Jäätävän helppoa

Tein vale-jäälyhtyjä.

Taisi olla Me Naiset lehdessä, tai jonkin vastaavan naistenlehden sivuilla, josta alkuperäisen idean bongasin. Olen vaan unohtanut mistä, nämä olivat niin helppotekoisia ettei edes ohjetta tarvinnut tallentaa, sen verran hyvin muisti vielä pelaa.

Vale-jäälyhty

Läpinäkyviä lasiastioita (tuikkulaseja, pieniä hillopurkkeja tms)

Merisuolaa

Vettä

Tungin lasin pohjalle sen verran merisuolaa että pohja peittyi kunnolla (hieman vähempi olisi ehkä riittänyt). Vettä päälle niin että suola peittyi. Pyöritin astiaa niin että lasin sisäpinta oli kunnolla kastunut. Sitten jätin "kuivumaan" 

Reilu viikko meni (unohdin ne purkit liesituulettimen päälle) mutta tuli niistä aika hauskoja. Pohjalle jäi kasa suolaa, joten lienevät aika paloturvallisia kun tuikku on suolakerroksen päällä. 

Suola pikkuhiljaa "kiipeää" lasin reunaa ylös (ja yli)

K-ryhmän sivuilla tehdään vastaavanlaisia liiman ja suolan avulla.

Päivän tehtävä:

"Kysy joltakulta hänen vointiaan"

Ensimmäinen adventtisunnuntai

Hyvää ensimmäistä adventtisunnuntaita!

Tänä vuonna olen poissa kotoota, enkä pääse kirkkoon laulamaan Hoosiannaa, enkä edes sytytä sitä ensimmäistä kynttilää. Ei voi mitään, joskus on pakko tehdä valintoja.

Koska nyt kynttilöistä tuli puhe, voin paljastaa että tein vessaan joulukalenterin. Idean löysin jo aikoja sitten netistä, olin vaan unohtanut. No, eräänä iltana, hampaita harjatessa osui tuoksukynttilä silmääni ja muistin mikä idea on jäänyt toteuttamatta. Eikun tuumasta toimeen.

Tämä on maailman nopein tehdä, joten vielä ehdit!

Tarvikkeet:
Lasissa oleva (tuoksu)kynttilä. Omani on Ikean jäätelöntuoksuinen
Paperia
Tulostin tai kynä ja viivotin
Sakset
Liimaa

Minä tein ruudukon 6x5 ja kirjoitin yläriville kuukauden nimen ja loppuruutuihin numeroita ja Hyvää Joulua. Sitten tulostin. Ja leikkasin "kuvan" irti.

Liimasin lasiin. Valmis. Kovin paljon helpommaksi ei askartelu voi muuttua.

Kynttilän viereen vielä kynä, että saa pistää rasteja "ruutuihin".

Jos et itse halua leikkiä viivottimella tai tietokoneella, voin toki pistää sähköpostitse tuon oman pohjani tulemaan.

Kotiseurakuntani antoi joulukuulle "tehtävälistan". Päivän tehtävä:

"Sytytä kynttilä ja rauhoitu hetkeksi sen ääreen"

Joulukuun kuudestoista

Isäni teki minulle aikoinaan pajupillejä.

Niillä oli kiva piipitellä mökillä. Opetti hän minulle myös miten tehdään käpylehmiä ja ulpukan hedelmistä possuja. Minulla oli hiekkalaatikossa oikein kunnon eläintarha jossakin vaiheessa kun muoviset eläimeni saivat kavereikseen isompia luonnonmateriaaleista tehtyjä elukoita.

Mutta pajupillit olivat se hienoin juttu. Ne kun soivat kaikki omalla sävelellään.

Isä ei moneen vuoteen pystynyt uusia pillejä minulle tekemään, minä sain kunnian tehdä saunavihdankin hänelle muutamaksi juhannukseksi kun ei isi itse pystynyt. Pajupilliä en kuitenkaan ikinä tehnyt.

