Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

tiistai 12. lokakuuta 2021

Loimu

 Vuorossa on Lignell&Piispanen ja Loimu 2021!

Tämän vuoden Loimu pullo on tumman sininen, lähes musta. Makuna puutarhan punaiset marjat, punaherukka ja vadelma. 

Kuva Lignell&Piispanen


Tuoksu oli meistä muistikkainen kun avasimme pullon, hyvin tuttu Loimun tuoksu. Lämmitettynä mustikkainen tuoksu katosin ja tilalle tuli viinimarjat. 

Alkoholiprosentti on 15, joten sieltä vahvimmasta päästä tämäkin glögi. Siskoni kommentoi, että tämä voisi olla parempaa hieman miedompana, hän saattaa olla oikeassa. Alkoholin maku peitti aika tehokkaasti allensa marjat. 

Loimun piti olla tänä vuonna saatavan myös alkoholittomana, vielä emme ole sitä onnistuneet löytämään, mutta sitä kyllä maistellaan, kunhan löytyy jostakin.

Glöginä maku oli hyvin perinteinen. Ei nyt mikään huikea makuelämys, mutta taattua perusglögiä. 



Vielä olisi muutama päivä aikaa

 Folkhälsan etsii taas Luciaa.

Koska eilen esittelin luciakuoron, niin tutustutaanpas tänään itse päähenkilön valintakriteereihin.

17.10 on viimeinen päivä ilmoitta ehdokas mukaan kisaan. Ehdokkaan tulee olla täysi-ikäinen, osata laulaa ja puhua ruotsia. Ehdokkaan pitää myös olla sosiaalinen ja valmis kohtaamaan erilaisia ihmisiä. Pesti kestää noin kuukauden, joulukuun ajan luonnollisesti. Lisäksi pitää osallistua 25.10 kuvaus- ja haastattelusessioon. 

Kymmenen valitun ehdokkaan joukosta valitaan sitten yleisöäänestyksellä itse Lucia. Samalla kerätään rahaa lapsiperheiden tukemiseksi. 

Normaalivuosina lucia on tehnyt noin 100 vierailua erilaisiin laitoksiin, mutta covid-tilannettahan kukaan ei meistä pysty ennustamaan. Selvää kuitenkin on että Lucia esiintyy, jollakin tavalla, sillä monissa vanhainkodeissa häntä odotetaan. 

Maamme ruotsinkielisillä alueilla lucia on hyvinkin tärkeä hahmo, ei taida maastamme löytyä ruotsinkielistä koulua jossa ei valittaisi lucianeitoa. Tiedän minä yhden lukion jossa neitokainen oli herra. Oppilaiden valitsemana. Pikkutyttönä oli aina jännittävää kuka koulun tytöistä saisi kantaa kruunua. Lähes jokaisessa kylässä ja kaupungissa on myös oma kruunupää.

Nykyään valitaan myös Lucia-mummo, ainakin Lapinlahdella. 

Lisätietoa Folkhälsanin Luciasta täältä.

Ja ellet nyt halua itse Luciaksi, eikä sopivaa ehdokastakaan tule mieleen, aina voi leipoa Lucia-pullia

Alla linkki Inkoon Lucia juhlaan vuonna 2020. Elävät kynttilät! Ihanaa, muista edelleen miten steariini poltti päänahkaa. Kivaa että vielä jossakin viis veisataan paloturvallisuudesta eikä anneta ledien vallata tilaa. 




maanantai 11. lokakuuta 2021

Koskettavia joululauluja kotimaisilta naisartisteilta: 6/10

Otetan välillä hieman musiikkia elämään.

Tällä kertaa toisella kotimaisella, eikä edes yksittäinen artisti vaan upeita naislaulajia ihan kuorollisen verran. Laulun takana on tyttäreni opettaja Jannike Sandström, jonka äiti oli minun opettajani, ja Niklas Rosström. Finlands Luciakör 2017: Allt har ett ljus, tässakin mukana Linda Lampenius.

Laulu tehtiin Suomi 100 juhlavuoden kunniaksi. 

Allt har ett ljus, har ett hopp, när världen lider 
Lågan i dig, och i mig skall förena oss
När du är svag, finns jag här framför dig
Med glädjens kraft skrev jag detta vinterbrev till dig


 






sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Alkoholilla ja ilman

 Glögimaistelu jatkuu.

Aloitimme itse asiassa Blossan 2021 glögillä maistelumme, koska minua se kiinnosti, tykkään appelsiinista. 

Olihan tämä nyt toki parempaa kuin viime vuoden hammastahna, sitäkin muuten on meillä vielä mukana, äitini ja siskonihan tykkäsivät siitä moskasta. 

Huomaan, että alan olla aika kyllästynyt Blossan outoihin glögeihin, minulle kun glögi kuitenkin on aika perinteisen makuista mausteiltaan, ja nämä nyt ovat enemmän jotakin juomasekoituksen tyyppistä. Voisin ehkä tykätäkin muuten, mutta en glöginä.

Hyvä uutinen oli, että löysimme Blossalta myös alkoholittoman vastaavanlaisen tuotteen, vaikka se ei ihan samaa ollutkaan. 

Blossan Valencia 2021 on 15% alkoholijuoma, joka lienee tarkoitettu geokätköilijöille, kuvaus kun alkaa: 39 °53' 22'' N °5' 5'' W. Aika pohjoisosaan Espanjaan jouduin noilla koordinaateilla, voi toki olla että sisäinen kätköilijäni oli hieman eksysissä.


Niin tai näin, appelsiinilta tuo maistui. Valkoviinipohjainen, maustettu appelsiininkuorilla ja -kukkasilla ja mausteilla. 

Blossan alkoholiton on appelsiini-pomeranssi glögi. Pohjana alkoholiton valkoviini joka on maustettu appelsiininkuorilla ja mausteilla. Ihan kivaa että vuosikertaglögit muistuttavat toisiaan. 

Kaksi joulukuusta meiltä. 


lauantai 9. lokakuuta 2021

Asennetta

 Vietämme perinteista syysviikonloppua mökillä.

On taas aika siivota paikat talvikuntoon ja sulkea ovet. Hieman haikeaa, mutta hyvä puoli tässä on, että sulkemisviikonlopun traditioihin kuuluu glögimaistiaiset. Olen käynyt aika monenkin kaupan glögihyllyä katselemassa ja Alkoakin olen kunnioittanut vuosittaisella käynnilläni. Itse asiassa kävin ihan kolmessa eri Alkossa, tosin huonolla menestyksellä. Samat tuotteet kaikkialla. 

Loimun valkoviinipohjainen glögi on tilaustuote. Muutamissa yksittäisissä Alkoissa sitä olisi, mutta en tajunut kysellä tasan tarkkaan kaikkia matkalleni osuvia kauppoja, siispä tein pistokokeen pariin. Helpommalla olisi päässyt, kun olisi katsonut Alkon sivuilta mihin kannattaa se pistokoe tehdä, 15 myymälästä tuota olisi löytynyt. 

Minusta aika mielenkiintoista, että Blossan glögejä kyllä löytyy kaikenlaisia, mutta kotimaiset eivät ole vakiovalikoimassa. 

Ei meiltä tosin maisteltavat lopu, sen verran iso arsenaali glögejä löytyy tällä hetkellä mökiltä.

Vuoden oudoin uutuus oli kotimainen, Altian, Attitude Cola glögg. Kauan pohdin otanko mukaan maistettavaksi ollenkaan, pelkkä ajatuskin vaikutti hieman oudolta. Cokista glögin sekaan?

Kyseessä on punaviinipohjainen glögi (alkoholiprosentti 8) jossa kolaa ja kanelia. Pullon mukaan juoma on parhaimmillaan höyryävän kuumana, maistoimme sitä siskoni kansa myös kylmänä, kun ehti kattilassa jäähtymään ennen toista lasia ja itse asiassa kolan maku tuli paremmin esille sillä lailla. 

Tämä oli positiivinen yllätys! Glögi oli täyteläinen maultaan eikä kola häirinnyt ollenkaan, päinvastoin. 

Ehdottomasti eilisen parasta antia. Kuten siskoni totesi: tätä voi ehkä hankkia toisenkin pullon. Hyvä Altia!


keskiviikko 6. lokakuuta 2021

Glögikausi avattu!

