Tuoksujen ihmeellinen maailma

Täällä tuoksuu joulu!

Jopa Ratsastaja tunnusti, että jouluinen tuoksu leviää keittiöön, kun olimme tekemässä punasipulihilloketta. Sinäänsä ei niin outoa, jos punaviinin sekaan pistää kanelia ja neilikkaa ja kiehauttaa. Siinä jopa "en tykkää joulusta"-tyyppi jotuu tunnustamaan että jotkut tuoksut vaan tuovat joulun mieleen. Ja jos pienestä pitäen on puolet vuodesta tuntenut glögin tuoksun leijailevan ympärillään, lienee ehdollistettu tuoksulle?

Pitäisiköhän muuten lapsukaisesta kouluttaa "hajukoira", kun näin hyvin tunnistaa joulun tuoksun? Koirien hajuaisti on kyllä ihmeellinen. Sen lisäksi että tunnistavat homeen ja huumeet, koiria on koulutettu tunnistamaan syöpäsairauksia ja uutena myös COVID-19 tarunnan saaneita. Aika käsittämätön minusta, kun ajattelee että ne myös tunnistavat tulossa olevat epileptiset kohtaukset ja liian alhaisen verensokerin. Vielä meillä on pieni matka siihen, vaikka joulun tunnistammekin.

Olen muuten myöhässä glögini kanssa! Facebook muistutti eilen, että viime vuonna avasin glögikauden kyseisenä päivänä. Tänään oli kyllä aamulla sen verran rapsakka sää, että melkein olisi voinut lämmittää mukillisen.

Punasipulihilloke

500 g punasipulia viipaloituna

½ tl kanelia jauhettuna

½ tl neilikkaa jauhettuna

½ tl mustapippuria rouhittuna

1½ dl alkoholitonta punaviiniä

½ dl mustaherukkamehutiivistettä
1½ rkl punaviinietikkaa

1½ dl hillosokeria

Sekoita viini ja mausteet. Kiehauta ja sekoita sekaan sipulirenkaat ja punaviinietikka. Anna kiehua hiljalleen 10 min. Lisää sokeri ja anna kiehua vielä 20 min. Anna jäähtyä ja siirrä jääkaappiin marinoitumaan ainakin vuorokaudeksi. 

Meillä tämä menee paahtopaistin kaveriksi. 

Joulukuun seitsemästoista

Yksi joulun ihanimmista hetkistä on joululahjojen tekeminen.

Ei siis ostaminen, vaan tekeminen. En voi sille mitään, hymy nousee huulilleni kun mietin arvostaako saaja lahjaansa, oliko se mieluinen? Ja tuleeko siitä vaikka ihan suosikki. Kuten minun suosikkini on ystävän tekemä sinappi. Rakastan sitä, viime vuosina olen ollut sen verran härski, että olen kysynyt saanko toivomani lahjan. Olen saanut!

Kummityttärensä taas on ihastunut suklaakakkuun jonka olemme parina vuonna saaneet. Ehkäpä joskus vielä saan udeltua sen reseptinkin.

Tällä hetkellä täällä tuoksuu glögi! Löysin reseptin liemessä.fi-blogista ja pienellä maustemuuntelulla otin sen käyttööni.

Kuten kerroinkin kävin IKEAssa ja mukaan tarttui hieman purkkeja ja pulloja. Pulloihin vielä palaan, purkkeihin lisätään, kunhan olen saanut purkit keitettyä, hilloa. Alkuperäisessä reseptissä puhuttiin kuudesta purkista. Minun maailmassani hillpurkki on ISO, mutta nuo näyttivät aika pieniltä. Ostamani purkit olivat 1,3 dl, ehkä olisin saanut seitsemän purkkia täytettyä tuolla määrällä hilloa.

Tämä on muuten hyvää, mutta makeaa. Oikein todella makeaa.

Glögi-päärynähillo chilillä

1 kg päärynöitä
0,5 dl omenaviinietikkaa
1 dl Marlin vaaleaa glögiä
3 dl hillosokeria
1 tl vaniljasokeria
1,5 tl kanelia
½ tl chilijauhetta

Kuori päärynät ja poista siemenet ja kannat. Leikkaa päärynät palasiksi. Lisää kaikki aineet kattilaan. Anna kiehua miedolla lämmöllä puoli tuntia. Survo sauvasekoittimella. Hillon voi jättää sattumia. Keitä vielä 15 minuuttia. Purkita ja säilytä jääkaapissa. 

Glögiä tarvitaan

Ystävältä lainattu

Ystäväni hehkutti Facebookissa BBC:n sivuilta bongaamaansa kakkua.