Keväällä kävin äidin kanssa mökillä, maalaamassa mökin ulkoseinät ja katselin samalla pajuja jotka kasvavat tontin rajalla. Ja jokin päässäni vaan käski tehdä isällekin jotakin. Olin kirjastosta lainannut jossakin vaiheessa jonkun kirjan, en nyt muista nimeä, jossa askarreltiin luonnonmateriaaleista erilaisia koriste-esineitä. Siinä kirjassa oli sydän.

En todellakaan muistanut miten se oli tehty, mutta sen verran muistin että aloitus tehtiin kahdesta u-kaaresta jotka sidottiin yhteen sydämen muotoiseksi. Ja sitten vaan pujoteltiin pajunoksia ees ja taas kunnes sydän pysyi kasassa ilman tukia.

Siispä kävin lainaamassa isin työkaluvajasta sen oikean puukon, sen jolla voi tehdä pajupillejä, ja kävelin pajupusikkoon. Maanomistajan, eli äidin, lupaa en pyytänyt ennen kun pahoinpitelin hänen roskapuitaan, mutta taisin saada anteeksi pyytämättäkin.

Voi kai tuotakin kutsua jonkinlaiseksi surutyöksi? Sydän on nyt isin haudalla, siellä se saa olla niin kauan kun pysyy ehjänä.

Hyvää kolmatta adventtisunnuntaita!

Erilainen amppeli

Kevät tulee ja innostun taas istuttamaan kaikenlaista.

Varsinkin nyt, kun etupihamme on asfaltoitu, on ihan pakko saada sinne jotekin vihreää. Ja koska Facebook on täynnä ideoita, piti taas toteuttaa yksi niistä. 

Sammalta löytyy ihan kotipihalta, vanha amppelikin löytyi autotallista ja kun siskoni lahjoitti hieman verkkoa tätä jaloa tarkoitusta varten, sain aika pitkälle kierrätysmateriaaleista toteutettua projektini.

 

Kukat ostin puutarhakaupasta, osittain nekin ehkä olisi löytynyt pihalta, ainakin keltamaksaruohoa olisi ollut. Kattomehitähteä sain ystävältä viime vuonna, en ole käynyt katsomassa onko talvehtinut, ostin ruukullisen uutta tätä projektia varten, riittävästi se ei kuitenkaan olisi vielä levinnyt. Lisäksi ostin vielä patjarikkoa. Nämä taimet ovat olleet sisällä, suhteellisen pimeässä, viikon, kun tuo pakkanen yllätti minut, joten hieman värit ovat kärsineet. No, kaipa ne siitä piristyvät kun pääsivät ulos?

Poistin amppelista ketjun ja täytin amppelin mullalla ja peitin pinnan sammaleella ja siihen päälle sitten pala verkkoa, niin että multa pysyy amppelissa kun käänsin amppelin "väärinpäin". 

Partioilaisen avulla taittelin verkosta pään muotoisen kehikon jonka peitimme sammalleella. Kiedoimme metallilankaa ympärille niin että sammal pysyy paikoillaan. Pää kiinnitettiin amppelin kehikkoon.

Partiolainen oli sitä mieltä että eläimeni tarvitsee jalat, joten teimme sitten 4 kehikkoa.

Täytimme ne samaleella. Saa nähdä viihtyykö sammal tuossa, pitää yrittää kastella jalkojakin tarvittaessa. 

Sitten levitin kasvit amppelin pintaan, pieniä rakoja jäi, saa nähdä lähtevätkö leviämään vai ehdinkö poikkeamaan kukkakauppaan hakemaan lisää kasveja. Partioilainen oli vakaasti sitä mieltä että tuosta olisi tullut kauniimpi jos olisin käyttänyt pelkkää kattomehitähteä. Äitiinsä tullut, minunkin lempparini noista kivikkokasveista.

Ja koska partioilasemme on äitinsä tytär muutenkin, piti kilpikonnalle vielä tehdä häntä. Nyt pidetään peukkuja että kilpikonnamme viihtyy tuossa portailla oven ulkopuolella. Aika lämmin paikka se on. Ja aurinkoinen. Ei välttämätää siis  kivikkokasvien lempipaikkoja. 

