Tavoitteena täydellisyys

Huomenna on aikainen herätys.

Uimari on lähdössä pohjoiseen kisaamaan, mikä tarkoittaa että äiti nousee ennen kukonlaulua viedäkseen neidin bussille. On se hauskaa kun lapset harrastavat! Ja että koulupäivä hieman venähtää. Ehkäpä iskä sitten suostuu ottamaan iltavuoron? En ole ihan varma huvittaako vielä puoliltaöin lähteä hakemaan neitiä bussilta jos olen herännyt ennen viittä. 

Lasten harrastuksista on varmaan tehty tuhansia tutkimuksia, mutta nyt joku on tullut siihen tulokseen että se vaikuttaa koko perheen elämään! Ihanko totta? Hyvä että tutkivat, minä en olisi tuota arvannut millään! Tervetuloa pyörittämään kahden urheilijan arkea, tai edes yhden. 

Muistan kun itse olin lapsi ja harrastettiin. Käytiin kerran viikossa, korkeintaan kaksi, treeneissä. Jos ei satuunut olemaan erityisen lahjakas, silloin ehkä harjoiteltiin hieman enemmän. Oli aikaa tavata kavereita, leikkiä kirkonrottaa ja tehdä läksyt. Minäkin pistin lapseni harrastamaan. Ja vaikka nuorimmainen on edelleen ala-asteella oli treeniaikataulu minusta aivan hurja. 4-5 kertaa viikossa ei minusta ole harrastamista. Se on osa-aika työtä! Ja kun siihen lätkäistään koulu päälle ja läksyt niin väitän että harrastava lapseni tekee pidempää päivää ja pistää enemmän työtunteja peliin kuin vanhempansa. Onko sitten kummallista että tulee lapselle rasitusvammaa ja kyllästyy. Saa siinä aikamoinen palo olla lajiin että jaksaa, kaikesta huolimatta. 

Minulle bussimatkat ja junatkin olivat tuttuja laitteita, niillä mentiin tai sitten pyöräiltiin. Meidän perheessä tämä ei onnistu! Jos lapsi aikoo ehtiä ajoissa treeneihin on syytä saada kyyti. Muuten jää ruoka syömättä ja läksyt tekemättä. Ei kertakaikkiaan riitä aika, kun treenit ovat kolmen tunnin mittaisia. Sen koulupäivän päälle. Tai jo ennen sitä. Meiltä ei edes bussilla pääse aamutreeneihin. Eivät bussikuskit jaksa nousta! Jäljelle jää vanhempien kuljetuspalvelu. En kyllä tosin muista että minun harrastukseni ikinä olisivat kestäneet tuntia kauemmin. Tai alkaneet ennen koulupäivää. Se kun oli juurikin harrastamista. Nyt tämä on huippu-urheilua ja tavoitteellista puurtamista. Mitallinkiilto silmissä painetaan menemään. 

Olen tosin huomannut hurjia asenne eroja eri lajeissa. Meillä kun näitä lajeja on kokeiltu aika lailla. Joidenkin lajien arvomaailma on minusta suorastaan jo kieroutunut, kun taas joissakin lajeissa todellakin edetään lapsen ehdolla ja pyritään siihen että kaikilla olisi kivaa. Aidossa Nuori Suomi hengessä. Valitettavasti se on joissakin lajeissa aivan kateissa. 

Koska molemmat urheilijat ovat kärsineet rasitusvammoista, olen todellakin nähnyt mikä on suhtautuminen lapseen joka ei pysty antamaan 100% panostaan. Siinä missä toinen istui "vaihtopenkillä" vailla huomiota annettiin toiselle oma treeniohjelman toteutettavaksi. Arvatkaa kumpi oli motivoivampaa.

Molemmissa päälajeissamme on ollut läsnäolopakko treeneissä. Mutta tässäkin on kuitenkin eroja. Toisesa lajissa ei edes sairaspoissaolo ole hyväksyttyä, lasta kannustetaan tulemaan puolikuntoisena edes seuraamaan treenejä. Mikäli poissa ollaan muista syistä iskee sanktiot. Suomeksi: opetetaan lapselle että valehtelemalla pääsee helpommalla. Minulla on lämpöä on parempi selitys kuin kaverin synttärit. Ei ehkä ihan sellainen asenne jonka haluan opettaa lapselle. Tosin, onhan se oppia elämään. Töistäkään ei saa vapaata kaverin synttäreitä varten...