Päätin sitten minäkin, hetken mielijohteesta, kokeilla tätä kakkua ja kävin pienessä kaupassa hakemassa tarvittavia raaka-aineita. Eksyin matkalla kotiin minulle tuntemattomaan S-marketiin, kauppa oli kertakaikkisen huono valinta. Ei luomusitruunoita, ei mantelijauhetta, ei oikeastaan mitään mitä tarvitsin. Onneksi löytyi K-kauppa jonka valikoimasta löytyi luomusitruunoita, en oikein pidä ajatuksesta käyttää sitruunankuorta ellei hedelmä ole luomutuotettu.

Koska alkuperäisessä ohjeessa käytettiin grammoja, päädyin käyttämään leivontalaskuria, ihan näppärä työkalu kun ei jaksa miettiä.

Sitruunatimajamikakku 

200 g laktoositonta voita
vajaa 2½ dl sokeria
4 kananmunaa
1½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
100 g manteleita jauhettuna
1 sitruunan kuori
1 rkl timjaminlehtiä

Sitruunsasiirappi
4 rkl sokeria
1½ dl sitruunamehua
½ tl timjaminlehtiä

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen. Sekoita jauhot ja leivinjauhe ja raasta sekaan sitruunan kuori (keltainen osa) ja murskatut timjaminlehdet. Alkuperäisessä reseptissä nämä rikottiin morttelissa, mutta minä oikaisin. Lisää jauhoseos taikinaan.

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun kakkuvuokaan ja paista kakkua 175 asteessa n. 45 min.

Sillä aikaa kun kakku paistuu voit tehdä siirpin: kiehauta ainekset kunnes seos muuttuu siirappimaiseksi. 

Kun olet saanut kakun uunista pistele siihen reikiä haarukalla ja kaada siirappi kakun päälle. 

Tarjoiluun turkkilaista jugurttia, en osaa sanoa olisiko hyvää, sitä en muistanut ostaa kaupasta.

Citronkaka med timjan 

200 g laktosfritt smör
knappa 2½ dl socker
4 ägg
1½ dl vetemjöl
1 tsk bakpulver
100 g mandel, malda
skalet från 1 citron, rivet
1 msk blad av timjan

Citronsirap:
4 msk socker
1½ dl citronsaft
½ tsk blad av timjan

Rör socker och smör pösigt. Tillsätt äggen ett i taget. Blanda mjölet, bakpulvret, mandeln, citronskalet och timjanen.  Häll mjölblandningen i smeten.

Häll smeten i en bakplåtspapprad form. Grädda i 175 grader i ca. 45 min.

Koka ihop citronsaft, socker och timjam till en sirap.

När kakan är färdig, ta den ur ugnen och stick hål i ytan med en gaffel. Häll sirapen över kakan.

Servera med turkisk yoghurt, sas det i BBC:s orginalrecept. Det provade jag aldrig på. 

Hetken mielijohteesta

Sain ämpärellisen omenoita kukkien sijaan.

Oikein tervetullut tuliainen. Päätin tänään tehdä omenapiirakan huomista geotapahtumaa silmällä pitäen. Mieheni piti tänään olla "kuskina" joten minun ei tarvinnut keskittyä kellon vahtimiseen. No, koska herra Murphy rakastaa minun kiusaamistani, puhelin tietysti päätti soida juuri kun olin pistämässä piirakan uuniin. Mieheni oli juuttunut jollekin geokätkölle ja ratsastaja tahtoi kotiin. Onneksi minulla on sisko! Joka sattumalta juuri oli käymässä.

Sillä aikaa kun siskoni ajoi tallille ja takaisin, päädyin kuorimaan lisää omenoita, siskoni kun oli maininnut että Kinuskikissan sivuilla oli salmiakki-omenahillon resepti. 

Siskoni joutui vielä pysähtymään kaupan kohdalla, minulla ei ollut hillosokeria kotona, mutta sai sitten purkillisen hilloa mukaansa kotiin. Toivottavasti väri vielä hieman syvenee kun jäähtyy, muuten lisään seuraavaan satsiin salmiakkia!

Salmiakkihillo

n. 700 g omenoita
2,4 dl hillosokeria
½ dl Haganolin salmiakkimixeriä

Kuori ja paloittele omenat (poista siemenkota). Sekoita palaset, sokeri ja salmiakki kattilaan. Keitä miedolla lämmöllä, välillä hämmentäen, noin 20 min. Soseuta. Säilö kuumennettuihin purkkeihin. 

Gjorde en burk äppelsylt åt min syster, som tack för skjutsande av mitt barn. 

Äppelsylt med salmiak

ca. 700 g äppel
2,4 dl syltsocker
½ dl Haganol's salmiakmixer

Skala och tärna äpplena. Sätt äppelbitarna, sockeret och salmiaken i en kastrull och låt koka på svag värme i ca. 20 min. Använd en stavmixer för att göra puré av äpplena. Häll i en upphettad burk. 

