Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Kukkia

Mustikat kukkivat!

Tänä kesänä on taas aika kesäläksyille. Partiolaisen on tehtävä kasvio syksyksi. Jostakin kumman syystä koulussa on rajattu kasvien määrä 40? Ei pari vuotta sitten ollut mitään rajoituksia kun ratsastajamme keräsi 100 kasvia, lajitteli ne sukujen mukaan, selvitti nimet 4 eri kielellä, mahdolliset käyttötarkoitukset kasville ja niin edelleen. Miksiköhän opettaja on tällaisen rajoittavan tekijän keksinyt kun minun nuorimmainen on vuorossa?

No, sitten keräämme partiolaisen kanssa ne pakolliset ja muutamat muutkin yrtit talteen ja teemme tällaisen mini herbaarion.  Tai siis partiolainen tekee, minä kerron että ulkona kukkii "pakollinen kasvi", kuten esimerkiksi mustikka. Tosin välillä olen myöhässä ilmoitukseni kanssa, kukka on jo pistetty kirjakasan alle talteen.

Keitin illalla kiisseliä huomista kakkua varten. Norovirusriskin takia en uskalla noita kaupan marjoja pistää keittämättä kakkuun nimittäin. 

Mustikkakiisseli 

200 g kotimaisia pakastemustikoita
200 g kotimaisia vadelmia
½ dl vettä
2 rkl sokeria

½ dl vettä
1½ rkl perunajauhoja

Sulata marjat, kaada kattilan pohjalle pieni luraus vettä ja lisää sokeri. Keitä muutaman minuutin ajan koko ajan hämmentäen. Ota kattila pois liedeltä. Sekoita perunajauhoista ja vedestä tasainen liuos ja kaada se tasaisena norona marjaseokseen, sekoita samalla. Kiehauta vielä seos.  


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...