssa. Siispä puuroa keittämään.
Hemma igen. Vi beslöt oss för att äta risgrynsgröt med scouten, när nu julsäsongen var inledd. Alltså satte jag kastrullen på spisen.
~15
Tuntia myöhemmin oli aika nauttia hyvin myöhäinen lounas. Kanelisokeria ja maitoa päälle. Oli se hyvää.
En timme senare var det dags att njuta av en sen lunch. Socker och kanel på och lite mjölk. Gott!
~16
Pistin partiolaisen hommiin, mutta ideani ei toiminut käytännössä. Vaatii hieman suunnittelua vielä
Satte scouten i arbete, men min ide fungerade inte i praktiken. Kräver lite produktutveckling ännu.
EFiT on lyhenne sanoista ett foto i timmen eli valokuva tunnissa, vapaasti käännettynä. Muutama vuosi sitten tein vastaavan kuvahaasteen ensimmäisenä adventtisunnuntaina, silloinkin haastajana oli Marie Maries strålande jul-blogista. Ja koska Marie asuu naapurimaassa, ovat päivän päivitykset kahdella kielellä.
Tack Marie för utmaningen. Ett foto i timmen går alltså ut på att jag dokumenterar min dag genom att ta ett foto i timmen. Maries utmaning gällde den första advent, precis som senast när jag deltog. För att Marie också skall hänga med idag, så uppdaterar jag på två språk. Så börjar vi:
~ 9
Heräsin yhdenksänmaissa ja päästin koirat pihalle. Jos oikein rehellisiä ollaan kävin yläkerrassa 4 aamulla kun mieheni oli unohtanut vanhuksen yläkertaan ja sulkenut portin portaisiin yöksi. Pikkuinen ei tahtonut nukkua yksin, joten kävin pelastamassa. En kuitenkaan viitsinyt yöllistä seikkailuani kuvata, vaikka mieli teki räpäyttää salamavalolla isäntää kasvoihin...
Vaknade vid niosnåret och släppte hundarna ut på gården. Jag var faktiskt uppe klockan 4 i morse också, min käre make hade glömt en av hundarna i övre våningen och gamlingen ville inte sova ensam. Orkade inte fota mitt nattliga äventyr, trots att jag nog lekte med tanken att smälla av en blixt i ansiktet på min snarkande karl...
~10
Tänään sai avata ensimmäisen luukun kahdesta kalenterista. Partiolaisten kalenteri on se pakollinen, lyhty loisti kauniisti päivän luukussa, kuten kuuluukin. Ensimmäinen adventtisunnuntai, silloin luukusta paljastuu kynttilä. Jotkut asiat eivät saa muuttua.
Toisen kalenterin sain kotiseurakunnastani. Iloinen yllätys. Jokaisesta luukusta paljastunee pieni teksti.
Dags att öppna de första luckorna i adventskalendrarna. Scouternas julkalender är ett måste, idag fanns det en lykta bakom luckan. Så skall det vara, första advent och ett ljus. Vissa saker kan man inte ändra på.
Den andra kalendern fick jag från församlingen. En trevlig överraskning. Dagens dikt lyder:
Jag tänder
ett ljus i förväntan. Kom, liv!
~11
Aika päivittää ensimmäinen EFit päivitys tälle päivälle. Katsotaan miten saan muut päivitykset tehtyä. Tänään siis luvassa muutama päivitys.
Dags för dagens första uppadtering. Det blir säkert några till längs med dagen
Christie kuulema inhosi Poirot'a ja tappoi herran, ettei Poirolle kävisi kuten Sherlock'ille, joku toinen jatkiaisi hänen etsivänsä tarinoiden kertomista.
En tiedä kääntyileekö Christie haudassaan, vai onko tämä hänelle ihan yhdentekevää, mutta tekijänoikeudet omistava on antanut Sophie Hannahille oikeuden herättää belgialainen yksityisetsivät henkiin.