Syntisen hyvää

Chili on hyvää!

Kävimme vierailulla ja siellä oli tarjolla paholaisen hilloa. Hillo oli niin hyvää, että oli ihan pakko illalla tehdä kotona samanlaista herkkua myös ratsastajallemme, joka oli taas kerran tallilla kun me muut "matkailimme". 

Ihan käsittämätöntä mitä väriterapiaa yksi hillo voikin olla ja valmistusvaiheessa!

Paholaisen hillo

3/4 dl vettä

800 g tomattimurskaa

1 punainen paprika

3 keltasipulia

3 chiliä

3 solo valkosipulia

3 tl kuivattua oreganoa
kourallinen turetta basilikaa

pari oksallista timjamia

1½ tl suolaa

1½ tl mustapippuria

½ dl punaviinietikkaa

5 dl hillosokeria

Kuutioi sipulit, paprika ja chilit. Lisää kattilaan vesi, kuutiot, tomattimurska ja yrtit sekä mausteet. Anna kiehua hiljalleen noin 30 min. Lisää etikka, sokeri ja kuumenna kiehuvaksi. Purkita. 

Koska meille tarjottiin hilloa leivän päälle laitettavaksi, tein samanlaisia voileipiä meillekin: ruisleivän päälle vuohenjuustoa ja leipä uuniin 200 asteeseen kunnes juusto sulaa. Ja eikun nauttimaan!

Kukkia

Mustikat kukkivat!

Tänä kesänä on taas aika kesäläksyille. Partiolaisen on tehtävä kasvio syksyksi. Jostakin kumman syystä koulussa on rajattu kasvien määrä 40? Ei pari vuotta sitten ollut mitään rajoituksia kun ratsastajamme keräsi 100 kasvia, lajitteli ne sukujen mukaan, selvitti nimet 4 eri kielellä, mahdolliset käyttötarkoitukset kasville ja niin edelleen. Miksiköhän opettaja on tällaisen rajoittavan tekijän keksinyt kun minun nuorimmainen on vuorossa?

No, sitten keräämme partiolaisen kanssa ne pakolliset ja muutamat muutkin yrtit talteen ja teemme tällaisen mini herbaarion.  Tai siis partiolainen tekee, minä kerron että ulkona kukkii "pakollinen kasvi", kuten esimerkiksi mustikka. Tosin välillä olen myöhässä ilmoitukseni kanssa, kukka on jo pistetty kirjakasan alle talteen.

Keitin illalla kiisseliä huomista kakkua varten. Norovirusriskin takia en uskalla noita kaupan marjoja pistää keittämättä kakkuun nimittäin. 

Mustikkakiisseli 

200 g kotimaisia pakastemustikoita

200 g kotimaisia vadelmia

½ dl vettä

2 rkl sokeria

½ dl vettä

1½ rkl perunajauhoja

Sulata marjat, kaada kattilan pohjalle pieni luraus vettä ja lisää sokeri. Keitä muutaman minuutin ajan koko ajan hämmentäen. Ota kattila pois liedeltä. Sekoita perunajauhoista ja vedestä tasainen liuos ja kaada se tasaisena norona marjaseokseen, sekoita samalla. Kiehauta vielä seos.  

Suklaalevite

Kaupasta löytyy nykyään meiltäkin kaikenlaisia makeita levitteitä.

Minulle ei oikein ole selvillä minkä takia paahtoleivän päälle pitäisi levittää suklaalevitettä, mutta kuulema se on hyvää. Tietysti on, suklaa on aina hyvää, mutta ei se nyt ehkä ihan kuitenkaan leivän päälle levitettynä se kaikkein terveellisin vaihtoehto.

Niin tai näin, meillä tehtiin ihan itse suklaalevitettä. Syy ei suinkaan ollut paahtoleivät vaan ihan toinen, senkin paljastan lähiaikoina.

Suklaalevite

250 g laktoositonta voita

250 g tummaa suklaata

1½ rkl sokeria

2 tl vaniljasokeria

1,25 dl haaleaa maitoa

1 kananmuna

Sulata voi. Rouhi suklaa ja sekoita rouhe kuumaan voihin. Anna suklaan sulaa. Lisää sokerit ja sekoita sileäksi. Anna jäähtyä haaleaksi, skoita sekaan haaleaa maitoa. Lisää kananmuna sauvasekottimella sekoittaen. Anna jäähtyä jääkaapissa kylmäksi. Levittäytyy parhaiten huoneenlämpöisenä.

Imelä, imelämpi, siirappi

Tein glögisiirappia.