Mutta jospa nyt palaisin alkuperäiseen aiheeseen, voisin jatkaa jaaritteluani "harrastamisesta" sivutolkulla. Eli aikainen herätys luvassa. Aamupalaa tuskinpa syödään heti aamusta, siispä tein sillivoileivät valmiiksi. Ja mömmöjuomaa! Tällä kertaa mömmöjuomakin oli hieman erilainen:

Mömmöjuoma variaatio

1 l vadelma-mustikkakeittoa
1 kg maustamatonta AB-jugurttia

5 rkl pikakaurahiutaleita

Sekoita kaikki aineet keskenään. 

Opin muuten pari vuotta sitten miten keitetään täydellinen kananmuna. Ei aavistustakaan onko tämä täydellinen, mutta ekologisempi tapa se on kuin kotoota opittu.

Täydellinen kananmuna

1 (tai useampi) huoneenlämpöinen kananmuna

Vettä

Kananmunaa ei säilytetä jääkaapissa. Tämän opin elintarvikehygienian tunnilla. Joten unohtakaa jääkaapin kananmunakennot. Ne ovat Mignon munille! Oletteko ikinä löytäneet munia kaupastakaan kylmätiskistä? Ette, ne säilyvät paremmin huoneenlämmössä. 

Pistä kananmunat kattilaan yhteen kerrokseen, kerroskeittäminen ei ole suotavaa. Peitä kananmunat kylmällä vedellä, veden pinnan tulee olla pari senttimetriä yli kananmunien. Annan kananmunien kiehua 1 min ajan. Pistä tämän kansi kattilan päälle ja anna munian seistä kuumassa vedessä vielä 10 min. Jäähdytä munat. 

PS. Noita Paussikeksejä ei uimari suostu ottamaan matkaan mukaan. Hän ei sellaisia syö. On se kivaa kun äidin kokkaukset voittaa valmisruoat!

Väriä pöytään

Joskus on kiva yllättää!

Pääsiäispöytään kuuluu maalatut munat. Isin kanssa korsitelimme munia jo kun olin pikkutyttö. Ne kuului sitten rikkoa napauttamalla niitä toisiaan vasten, en kyllä muista mikä taika siinä oli. Pitääkin kysyä isiltä. Ehkäpä taika oli vaan se että hulluttelimme yhdessä? Voittajan muna jäi ehjäksi, se oli lähes poikkeuksetta isin. 

Kuten kaikki minut tuntevat, olen hieman malttamaton, joten päätin googlata. Herra Google kun tietää lähes kaiken. Päädyin Wikipediaan, jossa infoa löytyy hieman kaikentasoisena. No, totta tai ei, pedian mukaan kyseessä on karjajalainen perinne, joten voin jopa uskoa että siksi mekin kopauttelimme munia. 

Olen lapsetkin opettanut koristelemaan munia, tosin mignoneja. Niin tänäkin vuonna, partiolainen huolehti munien koristelusta, minä tein munille hatut. 

Jotenkin tunsin kuitenkin tarvetta maalata munia. Eikun tuumasta toimeen. Koska sateenkaaret ovat kovasti tapetilla tällä hetkellä, päätin tehdä vaikka ja minkä värisiä munia. 

Sateenkaaren värit kananmunissa

kovaksi keitettyjä kananmunia

viinietikkaa

elintervikevärejä

majoneesia

gomasioa

Poista keltuaiset halkaistuista kananmunista. Siirrä keltuaiset talteen. 

Kaada isohkoihin kulhoihin vettä, teelusikallinen viinietikka (minä käytin riisiviinietikkaa) ja elintarvikeväriä. Minulla oli käytössä vihreä, punainen ja sininen karamelliväri. Anna valkuaispuolikkaiden imeä väriä kunnes olet tyytyväinen väriin, minulla nuo perusvärit olivat n. 20 min värikylvyssä, sen jälkeen vielä muutama sininen ja punainen vaihtoin päittäin paikkaa.

Sekoita keltuaisista ja majoneesista tasainen tahna, minulla oli 12 keltuaista ja noin desilitra majoneesia. Täytää munien kuopat tahnalla ja ripottele pintaan vielä gomasiota.  

Aamupalaa

Tomtens dotter on aivan ihana blogi, olen maininnut sen aiemminkin.

Tällä kertaa löysin sieltä aamiaisvoileivät ja koska idea oli niin hauska, oli sitä pakko kokeilla. Kolesteroli, mitä se on?

Leipäkorit

paahtoleipää

pekonia

kananmunia

mausteita

Pistä muffinsivuoan pohjalle leivinpaperiliuskoja

Kierrä 2 viipaletta pekonia muffinsivuokiin

"Tunge" paahtoleivän viipale pekonin päälle ja täytä leipäkori kananmunalla ja mausta. Itse käytin gomasiota ja osaan herbamarea. 

Paista 200 asteisessa uunissa 10 min (keltuiainen löysä) - 20 min (kova keltuainen)

Marenkeja

En tykkää marengeista.