Olen Christieni lukenut, ja vaikka pidin neiti Marplesta hieman enemmän kuin tuosta viiksiään vahaavasta pienestä miehestä, tartuin kuitenkin Nimikirjainmurhiin kun äänikirja käteeni osui kirjastossa. Onpahan sitten taas seuraa työmatkoilla.
Ja sitten itse kirjaan. Hannah on minulle täysin tuntematon kirjailija. Wikipedian kautta löysin useitakin kirjoja, mutta tämä taitaa olla ensimmäinen käännetty kirja. Epäilen että olisi jäänyt kääntämättä, ellei Poirot'n ja Christien nimet komeilisi kannessa.
Ei kirja huono ole, mutta ei se kyllä lapsuuteni Christieille vedä vertoja. Poirot toki tuulettaa harmaita aivosolujaan ja puhuu ranskaa ja saa vielä ratkaistua murhamysteerinkin, mutta minulla on ikävä Hastingsiä ja Christien kirjoja. Paikoitellen Hannah toki onnistuu herättämään Poirot'n henkiin, mutta sitten hän taas yrittää liikaa ja tarina kuolee omaan mahdottomuuteensa. Hannah ei ole Christie ja ellei hän yrittäisi niin kovin koko ajan viitata Christien kirjoihin voisi tarinam kertominen ehkä onnistuakin. Nyt se jää vaan latteaksi yritykseksi ja pitkävetiseksi jaaritteluksi.
Agathan kävelykengät taitavat olla isot kenelle tahansa täytettäväksi, Hannahille ne eivät ainakaan sopineet. Mutta etsihän prinssikin Tuhkimoaan kauan, ehkäpä Christien perikunnankin tulee jatkaa etsimistä, mikäli uusia Christie on pakko saada aikaiseksi. Minä ehdotan että annetaan Poirot'n levätä rauhassa.
Luonnollisesti, nyt loppuvaiheessa, joudun jo miettimään minkä kirjan valitsisin kirjastosta, että saisin nuo viimeiset, puuttuvat kohdat listasta, merkittyä toteutuneiksi lukuhaasteiksi.
Viimeisin haaste oli alle 25 vuotiaana kirjansa julkaissut kirjailija. Ei tullut yhtäkään mieleeni. Tyttäreni toki ehdotti Veronica Roth'ia, hänen lempikirjailijaansa, mutta vaikka yritin lukea Outolinnun, ei se vaan ollut kirjani. Tosin hyvä puoli Rothissa olisi ollut "tulevaisuuten sijoittuva kirja", mutta kun ei vaan ollut minun kirjni. Siispä turvauduin googlen apuun ja päädyi, yllätys, yllätys, helmet-sivuille.
Olen yllättynyt miten paljon, ihan tuttujakin kirjailioita löytyy, jotka ovat julkaiseet kirjansa jo hyvin nuorena. Mary Shelley'n Frankensteinin olisin itse asiassa tiennyt, en vaan muistanut kyseistä teosta. Enkä suoraan sanottuna tuntenut vetoa siihenkään. Liian monta elokuvaa on tullut katsottua.
Mika Waltarikin olisi kelvannut, jopa viisi hänen kirjaansa on ilmestynyt ennen herran 25:tä syntymäpäivää. Anna-Leena Härkösen Häräntappoasekin on klassikko, mutta siinäkin elokuva häiritsisi lukukokemusta.
Päädyin kuitenkin Cecelia Ahernin P.S. Rakastan sinua. Ajattelin että on mahdollista että saisin kohdan "äitisi rakastaa" täytettyä. Äidin kohdalla homma nimittäin toimii käänteisesti: minä, tai siskoni, luemme kirjan ja jos kirjassa on onnellinen loppu, voimme hankkia sen äidille. Äiti ei halua uhrata aikaansa kirjoihin, tai elokuviin, joissa ei ole onnellista loppua. Ei taida tämä kelvata äidille. Ei ollut klassinen "ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka " kirja.