Helsingin Silakkamarkkinat ovat taas käynnissä.

Silakat eivät ole juttuni, mutta tiedän että vanhempani kävivät joka vuosi maistelemassa uutuuksia ja nauttimassa tunnelmasta. Ja tietysti ostoksilla.


Ystäväni lähetti tänään viestin, jossa kertoi ettei ehdi kuoroharjoituksiin, koska vie äitinsä silakkamarkkinoille. Hetken pohdin asiaa ja päätin sitten pistää asiat tärkeysjärjestykseen. Siispä soitin äidilleni ja kysyin tekeekö jotakin tärkeää ja olisiko houkuteltavissa markkinoille? Hän siivosi, joten oli kovinkin valmis keskeyttämään touhunsa ja tulemaan kanssani pääkaupunkivierailulle. 

Liekö syy koronassa vai siinä, ettei kalastajan ammatti houkuttele, mutta kovin laimea oli tarjonta, minusta. Muistan kuhisevan kauppatorin, nyt mahtui hyvin liikkumaan ja katselemaan, suhteellisen suppeaa valikoimaa. Onneksi, sillä bongasin vaatimattoman kyltin jossa luki: Lämmintä glögiä. Olin myyty!



Kun pääsimme Albanuksen luo, selvisi että joku oli onnistunut irrottamaan sähköjohdon, joten glögi ei ollutkaan lämmintä. Hurmaava herrasmies kuitenkin lupasi että kymmenen minuutin kuluttua kattila on lämpmänä. Siispä jatkoimme äidin kanssa kiertelyä. 

Vuoden uutuus, ainakin yhdellä koijulla, oli wasabi silakka. Minusta sellaista oli jo pari vuotta sitten, mutta voin olla väärässäkin. Minusta ainut uutuus, jota ei kyllä sellaisena markkinoitu, oli punajuurisilakat. Yhtään "voittaja" kunniakirjaa en huomannut. Eikä myyjätkään oikein myyneet tuotteitaan. Olin suorastaan hieman pettynyt



Palasimme glögiä hakemaan ja vihdoinkin nousi hymy huulilleni. Oikeasti haluttiin myydä tuotteita ja lämpimänä ollut glögi oli ihanaa! Lämpimänä oli siis Kloster Glögg-Luostari Glögin vaalea versio. Ihana kanelinen omenaglögi. Toki osa ihanuudesta oi vaan loistava seura kun maistelin glögiä. Ja söin kylkiäisenä tarjottua piparkakkua. 

Punaista ei ollut lämpimänä, mutta ostin pullon mukaani, Siinä maistuu, etiketin mukaan, neilikka, mustaherukka sekä luonnollisesti omena, olivathan tuotteet Peders Aplagårdenin, sillä omenafarmilla olimmekin käymässä pari vuotta sitten. Ihilin jo silloin heidän glögejään!


Jos olette menossa Silakkamarkkinoille, poiketkaa glögillä. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö vaan ihan vaan oma mielipiteeni! Tämä koiju nimittäin tarjoaa markkinoiden parhaimmat glögit!

Samalla voitte ihailla Albanusta. 



Ja ehdin muuten harjoituksiin!

tiistai 5. lokakuuta 2021

Trendikästä

Otetaan pieni tauko musiikista 

CountryLiving on listannut kuusi tendiä tälle vuodelle. Näitä trendilistojahan nyt kaikenlaiset ennustajat (ja markkinatahot) julkaisevat, mutta katsotaan nyt mitä mieltä tämä sivusto oli. 

1. Kaukasianpihta

Tämä olisi nyt sitten se "oikea" joulupuu tänä vuonna. Kaukasianpihta kasvaa Mustanmeren itä- ja eteläpuolen vuorilla, eli Venäjällä ja Turkissa enimmäkseen. Kaipa sitä voidaan viljellä muuallakin?
Neulaset ovat, kuvauksen mukaan pehmeitä ja kestävät paremmin puussa kuin kotoisammassa kuusessamme. Puu voi olla jopa 2 m halkasijaltaan ja 60 m korkea, joten ihan täysikasvuisena se ei kyllä, ainakaan meille, sisälle mahdu. No, kuvissahan tuo on kuin Disneyn piirretystä, täydellinen ja symmetrinen, mutta enpä nyt tiedä haluanko tuontipuun kotiini, kaunis tai ei. Kuljettaminen muutaman viikon iloksi ulkomailta ei tunnu kovin viisaalta. Ainakin viime vuonna noita sai mm. Plantagenilta. Meille kyllä tulee edelleen kotimainen kuusi, lähituotettuna. Havuja kuuluu löytyä juhannuksena sukasta ja kukaan ei ole kertonut minulle tuoksuuko tuo pihta. 

2 Harvaoksaiset tekokuuset

Jos elävässä puussa halutaan symmetriaa, niin tekokuusen pitää olla harvaoksainen ja mielellään epäsymmetrinen. Näin saadaan koristeet paremmin esille. Harva luonnonkuusi on kovin tiivis ja symmetrinen, joten jospa se täydellinen tekokuusi ei kuitenkaan vastaa odotuksia? Minä tosin olen luullut, että tekokuusen idea on osittain se, että sitä voidaan käyttää vuodesta toiseen, mutta taitaa olla trendituote siis tämäkin. Kovin ekologinen tällainen, enemmän tai vähemmän, kertakäyttöinen muovilelu ei kyllä ole. 

3. Hopea...ja kulta tuomaan lämpöä

Tänä vuonna siis käytämme hopeaa ja hieman kultaa koristeissa. Isoäitini kuusi oli aina hopeisilla koristeilla somistettu, joten hieman jopa nostalginen trendi tämä!

Tosin googlailin hieman muita trendisivustoja ja joulun väreiksi ehdotettiin mm. punaista, beigeä, ruskean eri sävyjä, pinkkiä, oranssia, purppuraa, vihreää, violettia, sinistä ja kaiken huipennukseksi: väreillä leikkimistä. Eikun koko sateenkaaren väriskaala vaan käyttöön, se on trendikästä.  

4. Lumi-imitaatiot

Nämä pitäisi toteuttaa erilaisilla materiaaleilla ja valkoisen sävyillä. Onhan valkoinen tietysti kaunis tausta äskeiselle väriräjähdykselle.

5. Capiz-kuoret

Tämä oli minulle aivan tuntematon nimi, vaikka kuori itsessään kyllä oli tuttu. Puhumme siis osterin kuoresta,Tätä Placuna placentan kuorta on käytetty ikkunoissa ja valaisimissa vuosisatojen ajan, kuori kun on käsittelyn jälkeen, valoa läpäisevä. Tämäkin laji on nykyään uhanalainen liiallisen pyydystämisen takia. Ei kovin mukava trendi siis. 

6. Kuusi-hame

Eli puhumme nyt oikeasti kuuselle tulevasta hameesta (Tree skirt) Kyseessä siis on matto, joka vaan on halkaistu niin että maton saa nostettua rungon ympärille ja jalka jää piiloon maton alle. Hankaloittaa kyllä kastelua, uskaltaisin väittää, mutta tekokuusta ei tarvitse kastella, joten ehkäpä sitten sellaisille? Itse haluan (vesitiiviin, sillä kastelen joka vuosi myös lattiaa) mattoni kuusen alle, en ympärille. 

Vähemmän trendikäs, mutta lasten koristelema <3

maanantai 4. lokakuuta 2021

Koskettavia joululauluja kotimaisilta naisartisteilta: 5/10

 Olisimme puolivälissä koskettavia joululauluja-projektiani

Tunnustan ettei tämä ole varsinainen joululaulu, mutta kuulin sen ensimmäistä kertaa Decemberkväll joulukonsertissa, jonne siskoni vei minut kuuntelemaan joulusuosikkiamme, Jöbackia. Konsertissa esiintyi myös Krista Siegfrieds mm. tällä Can you see Me?-kappaleellaan. Joten minä yhdistän tämän jouluun. 

