Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen, joka ei saa suututtaa lukijoitani sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan. Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan, älköön kukaan sitä karkottako.
Hieman hitaasti nämä elokuva-aakkoset etenevät. Siispä päätin saada g:n alta pois, jospa H:lla alkavia elokuvia sitten löytyisi? Minun "G:ni" on jouluelokuva! Vaikka en Jim Carrey:sta pidä, hän on aivan loistava parissakin jouluelokuvassa. (Dr. Seuss’ How) the Grinch (Stole Christmas!) (2000) on niistä toinen!
Ghost (1990) - Näkymätön rakkaus olisi toki myös voinut olla valintani, ellei Grinchiä olisi ollut olemassa. Patrick Swayze ja Whoopi Goldberg oli aika hyvä yhdistelmä. Elokuvan juoni ei vaan oikein ollut makuuni.
G.I. Jane (1997) tuli mieleeni Demi Mooresta, joka esitti kolmatta pääosaa Ghostissa. Hän oli huomattavasti parempi tässä elokuvassa.
Jos televisiosarjat olisivat mukana näissä aakkosissa olisi valintani ehdottomasti Greyn anatomia.
On aika esitellä F, vaikka ehdotuksia ei olekaan tullut, muuten tämä sarja tössähtää heti alkuunsa, ja sitä nyt en kuitenkaan halua.
En tiedä montako kertaa Four Weddings and a Funeral (1994) on tullut televisiosta viimeisen kuukauden aikana, mutta kolmannen kerran kun katsoin sen, huomasin etten jaksanut oikein seurata elokuvaa. Liika on liikaa, vaikka elokuva loistava onkin. Eikä Hugh Grant saanut hymyä huulilleni. Harmi, sillä pidän oikeasti elokuvasta. Varsinkin niistä hautajaisista, ne olivat koskettavat W.H.Audenin runo mukaanlukien.
"He
was my North, my South, my East and West,
My working week and my Sunday rest,
My noon, my midnight, my talk, my song;
I thought that love would last for ever: I was wrong."
Kun tämän vuoden aakkosia kokosin, First Wives Club (1996) oli kuitenkin ensimmäinen päähäni putkahtanut elokuva. En oikein osaa selittää miksi, en oikein innostu komedioista, ja nyt olen valinnut listalle kaksi. Kai niillä on ollut joku muukin sanoma kuin pelkkä naurattaminen? Tosin, kun rouva Ex-Trump laukoo "Don't get mad, get everything" niin hymy on hyvin herkässä!
Oma valintani osui E:n kohdalla E.T.-the Extra-Terrestrial (1982) elokuvaan. Sai se äänen teiltäkin. Oscarillakin palkittu tieteiselokuva avaruusolennosta joka jää maan pinnalle kun kaverit lähtevät takaisin kotiin. Vaikka en pidä avaruusleffoista, E.T. on suosikkielokuvian, miten sitä voisikaan olla rakastamatta tuollaista olentoa joka haluaa kotiin.
Uudessa versiossa (2002) on muuten agenttien aseet vaihdettu radiopuhelimiin. Niin ne ajat muuttuvat. Nykyään siis ei ammuta avaruudesta tulevia vieraita? Jos sellaisia sattuisi ilmestymään. Tosin Lassin sanoin (Calvin & Hobbes): Paras todiste siitä että avaruudessa on älyllistä elämää, on se etteivät tule tänne. Sen verran vauhdikkaasti tuhoamme omaa planeettaamme.
Kaipa päivän hyviin uutisiin kuitenkin pitää laskea se että ympäristösopimus on saatu esittelytasolle. Parempi sekin kun ei mitään.