Helposti erottuva

Muistatteko "vanhojen" Abloy-avainten muovikuoret jolla pystyi erottamaan avaimet toisistaan?

Tietysti ne pystyy tunnistamaan myös katsomalla hampaistusta, isäni on siinä mestari, hän katsoo avainnipussani olevia avaimia ja kertoo mikä menee mökille, mikä liiteriin, mikä heille kotiin. Käsittämätön avainmuisti, minusta ne kaikki näyttävät avaimilta. En minä jaksa muistaa missä avaimessa oli mitenkä päin ne hampaat ja kolot. 

Uudemmissa avaimissa on nykyään se pieni reikä, jonne voi tunkea erivärisiä muovitulppia. Ongelma vaan on, että pimeällä nuo pienet "täplät" eivät juurikaan eroa toisistaan, puhumattakaan siitä että ne pikkuihiljaa likaantuvat kassinpohjalla ja ovat lopuksi enemmän tai vähemmän samanvärisiä. Hankalaa. 

Mummini ratkaisi aikoinaan avainongelmansa kynsilakalla. Hän iloisesti maalasi avaimensa punaiseksi niin että erotti kotiavaimensa muista avaimista. Jossakin vaiheessa avainfirmatki heräsivät tähän loistavaan ideaan ja alkoivat myydä kukallisia ynnä muita koristeltuja avaimia.

Kun partiolainen sai avainnippuunsa uuden avaimen hän teki "mummit" ja maalasi avaimensa kynsilakalla. Huomattavasti selvemmin erottuu kaveristaan kuin minun pienellä täplällä merkatut avaimet!

Sotkuista puuhaa

Pitihän minunkin sitten kokeilla facen jouluhittiä.

Varsinkin kun lankavarastostani löytyi valkoista pumpulilankaa. EriKeeperiä ei löytynyt lähikaupasta, kiitos älypuhelimen selvisin pikagooglauksen avulla että Scotch liima lienee samantyyppistä tavaraa. Vesiliukoista paperi- ja puulimaa. Ystävältä saadun syntymäpäivälahjan laatikko pääsi uusiokäyttöön ja tuorekelmua löytyi keittiöstä. 

Laatikko käskettiin suojata kelmulla, joten aloitin siitä. Kelmun tarkoitus lienee estää liiman ja langan tarttuminen laatikkoon. Seuraavaksi laimensin liiman vedellä, suurinpiirtein puolet liimaa ja puolet vettä. Tässä sopii toki seurata kansallisaarteemme ajatusta fifty-sixty suhteesta. Jotakin sinne päin siis. Laimensin liiman kulhoon, että olisi helppoa uittaa lankaa siinä. Valitettavasti sormet alkoivat olla niin tahmaiset tässä vaiheessa että jätin suosiolla kuvaamisen sikseen. 

Pöydän suojasi, onneksi, kestoleivinpaperilla. Sellainen kun löytyi uunista. Sitten vaan kiertelemään liimassa uitettua lankaa laatikon ympärille. Jätin alakulmaan hieman suuremman reiän valosarjaa varten.

Laatikko sai kuivua pari päivää, välillä kääntelin sitä, niin että alapuolikin pääsi kuivumaan kunnolla.

Kun lanka oli kunnolla kuivunut rikoin laatikon varovasti saksilla ja ravistelin pahvinpalaset ulos isoimmista koloista. Pattereilla toimiva ledivalosarja tilalle, tämä on Clasun valikoimista, mutta en oikein pidä tuosta mustasta johdosta, joten lahjaksi menevään hankin toisenlaisen sarjan Anttilasta. Saa nähdä pidänkö sen valoista. Kaikkea kun ei tunnu saavan. 

Lopuksi vielä lahjanauhaa ympärille ja koristeeni oli valmis. Tykkään!