Kaipa minulla oli odotukset hieman turhan korkealla, en oikein saanut kirjasta sellaista: ah ihanaa-fiilistä. Luin kaikki reilut 500 sivua, sainpahan siihenkin kohtaan rastin. Ja koska kirjaa oli sen verran paljon hehkutettu luin vielä seurravankin: Där regnbågen slutar, joka oli tyyliltään täysin erilainen. Lukemisen kannalta PS. Rakastan sinua, oli kaikin puolin parempi, mutta kirjana, no, yöpöydällä olevana hömppänä ihan ok. Ja saahan sen nyt palauttaa kirjastoon, joten ei täytä yöpöytää turhaan.
Vielä minulla on muutama kohta täyttämättä, joten joudun jo hieman miettimään minkä kirjan kirjastosta ottaisin, että saisin nuo viimeisetkin kohdat täytettyä.
Tosin kohta 21 Kirja, joka sinun piti lukea koulussa, mutta et lukenut on mahdottomuus, sellaista kirjaa ei ole olemassa. Olen kouluni käynyt ja lukenut kaikki läksyni, tunnollisena oppilaana luin kaikki pakolliset kirjat...ja muutaman ylimääräisenkin. Voisin ehkä muuttaa tuon muotoon: kirja, joka lapsesi pitää lukea koulussa? Tai kirja, joka miehesi piti lukea... Tosin hän ei kyllä muista mikä se kirja olisi ollut. No, ehdin tuota miettimään, Lukematta on vielä kohdat 4, 7, 16, 21, 22, 30, 39, 40 ja 50. Näistä 30 on sarjakuva-albumi tai -romaani. Siitä on jo vuosia kun hain silloisesta Espoon pääkirjastosta kaikki Asterixit jotka käsiini sain. Siispä päätin suunnata kirjastoon hakemaan pinon Asterixeja. Jouduin pettymään. Joko aika on rientänyt Asterixien ohi tai sitten nykylapset eivät arvosta näitä laatusarjakuvia! Löysin 3 (!) Asterixia kirjastosta. Olen suorastaan hieman järkyttynyt. Lempisarjakuviani ei saa kirjastosta...tai olisikohan ne kaikki olleet lainassa? Toivotaan niin. Tosin pahoin pelkään ettei se ole totuus, nämä lainaamani kappaleet näyttävät siltä että ovat olleet kierrossa sen reilu 30 vuotta. Sekään ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa. Ensinnäkin käännös on uudistettu, Asterix Belgiassa sisältää sanan Olvi, mitä ei taatusti mainostettu 70-luvulla. Ja kun kurkkasin julkaisuvuotta selvisi että kirja oli vain 12 vuotta vanha. Omat, vanhempieni luona asuvat, Asterixit ovat huomattavasti paremmassa kunnossa kuin nuo kirjaston kappaleet, vaikka ovatkin vanhempia. Kuten Ceasar toteaisi Asterisissa: "O tempora, o mores!" Tosin lausahdus on alunperin Ciceron, ainakin historiankirjojen mukaan. Mutta saahan Ceasar lainata viisaita lausahduksia? Edelleenkin Asterixeja ilmestyy, mutta Goscinny & Uderzo oli se ainut oikea yhdistelmä. Pitäisiköhän etsiä nuo alkuperäiset käsiinsä ja pitää lapset lukemaan?
Olen ensimmäisen Asterixini nyt lukenut uudestaan. Hymy huulilla, aamukahvia juoden. Asterix Belgiassa kuittaa kohdat 30 ja 39.
Ruotsissa on Ilta Sanomien mukaan levinnyt haastevillitys.
Ideana on että viikon ajan pärjää neljällä vaatekappaleella. Kun luin tämän ajattelin ettei onnistu millään, johan alusvaatteita tulee käytettyä viikossa enemmän kuin 4. Mutta kun tutustuin haasteeseen tarkemmin totesin ettei minulla on hätäpäivää:
"Alusvaatteita, treenivaatteita tai työasuja ei lasketa näihin neljään
vaatekappaleeseen. Ei myöskään kenkiä, koruja tai muita asusteita."