Eat Pray Love - omaa tietä etsimässä (2010) on Julia Robertsin tähdittämä, minusta aika mitäänsanomaton, elokuva. Näin sen ensimmäistä kertaa lentokoneessa, aivan loistava valinta matkalle, sillä minä pelkään koneessa niin että ihan se ja sama mitä esitetään kunhan voin keskittyä johonkin muuhun kuin koneen huminaan. Yritin katso elokuvan uudestaan kun tuli televisiosta äskettäin. Ei vieläkään ollut minun elokuvani.
Partiolainen ehdotti Emil i Lönnebergaa (1971). Ihanat lapsuudenmuistot tulvahtivat mieleeni, Eemeli oli lempihahmoni Astrid Lindgrenin hahmoista kun olin pikkutyttö. Ja kaikki Emil elokuvat ja televisiosarjat katsottiin tarkasti mustavalkoisesta televisiosta.
Lapset maistelivat tänään valkosuklaakookosmanteleita. Ja isäntä tällaista
Dirty dancing (1987) oli aikoinaan varmaan jokaisen teinitytön lempielokuva? Time of my life tuli varmaan kuunneltua 1567 kertaa.
Koko Die Hard viisikko oli minullakin ajatuksissani, kun elokuvia mietin, varsinkin 1 & 2, koska nehän ovat jouluteemaisia. Valitettavasti loppupään elokuvat ovat jo aika onnettomia, ainakin minusta, joten päädyin sitten huomattavasti pehmeempiin arvoihin, elokuvaan josta ei ole tehty jatko-osia: Dead Poets Society (1989) eli Kuolleiden Runoilijoiden seura, pitkälti varmaan Robin Williamsin loistavan näyttelijätyön takia.
Lapset saivat tänään tummasuklaainkivääriä kalentereistaan ja mieheni kalenterista löytyi tällainen pullo.
Casablancaa (1942) ehdotettiin, kaksi suurta B:tä: Bergman ja Bogart, mutta ei lempielokuviani siitä huolimatta. Ei myöskään Citizen Kane (1941) saanut minun ääntäni, vaikka molemmat hienoja klassikoita ovatkin.
Chicagosta (2002) minun olisi pitänyt tykätä, olen musikaalien ystävä, mutta jostakin syystä tämä ei oikein koskettanut. Ehkä yksi syy on Zellweger, josta en vaan pidä, lienee Bridget Jones syynä? Tosin Renée teki minuun vaikutuksen elokuvassa, ei hän ehkä ihan toivoton näyttelijä olekaan?
Nuori Cruise sai Coctailillekin (1988) äänen. Nuori Cruise oli suloinen, elokuva ei edes keskinkertainen. Mutta ehkäpä sitä ei katsotakaan muusta syystä kuin Cruisen takia?
Oma valintani, ei ehkä ole sen kummoisempi elokuva, mutta Nicholas Cage Con Airissa (1997) on loistava! Ja onhan siinäkin kaksi c:tä: Cage ja Con Air. Kuka ikinä kirjoittikaan dialogit tuohon elokuvaan on jonkin asteen nero!
"Define irony. Bunch of idiots dancing on a plane to a song
made famous by a band that died in a plane crash."
Kaikki edellä mainitut tekevät elokuvasta hyvän. Ainakin minun mielestäni.
Lapset maistelevat tänään tummasuklaalla kuorrutettuja mansikoita ja mieheni tällaista. Sitten kun avaavat päivän "luukut"
Ehdotuksia tuli oikein reippaasti. Bambi (1937) on äitini lempielokuvia, tosin hän ei voi sitä katsoa, koska häntä itkettää kun Bambi liukastelee liukkaalla jäällä. Se että Bambin äiti kuolla kupsahtaa ei liene yhtä järkyttävää?
Ja kun nyt Disney elokuvista aloitettiin niin onhan Boltkin (2008) hauska elokuva, joskin täysin erilainen kuin Bambi. Tosin onhan elokuvilla 70 vuotta ikäeroakin, en oikein usko että Bolt on 70 vuoden kuluttua kovin suosittu, Bambista en olisi niinkään varma.