Tunnustan, ei ehkä ihan välttämättömyys, edes tässä perheessä, mutta Maku leivo-lehdessä oli resepti glögisiirapille, joten pitihän sitä kokeilla.

Glögi sellisenaan on jo suhteellisen makeaa, glögitiiviste imelää, tämä on jo suorastaan ällöttävää. Mutta uskoisin että ihan käyttökelpoista kuivakakun päällä. Saa nähdä olenko oikeassa.

Glögisiirappi

2 dl hillosokeria

2 dl glögitiivistettä

Sekoita aineet keskenään ja anna kiehua 10 min aina välillä sekoittaen. Jäähdytä.

Jälkiruokaa

En ole vuosiin tehnyt marjakiisseliä.

Oikeastaan en tiedä miksi tämä herkku on jäänyt pois ruokalistaltamme, se nyt vaan on jostakin syystä unohtunut. Nyt ihanat naapurimme toivat litran viinimarjoja, joten päätin tehdä kiisseliä pitkästä aikaa. Sen tekeminen kun on helppoa ja nopeaa.


Ja lapset tykkäävät, varsinkin jos saavat vielä hieman kermavaahtoa päälle.

Viinimarjakiisseli

1 l viinimarjoja
½ l vettä
2 dl sokeria
3 rkl perunajauhoja
½ dl vettä

Kaada peratut marjat kattilaan ja lisää sen verran vettä että marjat peittyvät. Kiehauta marjat ja lisää sokeri. Odota että sokeri sulaa. Sekoita perunajauhot veteen ja kaada seos kiehuvaan marjaseokseen jota sekoitat!
Kaada kiisseli tarjoiluastiaan ja anna jäähtyä.

Kun kaupasta ei saa

Olen ihastunut Eila kreikkalaiseen kerrosjugurttiin.

Kun käväisin kaupassa eksyin sitten siihen väärään kauppaan jota kaikki niin kovasti kehuvat. Ajattelin että saisin tuuletettua sitä vihreetä korttia. Huono ratkaisu!

Ostoslistallani oli muun muassa Eilan kerrosjugurttia, mielellään molempia makuja, sillä lapsenikin ovat ihan hurahtaneet noihin. He rakastavat persikkaa, minun kohdallani valamiehistö on vielä ulkona miettimässä kumpi on parempi. No, eipä tarvitse miettiä kummasta pidän, se on ihan selvä asia: K:sta! Vihreä kauppa ei petä, se on ihan taattu asia että petyn joka kerralla, tavalla tai toisella. Tällä kertaa ei ollut jugurttia. Tai väärin sanoa ettei ollut jugurttia, laktoosia sisältäviä oli vaikka ja minkälaisia. Mutta kun minä tahdoin Eilaani.

Olisin tietysti voinut jatkaa matkaani lempikauppaani, mutta kiukuspäissäni päätin toteuttaa itseäni! Siispä ostin sitruunoita, sopivat happamuusasteeseeni ihan loistavasti. Ja eikun tuumasta toimeen: ellei saa mitä haluaa on tehtävä itse!

Sitruunahillo

4 luomu sitruunaa
1 luomusitruunan kuori raastettuna
luraus vettä

3 dl hillosokeria

Raasta yhden sitruunan keltainen kuori kattilaan. Kuori sitruunat huolellisesti (valkoinen osa pois) ja leikkaa sitruunoista pieniä paloja. Lisää sitruunanpalaset sekä mehut leikkuulaudalta kattilaan. Siemeniä emme halua mukaan. Lisää tarvittaessa hieman vettä kattilaan. Kaada sekaan hillosokeri ja keitä noin 10 minuttia miedolla lämmöllä. Kaada hillo puhtaisiin, kuumiin purkkeihin ja anna jäähtyä. 

Ja eikun nauttimaan Valion laktoosittoman A+jugurtin kanssa. 

Uusi suosikki

Vanhojen lehtien selailu kannattaa

Katslin eilen viime vuotisia Leivotaan lehtiä ja silmäni osuivat appelsiinipulliin. Päätin siis jatkojalostaa eilistä mantelimassaa ja se oli todellakin kokeilemisen arvoinen asia. Nam! Taitaa olla niin että laskiaispullani ovat saavuttaneet uuden ulottuvuuden!

Appelsiinimassa

mantelimassaa

appelsiinikuorta

½ dl appelsiinimehua

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja täytä mantelimassan tavoin laskiaispullissa. 

Täynnä!

Pitihän niitä pullia jatkojalostaa.

Ihan laskiaisen kunniaksi täytimme pullat. Mantelimassalla luonnollisesti. Paitsi luistelijan pullat, niissä oli hilloa. 

Viime vuoden Leivotaan lehdessä oli mantelimassan sekaan sekoitettu appelsiinia, taidan kokeilla sitä huomenna. 