Minä kun en suostu käsin pesemään pyykkiä, enkä kyllä pesukonetta käynnistä yhden alusvaatekasan takia. Kun alusvaatteita ei lasketa niin minulle jää käyttöön farkut ja 3 paitaa. Viikko menee oikein näpäärästi niin. Töissä minulla on työvaatteet ja melomaankin pääsen jos treenivaatteita ei lasketa. "Kampanjan taustalla on Sysav, eteläskoonelainen jätteidenkierrätykseen
erikoistunut yritys. Yritys muistuttaa, että ruotsalaiset heittävät
vuosittain pois keskimäärin kahdeksan kiloa vaatteita."
Aikamoinen määrä vaatetta siis heitetään menemään. Minä en heitä pois 8 kilo vaatteita vuodessa. Lasten liian pieniksi jääneet vaatteet "uudelleensijoitan" serkuille ja omat vaatteeni ovat yleensä lumpputasoa kun niistä luovun. Siispä toimitan ne H&M:n, mistä ne päätyvät kierrätykseen. Kierrätykseenkin päätyvät tietysti ovat "poisheitettyjä" mutta pyrin siihen että käyttökelpoinen vaate menee käyttöön. Ja lumppu kierrätykseen. Ystäväni tekee joka kevät valtavan työn kun hän kerää kouluihin jätetyt vaatteet kasaan, pesee ne, käy ne läpi ja toimittaa edelleen hyväntekeväisyyteen käyttökelpoiset vaatteet. Muutamasta koulusta kertyy jätesäkkikaupalla vaatteita, en valehtele jos sanon että säkkejä on kolmattakymmentä. Paitaa, housua, kypärää, luistinta... eikä kukaan kaipaa. Suorastaan masentavaa katsoa sitä määrää vaateita jotka ovat ehjiä ja siistejä mutta luultavasti sitten eivät lapsukaisten makuun tai sitten elävät sellaisessa yltäkylläisyydessä ettei yhden paidan perään itketä. Nämäkin vaatteet toki pääsevät käyttöön, mutta kysymys kuuluu: tarvitsevatko lapsukaisemme niin hirveän suuren vaatehuoneen? tai tarvitsemmeko edes itse?
Vaatekaappini voisin toki käydä ajatuksella läpi ja kierrättää ne vaatteet joita en itse käytä syystä tai toisesta. Eli ovat mystisesti kutistuneet kaapissani... Ja juuri tässä ja nyt lupaan: en osta uutta ellen oikeasti tarvitse.
Ainoa ongelmani haasteen
suhteen tällä hetkellä on syysilmat. Pistän mielelläni takin päälle
aamulla kun lähden, eli jos takki lasketaan niin käyttöön jää kaksi
paitaa, farkkujen lisäksi. Enkä kyllä pese paitaakaan yksikseen siellä
pesukoneessa. Mutta jos takki lasketaan treenivaatteeksi niin pärjään
loistavasti!
Ensi viikolla menen 4 vaatekappaleella. Uskoisin että onnistun! Lähteekö joku mukaan?
Tuota ylhäältä läydät "Kirjan Vuosi 2015" sivun, mikäli et ole ehtinyt tutustumaan lukemiini kirjoihin. Itse haasteesta löydät lisää tietoa esimerkiksi täältä.
Viimeksi kun kävin kirjastossa nappasin matkaan mukaan pari äänikirjaa. Toisen valitsin ihan kannen kuvan perusteella ja olen siitä todella iloinen. Kirjailijan nimi oli täysin outo: Robert Galbraith. Kyseessä on kirjailijan ensimmäinen salapoliisiromaani, joten ei ehkä ihan outoa etten ollut aiemmin tähän nimeen törmännyt. Olen myös iloinen etten lukenut takakantta ennen kuin aloitin kuuntelemisen, joten olin jo kuunnellut, ja ihastunut kuulemaani, ainakin pari levyä ennen kuin totuus paljastui minulle. J. K. Rowling kuulostikin huomattavasti tutummalta kirjailijalta.