Blues Brothers (1980) kuului taas mieheni lempielokuviin kun ilmestyi. Muistelen että olen nukkunut pää tulevan mieheni sylissä kun "katsoin" elokuvat aikoinaan videolta. Aika montakin elokuvaa tuli katsottua niin kun muutimme yhteen, kummallista miten kauhessa räiskeessä voi nukkua onnellisesti.
Billy the Kidistä on tehty montakin elokuvaa, jotkut niistä olen jopa katsonut. Isoisäni rakasti lännenelokuvia, joten pikkutyttönä tuli katsottua aika montakin elokuvaa jossa the Kid oli mukana.
Braveheart (1995) ei edes käynyt mielessäni, vaikka Gisonin elokuvia on tullut katsottua paljon, uskaltaisin väittää että suurin osa niistä on nähty. Ja monet jopa useampaan kertaan.
Yritin jopa lukea Bridget Jones kirjoja, mutta ne eivät vaan aukea minulle, eivät elokuvina eikä kirjoina. Mutta koska elokuvat ovat tuleet televisiosta olen nekin nähnyt.
Batmanit kuuluvat kanssa elokuviin jotka on tullut katsottua enemmän tai vähemmän hereillä. Alkuperäiset ovat suorastaan suloisia.
Babe elokuvat sopivat tietysti jouluiseen teemaan, mutta tunnustan etten ole yhtään nisstä katsonut alusta loppuun. Puhuvat eläimet eivät oikein ole minun juttuni.
Benjamin Button (2008) on jäänyt minulta näkemättä, vaikka ajattelin että se voisi olla oikein mielenkiintoinen. Kirjan voisin tietysti lukea.
Omat ehdotukseni jäivät ilman teidän "ääniänne". Mietin valitsisinko Back to the future elokuvat, Marty ja Emmet olivat suosikkejani 80-luvulla, mutta päädyin kuitenkin loppviimeksi Beaches (1988)elokuvaan, yhteen suosikeistani. Hankin jopa elokuvan musiikin levynä. Ja luin kirjan. Itse asiassa niitä harvoja kirjoja jonka olen viitsinyt lukea sen jälkeen että olen elokuvan nähnyt.
Päivän kalentereista löytyi muuten tänään parapähkinöitä. Ja herran kalenterista tällainen purkki. Sisältöön en ota kantaa, purkki on valittu vain ja ainoastaan ulkonäkönsä takia.
Sain yhden elokuva ehdotuksen: Addam's family, joten lähdetään purkamaan tämän vuoden aakkosia.
The Addam's family (1991) ei ole minun suosikkilistallani. Tunnustan, etten ole elokuvaa nähnyt kokonaisuudessaan, mutta televisiosarjaa tuli aikoinaan katseltua silloin tällöin. Elokuvasta olen nähnyt jonkun pätkän. Sen verran, että tiedän että Anjelica Huston näytteli Morticiaa ja että pidin kädestä joka näytti elävän omaa elämäänsä.
Mietin kauan valitsisinko Aladdinin, Disneyn versiona vaiko Armageddonin.
Päädyin Armageddoniin (1998), ehkäpä ihan siitä syystä että ihastuin Aerosmithin "I don't want to miss a thing" lauluun elokuvaa katsoessani. Ja onhan Bruce osa joulua Die Hardien myötä, joten kun Willis pelastaa maailman, minä katson.
Aladdin (1992 piirretty versio) on top ten listallani vain ja ainoastaan sinisen lampunhengen takia. Robin Williams teki loistavan suorituksen alkuperäisessä elokuvassa, mutta ei Loiri jää kovinkaan paljon jälkeen dubatussa versiossa.
On taas se aika vuodesta, että on aika pistää asiat aakkosjärjestykseen!