Kotitekoinen mantelimassa

100 g kuorittuja manteleita

1 dl sokeria

pullien sisustaa

1 dl laktoositinta maitojuomaa

Tehosekottimella kaikki tasaiseksi massaksi ja sitten pullia täyttämään. 

L niin kuin Lucia

Lucia

Tästäkin neitokaisesti on kirjoiteltu täällä monta, monta kertaa.

Kun olin pieni, siis painon huomattavasti vähemmän kuin nykyään, äti vei minut 13.12 katsomaan kun Lucia laskeutui Tuomiokirkon rappusia. Se oli sitä aikaa kun kynttilän liekit lepattelivat tuulessa ja minä oikeasti pelkäsin että se sammuisivat. Mitä sitten jos Lucian kruunussa ei loistaisikaan kynttilät? Mitä siinä tapauksessa tapahtuisi? Onnkesi näin ei koskaan käynyt minun silmieni edessä, ajatlekaa mitkä traumat siitä olisi jäänyt! Vuodesta toiseen jännitin ja aina ne kynttilänliekit paloivat.

Nykyäänhän nuo palavat elleivät patterit, tai millä virtalähteellä nuo nyt sitten toimivatkaan, ole vanhentuneet. Tai ehkäpä jopa vanhentuneet patterit toimivat?

Toinen asia mikä minua pienenä ihmetetytti, enkä ole muuten asiaa vieläkään selvittänyt, oli kauralyhde jota Lucia kantoi sylissään. Minun pikkutytön aivot olivat sitä mieltä että Lucialla on kynttilä myös käsissään, ei linnunruokaa. Ja toinen vähintäänkin yhtä suuri ongelma oli: minne tuo lyhde päätyi?

Pitäisi varmaan alkaa selvttää symboliikkaa tuon takana? Vilja symboloi hedelmällisyyttä, siksi sitä viskataan ihmisten päälle häiden jälkeen. Suosittelen muuten edelleen kotimaista kauraa joka ei häiritse pikkulintujen ruoansulatusta kuten kiinalainen riisi. Sitä paitsi se on ekologisempaakin! Himmeleitä taas rakennettiin aikoinaan turvaaman hyvä sato. Olisikohan tuo Lucian lyhde jotakin vastaavaa? Tuo hyvää viljavuotta tullessaan?

Teilläkin oli hyviä arvauksia:

Luumukerma

Ystäväni kertoi tällaisesta lapsuuden jouluihinsa liittyvästä herkusta. Resepti on sen verran helppo, että taitaa olla jälkiruokana joku päivä meilläkin.

(Sokeroitua) kermavaahtoa johon sekoitetaan luumusosetta.

Ja toinen ystävä osasi kertoa että heillä tähän herkkuun lisättiin liivatetta. 

Jos minä vielä lisään piparkakkupohjan ja teen siitä juustokakuntapaisen?

Liekki

Sopii erityisen hyvin kohtaan Lucia. Kynttilöiden lisäksi noita talvisin on takassamme. Muutama vuosi sitten vaihtui varaavaan versioon avonaisen sijaan. Liekkejä ei saa ihailla samalla tavalla, mutta talviaamuisin on ihanaa mennä suihkuun kun pukuhuoneessa on lämmin kivikasa vieressä. 

Lanttulaatikko

Aivan ehdoton ykkönen kun puhumme joululaatikoista, mutta katsotaan nyt kiitääkö bataatti ohi. Kaksi teistä ehdotti laatikkoa.

Lepo

Aatto osuu maanantaille tänä vuonna, joten luvassa on hyvin pitkä viikonloppu. Ja monta lepopäivää. 

Lahjat

Kyllä ne kuuluvat jouluun, ei sille voi mitään. Vaikkakin kulutusyhteiskunnassamme voisi ehkä hieman vähentää lahjavuoria jouluna. 

Lumisade hiljainen

Todellinen tunnelman luoja. Voi kun tämän saisi lahjana joka vuosi: aattona hiljainen lumisade. Lumi sai tosienkin äänen. Spontaaniajatukseni L:n kohdalle oli lumi. Täällä etelässä tosin saa tottua siihen että aattona saa olla ilman lunta ja jopa ilman pakkasasteita.

Leivonnainen

Jouluna emme juurikaan syö leivonnaisia, vatsat täynnä kaikkea muuta hekullista, mutta muina aikoina toki tulee nautittua näitäkin herkuista.