Käen kutsussa on samaa kertomisen iloa johon totuin Pottereissa ja jäin kaipaamaan Paikka Vapaana kirjassa. Päähenkilöön kiinnyin aika nopeasti ja odotin innolla että Cormoran ratkaisisi (itse)murhamysteerin. Tietysti hän sen ratkaisi, mutta oikeastaan se oli aivan sivuseikka, minä olisin pitänyt yksityisetsivä Strikesta vaikka ei olisi arvoitusta onnistunutkaan ratkaisemaan. Tarina etenee suhteellisen hitaasti, Rowling selvästikin tutustuttaa lukijan päähahmoihinsa, joten selvää on että jatkoa seuraa!
Nyt pitää etsiä käsiini "Silkkiäistoukka" ja tänä vuonna ilmestyy vielä Carreer of Evil. Olen niin onnellinen että Rowling on taas kirjoittaa "minulle". Ja iloinen siitä että tämä on ilmestynyt salanimellä, en tiedä olisinko lainannut tämän luettuani Paikka Vapaana aika äskettäin jos kannessa olisi lukenut J.K. Rowling.
Ja sitten haasteeseen: Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin Menisiköhän tämä tähän kategoriaan? Ei ehkä ihan? Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle Lontoo kelvannee? Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja Mitä tähän nyt sitten sanoisin? Ei? Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut No, jos edelliset eivät kelvanneet niin tähän vastaan kyllä. Kirja, jonka valitset pelkästään kannen perusteella Ehdottomasti. Ja juurikin kannen vuoksi. Jännityskirja tai dekkari Salapoliisiromaani. Ihan perinteinen sellainen.
Saan sähköpostiini viestin kun joku kommentoi kirjoituksiani, mutta nyt gmail ja blogger eivät suostuneet yhteistyöhön, joten huomasin viestit vasta tänään.
Parempi myöhään kuin ei silloinkaan, mutta silti, en ole iloinen. Jokainen viesti kun saa hymyn huulilleni ja nyt olen jäänyt näistä paitsi viikkotolkulla. Toki ne ilahduttivat nytkin, mutta tylsää etten ole huomannut aiemmin. Luulenpa että ongelma on bloggerin päässä, sillä en kyllä ole huomannut uusia viestejä kirjautuessani sisällekään. No, nyt putkahtivat sentään silmieni eteen. Kiitos viesteistänne :)
Olen saanut kahdelta eri taholta Liebster awardin! Sekä Joulu Mimmin luona että Elämäni tilkkutäkki bloggaajat antoivat tunnustuksen, olen otettu! Kiitos! Olen erittäin iloinen siitä että joku muukin kuin paras kaverini seuraa blogia. Toki on ihanaa että hänkin tätä lukee.
"Tunnustuksen ideana on uusien ja tuoreiden blogien löytyminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster award annetaan bloggaajalta bloggaajalle.
Ideana on:
1. Kiittää sinut nimennyttä bloggaajaa ja laittaa linkki hänen blogiinsa.
3. Nimetä ja linkata 11 Liebster awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksiä 11 uutta kysymystä blogisteille."