Vaikka Krista Siegfrieds ei kuulu suosikkeihini, en vaan jaksa hänen yltiöpositiivista ja energista tv-profiilia, niin tämä kappale on mielestäni valtavan kaunis. Ja Kristakin esittäessään kappaleen tyyni ja kaunis ja antaa vaan sanojen puhua puolestaan. Kappale on muuten Kristan ja  Erik Nyholmin käsialaa. 

Krista kertoo itse tehneensä tämän isänsä muistolle, ei kai sellaista voi tulla muuta kuin kaunista? 

I wish you could see that I'm okay
Your words, they took me far
I wish you could see that I'm okay
That I am moving on

sunnuntai 3. lokakuuta 2021

Koskettavia joululauluja kotimaisilta naisartisteilta: 4/10

Sitten on aika julkaista neljäs koskettava joululaulu.

 Himlen i min famn on ollut lempijoululaujani ilmestymisestään saakka.

Carola Häggkvistin säveltämä ja Erik Hillestadin sanoittama laulu levytettiin 1999 Ruotsissa, Carolan laulamana. Pia Perkiö teki ensimmäisen suomennoksen 2001, Maria Laakso lauloi sen Suomen Lähetysseuran samannimisellä levyllä. 

Taivas sylissäni on parhaimmillaan ollut neljäntenä kun Suomessa on valittu kauneinta joululaulua. 

Vaikka alkuperäinen Carolan laulamana oli loistava, ei tämä käännöskään huono ole. 

Olet aarre sydänten, miten sinut suojelen?
Helmassani kantaa itse taivastako saan?





perjantai 1. lokakuuta 2021

Koskettavia joululauluja kotimaisilta naisartisteilta: 3/10

 Vuorossa olisi kolmas koskettava laulu.

Tämäkin oli viime vuonna ensimmäistä kertaa Kauneimmat Joululaulut vihossa: Ikiaikojen taa. Kerroin tästä jo viime vuonna, mutta tämä jäi kyllä pahasti Jouluna he kaikki ovat täällä varjoon. Ei tämä kuitenkaan missän tapauksessa huono ole, päinvastoin. Ikiaikojen taa on Pekka Simojoen sanoittama ja säveltämä, esittäjänä hänen tyttärensä Heidi Simelius. 

Tulkoon joulu lienee Sinojoen tunnetuin joululaulu, nähtäväksi jää tuleeko tästä samanlainen klassikko.

Tallin ovelle jään,
hiljaa painan vain pään,
sisään astua uskalla en.
Katson ihmettä niin suunnatonta.
Jossain laulu soi enkeleiden




keskiviikko 29. syyskuuta 2021

Koskettavia joululauluja kotimaisilta naisartisteilta: 2/10

Jatkan Koskettavia joululauluja kotimaisilta naisartisteilta -projektia

Ihan ensimmäisenä on pakko esitellä uudestaan uusi lempilauluni: Jouluna he kaikki ovat täällä, Reeta Vestmanin esittämänä.  Sanat ovat Anna-Mari Kaskisen käsialaa ja sävellyksestä vastaa Jiri Kuronen. Laulu on uusi, se esitettiin pari joulua sitten ensimmäistä kertaa kotikirkkoni Kauneimmat joululaulut tapahtumassa, vihkoon se pääsi viime vuonna, mutta korona esti aika tehokkaasti kaikki tapahtumat, joten tuskinpa monikaan meistä on tätä laulanut?. 

Laulu on julkaistu singlenä, joululevyä en ole Vestmanilta löytänyt.

Minusta tämän melodia on kaunis, sanoista nyt puhumattakaan. Tämä on todellakin ansainnut paikkansa Kauneimmat Joululaulut tapahtumissa. 

Jouluna he kaikki ovat täällä,
joita rakastimme niin.
Näen tutut valokuvat kaapin päällä,
ja muistot laskeutuvat sydämiin.




tiistai 28. syyskuuta 2021

Koskettavia joululauluja kotimaisilta naisartisteilta: Varastettu idea

 Joululainen on aloittanut Koskettavia joululauluja kotimaisilta naisartisteilta -projektin

Idea on minusta loistava, joten ajattelin lainata sitä ja esitellä muutamia omia valintojani. Ehkäpä niistä löytyy teillekin joku uusi suosikki? Tosin ajattelin aloittaa yhdellä Joululaisen valinnalla: Saara Aalto: Enkeleitä. Sävellys ja sanoitus Saara Aalto. Mukana myös Linda Lampenius. Minä en ollut aiemmin tällaiseen kappaleeseen törmännyt. 

Saara ei kuulu minun lempiartisteihini, joskin tunnustan että upeaa työtä hän teki X Factor UK:ssa. Ja kuunneltuani tämän Enkeleitä ja Snowflakes kappaleet nostan hattua hänelle myös säveltäjänä ja sanoittajana. Hienoja kappaleita minusta. Molemmat löytyvät siis Saaran joululevyltä Enkeleitä-Angels.

Mukavaa että uusia, minusta upeita, joululauluja ilmestyy tasaiseen tahtiin edelleen, niiden tuttujen klassikoiden rinnalle. 

Hiljaa, hiljaa nukkuu jouluyö
Maailman tahtiin sydämeni lyö
Hiljaa, kuiskaan kuule pyyntö tää
Tuo meille rauhaa, turvaa elämään

Tähdet tähdet ohjatkaa
Meidät kotiin päin
Sinne missä mä enkeleitä näin

lauantai 25. syyskuuta 2021

Punaista ja sinistä ja ehkä hieman oranssiakin

Kohta ne tulevat!

Kuljin Alkon ohi viime viikolla ja katsoin pikaisesti joko niitä olisi. No ei näkynyt, ainakaan kaupan käytävän puolelle, Octoberfestiä kovasti näytti olevan tarjolla. 

Blossan sivuilla on kuitenkin kohta jo kuukauden ajan arvuuteltu minne ollaan matkalla tänä vuonna. Vinkin tausta on iloisen oranssi (aurinko vai pullon väri?) ja matkalaukkuun lisätään rantavaatetta, sandaaleja ja jalkapalloa, samalla kun kissa pyörii taustalla. Toisessa vinkissä on lippu "Rice Museumiin", se olisi USAssa ja karttapallokin pysähtyy sille alueelle, tosin ennemmin väli/eteläosaan mannerta. Guyanassa olisi myös Georgetown, siellä olisi lämmintä ja kaipa he jalkapalloakin pelaavat siellä? Etelä-Amerikka siis. Viimeisessä videossa tulee vielä espanjan sanakirja ja luulen että kaki-hedelmiä. Siispä minun arvaukseni on Etelä-Amerikka, Guyana, ja persimonin makuista juomaa. Tosin Blossan sivuilla suosituin maa olisi Espanja ja Katt-alonia (Katalonia siis) ja sangrian makuista juomaa. No, tämä selviää ensi viikolla.

Loimua ei tarvitse arvuutella, Lignell&Piispanen on paljastanut niin pullon värin kuin juoman maun. Iloinen yllätys oli, että tänä vuonna juoma löytyy myös alkoholittomana versiona ja sitä saa ruokakaupasta. Kiva uudistus!

"Vuoden 2021 Loimu vuosikertaglögin inspiraationa ovat toimineet kotipihojen ja puutarhojen punaiset marjat; punaiset viinimarjat ja puutarhavadelmat. Glögin täyteläisen marjaisaa makua täydentävät perinteiset joulumausteet neilikka, kaneli, kardemumma ja aavistus inkivääriä. Syvän tummansinisen pullon kauniin revontuli-kuvioinnin on suunnitellut muotoilija Jaani Vaahtera.”

Siinä missä Blossa luo hypetyksen tuotteensa ympärille, ja keksii toinen toistaan oudompia makumaailmoja, täällä kunnioitetaan perinteitä ja uusi maku julkaistaan aika koruttomasti kertomalla. 
Myyntiin tuote tulee 27.9, Blossa paljastaa makunsa 29.9 kello 14 (Ruotsin ajanlaskun mukaan)

Valkoviinipohjaisena tulee mesimarjainen ja hennon kuusenkerkkäinen Loimu Väkevä Valkoviiniglögi. Mesimarjat olivat suurinta herkkuani, kun isin kanssa kävimme Vuokossa, kävelyreittimme varrella oli marjoja, harvinaista herkkua. Kuusenkerkkälikööriä taas tein vanhemmilleni joululahjaksi, isi tykkäsi. Siispä tämä valkoviiniversio pitää kokeilla, tuo niin paljon muistoja mieleeni jo pelkän kuvauksen perusteella. 

