Rasvaista mutta hyvää

Vai että laskiaispullia!

En ole sinäänsä yllättynyt että laskiaispullat voittivat äänestyksen, mutta että ihan ylivoimaisesti? Ei yhtään Runebergin kaveria? No, ei voi mitään, kyllä minäkin sen pullan otan jos saan valita. 

Ajattelin leipoa pullia luistelijan kanssa, ihan vaan sen kunniaksi että te äänestitte ne voittoon. Valitettavasti luistelijalla oli parempaakin tekemistä, joten päädyin leipomaan ihan yksin. Käytännössä se tarkoitti että oikasin todellakin mutkissa ja menin siitä mistä aita on matalin. 

Lopputulos oli kuitenkin ihan hyvä, vaikka ei tullut pullia eikä torttuja. 

Suklaasarvet

500 g voitaikinaa

10 palaa tummaa suklaata

Lämmitä uuin 225 asteeseen

Leikkaa voitaikinasta kolmioita. Minä käytän pizzaleikkuria, sellaista pyörivää mallia.

Pistä pala suklaata kolmion leveään päähän

Rullaa taikinasta "sarvi" eli aloita leveimmästä päästä.

Nosta sarvet uunipellille.

Halutessasi voit voidella sarvet kananmunalla.

Paista sarvia noin 15 minuttia, kunnes pinta on kauniin kullankeltainen

Maaginen luku kolme

Pizzapohjan kuuluu olla ohut ja rapea!

83% teistä äänesti sen vaihtoehdon puolesta ja olen kanssanne ihan samaa mieltä. Meillä pizza tehdään leivinjauheella, en pidä paksuista hiiva pohjista. Tosin pidän kyllä calzonesta, joten sillekin olisin voinut antaa ääneni.

Pizzapohjahan on helppo tehdä ihan itse, toki kaupasta löytyy myös valmista pizzapohjajauhoseosta. Mutta kun pizzapohjan resepti on niin helppo muistaa, "ainut" asia jonka tarvitsee muistaa on kolmonen

Kolmosen pizzapohja

(2x3 dl =)6 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
(½x3=) 1½ tl suolaa
3 dl vettä

3 rkl (oliivi)öljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää vesi ja ihan loppuvaiheessa vielä öljy. Levitä taikina leivinpaperille ja päälle vielä täytteitä maun mukaan.

Makumuistoja

Voi te vääräuskoiset!

Kyselyni tulos selvisi, ja 60% teistä on sitä mieltä että ne ovat metsämansikoita! Ahomansikoitahan ne ovat, ei niitä metsästä löydä vaan valoisilta niityiltä ja ojanreunoilta. Kiitos niille 2:lle (eli 40%) jotka ovat kanssani samaa mieltä. Se lämmittää!

Kuten olen jo todennut aiemmin, nyt on hyvä marjavuosi. Uimarimme keräsi maalta mustikoita sen verran että päätin tehdä koko pellillisen mustikkapiirakkaa. Ja sehän tietysti vei ajatukseni suoraa tietä äidin kesäkeittiöön. Äiti teki aikoinaan maailman parasta mustikkapiirakkaa ja siihen tuli Talous-Energaa. Arvatkaa kolme kertaa tiedänkö mitä se oikeasti oli, sitä ei kuitenkaan tulla nimellä myydä lähikaupassamme. Ei Plop- eikä vihreässä verisossa. Kummallista, luulisi että se olisi oikea hittituote, minäkin kaipaan sitä 30 vuoden tauon jälkeen.

No, onneksi ei elämäni ole vihreistä plop korteista kiinni, aina voi turvautua naamakirjaan. Sieltähän se apu tuli alta aikayksikön! Ja jotta ei jäisi kenellekään epäselväksi mistä on kyse niin: "Talous-Energa on täynnä arvokkaita valkuaisaineita, hiilihydraatteja, vitamiineja ja kivennäisaineita. ... Kilossa Talous-Energaa on 11 litraa säilyvää talousmaitoa vain 23 penniä litralta." (lähde: PopuLAARI)

No, en nyt korvannut Talous-Energaa täysmaidolla, en tiedä löytyykö siitä edes Eila (Valion laktoositon) versiota, mutta päätin että kaipa tuo laktoositon kevytmaitojuoma kelpaa. Ei ihme ettei tullut äidin tekemän veroista kun tällä lailla vedettiin mutkat suoriksi.

Seuraava ongelma olikin sitten resepti. Tiedän tasan tarkkaan mistä se löytyy: se on "Vår Kokbok":n välissä, ruudulliselle papreille kirjoitettua. Ongelma on että kirja on äidin keittiön kaapissa, ei minun, ja äiti itse on mökillä. Siispä soitto äidille, jos vaikka resepti olisi mökillä. Ei tietenkään ollut. Mutta samalla kun puhuin äidin kanssa joku pieni ääni alkoi supista päässäni.

En siis kaivanut äidin avaimia esille vaan siirryin selaamaan omaa ruutuvihkoani. Kun olin muuttamassa vanhaan pääkaupunkiimme opiskelemaan, kirjoitin ne kaikkein parhaimmat reseptit vihkoseen. Voin kiittää 18-vuotiasta minääni että säästyin ajomatkalta Kiloon. Tosin teiniminäni käsiala on järkyttävä. Tunteeko joku apteekkarin joka voisi tulkita?

Koska tapani mukaan taas sovelsin, enkä usko että kukaan teistäkään löytää Talous-Energaa kaupasta (jos niin vaadin että kerrotte) niin tässä tälle vuosituhannelle siirretty versio

Chrisses blåbärspaj

150 g voita Huomaa että olemme olleet mökillä, ei ollut laktoositonta voita kotona, korvasin laktoosittomalla Sunnuntailla. Ei ihme että ei maistu äidin taikinalta!