Olin ajatellut esitellä mennyttä vuottani, mutta siinähän jäisi se interaktiivinen teidän osuutenne pois, joten muutin mieleni. Naisen oikeus! Ja onhan tätä vuotta vielä jäljellä, joten voinhan aina palata aikaan menneeseen ensi vuonna. Jos siltä tuntuu.
Tänä vuonna siis käydään läpi elokuvia! Ruoka tuli viime vuonna käsiteltyä ja sitä edellisenä joululaulut. Kun aloitin aakkossarjan vuonna -12 mietimme jouluisia asioita. Tietysti olisin voinnut rajata elokuvatkin jouluisiin, mutta se olisi jo ehkä hieman haastavaa, joten päädyin elokuviin.
Joten, tapani mukaan, odotan teiltä kolmea ehdotusta ennen kuin paljastan oman valintani. Olen itse, kahta poikkeusta lukuun ottamatta, valinnut elokuvan nimen alkuperäiskielellä ja en katson etteivät a,an tai the ole sanoja, se taitaa muutenkin olla se virallinen tapa aakkostaa. Mutta tapa on vapaa, kunhan ehdotuksia tulee.
Tortut eivät ole herkkuani, mutta silti valitsin ne minun t-kirjaimekseni, sillä niiden leipominen on hauskaa. Itse täytän ne vaniljajuustolla ja luumuhillolla tai sitten tuo tämävuotinen villityksemme: rahkaa ja luumuhilloa.
Teidän ehdotuksenne olivat:tee. Pikkuhiljaa alan taas opetella teen juojaksi, tuota kahvia tulee juotua ihan liikaa.
Tiramisu on herkullista, mutta ei kuulu meidän joulupöytäämme.
Taateleita ostelen silloin tällöin jouluksi, hyvät taatelit, täytetty marsipanilla, on herkkua!
Tippaleivät! Ei edes vappuna. Tämä ei ole minun herkkuani.
Ruoka-aakkoset jäivät tuossa joulutohinassa hieman kesken, mutta onhan Nuuttiin vielä monta päivää! Siispä jatketaan.
Silliä ehdotettiin, ja se onkin meidän joulupöydässä pakollinen ruoka. Isin tekemää etikkasilliä ei mikään voita, vaikka tänä vuonna minä olinkin se joka sillit perkasi, isi sitten viimeisteli.
Sinappiakin meillä kuluu jouluna. Tyttäreni kummitäti tuokin joka vuosi tekemäänsä sinappia jota ilman olisi kyllä ikävä olla. Ja pitäähän sillä siallakin olla se sinappihuntu, kertoi jo Juice aikoinaan.
Tänä vuonna meillä ei ollut siikaa sellaisenaan pöydässä, kalapateessa sitä kuitenkin oli.
Ja se minun pakollinen jouluruoka? Sienisalaatti! Isäni tekee, äiti kerää sienet kesällä talteen. Sipulia, majoneesia, kermaa, valkopippuria ja suolaa. Suhteet vaan ovat mysteeri. Ja ah, niin hyvää. Siskoni kanssa jaamme salaatin, hän saa teelusikallisen, minä omin loput. Joskus hän tosin pääsee "varastamaan" hieman enemmän...
Emme ole muutamaan vuoteen syöneet riisipuuroa, kun en vaan ole jaksanut keittää. Ohrapuuroa olen tehnyt uunissa, mutta jos vaikka tänä vuonna söisimme taas riisipuuroa. Vaikka uunipuurona niin ei tarvitse keittää. Mikään ei nimittäin tuhoa kattilaa riisipuuroa helpommin. Se on kummallisen tehokasta kun on kyse pohjaanpalamisesta. Nuorempana meillä oli mieheni kanssa traditiona syödä puuroa kun kotiuduimme kirkosta. Yleensä olin tehnyt puuron kaveriksi sekahedelmäsoppaa, tuo kun oli aikaa ennen laktoositonta maitoa.