Glögien lisäksi luvassa on mysö samaisesta firmasta mausteinen Crafted Orange Punch-likööri.  Se saa pehmeän, lämpimän mausteisen makunsa Karibian vaaleassa rommissa uutetusta appelsiinista ja kanelista. Makua täydentävät karamelli ja aavistus kaakaota. Rommitotit eivät oikein ole minun juttuni, mutta appelsiininen voisi ehkä olla hyvääkin. 

Lokakuun alussa lähdemme taas sulkemaan mökkiä ja eiköhän Alkon kautta mennä, perinteisesti olemme siskoni kanssa maistelleet vuosikertajuomia kun syysreissu mökille on tehty. Erityisen iloinen olen tuosta alkoholittomasta, pääsemme kerrankin kaikki maistelemaan!

lauantai 4. syyskuuta 2021

Matkakuvahaaste 4/10

Naisella on oikeus muuttaa mieltään!

Olin jo päättänyt mitkä kymmenen matkaa pääsevät blogiin, mutta kun tämä tarinointi jäivähän vaiheeseen niin mieli muuttui. Kävimme kesällä nimittäin Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistossa ja se oli aikamoinen kokemus! Pakkohan tämä on jakaa kanssanne!


En ole soilla juurikaan käynyt, joskus pikkutyttönä isin kanssa, mutta juurikaan ei mielikuvaa niiltä retkiltä ole. Sen tiedän, että suo voi upottaa, joten sinne ei mennä vaeltamaan, ellei tiedä mitä tekee. Maamme on muuten maailman kuudenneksi suorikkain, joten oli kyllä aika käydä tutustumassa tällaiseenkin. 


Kiersimme Kauhalammin, reitti on hienosti tehty, pitkospuita pitkin on helppo kulkea myös tällaisen nivelvaivaisen. Osa reitistä olisi onnistunut myös pyörätuolilla sillä Salomaan taukopaikalta lähtee noin 100 metriä pitkä esteetön lankkupolku katselutasanteelle suon reunaan. 


"Kauhalammin kierros kulkee Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistossa rauhallisen, erämaisen lintukeitaan ympärillä, vanhan kuninkaallisen kulkureitin, Kyrönkankaan museotien, varrella. Metsä- ja suomaiseman rajalla sijaitsevasta näkötornista voi tarkkailla kermikeidassuon elämää. Pitkospuilla patikoiva tarkkasilmäinen kamerankäyttäjä löytää ympäristöstä aina jotain mielekästä kuvattavaa. Evästaukopaikaksi kulkija voi valita mieleisensä maisemapaikan joko näkötornista tai sen juurelta, Salomaan nuotiopaikalta tai Kauhalammin rannalta. Kesäretken kruunaa pulahdus uimalaiturilta Kauhalammin vilvoittavaan veteen." (Lähde: Visit Pohjanmaa)


Vaikka en olekaan lakkojen ystävä, niin olihan suomuuraimia pakko edes kuvata, niitä kun melkein tunki pitkospuillekin. Muutama hillanpoimija oli reitin varrella ja lopuksi päätin maistaa onko nevamarja suoraan ruohosta suuhun poimittuna paremman makuinen. Ei ole, saavat muut edelleen valokkeja poimia. Rakkaalla lapsella tuntuu kuitenkin olevan monta nimeä. Kuten lintillä tuntuu olevan. 


Tämä oli oikeasti sellainen paikka missä sielu lepäsi. Silmät keskittyivät ihmettelemään sammalten satoja eri sävyjä. Tällainen liikenteen meluun tottunut on jo ihmeissään kun kuulee tuulen todellakin soivan ympärillään samalla kun omat askeleet rummuttavat perusrytmiä "suon villille laululle"


Mietin olenko ikinä kuullut niin äänekästä hiljaisuutta, sillä hiljaisuuttahan tuo oli, kun ainoa ihmisen aiheuttama melu oli kameran hiljainen naksahdus kun painon laukaisinta. Puhelin oli, syystäkin, mykistetty ja miehenikin antoi vaan silmiensä levätä luonnon kauneudessa. 




Kun kapustarinta alkoi äännähdellä lähistöllä melkein säikähdin. Ja annoin kamerani laulaa kilpaa linnun kanssa. En ole moista ihmettä aiemmin nähnyt, onneksi ystäväni osasi kertoa mikä lintu tämä oli, jonka näimme. 


Kaivoin hieman tietoa kyseisestä linnusta Wikipediasta: Kapustarinnan ääni on haikea, mollissa soiva "tjyyh". Lisäsin tuohon äänilinkin, kannattaa kuunnella, ymmärrätte miksi säikähdin. 

Suomessa pesii 60 000-70 000 paria lähes koko maassa, painopisteen ollessa pohjoisen soilla. Kapustarinta on tunturinummien tyyppilintu, mutta se viihtyy harvalukuisena myös avosoilla etelässä


Kauhanevalla kasvaa muuten 29 eri rahkasammallajia, minä en edes tiennyt että niitä on niin monta.  Sammalista merkittävin on maailmanlaajuisesti harvinainen nummirahkasammal. Nyt olen sitten tällaisenkin ihmeen nähnyt, tosin en kuvannut sitä, noita sammaleita oli tuolla niin paljon että en edes yrittänyt tunnistaa lajeja, vaikka opastaulu kertoikin miten ne erottaa toisistaan. Ruskorahkasammal oli suosikkini, ihan värinsä takia. 


Eteneminen pitkospuita pitkin oli hidasta, sillä lähes jokainen askel johti uuden ihmeen näkemiseen. Tai kuulemiseen. Tai jopa maistamiseen (se lakka). Tuoksutkin olivat ihmeellisiä, sillä nenäkin nautti "hiljaisuudesta", ei hajuja, ei tuoksuja. Tajusin minkälaiseen kuormituksen nenänikin kohtaa päivittäin. Varsinaista hajujen kakofoniaa ja sitten yhtäkkiä on paikassa missä ei ole minkäänlaista hajuärsytystä. Outoa sekin. 


Kauhalammi oli geokätköilijän määränpää, oli sekin ihan uskomattoman kaunis paikka, pieni lampi keskellä suomaisemaa. Uimarantakin löytyi, mutta kauniina kesäpäivänä emme todellakaan olleet ainoat paikalle osuneet, joten nämä parhaimmat paikat olivat aika väkirikkaita. Minä tahdoin nauttia hiljaisuudesta ja luonnosta.




Näitä pieniä lampia osui muutamia matkan varrelle ja nissä sitten uiskenteli, ihmisten lisäksi, ihan perinteisiä vesilintuja. Kuten sorsia. 



Sorsia en nyt lähtenyt kuvaamaan, sinisorsia on kotirannoillakin, kuten muitakin sorsalintuja, tuolla oli linja hieman: jos et tunnista, kuvaa, selvitä myöhemmin. Herra geokätköilijällä kun kuitenkin on aina hieman kiire seuraavalle purkille. 

Jos kapustarinta sai minut hämilleni, niin sai suokukkokin. Luulin kyllä tunnistavani, mutta koska en ole luonnossa aiemmin nähnyt, päätin kuvata.. Kyseessä oli naaras, olisihan se kukko, kaikessa loistossaan ollut aika upea asia!

 

Näistäkahdesta bongauksestani, suokukko olikin harvinaisempi, se luokitellaan maassamme uhanalaiseksi. Muuttolintuhan tuo on, surullista jos senkin elinympäristö on tuhoutumassa


Tunnustan, että aloin nähdä ihmeitä ympärilläni joka paikassa, kaikki oli uutta ja ihmeellistä, yhtä havaintojen ilotulitusta aivoissa. Joten kun pitkospuiden alta pyrähti lintu lentoon, oli sekin outo! Ihan punarinta! Niitä kun puutarhassamme näkee vaan, no, jatkuvasti!