Luistelijamme kuitenkin rakastaa niitä, ja kun löysin aivan ihanan näköisiä marenkeja Hovkonditorn blogista, oli sitten pakko tehdä itsekin. Suureksi yllätyksekseni, nämä olivat ihan hyviä. Jopa uimari tykkäsi niistä. Ainakin oletan että kommentti: Eihän nämä maistu ollenkaan kaupan marengeilta, oli positiivinen palaute. Neiti kun söi ihan koko marenkinsa.

Ja sitten reseptiin:

Joulumarengit

4 valkuaista, munat olivat tällä kertaa aika pieniä

2 dl sokeria

punaista karamelliväriä

Vatkaa sokerista ja valkuaisista kovaa vaahtoa. Lisää karamelliväri mutta älä vatkaa vaan sekoita se hyvin kevyesti vaahtoon:

Paista marenkeja 125 asteessa n. 50 min. 

Apuleipurini olisi halunut erotella valkuaiset pullotempulla, mutta päätin nyt kuitenkin toimia vanhanaikiasesti kuorien avulla. Suppiloakin voisi käyttää, en ole koskaan kokeillut sitäkään. 

Suosikki

Pikaruoka on suosittua täällä.

Nuorimmainen rakastaa täytettyjä maissilättyjä ja uimarimme tutustui munakasrullaan Jämsässä. Se on siitä lähtien ollut ihan ykkössuosikkina ruokalistalla. Sopii toki minulle: nopeaa ja helppoa tehdä ja nykyään lapsi osaa jo itsekin tehdä munakasrullaa.

Olen jo aiemmin kertonut tästä herkusta, joten rulla tehtiin tuon aiemman ohjeen mukaan. Tällä kertaa täytteeksi ei kuitenkaan tullut jauhelihaa vaan broileria.

400 g mandariinimausteessa uiskentelevaa broilerinsuikaletta.
1 sipuli
valkosipulia
purkillinen pippurista tuorejuustoa.

Lihat ruskistetaan, sipulit kuullotetaan ja kaikki ainekset sekoitetaan ennen levittämistä munakkaan päälle.

Oletteko muuten huomanneet miten hurjan hankalaa on saada maustamatonta broileria kaupasta? Tai yleensä marinoimatonta lihaa. Melkein jokainen lihapala tungetaan johonkin suolaliemeen lillumaan. Jopa lihatiskin lihoista lähes puolet lilluvat jossakin maustemömmössä. Minkä ihmeen takia? Minä haluan maustaa lihani itse ja mieluiten myös nähdä miltä se liha näyttää ennen ostopäätöksen tekemistä. Hajua nyt on ihan mahdoton arvioida, edes kotona, kun sitä "parfyymiä" lilluu siinä lihan kanssa. Meillä yllättävän usein nykyään liha pestään ennen käyttöä. Aikoinaan teurastamoharjoittelua tehdessä oikein muistutettiin päivittäin miten tärkeää aistinvarainen arviointi on. Olisihan se tärkeää, mutta millä sen tekee?

No, munakasrullamme oli todella hyvää tälläkin kertaa, mutta kuulema se jauhelihaversio on paljon parempaa. Ja mikään ei ole ollut yhtä hyvää kun se alkuperäinen.

Upoksissa

Olen yllytyshullu, mutta senhän tiesittekin.

En ole koskaan maistanut, saatika tehnyt, uppomunia. Pakkohan tällainen aukko sivistyksessä oli täyttää, siispä tuumasta toimeen. Ei tuo nyt niin vaikealta vaikuttanut, ja loppuviimeksi väitän että ihan yliarvostettu tuo "vaikeusaste" on. Kuten Jaakko Kolmonen asian ilmaisee: esikouluikäinen tuon osaa.

En nyt sitten tiedä tekivätkö nuo minuun niin syvän vaikutuksen, uskonpa että olisin voinut pitää illuusioni tästä herkusta. Maku on lähinnä verrattavissa keitettyyn kananmunaan. Kas kummaa.

Mutta voinpahan nyt sitten sanoa että olen tehnyt uppomunia. Aika täydellisiä niistä tuli, google kun opetti miten se onnistuu.

Uppomunat

                                                           :n tapaan
1 litra vettä
½ dl väkiviikietikkaa. Tosin tuon kai vaoi vaihtaa mihinkä viinietikkaan tahansa, vaikuttaa varmaan makuun. Tosin siinä tapauksessa kannattaa lisätä määrää.