1½ dl sokeria

3½ dl laktoositonta maitojuomaa Uskoisin että vanhanajan maito olisi tässä kohtaa parasta. Tai Hilja Täysmaito, mutta sekään ei ole laktoositonta.

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

80 g pähkinärouhetta

Vatkaa voi ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää voi-sokeriseokseen maidon kanssa.

Pinnalle

n litra mustikoita

Paista 225 asteessa kunnes piirakka on kauniin ruskea (n. 15 min)

Koska tämä oli muistojen retki en antanut uimarin nuolla vatkaita vaan nuolin sen ihan itse. Äitikin aina antoi vispilät minulle. Ja kun kieleni veti ensimmäisen lipaisun lapsi sisälläni huusi suoraa huutoa: idiootti! Teiniminäni on orjallisesti kirjoittanut reseptin muistiin, silloin en soveltanut yhtikäs mitään. Siispä jos reseptissä lukee rouhetta, se on rouhetta. Ja minä taas olin niin innoissani reseptiaarteestani etten pysähtänyt ajattelemaan. Äidillä ei ikinä ollut pähkinärouhtta kaapissa vaan manteleita toscakakkua varten. Siispä mantelimylly kaivettiin esille aina kun leivottiin. Äiti siis on lisännyt kakkuun 1 dl mantelijauhoa! Tietysti minä muistan kun niitä manteleita jauhettiin. Sehän oli minun työtäni. Sanonko mitä...

Noh, maistetaan millainen tämä versio on. Jos vaari tekee maailman parasta perunamuusia niin äitini tekee ainakin parempaa mustikkapiirakkataikinaa kuin minä. 

Taidan muuten hankkia tuosta TermaCellistä sen mukana kulkevan version. Joku itikka kerkesi puremaan kun olimme metsässä. Olin jo unohtanut miten inhottavia nuo puremat ovat.

PS: Sain lisäapua naamakirjan puolelta, kun ei maku oikein ollut se täydellinen.
Aluperäinen resepti puhuu 2  dl vettä ja 1 dl Talous-Energaa, joka kuulema on kovin "tujua" tavaraa. Eli kerma voisi paremmin korvata tuon maidon. Tai sitten hankin laktoositonta maitojauhetta, sitäkin kuulema saa :) Palaan aisaan kun saan kokeiltua "täydellistä" versiota, jospa se olisi sitten äidin tekemän veroista? Tämäkin oli tyttäreni mukaan "sikahyvää" joten kyllä äiti vaan osaa!

Muumipappaa ja isoäitiä

Sima on porisemassa.

Tämähän tarkoittaa sitä että seuraava juhlapyhä lähestyy. Pääsiäiskyselyni perusteella olen tullut siihen tulokseen että lampaan kaverina on oltava minttuhyytelöä ja valkosipuliperunoita (40% teistä tätä mieltä). Kastiketta ei niinhään kaivata (20%). Mutta pääsiäinen on ohi ja vuorossa on siis kevään ja ylioppilaiden juhla eli vappu!

Taas kerran huomaan kaipaavani isoäitiäni. Sinäänsä se nyt ei ole niin kummallista, alkuperäinen simaresepti jota käytin oli se "oikea" eli isoäidin opettama. Nykyään olen hylännyt sen alkuperäisen version, mutta taas kerran huomasin ajatuksissani "pyytävän anteeksi" tätä pyhäinhäväistystä. Mummi on ollut poissa fyysisesti jo toistakymmentä vuotta, mutta läsnä hän on edelleen joka päivä. Näin se vaan menee, ne joita rakastamme eivät koskaan häviä minnekään. Nykyään en sentään tartu puhelimeen soittaakseni, puhelinnumeroa mistä tavoittaisi kun ei ole ilmoitettu, mutta näköjään "rupattelen" edelleen mummille.

En nyt voi tarjota mummille simaa, mutta kerrottakoot miten sitä kuului juoda. Ainakin jos mummiin oli uskomista ja minähän uskon kaiken mitä olen mummilta oppinut. Mummini vappuun kuului "ylioppilaan shamppanja" eli jotakin mitä hän kutsui nimellä student champagne. Siispä tein mummille joka vapuksi simaa, sen jälkeen kun hän ei viitsinyt itselleen sitä tehdä. Mummi sitten kaatoi korkean lasin pohjalle konjakkia ja päälle simaa. Valmista! En ole mikään konjakin ystävä, joten en ole tätä, minusta outoa, juomaseosta maistanut, mutta ehkäpä vielä jonain päivänä?

Koska olen kaikki tärkeät reseptit päättänyt kerätä tänne, niin pistetään nyt sitten se aito ja alkuperäinen:

Pimmos mjöd

4 l kiehuvaa vettä
1/4 kg sokeria
1/4 kg fariinisokeria
1 kuorittu, viipaloitu sitruuna

½ pullo (33 cl) ykkösolutta
½ pikkurillin kynnen kokoinen hiivapala (isoäidillä oli suhteellisen pitkät, punaiseksi lakatut kynnet)

Olut ja hiiva lisättiin seuraavana päivänä nesteeseen. Pullotus (siivilöinnin jälkeen) päivänä 2, jokaiseen litran pulloon muutama rusina ja ½ tl sokeria.