Mimmin kysymykset: 1. Mitä odotat syksyltä 2015? En yleensä tee hurjia suunnitelmia, eikä minulla ole kummoisempia odotuksia. Jos perheeni saa olla terveenä niin olen onnellinen. 2. Milloin alat valmistautua jouluun? Kun ilkeä Nuutti on käynyt viemeässä pois edellisen! Minulla on joulu 365 päivää vuodessa, joten en oikeastaan valmistaudu seuraavaan. Toki aaton juhla-ateriaan pitää hieman valmistautua ja lahjat on jossakin vaiheessa hankittava lapsille, mutta nekin pyrin hankkimaan jos sopiva lahja osuu kohdalle pitkin vuotta . 3. Mikä on mieluisin jouluelokuvasi? Saiturin Joulu. Kaikissa versioissaan, 4. Mikä on ollut mieleenpainuvin joulumuisto elämässäsi? Ehkäpä se joulu jonka vietin töissä. Se oli aivan liian erilainen. 5. Teetkö itse joululahjoja? Teen. Mielelläni 6. Tykkäätkä käydä joulumyyjäisissä? En oikeastaan. Liikaa ihmisiä. 7. Kokoatko itse joulukukka-asetelmia? Enpä juurikaan. Olen joskus tehnyt pieniä asetelmia. 8. Mikä on tärkein jouluperinteesi? Perheen kanssa oleminen. 9. Milloin joulu alkaa perheessäsi? Vaikea sanoa. Miehelläni 24.12, lapsilla ehkä hieman aiemmin. 10. Tykkäätkö leipoa jouluksi? Kyllä 11. Uskotko tonttuihin? Suosittelen Suurta Tonttukirjaa niille jotka eivät usko. Ja Elämän tilkkutäkin:
1. Mikä bloggaamisessa on kivointa? Lukijoiden kommentit!
2. Mitä teet bloggaamisen lisäksi?
Kaikenlaista mukavaa, aika paljon kerron täälläkin siitä. Töissäkin käyn.
3. Mikä itse tekemisessä on parasta? Näkee työnsä jäljen.
4. Tykkäätkö käsitöiden tekemisessä haastaa itseäsi vai
onko tuttu ja turvallinen paras vaihtoehto? Tuttu ja turvallinen
5. Oletko tehnyt lemmikille käsitöitä? Jos olet, niin
mitä?
Leluja
Ja ne kysymyksenne: 1. Miksi pidät blogia? 2. Onko blogisi muuttunut alkuajoista?
3. Lempikirjasi?
4. Minne lähtisit lomamatkalla jos saisit vapaasti valita? Miksi?
5. Auringonnousu vai -lasku?
6. Joulukoriste jota ilman et halua olla
7. Kajakki vai kanootti ?
8. Kaunein joulukukka?
9. Teetkö joululahjoja itse?
10. Lempiurheilulajisi?
11. Mottosi?
Belinda Bauerin Ruumis nro 19 oli hyvin erilainen dekkari. Suhteellisen hitaasti etenevä tarina, mutta silti huomasin olevani tarinan lumoissa jo ensimmäisistä lauseista lähtien. Joten automatkat ovat taas olleet yhtä iloa! Kovasti on kehuttu Bauerin esikoisteosta: Hautanummi kun taas tätä jopa hieman haukuttiin. Mikä vaan kertoo nimulle yhden asian: Hautanummi on saatava kätösiin. Ruumis nro 19 kertoo Patrickista, joka pääsee opiskelemaan anatomiaa. Patrick ei oikeastaan ole kiinnostunut anatomiasta vaan tahtoisi tietää minne hänen isänsä hävisi kuoltuaan. Patrickilla on Aspergin syndroma, eikä hän oikein aina ymmärrä selityksiä joita hänelle tarjotaan. Kuten se missä kerrottiin että kuolema on kuin menisi ovesta, eikä siitä ovesta voi kulkea kuin yhteen suuntaan. Patrick haluaa löytää tuon oudon oven. Ovea ei löydy, mutta sen sijaan anatomian tuntien oppimateriaalista löytyy outoja asioita joita Patrick ei pysty selittämään loogisesti. Vähitellen Patrick alkaa epäillä ettei anatomiasalin ruumis ole kuollut luonnollisesti, kysymys kuuluu saako Patrick muut uskomaan tarinaansa. Tarina oli tavallaan suloinen, mikäli nyt Aspergerissä tai murhissa voi olla mitään suloista.Huomasin useamman kerran hymyileväni Patrickin lotkautuksille, ja ärsyyntyväni kun koomaosaston sairaanhoitaja oli ärsyttävän välinpitämätön. Bauer osaa kertoa! En edes ärsyyntynyt siitä että kaksi tarinaa kulki rinnakkain eivätkä edes ajallisesti tapahtuneet samaan aikaan. Pysyin oikein hyvin kärryillä tästä huolimatta. Muutamia asioita jäi hieman kesken, jotenkin jäi tunne että tarina olisi voinut jatkuakin, mutta eipä se kuitenkaan taida koska Patrick on Patrick, enempää en voi paljastaa, etten pilaa ihan koko kirjaa jos päädytte lukemaan. Ja vaikka kuvittelin etten saa yhtään rastia ruutuun Helmet haasteessa niin! Tadaa, se numerokohta on nyt käsitelty!