Teidän ehdotuksistanne löytyi muun muassa rättänä, En ole aitoa mustikkakukkoa koskaan syönyt, kalakukkoa sen sijaan olen jopa itse tehnyt.
Rosolli oli anoppini suosikki joulupöydässä, itse en pahemmin kyseistä salaatista välitä. Rosolliin kuuluu aina peruna, porkkana ja punajuuri, loput ainekset lisätään maun mukaan. Meidän perheessä se tarkoittaa, mummin iänikuisen resptin mukaan: silliä, sen on oltava etikkaan säilöttyä, kotitekoista rasvasilliä. Ja keltasipulia, maustekurkkua ja punaista omenaa. Tutustuin muuten sanaan rosolli. Taustalla on venäjänkieleinen sana рассо́лjoka kuulema tarkoittaa säilöntälientä. Länsi-Suomessa tuota kuulema kutsutaan sallattiksi, en ole ikinä kuulutkaan vaikka jonkinverran olen lännessä ollut. Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla tuote taas on sinsalla. Se taas on helppo ymmärtää. Ruotsin sillsallad kuulostaa lähes samalta.
Risottoakin ehdoteltiin "jämien tuhoamiseen". Hyvää sekin!
Aloitetaan taas teidän ehdotuksillanne: Quacamole tai guacamole. Kuulema sana tulee Nahuatl- intiaanien sanoista ahuacati + molli eli avokado ja kastike. Miten ahuacati mollista saadaa guacamole on hieman epäselvää minulle, taas kerran, mutta enpä myöskään puhu kyseistä kieltä.
Pysytään Mexicossa, sillä seuraava ehdotus oliquesadillas.Oivallinen tapa päästä eroon jämistä tämäkin. Mexicolainen pyttipannu niin sanotusti. Tortillan päälle juustoa ja jämiä ja toinen tortilla päälle. Valmis.
Itse ehdotin Quiche Lorrainea. Kinkku-juustopiiras ja taas saa niitä jämiä pois jääkaapista.
Ystäväni tekee mielettömän hyvää Pavlovaa, joten ehdotin hänelle joulupavlovaa. Pavlova on saanut nimensä balettitanssija Anna Pavlovan mukaan ja on alunperin kehitetty kuulema Uudessa-Seelannissa. Ihanan kansainvälinen jouluruoka siis. Pavlova kun taitaa olla kotoisin naapurista.
Piparkakuilla on vakituinen paikka aika monessa joulupöydässä ja on varmaan lähes kaikkien lasten suosiossa, ainakin kun pipareita pitäisi leipoa. Taikina on herkkua ja muotin valinta on tiedettä. Ainakin meillä.
Pasteijat eivät kuulu joulupöytäämme, ruokaa on muutenkin niin runsaasti. Mutta kinkunjämistä voisi hyvinkin tehdä pasteijoita.
Oma P:ni on patee, kala sellainen. Oikeastaan kyseessä ei ole varsinainen patee, vaikka sellaiseksi sitä kutsunkin. Tuote on hyydyke. Niin tai näin, se on hyvää.
Omenasose kinkun ja lanttulaatikon kanssa tuli ehdotuksena. Enpä ole ikinä ajatellut, mutta miksipä ei. Voi olla oikein hyvää! Chilihilloa sen sijaan olen maistanut kinkun kanssa. Se on hyvää.
Olen kerran elämässäni maistanut ostereita ja ne eivät kyllä tehneet minkäänlaista vaikutusta minuun. En osaa sanoa oliko syy kokoissa vai minussa, mutta niillä saavat muut herkutella. Luovun omasta osuudestani.
Tähteistä pääsee näppärästi eroon kun tekee omeletin eli munakkaan. Hyvä ehdotus tämäkin.
Vaikka en itse juo olutta se oli monta vuotta osa jouluani kun tein Kipparille joulukalenterin jossa joka päivä oli uusi olut tarjolla. Muutamaan vuoteen en ole viitsinyt kantaa selkä köyryssä pulloja kotiin, mutta jospa ensi vuonna pitäisi taas ryhdistäytyä?