Oma, modifioitu versioni tästä on:

2 litraa vettä kiehautetaan, lisätään ½ kg fariinisokeria (kun se paketti on sen 500 g) ja 2 sitruunan mehu tai sitten kuorittuna ja viipaloituna 2 sitruunaa. Ihan riippuu aktiivisuusasteestani puristanko mehut sekaan vai uhraanko aikaa kuorimiseen. Lopuksi lisään 2 litraa kylmää vettä, jolloin lämpötila aika äkkiä on sen 37 astetta ja voin viskata sekaan kuivatun herneen kokoisen palan hiivaa.

Seuraavana päivänä siivilöin koko ihanuuden ja pullotan. Yleensä käytän 1½ litran pulloja, joten lisään vajaan teelusikallisen sokeria niiden rusinoiden lisäksi. Pulloa ei kannata missään nimessä täyttää täyteen, 2/3 riittää. Muistan ensimmäisen satsin jonka tein aikoinaan opiskelijakämpässämme. Pullotin ja suljin pullot huolellisesti, hieman olin jättänyt tilaa pulloon, mutta en riittävästi. 20 vuotta sitten muovipullot olivat suhteellisen paksuja, siitä huolimatta koko keittiömme oli täynnä muovinpalasia ja simaa kun pullot olivat räjähtäneet. Oli aikamoinen kotiintulo kun koirat katsoivat minua järkyttyneenä, todellakin sen näköisinä että "me emme muuten tehneet tuota". Eli suosittelen että pulloon jätetään reippaasti tilaa ja korkkikin pistetään puolihuolimattomasti paikalleen.
Sima on juomakelpoista kun rusinat ovat kunnolla turvonneet ja lilluvat pinnassa.

Mummi muuten aina sanoi ettei siman rusinoita saa syödä, niistä tulee vatsa kipeäksi. Mikäköhän taika tässäkin on? Voisiko joku tarkentaa? Vai onkohan taustalla sama idea kuin boolin hedelmissä: alkoholia niissä enemmän? Niin tai näin, en syö vieläkään siman rusinoita.

Senhän varmaan tiesitte että simaa juotiin jo Valhallassa? Siellä oli olemassa vuohi jonka utareista valui simaa.  Toisen legendan mukaan sima oli viisasten juoma, jonka kääpiöt Fjalar ja Galar tekivät hunajasta ja jumala Kvasirin verestä. Hunajaa käytetään näköjään siman valmistukseen etelässä, joten kaipa nämä legendat hieman muuttuvat sen mukaan miten juomaa tehdään? Tuota veriosaa en oikein ymmärrä, oliko äijällä jotenkin rusehtavaa verta? Punainen veri ja hunaja ei oikein saa minulle sima-assosiaatiota aikaiseksi.

Toinen paikka missä myös tehdään simaa on Muumilaakso. Kuten kaikki kunnon lapset, myös omani ovat ottaneet elämäntehtäväkseen opettaa äiti uusille tavoille. He rakastivat muumeja ja minä opin hyväksymään täydellisen mamman ja rauhaa rakastavat otukset. Onneksi Myy edes hieman helpottaa ahdistustani! Kesäisin on kuitenkin ihan virkistävää tehdä

Muumipapan raparperisimaa

½ kg raparperia paloitellaan kattilaan tai vastaavaan astiaan.
Päälle ½ kg sokeria.
5 litraa kiehuvaa vettä kaadetaan raparperi-sokeri seoksen päälle.
Jäähdytetään. Tällä kertaa suosittelen että todellakin annetaan veden jäähtyä, raparperit melkein vaativat sen muhimisajan.
1/4 tl hiivaa sekoitetaan n. 37 asteiseen seokseen.
Annetaan käydä seuraavaan päivään, siivilöidään ja pullotetaan. Valmista juotavaksi muutamassa päivässä jos säilytetään viileässä. Seuraavana päivänä jos jätetään huoneenlämpöön.

Pullan tuoksua

Tänään on laskiaissunnuntai.

En jaksa lähteä pulkkamäkeen, vaikka se kivaa olisikin, kuumeisena pitäisi kuitenkin ottaa iisisti ja ulkona on aikamoinen lumimyräkkä. Siispä päätin viihdyttää pikkuistani pullatalkoilla. On laskiaispullien aika!
50 % teistä on samaa mieltä kanssani: pullaan kuuluu mantelimassa. 37% taas kannattavat jääprinsessan mielipidettä. Hilloa sen olla pitää. Pitäisiköhän tehdä uusi kysely: millä hillolla? Onhan noita hilloja maailmassa. Appelsiinimarmeladi esimerkiksi voisi olla aika pirtsakka juttu. Yksi lukijani on selvästikin joutunut syömään elämänsa ainoan pullan niin että se oli tehty esipaistetusta jääpalasta jonka sisälle oli pistettyä härskiä kermakorviketta ja mantelimassaa jolle lukijani oli allerginen. Joutui heti hätäpäivystykseen arvauskeskukseen missä ei osattu voimakasta allergista reaktiota hoitaa oikein ja kiidätettiin sitten kuoppaista tietä intuboitavaksi keskussairaalaan. Mikä muu voisi selittää mielipiteen: ei niitä voi syödä?

Uusimmassa Leivotaan lehdessä oli muuten noita pullavariaatioita runsaasti. Lehti on edelleenkin loistava, suosittelen vieläkin lehteä, nyt kun n=2. Katsotaan mitä mieltä olen kun tilaukseni päättyy, luulenpa melkein että tulee uusi tilaus tehtyä. Tuolla pullavariaatiossa oli likööripullat, sitruunatäytepullat, suklaapullat, appelsiinipullat ja marjapullat. Siis laskiaisvariaatiota.