Ihminen tuntee kyllä itsensä aika pieneksi kaiken tämän uskomattoman kauneuden keskellä. Saa olla kiitollinen, että elämme maassa jossa luonnosta ja sen ihmeistä saa nauttia vapaasti ja että näitä upeita paikkoja ylläpidetään meille ihailtavaksi. 



torstai 2. syyskuuta 2021

Papereissa on eroa

 Kävimme juhlistamassa 3 vuotiasta.

Lahjoja varten ostin hieman lahjapaperia, molemmat Paletti tuotteita, eikä noista rullan päälle liimatuista lapuista oikeastaan saanut muuta informaatiota kuin paperirullan mitat sekä hintatiedon. Silti papereissa oli eroa kuin yössä ja päivässä! 

Toinen rulla oli suloista paperia, mutta päädyin ostamaan myös Disney aiheista, koska ajattelin että se olisi sopivan neutraalia myös hieman vanhempien lapsukaisten lahjoihin. Hintaeroa ei juukaan ollut, Disney-tuote muutamia kymmeniä senttejä kalliimpaa, disneylisä ajattelin. Olin väärässä!

Paperi oli ensinnäkin huomattavasti paksumman oloista. Sellaista joka kestää paketoidessa myös teräviä kulmia. Ja aivan loistavana lisänä: kääntöpuolella viivat joita pitkin saa leikattua suoria palasia.

Tässä uudistus jonka toivoisin jokaiseen paperirullaan! Ja mielellään siihen lappuseen tietoa paperin paksuudesta. Kun ei sitä paperia voi hipelöidä ennen ostopäätöstä. 

Varsinkin sesonkipaperit (eli ne jouluiset) tuppaavat olemaan todella huonolaatuisia. Eikä sellaista kunnon ruskeaa paperiakaan löydä mistään. 



torstai 26. elokuuta 2021

Kun happi loppuu

Partiolaisten adventtikalenterista on julkaistu kuva!

Taiteilija lienee sama kuin viime vuonna, mutta yksi merkittävä ero kalenterissa on: koirilla on kaikilla kuono! Viime vuonna näin ei ollut, ja otin yhteyttä Suomen Partiolaiset-Finlands Scouter ry:n. Kollegani on jo vuosia lähettänyt infopläjäyksen yrityksille tai toimijoille jotka käyttävät lyhytkuonoisia eläimiä tuotteissaan, mainoksissaan tai muuten kuvituskuvissaan. Kollegan innoittaman pistin minäkin sitten viestiä ja sain pian vastauksen jossa kiitettiin palautteesta ja luvattiin olla yhteydessä kuvittajaan. Selvästikin näin on toimittu!

Ja miksi ei lyhytkuonoisia saisi olla esillä? Koska niiden jalostus on viety jo niin ääripäähän, että Suomen Eläinlääkäriliiton tiedotteen mukaan vain noin 10% näistä pystyvät hengittämään normaalisti. Siis joka kymmenes koira, yhdeksän ennen sitä ei saa happea keuhkoihinsa normaalisti. Hengitystieongelmien lisäksi ulkonäköjalostus on aiheuttanut lemmikeille muun muassa kivuliaita luusto-, korva-, silmä- ja ihosairauksia. Suomen Eläinlääkäriliiton kannanotto vuodelta 2018 löytyy kokonaisuudessaan täältä. Jokainen kuva/video normalisoi näitä eläimiä. Ja kyllä. Yksilö voi olla vaikka ja kuinka suloinen ja ihana ja rakas, niin yksilön kuuluu ollakin, mutta jos vaan 1/10 hengittää normaalisti, niin luultavasti jopa yksilöllä on ongelmia. 

Oletteko nähneet niitä "suloisia" kuvia ja videoita joissa lyhytkuonoinen koira nukahtaa pallo suussa? Ihanaa, eikö? Ei, koira luultavasti ei pysty hengittämään normaalisti sierainten kautta, vaan pakottaa suunsa auki, ja ehkä jopa päänsä oikeaan asentoon, tyynyn päälle, niin ettei happi lopu nukkuessa. Kuka oikeasti haluaa tällaisen kohtalon omalle lemmikilleen? Ei kukaan. Ihmispuolella uniapnea luokitellaan vakavaksi sairaudeksi, kukaan ei pidä sitä suloisena. 

Näille ns. BOAS-roduille on kehitetty kävelytesti, koiran pitää pystyä kävelemään 1000 m 11-12 minuutissa. Ja palautua 15 min. sisällä. Kaikki eivät tähän pysty. Siis kävelemään kilometrin verran normaalia kävelyvauhtia. Ihmispuolella tällainen luokitellaan vakavaksi ongelmaksi. Miksi siis ei eläinpuolella?

Tiedän että moni nyt kertoo, miten kyllä meidän Lissu todellakin jaksaa tehdä vaikka ja mitä. Hienoa! Vosiko Lissua käyttää jalostukseen? Olen nähnyt hienosti hengittäviä, kuonollisia lyhytkuonoisia kavereita. Valitettavasti he ovat vähemmistössä.Ja ikävä kyllä, rotujen harrastajapiireissä vaan muutamat uskaltavat tunnustaa että ongelmia on. Suurin osa vaan kertoo miten heidän koiraan syyttä suotta maalitetaan. Tiedän että jokaisessa rodussa on omat ongelmansa, mutta harvassa rodussa niin paljon, elämänlaatuun vaikuttavia, ongelmia kuin lyhytkuonoisilla. 

Eräs kollega lisäsi videon Youtubeen, tämä potilas yrittää hengittää. Potilas on menossa leikkaukseen jossa avataan hengitysteitä. Ei ihan halpaa lystiä, eikä riskitöntä, eikä taatusti kuulu vakuutuksen piiriin. Mutta helpottaa sitten loppuelämää. Ikävä kyllä, mikään laki ei estä omistajaa sitten käyttämään näitä eläimiä jalostukseen. Geeniperimältäänhän tuo eläin on edelleen ennallaan, vaikka hengitys leikkauksen jälkeen onkin vaivattomampaa. 

Mutta nautitaan me hienosta uudesta adventtikalenterista! Siitähän tässä oli kyse oikeasti. Vuoden kalenterin on siis piirtänyt Christel Rönns ja hän kertoo kalenterista näin:

 ”Liikun paljon koiran kanssa ja olen huomannut, että silloin tutustuu helposti ihmisiin.
Pidän sekä koirista että hevosista, joten halusin sisällyttää molempia kuvaan.
Lähiössä, jossa asun on joskus joulun alla kuvassa näkyvän tyyppinen hevosreki vierailemassa
 ja lapset pääsevät rekikyytiin”

Kalenteri tulee myyntiin 15. lokakuuta ja hinta on tänäkin vuonna 10 e. Tuotto menee kokonaisuudessaan partiolaisten hyväksi, suurin osa tuotosta suoraan lippukunnalle. Tämä on helppo tapa tukea nuorison harrastamista ja ainakin minä odotan taas innolla kuka saa olla kalenterissa Lucia neito. Ja minne lippu ilmestyy. Ja miten ensimmäinen adventtikynttilä sytytetään. Nämähän pystyn arvailemaan jo katsomalla kuvaa. Loput yllätykset ilmestyvät sitten luukuista. 

Kuva Suomen Partiolaiset-Finlands Scouter ry

tiistai 24. elokuuta 2021

Talvi tulossa

Ratsastaja on muuttamassa!

Korona toi lapsukaisen etäopiskelemaan kotiin ja nyt, puolitoista vuotta myöhemmin, on aika taas palata Turkuun. Samalla neiti muuttaa uuteen, isompaan, asuntoon Turussa. Kävimme viikonloppuna siirtämässä tavaroita paikoilleen ja kotimatkalla kaivoin käsilaukusta esille yllätyksen.

TalviTupla

Talvi-Tupla! Ratsastaja sai kohtauksen. "Äiti, elämme elokuuta! Ei tuollaista vielä voi olla kaupoissa". No, kyllä näitä myynnisä on, ainakin Salossa ollut jo monta viikkoa, en ollut vaan maistellut tuotetta, joten nyt päätin että voimme maistella yhdessä, saanpa enemmän mielipiteitä blogiin.

Tämä sesonkimaku on maustettu kardemummalla. Ajatuksena ihan kiva, pidän kardemummakahvista. Ripottelen suhteellisen usein rouhittua kardemummaa kahvin sekaan suodatinpussiin.