Lelut

Inhoan nykyajan lelupakkauksia! Jotta lahjaan pääsee käsiksi on käytettävä suurinpiirtein jokaista teräasetta joka talosta löytyy ja sen lisäksi irroitettava noin 25 rautalangan pätkää. Sen lisäksi pitää olla kohtalainen varasto pattereita mitä kummallisimmista kirjainyhdistelmistä ja ruuvimeisseleitä sekä ristipäitä että ne patterit saa leluun. Sen jälkeen lapsi saa leikkiä uudella lelullaan, ellei ole siinä vaiheessa jo kyllästynyt koko hommaan ja siirtynyt tekemään merirosvolaivaa pahvilaatikosta jossa lelu alunperin oli. 

Lisää punaista

Tomtens dotter on ehdottomasti löytö!

Satuin ihan sattumalta eksymään kyseiseen blogiin ja olin heti koukussa siihen. Yksi sivuilta löytämäni herkku on Chilihillo! Minulla on parikin ystävää jotka ovat koukussa chiliin, jopa niin pahasti että kasvattavat sitä itse. Varmaan pitää itsekin yrittää, sillä chilin kilohinta yllätti minut kun kävin kaupassa. No, hinta oli mitä oli, reseptiä oli joka tapauksessa kokeiltava! 

Alkuperäinen resepti on kirjasta Nigella Jul. Siihen en ole tutustunut, ei ole vielä kirjastosta tullut vastaan. Mutta tämä resepti on huippuhelppo. Aikaa menee noin tunti, mutta suurin osa siitä vietetään sohvalla naputtaen tekstiä blogiin.

Neidit jo maistoivat ja hillo sai hyväksytyn arvosanan.

Chilihillo 

150 g punaista chiliä tämähän on aivan liian epämääräinen määritelmä chilistä tosiharrastajan mielestä, mutta plussakaupan hyllyn äärellä riittävä tieto.

150 g punaista paprikaa

6 dl omenasiiderietikkaa tätä minulla ei sitten tietenkään ollut kotona. Vaihtui omenaviinietikkaan. Ja sekin loppui kesken, joten 1 dl oli valkoviinietikkaa. Hyvin meni siitä huolimatta.

1 kg hillosokeria

Minulle jäi hieman epäselväksi pitikö chileistä poistaa siemenet, joten tein sen. Eli:

Silppua ensin chilit tehosekoittimessa ja lisää vielä paprikat ja jatka hienontamista. Sekoita hillosokeri viinietikkaan ja lämmitä nesteseosta miedolla lämmöllä niin että sokeri sulaa. Lisää chili-paprika hake ja anna seoksen kiehua n. 15 min. Sekoittelin seosta aina välillä. Ohjeessa käskettiin poistaa vaahto, mutta minun kokkauksessani ei sellaista edes muodostunut. Anna hillon jäähtyä noin 45 min. ennen purkittamista. Ja taas kerran muistutan: keittäkää ne purkit ja purkittakaa kuuma hillo kuumiin purkkeihin! 

Ihan vaan värin takia

Kodissamme leijailee ihana tuoksu.

Kävimme lapsien kanssa "repimässä puita" eli poimimassa pihlajanmarjoja pihaltamme. Marjoja on aika paljon, mutta ainakin tuossa isossa puussamme eivät olleet laadullisesti kovin kummoisia. Mätiä ja kuivuneita riittää. Noista pienistä pensasmaisista puskista sentään sai kauniita marjoja, joskaan eivät väriltään olleet vielä ihan syvän punaisia vaan ennemminkin oranssin sävyisiä.

Olen joskus kotona asuessani tehnyt pihlajanmarjahyytelöä, mutten pitänyt siitä. Naamakirjassa kuitenkin ystävä mainitisi pihlajanmarjahyytelön ja innostuin taas kokeilemaan. Varsinkin sen jälkeen kun löysin reseptin jossa hyytelön sekaan oli sekoitettu neilikkaa ja kanelia. Arvatkaa pistinkö reseptin talteen. En tietenkään, joten päätin, taas kerran, soveltaa.

Kilo marjoja oli tavoitteena tuolla pihalla ja aika nopeasti ne olivatkin kasassa. Olen tosin oppinut jotakin uutta pihlajanmarjoista: etanat pitävät niistä! Tai sitten pihassamme ei ole etanoille muuta kelpaavaa. Joka tapauksessa marjojen seassa, tuossa isossa puussamme, parin metrin korkeudessa oli etanoita! Ei siis yksi eksynyt vaan useita. Käsittämättömiä otuksia. Eikö riitä että tuhoavat kukkapenkkini, pitääkö puihinkin kiivetä? Kettu ei todellakaan ole opettanut etanoille mitään!

Lempikeittokirjassani, Ruokataorstai, on perusresepti hyytelölle. Siitä oli hyvä lähteä soveltamaan,

Jouluinen pihlajanmarjahyytelö

1 kg pihlajanmarjoja Marttaliiton ohjeistuksen mukaan tämä vastaa n. 2 l. 