Minusta neilikka kuuluu jouluun. Jopa kukkana, mutta ennen kaikkea glögimausteena.
Nakit eivät olleet edes ehdottajan jouluruokalistalla, tahtoi kai vaan päästä aakkosissa eteenpäin. Sen sijaan naan-leipä kuulema on namia. Menee sinne intialaisravintolan puoelle, eli ei siis minun herkkuani.
Munakoiso. Moussaka on minusta ihanaa. Muuten en oikein ole tiennyt mitä munakoisolla tekisi, kunnes keksin grillatun munakoison. Aivan ihanaa, varsinkin jos päälle tiputtelee hieman oliiviöljyä ja soijakastiketta. Jouluna on kuitenkin sen verran ulkona etten viitsi grillata.
Marenki on hyvää! Joulun trendi taitaa olla pavlovat. Niitä tuntuu olevan lehdissä ja blogeissa. Hyvää, varsinkin kesällä kun on tuoreita marjoja ja hedelmiä tarjolla.
Mansikka on kesäherkkua. Talvikaudella tänne lennätetyt kauniit, mutta täysin mauttomat marjat saavat puolestani jäädä kauppaan.
Ja minun M? No mäti. Tai "pallot", niiden perään lapseni pienenä kyselivät: tekeehän Vaari taas "palloja" jouluksi. Hetki meni kun mietimme mitä ihmeen palloja neitien piti saada. Edelleen joulupöydässämme on tarjolla "palloja, palloja". Tietysti Vaarin tekeminä
Oma valintani oli lempilaatikkoni eli lanttulaatikko. Itse asiassa se on ainut laatikko jota syön jouluna. Olen jo kalapöydän jälkeen ähkyssä, joten kinkku ja laatikot ovat jo hieman liikaa, varsinkin kun tiedän että jälkiruokaakin on tulossa.
Lipeäkalaa en syö. En ole tietääkseni edes maistanut, tai sitten olen moisen kauhuuden sulkenut muististani. Ehkä isäni markkinointi teki tehtävänsä? Myrkkyliemessä kypsytettyä, kuivattua turskaa. Ja tämän limaköntsän kanssa tarjotaan maitokastiketta. Ja päälle hieman pippuria että myrkyn maku peittyy. Se kuulkaas tekee vaikutuksen pikkutyttöön!
Liköörikonvehdit sen sijaan ovat herkkua. Niitä oli "aina" mummilassa tarjolla, suosikkini olivat vihreät, eli punssikarkit. Punaisista tykkäsin kauniin paperinsa takia. Muut saivat olla. Koska nuo kuuluvat mummin lehtilautaselle tarjottavaksi, en ole moisia herkkuja syönyt reiluun 13 vuoteen.
Lusikkaleivät. Näitä en ole tehnyt tai syönyt yläasteen jälkeen. Silloin teimme niitä kotitaloudessa. Ehkäpä juurikin siitä syystä en pahemmin välitä koko tuotteesta.
Kuten jo aiemmin totesin, leipomoharjoittelusta jäi traumoja. En tykkää leivoksista, ainakaan sellaisita joita teimme leipomossa.
Lussekatter eli luciapullat kuuluvat joulukuun 13. eli lucianpäivän kahvin kanssa nautittavaksi. Mausteena pullassa käytetään sahramia ja muodoltaankin pulla on erikoinen: ns. julgalt. Nyt täytyy tunnustaa etten tiedä tarkoittaako galt tässä tapauksessa karjua vaiko takkirautaa. Kumpikaan ajatus ei oikein aukea minulle.