Ratsastaja avasi paketin ja otimme omat palamme, Tuplahan on tarkoitettu jaettavaksi. Haukkasimme molemmat palasen, maistelimme hetken ja totesimme yhteen ääneen: Ei.

Se yksi haukkasu melkein riitti, mutta kuten Ratsastaja totesi: kotiin on pitkä matka, eiköhän tämäkin tule popsittua, uutta ei tarvitse ostaa.

Jos haluatte tietää miltä maistui, ostakaa Tupla, pistäkää kardemummaa suuhun ja syökää Tuplaa. 


Puolikas joulukuusi

 

lauantai 7. elokuuta 2021

Ystävän vinkki

 Ystäväni kaikki tietävät tästä joulubuumistani.

Tai voikohan tätä enää buumiksi kutsua, kun on jatkutnut vuosikymmeniä? no, niin tai näin, ystäväni tänään muistutteli jouluperunoista!

Isoäitini aikoinaan ryöppäsi uusia perunoita alkukesästä, pakasti ne ja tarjosi sitten aattona uusia. Eivät ne nyt ihan vastanostetuille vetänyt vertoja, mutta olivat ne vanhoja parempia. Pestyt uudet perunat siis kiehautettiin suolavedessä, noin 5 min, kuivattiin ja pistettiin pakastimeen odottamaan joulua. Jäiset erunat sulatettiin suolavedessä ja keitettiin kypsiksi. 

Parhaat uudet olen syönyt mökillä, suoraan maasta kattilaan. Sen paremmaksi ne eivät tule. 

Ja tästä muistosta sitten inspiroidun ystävän viestistä. Puutarhurin postista oli hänelle tullut tämä ajankohtainen vinkki:

Jouluperunoita kasvattamalla

Istutusaika olisi siis nyt, eli olisi aika kaivaa esille ämpäri tai useita.

Ämpärin pohjalle 10-15 cm hiekansekaista multaa (esim. kylvöseosta)

Päälle 3-4 kpl perunoita ja peitetään 5-10 cm paksulla maakerroksella.

Kun varret ovat nousseet reilusti esiin,  lisätään multaa, niin että varsista osa jää näkyviin ja tätä jatketaan, kunnes ämpäri on täynnä.

Ennen pakkasia katkaistaan varret ja viedään ämpäri pakkaselta suojaan viileään esim. kellariin.

Jouluna sitten vaan ämpäri nurin ja perunat talteen!

Tuo ulkona oleva sää ei oikein inspiroi istutushommiin, mutta uudet perunat jouluksi saa kyllä veden kielelle. Pitäisiköhän sittenkin?

Kuva: Pexels


perjantai 11. kesäkuuta 2021

Aina sydämessä

 Tänään on ollut outo päivä.

"Jouluna, he kaikki ovat täällä", laulaa Reetta Vestman, se on yksi uusista lempijoululauluistani. Tänään on sitten ollut joulu? Niin monet "heistä" ovat tänään olleet mukanani, lähempänä kuin aikoihin. 

Istuin päivällä töissä ja mietin minkälaisen kakun tekisin kun pääsen kotiin, ja mummi "leipoi" taas kakkupohjaa kanssani. Kesken työpäivän. Illalla sitten toteutin oikeasti. Ja hymyilin, koska tiesin että mummi oli kanssani. Sydämessä, kuten lupasin hänelle aikoinaan.

Suolaisen kanssa olin aivan lukossa, onneksi työkaverini muistutti "hyrristä", joten suklaapossun reseptiä mukaillen tein sitten hyrriä huomiselle. Samalla kun siinä väsäsin pesto-täytteellä kasvisversiota, totesin että maistaakohan kukaan muu kuin meidän perheemme niitä. Siinä missä isäni yllytti maistelemaan eri asioita, on äitini huomattavasti konservatiivisempi. Tosin, hänkin voi joskus yllättää ja suostuu maistamaan jotakin "outoa". 

Isäni olisi varmaan pyöritellyt silmiään tälle kasvisbuumilleni. Isä tosin aina välillä väitti että olen "viherpiipertäjä", tunnustan että nuorempana olin kyllä jonkinlainen maailmanparantaja, iän myötä olen oppinut hyväksymään, etten voi pelastaa maailmaa, mutta voin omalta osaltani yrittää tehdä siitä siedettävämmän, edes jollekin yksilölle. Olisi varmaan pitänyt kysyä isältäni: kenenköhän vika sekin on, että viherrän...hän jos joku opetti minut kunnioittamaan luontoa ja näkemään sen ihmeet. Yksi opetuksista oli, ettei tervettä eläintä saa tappaa huvikseen, se pitää sitten syödä tai käyttää muulla tavalla hyväkseen. Kun kyseenalaistin hyttysten tappamisen, olen niin hurjan "(näsä)viisas" jo pikkutyttönä, sai kuulla, että kunhan tarpeeksi ison kasan niistä kokoan, niin teemme hyttyssoppaa. Vastasin siihen "yäk", ja sain kuulla, varmaan tuhannetta kertaa, oletko maistanut? Yäk ei ollut sana, jota käytettiin ruoasta isän kuullen. Se keitto on muuten jäänyt tekemättä, joten vieläkään en tiedä miltä maistuisi.  Sen sijaan tiedän että isä olisi mutissut kaikenlaisista hömpötyksistä ja maistanut pestopulliani. 

Mutta ainakin kaksi kertaa on isäni jättänyt maistamatta jotakin, jota on tarjottu: koiraa ei maistanut "koska lemmikkejä ei syödä" ja mökillä avattu surströmming-purkki sai jopa isäni ilmoittamaan, ettei mätää ruokaa syödä. Ei edes maistanut. 

Isäni kanssa useinkin keskustelimme "oudoista" ruoista, kun olin hieman vanhempi. Elävän apinan aivot eivät oikein inspiroineet kumpaakaan meistä, ei eettisestä näkökulmasta ja isäni oli aika skeptinen kypsentämättömien ruokien suhteen. Kalat ehkä jonkinlaisena poikkeuksena, graavattuna ja savustettuna söimme useinkin. Eikä isäni myöskään olisi pallokalaa suostunut maistamaan, myrkkyä kun ei kuulu syödä. Samasta syystä säästyin lipeäkalalta! Ja sain oppia metsässä mitkä sienet saan poimia. 

Kun joskus tuomitsin koiran syömisen, isäni totesi että nälkäänsä ihminen on valmis syömään vähän kaikenlaista, eikä minun pidä tuomita kun elän maassa missä ei nälkää tarvitse nähdä. "Sitä paitsi, itse olet hindujen mielestä outo kun suostut lehmää syömään hyvällä ruokahalulla". 

Joten isi: olen kiitollinen että voi hömpötellä, viherpiipertää ja syödä päivisin thaimaalaista vegaaniruokaa. Luulen että sinäkin tykkäisit.

Voisin tässä tarinoida loppuillan, mutta jospa siirrymme hyrriin? Nämä ovat nopeasti valmiita, jos, kuten minä, käyttää valmiita taikinalevyjä ja purkkipestoa

Suklaapossun Hyrristä inspiroitunut

Voitaikinalevyjä 

Täyte 1:
Pirkka Vihreä Pesto
Laktoositon Fetajuusto


Täyte 2:
Kinkkusuikaleita
Valkosipulituorejuusto
Paprikaa
Mustapippuria



Kaulitsin ihan hieman taikinalevyjä. Levyn päälle levitin pestoa/tuorejuustoa ja niiden päälle ripottelin muut täytteet. Rullasin pitkoksi ja leikkasin kiekkoja. Kiekot muffinsivuokiin ja uuniin 225 astetta n 15 min. 





torstai 10. kesäkuuta 2021

Raparperia

 Hävikki on inhottavaa.

Varsinkin ruoan poisheittäminen on ikävää, silti syyllistyn siihen ihan liian usein, kun löydän jääkaapista jotakin sinne (perheeltä) jäänyttä. 

Naapurini antoi tänään minulle kasan raparpereita, joten päätin yllättää perheeni piirakalla. Kermaa ei kotona ollut, eikä kyllä vaniljakastikettakaan, mutta jospa joku piipahtaisi kaupassa. Vaikka tallilta tullessaan. 