3 dl vettä

kanelitanko

1 ml kardemummaa

10 kokonaista neilikkaa 

ripaus muskottipähkinäjauhetta

Puhdistimme pihlajanmarjat suurpiirteisesti: lehdet ja mädät marjat sekä ne etanat siivottiin pois. Varret jätimme, paksuimmat oksat sentään napsimme kompostoitavien sekaan. 

Huuhtele marjat huolellisesti ja siirrä ne kattilaan ja lisää vesi. Keitä kunnes mehu irtoaa, minä annoin porista noin ½ tuntia. Noin 20 min keittämisen jälkeen lisäsin kanelitangon, kardemummarouhetta, hieman muskottia sekä neilikat. Puhun nyt niistä maustehyllystä löytyvistä kokonaisista neilikoista, en siis kokonaisista kukkasista. Ne kuuluu pistää maljakkoon.

Valuta mehu puhtaaseen astiaan siivilän läpi. Hyytelön teossa ei kannata kovin paljon painella marjoja, neste pysyy kirkkaampana ja hyytelöstäkin tulee kauniimpaa. Näin olen lukenut. Siispä tuo sai valua hiljakseltaan useamman tunnin ajan. 

Kun mehu on saatu talteen sen marja-maustemössön voi siirtää kompostiin. 

Mehu mitataan ja sekaan sekoitetaan 

100 g hillosokeria/ 1 dl mehua

Marttaliiton sivuilta oppii myös että 100 g hillosokeria vastaa noin 1,2 dl. Eli tässä tapauksessa saimme noin ½ litraa mehua, joten lisäsin 6 dl hillosokeria.

Sokeri-mehun annetaan kiehua hiljalleen kymmenisen minuttia. Välillä sekoitetaan ja mahdollinen vaahto kuoritaan pois reikäkauhan avulla. Minulla on ihan aito ja alkuperäinen mummin reikäkauha. Tämän avulla ei mikään voi mennä pieleen. Se on ollut mestarilla käytössä.

Seuraavaksi tehdään hyytelökoe. Tällaista työvaihetta en muista nuoruudestani, mutta ilman muuta ja tietysti tehdään: kylmälle lautaselle tiputetaan muutama tippa mehua ja jäähdytetään jääkaapissa. Tipan keskelle tehdään veitsellä, tai vastaavalla työkalulla, vako. Jos vako ei umpeudu on hyytelö valmista. En muuten vieläkään ole tehnyt koetta. Tuo vaahtoni hyytyi, siispä varmaan hyytelökin hyytyy.

Tässä vaiheessa hyytelön sekaan, sinne kattilaan siis, ei lautaselle, voisi vielä sekoittaa 3 rkl konjakkia tai vastaavaa jaloa juomaa, jätin sen kuitenkin tällä kertaa pois.

Hyytelö purkitetaan kuumana kuumiin purkkeihin. Tämä on se työvaihe jota kunnioitan. Clostridium botulinumin myrkkyä en halua kotiini. Eli purkit saavat kiehua kattilassa hyytelökattilani vieressä.

Olen joskus lukenut jonkun rikosromaanin jossa kotiäiti tappoi miehensä hillolla. Teki ihan vartavasten miehelleen "erikoisherkkua". Mies oli kyllä sen verran ällöttävän oloinen kuvauksesta päätellen että ehkä ansaitsikin hillonsa, mutta aika raakaa toimintaa. Pääsi vielä tämä kodinhengetär pälkähästä, oletettiin ettei voinut tietää clostridiumin vaarallisuudesta.

Angry Birthday

Jääprinsessa ei ole saanut viettää synttäreitään.

Jos se on stressannut sankariaan itseään niin vielä enemmän se on stressannut mummia. Lopuksi äidiltä meni hermo ja hän ilmoitti tulevansa ennen juhannusta onnittelemaan, oli sitten kakkua tarjolla tai ei. Prinsessalle olin luvannut Angry birds kakun, tiedättehän ne kiukkuiset Rovion lintuset? No, suunnitelma on edelleen voimassa, jospa kummitäti saisi sitten sen kiukkuisen kakun? Nyt tuli kuitenkin hieman erilainen kakku, olin suunnitellut nimittäin britakakkua toiseksi kakuksi, nyt se jäi ainoaksi. Ohje väitti että tästä riittäisi 10-12 hengelle. Älkää uskoko! Kyllähän me nyt kaikki palan saimme, mutta olisi sitä enemmänkin syönyt!

Britakakku

125 g voita tai margariinia1 dl sokeria3 keltuaista1½ dl vehnäjauhoja2 tl leivinjauhetta1 dl maitoa
Ohje pohjaan on Kodin kuvalehdestä, loput omaa tuotantoa.