Vuodesta toiseen se on kinkku joka löytyy pöydästämme. Kalkkunaakin meillä on ollut, mutta kinkusta eivät elämäni miehet ole valmiita luopumaan. Paistan sen aaton aattona, että ehtii sitten jäähtymään aatoksi. Joko pussissa tai ruiskuoren alla. Ja tietysti yöaikaan, että saan yöllä kömpiä katsomaan miten kinkku voi.
Kaneli kuuluu jouluun ja ennen kaikkea joulupuuron päälle. Ceyloninkanelia olisi tietysti kiva suosia, pienemmän kumariinipitoisuuden takia, mutta ihan helposti sitä ei löydä.
Korvapuustit ovat hyviä, tosin jouluksi en niitä tee, mutta muuten teen niitä mielummin kuin perinteisiä pyöreitä pullia.
Joulutorttu oli ehdottomasti suosituin J:llä alkava. Itse en ole torttujen ystävä, voin yhden syödä ja sekin saisi mieluiten olla täytetty vaniljajuustolla ja luumuhillolla. Ja olla vielä haalea. Mutta leivon niitä mielelläni. Hauskaa näpertelyä ja niitä harvoja leivonnaisia joita en oppinut inhoamaan leipomoharjoitteluni aikana. Senkin opin, että hillo kannattaa pistää "siivekkeiden" päälle, näin ne eivät nouse pystyyn uunissa kun hillo painaa ne alas.
Jäädykettäkin ehdoteltiin. Hyvää, mutta en ole itse koskaan tehnyt.
Juustot ovat aika usein jouluiltaamme, isäni varsinkin tykkää maistella mitä kummallisimpia juustoja. Homejuustot kelpaavat minullekin, muuten olen suhteellisen nirso.
Oma ehdotukseni on Julmust, sillä nimellä kyseistä juomaa myydään myös tässä maassa. Ruotsin lahja meidän joulupöytään sillä lapset tykkäävät kovasti. Miten tuota nyt kuvailisi? Kotikaljan ja omenalimun välimuoto. Ainakin lempikaupassani tuota myydään...ja tietysti siinä suuressa ruotsalaisessa huonekalujätissä. Eikä se edes ole litteässä paketissa siellä.
Imelletty perunalaatikko Ei todellakaan ole minun juttuni lämmössä "kypsytetty" perunamuusi. Mutta koska muut pitävät, niin tätäkin löytyy joulupöydästä.
Intialaista ruokaa ehdoteltiin. Olen muutaman kerran käynyt intialaisessa ravintolassa, mutta se ei vaan ole minun juttuni. Mutta koska minusta joulun on oltava jokaisen itsensä näköinen, niin jos tuntee halua mennä syömään intialaista olen vakaasti sitä mieltä että kannattaa!
Italialainen keittiö, jota myös ehdotettiin, on lähempänä sydäntäni. Tosin pizzasta en pidä, mutta eipä se olekaan italailaista keittiötä mielestäni, vaan pyttipannuun verrattavissa oleva jämien tuhoamistapa.
Glögit tulivat! Viime vuonna jouduimme sulkemaan mökin tavallista aiemmin aikatauluhaasteiden vuoksi. Harmillisesti glögitkin jäivät hakema...
e-mail
shelwoods (at) gmail.com
Joulu on joskus helmikuussa, joskus syyspimeässä syyskuussa, kun niiksi tulee ja järvet jäässä sisällisesti, meissä. Minä pystytän aina silloin tällöin joulupuun kun sattuu ja juhlamieli yllättää - sisällisesti, varkain - ja sieppaan sen taas pois kenenkään huomaamatta vaikka kesken juhlan kun senkertainen juhlamieli on palanut loppuun. Sillä tavalla se ei kulu, ei kuivu eikä varise. Joulu on, kun joku nostaa katseensa, ojentaa kätensä. Kun rakastettu kävelee kadun yli eikä vielä, ei vielä huomaa. Kun lapsi liikahtaa maailman kohdussa ja sanoo: - Minä tuon rauhan ihmisten keskelle, minä tulen.