Tiesin että jääkaapissa on purkillinen kermaviiliä, se jäi sinne kun ostin dippikastiketta eikä sitten kukaan halunnutkaan sitä. Ja tiesin että Pirkan annospuuroja löytyisi, eikä ne kenellekään maistu täällä. Itsekin pidän enemmän Elovenan tuotteesta, joten nuo Pirkat oat jääneet käyttämättä. Vaikkakin niistä menee kiitos tuottajalle, ei siltikään maistu. Jauhoja ja sokeria nyt aina löytyy, kananmuniakin pitäisi aina olla. Siispä piirakan tekoon!

Raparperipiirakka tähteistä

Pohja:
2 dl vehnäjauhoja
1 annospussi Pirkka minuuttipuuroa (Omena-kaneli)
½ dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 kananmuna 
75 g sulatettua margariinia

Täyte:
5 raparperia
1 dl sokeria
1 purkillinen Pirkka laktoositonta kermaviiliä
1 kananmuna

Sekoita pohjan ainekset keskenään. Levitä piirasvuokaan. Paloittele raparperi pohjan päälle. Sekoita kermaviili, sokeri ja kananmuna keskenään ja kaada raparpereiden päälle. Paista 200 asteessa n 25 min. 



lauantai 29. toukokuuta 2021

Luulin että olisi viimeinen

Helmet lukuhaaste-ryhmässä suositeltiin aikoinaan Seitsemän Sisarta kirjasarjaa.

Luin ensimmäisen ja olin oikeastaan heti koukussa. Historiaa sekoitettu fiktiiviseen tarinaan, olen kirjasarjaa lukiessa oppinut hieman nippelitietoa eri taiteilijoista. Tänä vuonna ilmestyi sitten sarjan seitsemäs osa: Den saknade systern (suom: Lucinda Riley: Kadonnut sisar) ja luulin jo että olisi sarjan viimeinen osa. Mitä vielä, ensi vuonna odotettavissa Pa Saltin tarina. Täytyy tunnustaa että hieman jo alan kyllästyä, varsinkin kun tarina ei oikeastaan kokonaisuutena edennyt yhtään tässä kirjassa vaan hieman koko ajan vihjailtiin että vielä olisi tulossa kirjoja. 

Varmaan on ollut kirjailijalle varsinainen rahasampo, muta keskittyisi nyt vaan tarinaan. Tuli sitten 10 kirjaa lisää tai ei. Siinä ainakin Rowling onnistui paljon paremmin Pottereissa, Strikesta kertova sarja ei oikeastaan edes ole jakotarina, koukussa tosin olen siihenkin. 

Mielenkiintoista tässä uusimmassa kirjassa on, että suomenkielisenä käännös ilmestyy 31.5, ruotsinkielisenä 20.5 ja englanniksi 27.5. En oikeasti ymmärrä, miten tuo ruosinkielinen ilmestyi ensimmäisenä, mutta näin nyt kuitenkin oli. 

Tällä kertaa siskojen tarina vie meidät Irlantiin ja IRAn vapaustaistelun keskelle


3. Historiallinen romaani
Kaipa tämän voi sellaiseksi luokitella, joskin tarina on suurimmaksi osaksi fiktiota ja liikkuu ajassa ees ja taas.

4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
Tällä kertaa luemme lähinnä vanhaa päiväkirjaa, joskin muistoistakin kerrotaan myös henkilökohtaisesti.

5. Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan
Oikeudet televisiosarjaan on myyty, joten eiköhän tämä jollekin maksukanavalle joskus ilmesty

6. Kirja kertoo rakkaudesta
Kaikki näistä ovat rakkaustarinoita. 

7. Kirjassa on kaveriporukka
Montakin kaveriporukkaa, niin menneisyydessä kun nykyhetkessä. 

8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa
Irlannin vapaustaistelun aikana maailma oli todellakin muutoksessa. 

10. Kirjan nimessä on numero
Jos hieman venyttelee tulkintaa, lukeehan tuossa De sju systrarna.



11. Kirja kertoo köyhyydestä
Elämä Irlannissa seitsemän lapsisessa perheessä 50-luvulla ei ole elämää yltäkylläisyydessä. 

12. Kirjassa ollaan metsässä
Sinnekin piiloudutaan sodan aikana

14. Kirja on osa kirjasarjaa
Onhan se

16. Kirjassa eletään ilman sähköä
Tarinan mukaan taloon saadaan sähköt 
 lokakuussa 1955

18. Kirja kertoo sateenkaariperheestä
Onko kahden ihmisen yhteisö perhe? Minusta on, varsinkin kun on osa suurta perhekokonaisuutta, mutta tarina ei nyt keskity CeCen

19. Kirjassa leikitään
Hetkellisesti

22. Kirjassa ajetaan polkupyörällä
Yksi kirjamme päähenkilöistä toimitti tietoa IRAn vapaaehtoisille polkiessaan kylästä töihin ja kotiin. 

23. Kirja, jota luet ulkona
Olin minä ulkonakin kun kuuntelin

28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
Tämän kohdan kuittaan jokaisen kirjan kohdalla

29. Kirjan henkilön elämä muuttuu
Monenkin elämä muuttuu, koska kirja liikkuu ajassa ja kertoo monen ihmisen tarinaa

35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut
Odotin. Ja kuuntelin heti. Ehkä sekin on pieni osa pettymykseen

36. Kirjassa liikutaan ajassa
Tarina liikkuu ajassa, ihmiset eivät

38. Kirja on käännetty hyvin
Kirjan on kääntänyt kaksikin henkilöä, eikä sitä kyllä huomaa, joten kyllä

39. Kirjassa kuunnellaan musiikkia
Iralantilaisia kansanlauluja ainakin

46. Kirjassa syödään herkkuja
Sitäkin

49. Kirja on julkaistu vuonna 2021
Ja monena eri päivänä, kielestä riippuen

Lucinda Riley: Den saknade systern
Alkuperäinen: The Missing Sister (2021)
Suomennos: Kadonnut sisar (2021)
Käännös: Mia Ruthman Edström & Gabriella Andersson
Suomennos: Hillka & Tuukka Pekkanen
Kustantaja Bazar
21 h 49 min
Julkaistu: 2021
BookBeat

keskiviikko 12. toukokuuta 2021

Perhosia

Perhoset ovat kauniita!

Talven jälkeen paras kevään merkki on sitruunaperhoset! Kun näin Niina Laitisen "Siskoni mun" sukat ensimmäistä kertaa, tiesin että minun on pakko saada kirja jossa ohje on. Siispä pisti mieheni hankkimaan Villasukkien uusi vuosi-kirjan minulle. 

Olen kuitenkin pistänyt itseni langanhankintalakoon, se nyt toimii kohtalaisesti, mutta päätin kuitenkin katsoa mitä löytäisin loputtomasta varastostani. Koska olin Facebook ryhmissä lukenut että ohje on aika kapea, päädyin käyttämään 7 Veljestä Sateenkaari-lankaa ja sen kaveriksi Lauria, jota löysin parikin kerää. Taitavat tulla mummolasta, ne kerät. Paksumpi lanka ja isommat puikoot, sain siis nuo mahtumaan omaan jalkaani. Jouduin tosin jalkaterän kohdalla lopettamaan kuvion hieman ohjetta aiemmin, mutta ei se haittaa. Olen ylpeä sukistani!


Perhosia


Tiedän että Novitan lankoja haukutaan oikein urakalla, mutta minä pidän 7 Veljestä-langasta. Kauheasti ihmiset löytävät keristä solmuja, minulle on kerran osunut kohdalle. Sen sijaan, kun ostin aikoinaan Maijaa, ihastuin sen upeaan punaiseen väriin, löysin kerästä viisi solmua. Tiedän, sattumaa ja huonoa tuuria, mutta minulle jäi huono kuva langasta. Välillä kyllä hieman huvittaa tuo Novitan mollaaminen, kun samaan aikaan ruotsalaisissa neuleryhmissä hehkutetaan samoja Novitan lankoja. Todistaa vaan ettei kukaan ole profeetta omalla maallaan. Jos Novitaa myydään "kaupan omalla" tuotemerkillään kaupassa, sitä kehutaan Novitan lankoja paremmaksi. Tuskin on, jos samalla kehräämöllä tehdään, mutta niin ne mielikuvat vaan vaikuttavat. 