Jääprinsessa pyöritti aivan lostavia pullia ja koristeli ne raesokerilla. Unohdin mantelit kauppaan, sen se kuume tekee, joten söin sitten yhden pullan appelsiinimarmeladilla. Ei hassumpaa, mutta kyllä se manteli edelleen on ykköseni. Pitäisikö hakea Amarettopullo manteleiden korvikkeeksi? Jääprinsessa teki itselleen kaksi pullaa mansikkahillolla, taisi edellisellä kerralla olla kunigatarta ja yleensä vadelmaa. Vaihtelu virkistää.

Hauskaa laskiasta kaikille.



Joulurauha

Melkeinpä osasin arvata äänestystuloksen ennakkoon. Eihän joulurauhan julistusta voi unohtaa.

100% te(kin) istutte ruutujen ääressä aattona puoliltapäivin. Olen kerran viettänyt jouluani Turussa ja olin ajatellut mennä ihan paikan päälle vanhalle suurtorille ihmettelemään tätä tapahtumaa. Valitettavasti työtilanne häiritse suunnitelmaani. Sinä vuonna kuuntelin radiosta julistuksen. Ja söin joulupäivällisen keskellä yötä. Hyvin erilainen joulu ja päätin silloin etten mielelläni toista kertaa ole aattona töissä. Minulle tuo joulu kuitenkin on traditioita. Vaikka perheeni olikin lähelläni, tuskin ehdin heitä näkemään. Olin aina vaan töissä.

Meillä tuo joulurauhan teksti roikkuu vuoden ympäri olohuoneen seinällä. Olisikohan ollut Lions'it jotka noita markkinoivat aikoinaan. Olin helposti ylipuhuttavissa.

Kukkasista

Tämän kyselyn suosikin olin arvannut jo etukäteen. En pettynyt. Hyasintti vei ylivoimaisen voiton, yli ½ teistä (55%) on sitä mieltä että hyasintti on joulukukka. Samaa mieltä olen itsekin, ihan tuoksun takia. Tai hajuhaitan, jos niin haluaa ajatella. Tosin hyasinttien tuoksu on selvästi jalostettu pois, mikä minusta on sääli. Tuoksu kun minusta on se tärkein osa hyasinttia. Tosin, voihan sitä ostaa tuoksukynttilän ja polttaa sitten siinä kukkasen vierssä. Tosin se nyt ei ole ihan sama asia.

Pikkutyttönä ajoin mökillä nurmikkoa. Yhtäkkiä ilman valtasi aivan huumaava hyasintin tuoksu. Menin kertomaan muillekin miten joulu valtaa heinäkuisen heinäpellon. Isäni totesi: niinpä, joku taisi leikata myös hyasintin. Mistä ihmeestä minä olisin voinut tietää että isä oli haudannut joulun sipulit maahan? Yksi ainut pikkuinen oli jäänyt henkiin suuresta verilöylystä, kyllä se hyasintti oli, joskin kukkia varressa oli vaan muutama hassu. Tuoksu sitäkin valloittavampi. Tietysti ne tehosekoittimen läpi vedetyt kukkasenosat kanssa varmaan tuoksuivat.

Toiseksi tuli ritarinkukka (22%). Ymmärrän senkin, se on niin loistavan kaunis kun kukkii!

Joulukaktus ja - tähti jakoivat pronssisijan (11%). Nekin ovat kauniita.

Tietysti pitäisi nyt seuraavaksi kysyä minkä värinen sen hyasintin pitäisi olla?
Oransseja taitaa saada vasta pääsiäiseksi, eikä se ole vielä ihan vallannut ykkösasemaa pääsiäiskukkasena. Itse suosin sinisiä ja valkoisia, mutta kyllä punaisen eri sävytkin kelpaavat. Oikeastaan ei värillä niinkään väliä, kunhan tuoksuvat!
Ritarinkukassa minulla ei ole varsinaista värisuosikkia, vaikka tänä vuonna huomasinkin katselevani pelkästään valkoisen eri sävyjä.
Joulukaktukseni taas on punainen, joten kaikki värit tuntuvat kelpaavan minulle.

Yksin mielipiteeni kanssa!

Olen outo!

Suuri joulupuuro kysely on päättynyt eikä kukaan halua syödä puuroaan sekahedelmäsopan kanssa! Paitsi minä. Oletan että tämä on peruja ajalta jolloin latoositonta maitoa ei saanut ja Hyla maidon maku on sen verran järkky ettei sitä kukaan vapaaehtoisesti juo. Eikä siitä oikeastaan edes ole apua vatsavaivaselle. Joten kun en saanut maitoa, sokeria ja kanelia niin oli pakko syödaä "sekametelisoppaa".

Luitteko muuten tänään Eviran tiedotteen kanelin,  tai ainakin kumariinin, vaarallisuudesta? Kumariinia löytyy lähinnä kanelista, mutta myös mustikoista, vihreästä teestä ja sikurista. Elintarviketeollisuusliiton (ETL) mukaan kaikki Suomeen tuotu kaneli on vuosikymmeniä ollut cassia-kanelia (=kanelipuun kuorta), ei Ceylonin ns. cinnamon kanelia.  Cassia-kaneli sisältää suuria pitoisuuksia kumariinia, kun taas Ceylonin kanelissa pitoisuudet ovat pieniä. Lähde Eviran tiedote. Kumariini on kuulema makasatoksista ja varsinkin pikkulasten tulisi välttää pipareiden popsimista. Hienoa tiedottaa asiasta näin joulun alla. Sehän ei olisi ollenkaan yhtä hauskaa jos tiedotteen antaisi esimerkiksi syyskuussa. Tosin, voi olla että asiasta on ilmoitettu jo juhannuksena, lehdet tekevät jutun kun saa kunnon lööpin aikaiseksi.