Lasten kalentereissa oli eilen suklaalla kuorrutettua inkivääriä, siitä ei pidetty, tämän päiväinen valkosuklaalla kuorrutettu mansikka sen sijaan kelpasi. Ja herran kalenterissa oli eilen lempipurkkini.

Käpyjä

Vielä ehtii poimimaan käpyjä!

Ainakin täällä etelässä lumi loistaa poissaololaan joten käpyjä löytää vielä hyvin maasta. Puusta niitä ei saa repiä, mutta uskoisin että jokamiehenoikeus antaa luvan niiden poimimiseen maasta. Sammalta tai jäkälää ei saa ottaa, eikä puuta, mutta kävyistä ei ole erikseen mainintaa.

Minä poimin syyskussa kasan männynkäpyjä ja otin ne sisälle lämpimään "aukeamaan" Muistakaa että käpyjen mukana voi tulla pieniä öttiäisiä, ihan ruoka-astioiden viereen noita ei kannata laittaa. 

Eilen päätin että on aika jatkojalostaa käpyjä. Idea lähti alunperin siitä, että muistelin kun pikkutyttönä keräsin maalla käpyjä grilliin kun hiilet olivat vähissä. Nykyäänhän käpyjä ei saisi grillaukseen käyttää, koska PAH-yhdisteet ovat terveydelle vaarallisia. Käpyjen polttaminen ei kuitenkaan ymmärtääkseni ole haitallista, vaan ruoan valmistus niiden avulla. Ei muuten uskoisi että ylimmässä kuvassa olevat harmaat pötkylät ovat muuttuneet näin kauniiksi. 

Sulatin, tapani mukaan, sterariinin vedessä, en siis vesihauteessa. Vettä kattilaan ja kynttilänjämät sinne lillumaan. Kun vesi kuumenee, steariini sulaa ja jää pinnalle kellumaan. 

Sitten dippailin käpyjä ihan samalla tavalla kuin sytykeruusukkeita. Annoin steariinin jäähtyä kävyn pinnalle ennen kuin käytin sen uudestaan steariinivedessä. 

Vasemmalla tavallinen käpy, edessä 4 kertaa steariinivedessä käynyt ja siinä välissä kerran ja kaksi kertaa dipatut käpyset. 

Halpaa näiden tekeminen on. Kävyt löytyivät luonnosta, steariini oli vanhoja kynttilänjämiä, joita itse asiassa olin saanut lahjoituksena, tätini onneksi kiltisti kierrättää steariininsa meille. Pari ilmaisjakelulehteä alustaksi kävyille ja yksi pohjaanpalanut kattila steariinin sulatukseen. Ainut varta vasten hankittu apuväline oli grillipihdit, mutta nekin ovat jo saaneet toimia aiemminkin steariinileikeissäni apuvälineenä. Alustana olleet lehdet ovat projektin jälkeen niin steariinissa ettei niistä ole kierrätykseen, mutta kelpaa sytytteeksi vallan mainiosti se paperi. 

Nättejä näistä tuli, ainakin minusta. Toivottavasti toimivat sytykkeinä yhtä hyvin kuin ruusut. 

Ruusuja

Päivitin eilen kuvan FB:n "lehtiruusuista"

Koska ystävä kysyi miten ne on tehty, niin lisätään nyt sitten tännekin video jota itse katselin kun noita askartelin.

Tarvitaan siis kasa vaahteran lehtiä ja teippiä. Itse tosin käytin jämälankaa kun ei kotona ollut kunnon kukkateippiä.

Itse en löytänyt noin kauniin punaisia lehtiä, mutta ihan riittävän suloisia nämä keltaisetkin olivat. Nämä ensimmäiset pistin uuteen yhtyyni, mutta mikä estää tekemästä oveen kranssia tai jotakin muuta kaunista. 

Eikun nauttimaan syksyn väriloistosta!

Helmiä

Tämä päivitys on jäänyt roikkumaan.

Ja kun minun piti julkaista se tapahtui jotakin käsittämätöntä. Päivitys katosi. Puh, poissa. Ei julkaistuissa, ei julkaisemattomissa. Yksinkertaisesti poissa.