Ville oli muuten ihan kivaa lankaa kutoa, mutta se purkaantuu huomattavasti herkemmin kuin 7 Veljestä. Vähän väliä huomasin nostaneeni vaan muutaman langan koko silmukan sijaan. Ja kerien lankamäärä... Toiseen sukkaan riitti kerä, toisesta sukasta jäi viimeiset 20 kerrosta tekemättä. Ja ei, en ollut jättänyt pidempää langanpätkää alkuun, päinvastoin, olin säästäväinen kun ensimmäiseen sukkaan lanka riitti juuri ja juuri. Onneksi oli 7 Veljestä lankaa laatikostossa ja värikin sen verran lähellä etten huomannut eroa. Sain urakan valmiiksi. 

Resorikin oli erilainen, hieman haastetta siinäkin


Tuo sateenkaari ei ollut paras mahdollinen lanka, väri ei vaihdu kauniisti tässä työssä, mutta silti pidän sukistani. Lämpimäthän nuo ovat, kaksikertaisena 7Veljestä kun toinen väri koko ajan seuraa nurjalla puolella. Ei ihan hetkessä jäädy jalat :)

Odotetaan talvea ja kunnon pakkaskelejä


perjantai 30. huhtikuuta 2021

Salaattia

Huomenna juhlimme Vappua!

Kun olin pieni, kävimme aina Vappuna syömässä isovanhempieni kanssa. Paras kaverini taas pääsi marssimaan iloisten, punaisten, lippujen alla. Isäni, taisi olla ainoita pedagogisia hetkiänsä, sanoi että tietysti saan mennä mukaan marssimaan, mutta sitten en pääse mukaan syömään, eikä isoisä kyllä ilmapalloakaan voi ostaa mukaan marssille. Nelivuotias minäni pohtii edelleen, olisikohan marssilla ollut mukavaa! Ilmapallot ainakin olivat hienoja, sain kaksi sinä vuonna, isänikin osti yhden minulle. 

Istuin joku päivä taas surffailemassa ja Nigella teki ruokaa jollakin kanavalla. Olen vuosia sitten rakastanut Nigellan chilihilloon,  Nigellan reseptit ovat usein sellaisia helposti toteutettavissa olevia. Ohjelman nimeä en todellakaan tiedä, mutta coucous salaattia hän teki. En kyllä muista reseptiäkään, en ottanut sitä talteen, mutta tein Nigellan inspiroimana bulgur salaattia huomiselle brunssille.

Bulgur-halloumi salaatti, Nigellan inspiroimana

4 dl luomu bulguria
4 dl vettä
kasvisfondia
paprikajauhetta
2 pakettia halloumijuustoa minttuliemessä
kirsikkatomaatteja
persiljaa
neitsytoliiviöljyä sitruunanmakuisena

Kiehauta vesi ja lisää kasvisfondia ja paprikajauhetta veteen. Lisää bulguri ja anna veden imeytyä (n 10 min.). Paloittele halloumi ja ruskista oliiviöljyssä paistinpannulla. Lisää juusto, tomaatit ja persilja bulgurin sekaan. Kaada oliiviöljyä salaatin päälle. 



keskiviikko 14. huhtikuuta 2021

Laittomuuksia

Kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi

Dean Nicholsonin Nalas värld (suom. Nalan maailma) oli täsmäisku tähän kohtaan. Tätä suositeltiin Helmet-lukuhaasteryhmässä ja ajattelin että voisi olla kivaa kuunneltavaa automatkalla, onhan minullakin luonnosta pelastettu kissa täällä kotona. 

Erehdyin. Vaikka kirja onkin ihan mukava, en ehtinyt kovinkaan kauan kuuntelemaan kun niskakarvani nousivat pystyyn. Ymmärrän vallan mainiosti, että kissanpentu pitää pelastaa luonnosta, näin pitkälle kaikki oli enemmän kuin hyvin. Suorastaan melkein ihastuin herra Nicholsoniin. Mutta sitten...pentu salakuljetetaan, aivan tietoisesti, se tulee selväksi, rajan yli Montenegroon. 

Rajanylitykseen laillisesti ei vaadita kovinkaan paljon. Vaatimuksena kissalle on mikrosirutunnistus ja voimassa oleva raivotautirokotus. Lisäksi passi, josta selviää että homma on hoidettu asiallisesti. Vaatimukset ovat lähes naurettavan vähäiset, tarkoituksena on vain ja ainoastaan suojata ihmisiä tappavalta raivotaudilta. Kukaan ei välitä siitä levitetäänkö kissoille kohtalokasta kissaruttoa rajojen yli. Tai immunokatovirusta (FIV). Tai jotakin muuta kissojen monista tarttuvista taudeista. Ne eivät ole vaaraksi meille ihmisille, mutta voivat aiheuttaa aikamoista tuhoa lajin sisällä.

Raivotautia esiintyi vuonna 2020 kesällä Bosnia-Hertszegovinassa, joten riski oli olemassa. Dean toki kiikuttaa kissan eläinlääkäriin ja passikin saadaan voimaan jossakin vaiheessa, mutta rajanylityksiä tulee tehtyä laittomasti. 

Olen toki iloinen että Nala sai hyvän elämän ja pelastettiin kohtuu varmalta tuskaiselta kuolemalta, mutta homman olisi voinut hoitaa laillisestikin. Itse asiassa Dean pelastaa matkan varrelta myös koiran. Jonka jättää hoitoon, eikä lähde sitä salakuljettelemaan, siksi aikaa kun passiasia saadaan hoidettua. Onneksi, sillä pentu kuolee parvoviruksen aiheuttamaan ripuliin. Toki parvorokotusta ei vaadita rajanlityksessä, sekun ei ihmiselle ole vaarallinen. 

Ehkäpä pandemian takia opimme jotakin tarttuvista taudeista? Tai sitten emme.

"Det är ju inte som om hela världen är stängd,
tänkte jag.
Dom orden skulle jag få äta upp"


4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
Kirja kertoo Deanin matkasta polkupyörällä "ympäri maailman". Pandemia toki keskeyttää matkanteon.

6. Kirja kertoo rakkaudesta
Rakkaudesta luontoon, kissaan...

8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa
Pandemia on iskemässä

12. Kirjassa ollaan metsässä
Välillä yövytään ulkona. 

15. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi
Onhan siinä muutamia eläinlääkäreitä. Ja luonnosta pelastettu kissanpentu. 

17. Kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi
Nala on aika keskeisessä rollissa kirjassakin. Onko sitten päähenkilö, siitä voidaan keskustella. 

19. Kirjassa leikitään
Nalan kanssa leikitään lähes koko ajan. 

22. Kirjassa ajetaan polkupyörällä
Kirjan toinen kantava teema: maailman ympäri polkien.

27. Kirjan päähenkilö on eläin
Päähenkilö nyt ehkä on Dean, mutta kaipa Nalaakin voisi pitää päähenkilönä

28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
Pääsin ainakin paasaamaan eläinten laittomasta maahantuonnista

29. Kirjan henkilön elämä muuttuu
Elämä muuttuu paljonkin, kun ottaa itselleen lemmikin. 

32. Kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa

Kuva: Adlibris

34. Kirjassa tarkkaillaan luontoa
Dean ottaa asiakseen myös valistaa muita some-kanaviensa kautta. Mm. roskaaminen häiritsee Deania kovasti. Ymmärrän häntä.

39. Kirjassa kuunnellaan musiikkia
Dean kuuntelee musiikkia, paljonkin. Rajanylityksissä, siis niissä laittomissa, kovaäänisistä pauhaa musiikkia, ettei Nalan maukuminen kuuluisi. 

49. Kirja on julkaistu vuonna 2021
Suomenkielinen versio on ilmestynyt tänä vuonna, jos haluaa kirjan lukea siis. 

Dean Nicholson: Nalas värld
Alkuperäinen: Nala's World (2020)
Suomennos: Nalan maailma (2021)
Käännös: Anna Aronsson
Suomennos: Veera Kaski
Kustantaja Nona
9 h
Julkaistu: 2020
BookBeat
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...