Terveellistä tai ei, 70% teistä syövät puuronsa kanelin kanssa. 5%lle kelpaa sentään rusinasoppa ja 23 % teistä on sitä mieltä ettei sillä väliä mitä lisukkeita on, kunhan saa riisipuuronsa.

Päivän joululaulu on yksi suosikeistani. Varmaan jokainen osaa sanot ulkoa? Tarinan mukaan tämä virsi kirjoitettiin jouluaattona. Kirkon urut oli rikki ja piti saada joulumessuun musiikkia kuorolle. Kitarai säestyksellä ensiesitys tapahtui 1818 Pyhän Nikolauksen kirkossa Oberndorfissa. Oli sitten tarina totta tai ei, yksi kaikkien aikojen rakastetuimmista jouluvirsistä tuo joka tapauksessa on.

Nyt otti ohrapuuro

Asia on sitten selvä. Joulupuuro tehdään riisistä!

100 % teistä on sitä mieltä että joulupuuro tehdään riisistä. Olen taipuvainen olemaan samaa mieltä, yritin olla ekologinen ja tein muutamia vuosia sitten joulupuuromme ohrasta. Hiilijalanjälkeni kun ei oikein tykkää tuosta riisistä. No, vähemmän ekologinen perheeni on kuitenkin sitä mieltä että riisin viljeliöitä tulee tukea. Totta tietysti sekin, heidän tulonsa kun varmaan kovasti ovat riippuvaisia viennistä. Olin kuitenkin päättänyt että ohra on kotimaista, herkullista ja kovin jouluista. En taida toista kertaa tehdä tällaista päätöstä. Vaikka en kotimaista riisiä saakkaan. Tosin, jos tällainen sadekeli jatkuu voin varmaan kokeilla riisinviljelyä tuossa rinteessämme? Ainakin olisi sitten lähiruokaa... Minulla on hämärä mielikuva riisin vilejelystä vuoren rinteillä. Voi kyllä tietysti olla, että kyseessä on ollut opetuselokuva nimeltä James Bond, jolloin lopputulos voi olla hieman masentava. Mutta olisihan se aika brassailua jos ensi jouluna voisin kertoa: teimme joulupuuron omasta riisistämme.

Tuo puuron valmistustapa sitten jakoi mielipiteenne. 68% äänesti keittämisen puolesta. Omistatteko kaikki puurokattilan? Minä ainakin onnistun aina polttamaan puuron pohjaan. Inhoan riisipuuron keittämistä! Vaikka kuinka yritän seurata mummin ohjetta: tee kuten vasta-alkavana liikenteessä, seuraa 80-rajoitusta. Ensin teet kauhalla 8 sitten 0. Ehei, vaikka kuinka kääntelen numeroita pohjaan, niin jostakin kohtaa tuo maito tarttuu kiinni. Sitä paitsi nykyään ei uusien kuskien tarvitse noudattaa 80 rajoitusta. Epäoikeudenmukaista! Lasteni lempilausahdusta käyttääkseni.

31 % taas oli sitä mieltä että puuron voi tehdä uunissa. Tätä mieltä olen minäkin, joten kerrankin en ole enemmistön kanssa samaa mieltä! Tässä olisi muuten matematiikan opettajalleni työtä, minne se yksi prosenttiyksikkö hävisi bloggerin mielestä? Pikainen laskutoimenpide ja pyörisstyssääntöjä noudattaen annan teille uuden tuloksen: 69% keittää puuronsa. Olen siis todellakin vähemmistön edustaja.

Tässä on kuulema myös maantieteellinen ero. Lännessä puuro keitetään, idässä haudutetaan uunissa. Minulle tuo uunissa hauduttaminen sopii paremmin. Kun lähdemme joulukirkkoon kuudeksi napsautan uunin päälle ja kun tulemme kotiin syömme joulupuuromme. Tai siis näin teimme silloin kun asuimme kaksistaan. Nyt olemme muutaman vuoden ajan jättäneet joulukirkon väliin, mutta tänä jouluna kuulema menemme. Jääkööt lapset nukkumaan elleivät jaksa tulla mukaan. Ja minä taidan hauduttaa puuromme uunissa. Riisistä.

Päivän joululaulu on yksi suosikeistani. Sanat näkyvät videossa.
Carola on itse tehnyt sävelen tähän lauluun. Siitä löytyy myös kansainvälinen versio, englanniksi, ja muutama vuosi sitten kuulin tämän ensimmäistä kertaa suomeksi. Jouluradiosta, luonnollisesti.

Myrkkyä

Miksiköhän en ole yllättynyt lipeäkalakysymyksen tuloksesta? 100% teistä ovat kanssani aivan samaa mieltä: lipeäkalaa ei voi edes katsoa.

Isoäitini tarjosi tätä norjalaisten rangaistusta sivistyneelle maailmalle kun olin nuorempi. Muistan kun hän ensimmäistä kertaa yritti pistää sitä isäni nenän eteen joulupöydässä. Isäni piti pidemmän saarnan aiheesta lipeän myrkyllisyys ja kuivatun, myrkytetyn kalan herkullisuudesta. Teksti ei ole julkaisukelpoista, ei edes näin monen vuoden jälkeen, joten säästän teidät yksityiskohdilta. Minulle kuitenkin selvisi, ellen tiennyt sitä aiemmasta, että isäni rakastaa minua hurjasti ja kukaan ei saa minua myrkyttää. Siispä en syö lipeäkalaa. En ole edes koskaan maistanut, jos ollaan rehellisiä. Sen verran syvän vaikutuksen tuo puhe minuun teki. Isäni nimittäin on aina kehottanut maistamaan kaikkea, ei sitä tiedä pitääkö jostakin ennen kuin on maistanut. Jos tuota ei edes saanut maistaa, se oli taatusti todella vaarallista.

