Pitäisiköhän lotota?

Postista oli tullut saapumisilmoitus.

Ihmettelin mikä paketti sinne oli tullut, en ollut tilannut mitään, mutta päätin kuitenkin olla reipas ja kävellä postiin hakemaan pakettia. 

Onneksi ystäväkin oli käymässä "kaupungilla", sain pummattua kyydin kotiin. Paketti oli sen verran iso, ettei sitä ihan näppärästi kantanut. Sisältö oli iloinen yllätys. Olin vastannut johonkin kyselyyn ja arpaonni suosi, olin voittanut aikamoisen kokoelman kotimaisia hygieniatuotteita. Kivaa. Kesä tulee ja Off'ia kuluu. Ja taatusti myös nuo muut tuotteet tulevat käyttöön.

Koska arpaonni on viime aikoina ollut aikamoinen, pitäisi ehkä lotota?

Kiitos Dahlia!

Perjantaina olin vasta myöhään kotona.

Olin sen varran väsynyt etten jaksanut edes postia katsomaan. Siispä yllätys oli sitäkin suurempi kun eilen avasin postin ja löysin ihanan yllätyksen. XL Elämää blogiarvonnasta voittamani huivi oli saapunut. Kiitos Dahlia! Huivi on turvallisesti perillä.

Huivi on 100% pellavaa ja väri sopii varmaan hyvin pellavaisen housuhameeni kanssa, joten tällä on heti keksitty käyttöä! Ja kun edessä on vielä perjantaina 25 v-kemut niin pääsee huivi lähes heti tuulettumaan. Lähden ihan pääkaupungissa käymään. Suunnitelmissa tavata vanhoja lukiokavereita, he kun olevat kuulema vanhentuneet neljännesvuosisadan. Outoa jengiä, en minä ole juurikaan ikääntynyt. 

Dahlia toivotti tuossa onnitteluviestissään sinistä kesää. Se on jo alkanut, siksi tämä blogi elää hiljaiseloa. Elämä jatkuu vesillä ja bloggailu tuolla Arielin puolella. Tervetuloa viettämään aikaa kanssani siellä. Toki käväisen täälläkin ajoittain. 

Kiitos Dahlia ihanasta lahjasta ja oikein ihanaa kesää sinullekin!

Tulihan se!

Odottavan aika on pitkä!

Siitä on kuukausia aikaa kun hehkutin että blogikirjoitukseni Nestlén Fitness muroista oli valittu blogikilpailun voittajaksi. Palkintona Dolce Gusto kapselikeitin, vai mikäköhän tuo viralliselta nimeltään sitten onkaan. Olin jo melkein luopunut toivosta kun eilen sitten tuli kirje: paketti noudettavissa vatupassikaupasta. Jäin tuijottamaan lappua. Ainoan vatupassikaupan jonka tiedän löytyy Salosta. Pienen miettimsen jälkeen tosin keksin missä sellainen olisi, mutta ei se kyllä ihan lähellä ollut. Siispä hyppäsin aamulla Matsin ratin taakse ja ajoin asuntomessu alueelle.

Paketti löytyi ja kyllähän se aikoja sitten luvattu laite todellakin oli. Kotiin päästyäni alkoi "murtaudu pakkaukseen" vaihe. Hetki siinä meni, mutta onnistuin kuitenkin murtautumaan pakkaukseen ilman teräaseita ja ainoastaan lievää väkivaltaa käyttäen. Paketti jalkojen väliin ja sitten revittiin molemmin käsin munakennomaista pakettia ulos pahvisylinteristä. Miten tuo ikinä on onnistuttu tuonne tunkemaan, rikkomatta laitetta, on minulle mysteeri.

Paketista löytyi mitä suloisin pieni laite. Ajatukseni menivät välittömästi Wall E elokuvan EVE:n. Tiedättehän sen avaruusrobotin joka yrittää löytää kasvillisuutta. Ja se johon Wall E rakastuu.

Nähtäväksi jää rakastunko minäkin pikkuiseen EVEni, mutta ainakin laitteella on jo nimi! 

Kiitos laitteesta kuuluu ennenkaikkea teille, lukijani. Ilman teitä en olisi päässyt kokeilemaan muroja, vaatimuksena kun oli toimiva blogi jolla on lukijoita! Joten lupaan tarjota kahvit jos tulette käymään. Kunhan olen oppinut käyttämään EVE-pingviiniäni.