No, onneksi näitä kirjaimia voi naputella aika nopeasti, joten eikun uusiksi.

Helmien teko paperista on käsittämättömän helppoa ja nopeaa. Tarvitaan vaan muutama arkillinen kunnollista paperia ja eikun saksimaan esitteitä palasiksi.

Paperista kannattaa leikata "kuusen muotoisa" kolmioita, eli alaosastaan leveämpi suikale. Pöydällä valmiiksi leikattu suikale.

Kun suikaleita on riittävä määrä, aloitetan paperin kiertäminen rullalle tulitikun ympärille. Aloitetaan leveämmästä päästä ja kapeaan päähän lisätään hieman Eri Keeperiä. Punaisella alustalla muutama valmiiksi rullattu helmi.

Kun liima on kuivunut voidaan tulitikku poistaa keskeltä. Helmen voi vielä lakatakin.

Kauniita, eikö totta?

Jopa pingviinit sulaa

Jatkan tätä juhlateemaamme.

Partiolaiseni on siinä mielessä ihana, että kun kerroin hänelle että tahtoisin tällaisia, hän totesi: ok, minä teen

Mikä minusta on vielä oudompaa on, ettei hän tahtonut kuin vilasta miltä ne näytti, kun viikkoa myöhemmin oli aika toteuttaa, hän ei suinkaan avannut konetta vaan oliivipurkin ja ryhtyi töihin. 

Oliivit on täytetty Creme Bonjourilla. Juustot ovat rippilapsen lempparia. Valkohometta. Ja pingviinit olivat minun, ja vieraiden suosikkeja. Tosin helle sai vatsat sulamaan, vaikka lautasen alla oli 2 kylmäpatruunaa. 

Rasioita

Ystäväni antoi minulle vinkin.

Kauppa & Galleria Tallissa askarteltiin tänään kierrätysmateriaaleista. Siispä lähdimme sinne partiolaisen kanssa, askartelu on hauskaa. Olen jo monta kertaa ajatellut, Tallin ohi ajaessani, että poikkeaisin tutustumassa, nyt sitten toteutin aikeen. Se kannatti! Aivan ihania tavatoita tarjolla, mukaan tarttui "automaatti syömäpuikot", kotimainen kesintö jossa syömäpuikot toimivat "puutarhasaksien tavalla", eli ponnahtavat auki kun ei purista yhteen. 

Kauan hipelöin Tarketin muovimatosta tehtyä perhoskäsilaukkua, väri vaan ei ollut ihan mieluinen, malli aivan käsittämättömän hieno! Voi olla että muutan vielä mieleni ja hankin laukun, väristä viis!

Mutta palataan askarteluun. Teimme kaikenlaista, mutta aloitetaan nyt vaikka rasioista.

Näihin tarvitaan kivan näköistä paksuhkoa paperia, kuvissa oleviin käytettiin kirjan sivuja, mutta taatusti esim kalenterin kuvista saisi upeita rasioita, valitettavasti ehdin vaan jo nuo viimevuotiset kierrättää uunin kautta tuhkaksi.

Aloitetaan kahdella neliöllä, toinen saa olla noin ½ cm toista pienempi, niin ne sopivat hyvin toistensa sisälle, kuten rasian pohjan kuuluukin mahtua kannen alle. 

Neliöt taitellaan ensin kolmioiksi, molempiin suuntiin ja sitten suorakaiteiksi, taas molempiin suuntiin. Näin syntyy "apuviivoja".

Kun viivoja on nuo neljä tehtynä, tehdään niitä lisää taittamalla kulmat kohti keskipistettä.

Nyt meillä on tämän näköinen neliö, vanhat kulmat keskellä paperia.

Ja sitten molemmat reunat taitellaan kohti keskilinjaa, "puolitetaan". Ja taas molempiin suuntiin!

Tämän jälkeen reunat nostetaan ylös ja vastakkaiset "keskipiste" nurkkat käännetään suoriksi

Saamme siis tämän näköisen laatikonalun. 