Iltapäivälehtien lööpitkin joskus hehkuttivat miten joku oli juonut lipeää ja ruokatorvi "palanut" rikki (kovin syövyttäväähän tällainen emäksinen liuos toki on). Näin elävästi miten joku ressukka oli syönyt sitä myrkytettyä kalaa ja miten liekit puskivat suusta. Myrkkyä, kuten sanottu!

Nyt hieman vanhempana oen sentään tajunnut ettei sitä kuivattua turskaa (tosin täällä ei taida olla turskaa nykyään, tehokalastus kun on tuhoamassa senkin kalan. Nopea googlaus kertoo että täällä kalana käytetään molvaa) sentään ihan puhtaassa emäksessä liuoteta, mutta kuitenkin. Potaskaa tuohon kuulema käytetään ja sitä koko tuote minun maailmassani on. Pikagooglaus näytti minulle myös kuvan tuotteesta, minut tuntevat tietävät miksi en myöskään jatkossa aio tätä maistaa, tuo kuva on syöpynyt verkkokalvolleni!

Isoäitini oli varmaan onnensa huipulla kun ensimmäistä kertaa toin silloisen poikaystäväni jouluvierailulle. Joku suostui myrkkykalaa syömään! Katselin lähinnä ällöttyneenä miten tuleva mieheni söi tuota aladobia koostumukseltaan muistuttavaa valkoista kalaa kera valkoisen kastikkeen ja maustepippurin. Yritin oikeasti käsittää miksi, mutta en edes ruusunpunaisten lasien läpi katsoessani oivailtanut ideaa. Pyysin vaan herraa nauttimaan makuelämyksestä sillä en koskaan aio pistää tuollaista omaan joulupöytääni. Olen lupaukseni pitänyt. Enkä muuten ole tarjonnut sitä myöskään pääsiäisenä. Tai muunakaan juhlapyhänä. En edes arkena.

Isoäitini sen sijaan huolehtii että herra saa kalansa. Lapsiltani olen kyseisen makuelämyksen kieltänyt, uskon vakaasti isääni: lapsia ei saa myrkyttää.

Taidankin lisätä tähän toisen inhokin, josta mieheni pitää. Päivän "joululaulu"

Onhan tämä toki inhorealistinen tarina siasta...

Sika

Joulunviettomme alkaa jo toukokuussa
Porsailla silloin on herkut suussa, se lihoo
se kasvaa se vahvistuu.
Ja sitten kun koittaa marraskuu
niin lapset laulaa: jouluntähti on ehdoton

Sika, se kuulan kalloon saa
Sika, sen setä teurastaa
Sika, ja setä verta juo
Sika, se joulumielen tuo

Minä läävässä lojuvaa karjua katsoin
Kärsivin ilmein, vellovin vatsoin
Jouluna sikaa mä muista en
Vain kinkkua vahtaan himoiten
Ja lapset laulaa: jouluntähti on ehdoton

Sika, kun sitä suolataan
Sika, yhdessä kuolataan
Sika, ja isi mielellään
Sika, on vesi kielellään
Jouluruuhkassa ihminen sokkona ryntää
Kadulla adventti sohjoa kyntää
Joku ihmistä katsoo, kääntää pään
Kun ihminen rypee läävässään
Ja lapset laulaa: jouluntähti on ehdoton

Sika, se kohta paistetaan
Sika, sen perää maistetaan
Sika, on sähköuunissa
Sika, on mutsi duunissa

Kato äiti on laittanut kystäkyllä
Sinappi huntu on sialla yllä
Isoveli veistänsä terottaa
Ja luistansa porsaan erottaa
Lapset laulaa: jouluntähti on ehdoton
Sika, lopulta tappoi sen
Sika, ympäristö vatsanhappoisen
Sika, voi kuinka isi syö
Sika, isiltä loppuu vyö

Joulu täynnä on kinkkua ,kylkeä, potkaa,
läskiä, niskaa ja tietenkin votkaa
Kun loppuu aatto ja alkaa yö
Ihminen on sitä mitä hän syö

Sika, lalllaallaaa-aa
Sika, trallallaa-aa
Sika, trallallaa-aa
Sika, trallaallaaalla-aa


Kovin perinteistä

Äänestystulos on taas selvillä.

Kovin klassisisiin valintoihin päädyitte, bataattilaatikko ei saanut ensimmäistäkään ääntä. Vaikka sen ihanuutta on jo useamman vuoden ajan hehkutettu joululehdissä. Onkohan kukaan edes maistanut sellaista?

Oma suosikkini, lanttulaatikko, sai lähes puolet äänistä (46%). Minusta hieman yllättäen imelletty perunallatikko sai 23% äänistä, henkilökohtaisesti en perunalaatikkoa edes syö, vaikka sitä joulupöydässämme hieman onkin, yhden juhlijan toivomuksesta. Porkkanalaatikko sai saman verran ääniä kuin perunalaatikko, se on meidän joulupöydässä perunaa suositumpi, mutta en minä kyllä sitäkään syö. Lanttua sen nyt vaan pitää olla. Maksalaatikkokin sai 7% äänistänne, eli silläkin on kannattajansa. Hyvä niin. Meillä ei maksalaatikkoa pidetä joulupöydässä, vaikka sitä kyllä syödään arkiruokana. Vaikka maksaa syönkin niin maksalaatikkoon en ole ihastunut. En rusinoilla enkä ilman.