Tai olihan niitä, montakin, mutta ei oikein mitään mikä inspiroi minua. Siispä tartuin sokkona Patrick Modianon Dora Bruder äänikirjaan. Modiano on voittanut kirjallisuuden Nobelin. Täytyy tunnustaa että tämän ainoan kirjan perusteella en oikein ymmärrä miksi.
Dora Bruder oli todellinen henkilö ja Modriano yrittää selvittää mitä hänelle tapahtui. Minä en oikein ikinä päässyt perille siitä miksi minun piti kuulla kadunnimeä kadunnimen jälkeen. Tarina jäi minusta latteaksi ja mitäänsanomattomaksi. Eikä loppujen lopuksi Doran elämästä saanut kovinkaan paljoa irti.
Olen joskus aiemminkin todennut että suuria palkintoja saaneet kirjailijat eivät välttämättä ole minun juttuni, minä kun mielläni luen tarinaa johon jään koukkuun. Doran tarina on taatusti koskettava, mutta kuten totesin, en oikein saanut siitä kiinni.
Mutta muutamat kohdat sain taas Helmet haasteesta kuitattua: Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin Täysin tuntematon kirjailija minulle ja etäiseksi kyllä jääkin. Toinen kirja odottaa yöpäöydällä (nobelisti kun on) mutta voi olla etten edes tartu siihen Vuonna 2015 julkaistu kirja Tämä ei pidä paikkaansa, mutta äänikirjana tämä oli uutuus kirjastossa, joten kuittaan tämän kohdan tällä, oletusarvoisesti luen vielä jonkun oikeasti tänä vuonna ilmestyneen. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle Ranskalaisille kaduille tämä sijoittuu, se on aivan selvä asia. Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon, esim. Finlandia-palkinnon Kirjahan ei itsessään ole voittanut, vaan kirjailija, mutta kaipa Nobelin palkinto on merkittävä. Tositapahtumiin pohjautuva kirja Otteita pöytäkirjoista ja koulun oppilaslistoista, tositapahtumiin todellakin pohjautuu. Tylsää, mutta totta.
Glögit tulivat! Viime vuonna jouduimme sulkemaan mökin tavallista aiemmin aikatauluhaasteiden vuoksi. Harmillisesti glögitkin jäivät hakema...
e-mail
shelwoods (at) gmail.com
Joulu on joskus helmikuussa, joskus syyspimeässä syyskuussa, kun niiksi tulee ja järvet jäässä sisällisesti, meissä. Minä pystytän aina silloin tällöin joulupuun kun sattuu ja juhlamieli yllättää - sisällisesti, varkain - ja sieppaan sen taas pois kenenkään huomaamatta vaikka kesken juhlan kun senkertainen juhlamieli on palanut loppuun. Sillä tavalla se ei kulu, ei kuivu eikä varise. Joulu on, kun joku nostaa katseensa, ojentaa kätensä. Kun rakastettu kävelee kadun yli eikä vielä, ei vielä huomaa. Kun lapsi liikahtaa maailman kohdussa ja sanoo: - Minä tuon rauhan ihmisten keskelle, minä tulen.