1. Vaahdota rasva ja sokeri. Vatkaa keltuaiset joukkoon. Lisää jauhot ja leivinjauhe sekä lopuksi maito. Sekoita hyvin. Levitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle ohueksi levyksi. 
Minä suosittelen että voitelee vielä sen leivinpaperin.

2. Vaahdota valkuaiset sokerin kanssa napakaksi vaahdoksi. Levitä vaahto taikinapohjan päälle.
Minulle opetettiin koulussa että marenkitaikina pitää pysyä astiassa kun taikina-astian kääntää päänsä yläpuolelle ylös-alas. Arvatkaa miltä luokkahuoneemme näytti tämän projektin jälkeen. Luokan pojathan luonnolllisesti testasivat toistensa päitten yläpuolella. 

3. Paista uunin alatasolla 175 asteessa 20-25 minuuttia. Jäähdytä. 

Valmis pohja puolitetaan. Puolikas nostetaan tarjoiluvadille ja päälle laitetaan ensin

Raparperihilloketta

5 raparperinvartta puhdistettuna

1½ dl sokeria

vettä

Paloittele raparperit kattilaan, lisää pohjalle tilkka vettä ja kaada päälle pieni keko sokeria. Keitetään miedolla lämmöllä kunnes raparperi on muusina. Jäähdytä

Hillokkeen päälle Flora Vanillaa vaahdotettuna ja tämän päälle tuoreita mansikoita.

Koko komeuden päälle se toinen puolikas pohjasta. Ja sitten päästetään "päivänsankari" valloilleen. Valitettavasti en vaan siirtänyt kakkua kahvipöytään ennen koristelua. Kun siirsin sitä olin aidossa Angry Birds tunnelmassa. Koko komeus kaatui (level completed). Valitettavasti en tajunnut ottaa kovaa ennenkuin lähdin siirtämään koko komeutta. Neiti sai rakentaa taidoteoksensa uudestaan, päätimme että linnut olivat joulutunnelmissa lumihangessa. Sehän sopii tännekin!

Ja tänä vuonna ei puhallettu kynttilöitä vaan rakennelmaa pommitettiin ilkeillä tipusilla kunnes koko komeus romahti!

GRATTIS GUMMAN !

P.S. ThermaCell puksutti koko juhlan ajan tuossa takaoven tuntumassa eikä ensimmäistäkään hyttystä pilaamassa juhliamme. Alan pikkuhiljaa uskoa tuohon laitteeseen ihan tosissani! 

Vieläköhän näitä löytäisi?

Vaikka pidänkin sienestämisestä on suppilovahverot jääneet minulle aivan oudoiksi. En vaan onnistu näkemään niitä. Syksy oli aivan loistava suppisten rakastajille, ja tokihan minä niitä keräisin jos vaan löytäisin. Onneksi on ystäviä!

Pikkuisen kummitäti lupasi ottaa minua kädestä kiinni ja sanoa kun ei saa astua päälle. Joten eräänä syksyisenä päivänä lähdimme sitten metsään. Kyllä noita todellakin oli! Ei tarvinnut montaa askelta ottaa niin kori oli täynnä, enkä nyt puhu mistään lasten lelusta vaan noin 10 litran vetoisesta torikassista.

Järjettömät määrät sieniä, lopuksi oli vaan pakko pistää silmät kiinni ja jättää loput metsään. Söimme vallan loistavaa suppilovahvero keittoa muutamana päivänä, mutta silti oli pakko keksiä jotakin muutakin noista. Siispä päädyin suppishillokkeeseen, resepti HeSan sivuilta. Voi että tuo oli hyvää.

Vieläköhän noita suppiksia olisi metsässä? Ainakaan pakkaset eivät ole niitä häirinneet.

RAVINTOLA TEATTERIN SUPPILOVAHVEROHILLOKE

½ litraa perattuja suppilovahveroita
1½ dl kuivattuja aprikooseja
½ punasipuli
1 rkl voita tai vegaaneille öljyä/margariinia
½ dl valkoviinietikkaa
½ dl vettä
1,33 dl sokeria.
1 rkl tuoretta timjania (vaihdoin kuivattuun ja vähensin hieman määrää)
1 laakerinlehti
ripaus suolaa

Aprikooseja liotetaan yön yli. Kuutioidaan aprikoosit ja sipuli. Sipuli kuullotetaan voissa. Lisätään loput aineet, suppiksia lukuunottamatta, pannulle.Haudutetaan miedolla lämmöllä 15 minuttia. Samalla voidaan paistaa suppikset, lisätään haudutettuun seokseen ja annetaan hautua vielä 5 min. Purkitetaan ja säilytetään viileässä. Vinkkinä vielä sanoivat että voi vaihdella mausteita ja maustettuja viinietikoita, esim. sherryviinietikkaa voi kokeilla.