Lapsuuteni jouluihin kuului myös makaronilaatikko. Ilman lihaa. Makaroneja ja munamaitoa, mausteeksi muskottipähkinää. En tiedä kumman isovanhemman kodista tämä perinne tuli, pitänee selvittää, mutta tuota ei ole moneen jouluun tehty. Ei sitä juurikaan kukaan syönyt ja kun jouluna on muutenkin niin paljon erilaista tarjolla, ei vatsa kertakaikkiaan pysty kaikkea ottamaan vastaan.

Jossakin joululehdessä kerran ehdotettiin että jouluruoat jaettaisiin useammalla päivälle: aattona kalapöytä, joulupäivänä kinkku ja laatikot jne. Ei tulisi sitten syötyä niin hurjasti aattona. Pitäisiköhän joskus kokeilla?

Päivän joululaulu on ystäväni minulle lähettämä vinkki. En ollut aiemmin kuullut, hyvin kaunis laulu tämäkin. Olin ajatellut säästää tämän ensi viikon adventtisunnuntaille, mutta saatte nauttia tästä tänään.

 

Lapsen Joulurukous

Sua, Jeesus, katsomaan saanko tulla
luo seimen Daavidin kaupunkiin?

On kasvot lapsosen myöskin sulla
ja kädet pienoiset, eikö niin!

 Mä tietä kysyisin paimenilta,
kun maahan kaukaiseen saavuttais.

Jos pimentyisi ja tulis ilta,
mua tähti taivahan johdattais.

Sun enkelvartios nähdä saisin
ja lahjat viisaitten tietäjäin.

Sun pyhää kättäsi koskettaisin
ja hiljaa kuiskaisin sulle näin:

Sua kiitän, Jeesus, mä lapsi pieni.'

Sun ystäväsi kai olla saan?

Sun kanssas kulkea tahdon tieni,
mä pieni kulkija taivaan maan.

                                                

sanat Hilkka Luoma, sävel Sirkka Valkola-Laine

Tunteita ja tuoksuja

Joulun tuoksu on sitten selvitetty. Olenkin jo aiemmin kertonut etten voisi ajatellakaan tekokuusta, eikä näköjään moni lukijoistanikaan.
Henkilökohtaisesti ainakin minun kuusen pitää tuoksua ja levittää sitä ihanaa aromiaan ympäri olohuonetta, pölyn tuoksu, joka yhdistän noihin tekokuusin ei oikein minusta kuulu jouluun. Siksi yritänkin epätoivon vimmalla siivota asuntoamme (ja noita kaappeja) ennen joulua. Tosin tunnustan että mielikuvani tekokuusista on niitä ensimmäisiä markkinoillemme tulleita hirveitä (anteeksi vaan) vaalean vihertävästä muovista tehtyjä ällötyksiä. Nykyäänhän nuo ovat tehty erisävyistä, mitä lie öljypohjaista materiaalia. 42% teistä on kanssani samaa mieltä siitä että kuusen pitää tuoksua.
Toiseksi suosituin tuoksu oli sitten hyasintti, hyvin jouluinen tuoksu sekin, joten ymmärrän teitä oikein hyvin.21% teistä on sitä mieltä että hyasintti pitää kotoota löytyä, ainakin tuoksun vuoksi.Sitäpaitsi hyasintit ovat mielestäni kauniita. Niin on muuten myös tuo ritarinkukkani joka selvästikin on valkoinen. Nuput ovat jo oikein turvonneita ja odotan innolla että nuo upeat kellot aukeavat. Nuo pullistelevat nuputkin ovat kyllä ihania, joten kauneuden takia ei tarvitse hätäillä.
Glögikin sai ääniä, 14% haluaa tuntea glögin tuoksun asunnossaan. Tunnustan että tämäkin kuuluu suosikkeihin. 14% halusi myös jonkun muun tuoksun, jouluruoka tuli kommenttina. Jeps, kyllä se laatikoidenkin tuoksu on mukava, tunnustetaan, mutta se ei minun joulussani ole yhtä välttämätöntä kuin tuo kuusi.

Tarjolla on uusi äänestys, noista ruoista innostueena siirrytään makumaailmaan.

Ekologista

Sunnuntai aamu oli aivan ihana! Maa valkoisena ja oksat paksun kuuran peitossa. Ihanaa! Valkoinen ympäristö piristää selvästi mieltä. Tosin lupasivat vesisadetta koko viikoksi tänne etelään, mitä ihmettä? Olen jo tottunut noihin ihaniin lumipeitteisiin jouluna, en tajua tällaista sadesäätä. Minne voi valittaa?

Joulukatu on sitten avattu. kerrottiin kymmenen uutisissa eilen illalla. Se ainut joulukatu jonka tunnustan siis. Täällä kotikylässä on jo viime viikolla valot syttyneet ja kuusi puettu. En osaa sanoa onko täälläkin vaihdettu valot led-versioon, ainakin pääkaupungissamme on näin toimittu. Sähkön kulutus pienenee, mitä tuo kustansi, siitä ei puhuta. Mutta jos päästöt näin, teoriassa ainakin, vähenevät, niin olisiko toivetta valkoisesta joulusta?

Kävin eilenkin ostoksilla, vaikka en sunnuntai aukioloa oikeastaan suosi. Sitä ne tarjoukset teettävät: vain tänään, sai minutkin liikkeelle. Puolustuksekseni sanon: jos joulupukille kirjoittaa kirjeen ja omistaa maailman ihanimmat 5 vuotiaan silmät, voiko silloin muuta tehdä kun juosta kauppaan? Varsinkaan jos säästää 25%. Tosin sain kassaneidin kanssa keskustella hetken miten se alennus saadaan. Onnistuihan se loppuenlopuksi, vaikka meinasi rouva asiakkaalla käämi kärähtää. Miten vaikeaa tuo nyt oikeasti voi olla?