Sitten onkin edessä projektin ainut hieman hankalampi taitos: pienet kolmiot jotka jäävät tukemaan reunaa. Seuraavat kaksi kuvaa kertovat enemmän kuin tuhat sanaa tässä tapauksessa:

Tuo ylhäällä törröttävä kolmio taitellaan takaisin paikalleen pohjalle

Ja sitten tehdään sama asia toisella puolella

Lopputuloksena joko kansi tai pohja, riippuen siitä oliko isompi tai pienempi paperi jota käytit.

Lopuksi vielä ystäväni tekemät upeat rasiat!

Helmiä

Vielä ehtii vallan mainiosti askartelemaan koruja jouluksi.

Peprihelmien tekeminen on todella helppoa ja nopeaa, joten jos lapset tykkäävät askarrella niin eikön tuumasta toimeen.

Paperista, esimerkisi mainoslehdestä, leikataan pitkiä, alaosastaan leveämpi suikaleita, eli joulukuusen mallisia suikaleita.

Suikaletta lähdetään pyörittämään tulitikun ympärilletiiviiksi rullaksi ja kapeaan päähän lisätään hieman erikeeperiä. Valmiita helmiä kuvassa oikealla. Kun helmet ovat hieman kuivuneet tulitikku poistetaan keskeltä. Helmet voi vielä lakata niin ne kestävät paremmin käyttöä. 

Helppoa ja kaunista.

Suodatinpussista on moneksi

Talvi on virallisesti tullut eteläänkin.

Ratsastajamme oli tänään tallilla ja koska pääkaupunkiseudullakin mittari näyttää lähes kahtakymmentä pakkasastetta voi olettaa että tallilaisen varpaat ovat kovilla.

Neiti oli joko luenut Niksi-Pirkkaa tai sitten joku tallilainen on lukenut kyseisen laatulehden osion hyvin huolellisesti. Nyt on se "maailman paras varvaslämmitin" sitten selvinnyt. Se ei suinkaan ole lämpösukat, joita äiti on ostanut kylmiä päiviä varten eikä myöskään mummin kutomat villasukat. Ehei.

Kyseessä on suodatinpussit! Ne leikataan sopivan kokoisiksi ja lämpimät, kuivat varpaat pistetään suodatinpussiin. Päälle sukka ja sitten ratsastussaappaat aivan normaalisti. Ja tämä siis toimii siksi että vinkki on saatu tallilta, ei siksi että äiti sanoisi että pakkassäällä kannattaa käyttää lämpöalusvaatteita.

Lämpimiä hetkiä ihanassa talvisäässä!

Ja mikäli ei ulos halua mennä ja jos kahvikin jo tympäisee niin eikun askartelemaan:

Hattuja ja vessapaperirullia

Tänä vuonna teemana on näköjään ollut myssyt...ja rullat.

Joten kun näin videon jossa opetettiin tekemään pipoja niin en voinut vastustaa kiusausta. Nämähän olivat nopeita ja näppäriä tehdä!

Ja koska lapsia on hyvä aktivoida niin pistin partiolaisen töihin. Joulupöytään koristeita!

Tarvitset näitä varten 

tyhjiä vessapaperirullia

jämälankaa

sakset

Leikkaa vessapaperirullasta noin 1½ cm leveitä palasia. Leikkaa myös isohko kasa n 25 cm pitkiä lankoja.

Projekti aloitetaan vetämällä kaksinkertaisen langan "silmukka" rullan keskeltä reunan yli

Tämän jälkeen langan molemmat päät työnnetään silmukan läpi ja "solmu" vedetään rullan jompaan kumpaan reunaan.

Kun langat peittävät rullan palan ne jaetaan kahteen osaan

Päät työnnetään ulkokautta "rullan" ympäri eli reiän läpi ja kiristetään kunnolla

Hatun yläosa solmitaan "kasaan"

Tupsu muotoillaan

Ja pipo on valmis joulupöytään.