Pitääkin esni kerralla kyselyssä pistää oma lempivaihtoehto jonnekin muualle kuin ensimmäiseksi. Eihän tästä mitään tule jos lukijani aina ovat samaa mieltä kanssani! 90% teistä päättivät että joulutorttu on tähden muotoinen. Yksi lukija sentään äänesti kukkasta ja toinen puolikuuta. Kiitos mielipiteistänne. Meillä leivotaan jatkossa edelleen tähtiä ja kukkasia.

Hyvää isänpäivää

Ensimmäinen äänestys on saatu kunnialla vietyä loppuun. 10 rohkeaa äänestäjää ja lopputulos on aivan selvä: piparit syödään taikinana, silloin ne ovat parhaimmillaan! Näinhän minä jo väitinkin ja mielipiteeseeni yhtyi puolet lukijoistani! Joko olitte pelkästään vieraskoreita tai sitten olen oikeassa!
Uunissa tapahtuu joku ihme reaktio joka saa taivaallisen taikinan muuttumaan tylsäksi arkipikkuleiväksi. Kiitos äänestäjille, uusi äänestys tulossa ihan lähiminutteina.

Tänään oli aika juhlistaa noita luomakunnan kuninkaita tai mites se nyt meneekään. Siis isänpäivää vitettiin.
Lapseni olivat eilen päättäneet tehdä kivistä tietä isänpäivän kunniaksi. Lopputulos oli aivan loistavaa, mutta suklaan sulattaminen mikrossa oli ensin hieman epäonnistunut. Nimensä mukaan siis laivonnaisen alkutaival oli hieman kivinen, mutta kun ensimmäisestä epäonnistumisesta oltiin toivuttu, niin loppu olikin ollut yhtä tanssia. Ihan jouluinen tuo palaneen tumman suklaan käry ei tosin ole. Ja hieman vaikea saada häviämään. Mutta mitä me pienistä, pääasia on että lopputulos oli hyvä.

Rocky Road suklaa

Fazerin tummaa suklaata
Pähkinöitä
Kuivattuja aprikooseja
Vaahtokarkkeja

Pähkinät, aprikoosit ja vaahtokarkit paloitellaan. Päälle kadetaan sulatettu suklaa. Annetaan jäähtyä ja tarjotaan isälle aamupalaksi sängylle. Ja samalla tuodaan äidille kanssa, kera oman kahvikupin.

Tytöt siis aamulla hemmottelivat meitä molempia. Tarjottimelle oli pistetty kahvimukit, voileipiä ja isot palat suklaata. Kahvinkeittäjän pitäisi saada korotettu matematiikan arvosana, niin loistavasti oli osattu arvioida kahvin paino suhteessa veden tilavuuteen.

Isänpäivän kunniksi kävimme pitkästä aikaa Korkeasaaressa katsomassa siellä asuvia isiä. Perheemme "isä" valinta (omamme jälkeen) oli ehdottomasti Mongolianvillihevonen. Herralla oli 12 päivän ikäinen varsa ja kun lauman jäsen lähestyi mammaa ja varsaa kuului aikamoinen tömäys kun molemmat takakaviot osuivat kaverin kylkeen. Onneksi tuo kaveri tajusi häipyä paikalta, aika rajun näköistä oli kun hampaita esiteltiin ja tanner tömisi kavioiden rummuttaessa maata.

Mutta oli se valkopääsakin poikanenkin liikuttava. Aivan uskomatonta miten sellainen pikkuinen rääpäle osaa roikkua kiinni äidissään. Tosin oli äitikin reipas kun esti lapsosensa karkumatkan. Siellä hän istui aivan rauhallisena heiluvalla oksallan ja tönäisi aina välillä vaavinsa paremmin lonkan päälle piiloon. Liikuttavaa!

Pahoittelen kuvan laatua. Huurussa oleva objetiivi ja likainen pleksilasi eivät ole kuvaajalle se ihan helpoin kombinaatio. Odotin toki että objektiivi lämpeni, mutta ette kai te uskoneet että tuo mamma odotti että sain tekniset ongelmani ratkaistua? Huomioiden etten edes nähnyt kohdetta linssin läpi niin lopputulos on loistava!
Tai ainakin julkaisukelpoinen omassa blogissani.

Ja ihan vaan sen takia että joulu on tulossa: Metsäpeurallakin oli vasa. Eikö nuo hätätapauksessa kelpaisi pukille? Tosin uhanalainen eläinhän tuokin valitettavasti on.

Kovasti oli saari taas muuttunut. Norpat olivat poissa, tilalla lasten "kaiva esille dinosauruksen luut" hiekkalaatikko. Aikamoinen hiekkalaatikkohan tuo vanha allas toki on. Ja norpatkin varmaan onnellisempia muualla, mutta ikävä tuli noita uimareita. Karhut olivat painuneet talviunelle ja karhulinna oli remontissa. Ihan varmaan tarpeeseen tulee sekin remontti, aika vanhojahan nuo monet aitaukset ovat. Ja ikävä kyllä, eivät ehkä aina eläimille ihan kaikkein parhaimmasta päästä. Tosin eläintarhoissa on pakko tehdä kompromissejä, muuten ei yleisö suostu maksamaan sisäänpääsymaksuja. Ja ilman niitä maksuja eivät olotilat ainakaan parane.