Lämmitä etikkavesi poreilevaksi sopivan kokoisessa kattilassa. Munan pitää mahtua kunnolla sekaan.
Riko tuore luomukananmuna kahvikuppiin. Tee kauhalla tai vastaavanlaisella työkalulla kunnon pyörre poreilevaan veteen ja kaada muna sekaan.

Anna munan lillua poreilevassa vedessä 4 minuttia. Keltuiainen on vielä hieman pehmeä ja munasi maistuu...etikkavedessä keitetyltä munalta. Suosittelen suolaa ja pippuria pintaan.

Makumuistoja

Ulkona on lunta!

Vihdoinkin olemme pari päivää saaneet täällä etelässäkin nauttia lumesta. Toivon todellakin että Foreca on väärässä ja työntää ne vesisateensa jonnekin minne kuu ei paista tällä hetkellä. Minä nautin kun vihdoinkin on hieman valoisampaa! Kuukin muuten on ihan järjettömän kaunis. Niin pyöreä kun olla ja voi ja kirkkaan keltainen. Kun puut vielä ovat valkoisina, kuten maakin, niin postikorttimaisema on valmis. Kuka tällaista haluaisi vaihtaa palmujen huminaan?

Mietin pääni puhki mitä tänään syötäisiin, kun ajelin kotiin. Tulin ajatelleeksi kesäistä tarjoilua alpakkojen luona ja ajatuksesta innostuneena päätin tehdä elämäni ensimmäisen munakasrullan. Tämä versioni ei ollut läheskään yhtä hyvä kuin se josta nautimme alpakkojen luona, mutta kyllä nyt söi. Tyttäreni mielestä se oli herkullista, varasi palan iltaruoaksi. Jos oikein kauniisti pyydän, saisinkohan sen kesäisen rullan reseptin?



Nuo alpakat muuten ovat aivan hurmaavan ihania. Siinä sitten saikin kuunnella koko kotimatkan miten typerän päätöksen voikaan ihminen tehdä päättäessään kasvattaa lapsensa kaupungissa. Kyllä nyt jokaisessa kodissa pitäisi olla vähintäänkin yksi alpakka. Ja muutama muukin eläin. Tuo muutama muu tietysti tässä kodissa toteutuu, mutta aika peruseläimiähän täältä toki löytyy. Eikä ensimmäistäkään alpakkaa. Tosin minun unelmani ei kyllä ole ollut alpakka vaan Ylämaankarja. Noita ihania nautoja oli aikoinaan Barna Hedenhös kirjoissa, varmaan niitä on edelleenkin niissä kirjoissa? Ainakin muistelen että kirjoissa seikkaili lehmä. Pitäisiköhän hakea kirjastosta kirja ihmeteltäväksi? En muuten löydä käännösveriota kirjasta googlen avulla. Tunnustaako joku joskus lukeneensa?

Tuo Ylämaankarja sopisi skottilaisena muutenkin perheeseemme. Onhan koirammekin alunperin niistä maisemista, joten ei ihme että ihastuin näihin sarvipäihin.

Mutta ruoastahan minun piti kertoa. Reseptin kaivoin tähän hätään Maku lehdestä, se kun yleensä ei petä. Ja tapani mukaan, mikään ei ole alkuperäisen ohjeen mukaan. Omat kommenttini kursiivilla

 

Munakas rulla

6 annosta

5 munaa, sellaisten onnellisten luomukanojen mieluiten.5 dl kevytmaitoa eli siis Valion laktoositonta maitojuomaa
1 1/2 dl hiivaleipäjauhoja joka vaihtui 3-viljan sämpyläjauhoon, sattui olemaan kaapissa
1/2 tl suolaa 1 rkl rypsiöljyä

Täyte

1/2 rkl rypsiöljyä jätin pois, jauhelihasta irtoaa riittävästi rasvaa300 g naudan jauhelihaa (rasvaa 17 %) tätä tuli hieman enemmän2 kpl sipulia (hienonnettuna)1 rkl lihafondia 1/4 tl mustapippuria
2 tl yrttimaustesekoitusta (suolaton)
100 g tuorejuustoa (rasvaa 15 %) valkosipuli tämä vaihtui Prikan kevyt pippurinen tuotteeseen. Valmistusmaa oli sentään oikea, vaikka valmistaja olikin eräs naapurimaamme entinen lauluryhmä, en vaan löytänyt täysin kotimaista, laktoositonta, en edes vähälaktoosista kuten tämä on. Enkä jaksanut lähteä seuraavaan kauppaan metsästämään. Joten päädyin että kunhan on kotimaassa tuotettu niin on tarpeeksi kotimainen minulle.
3 kpl tomaattia (kuutioituna) nyt täytyy tunnustaa että eivät olleet kotimaisia. Mikäköhän on ekologisempaa? Kotimaassa keinovalolla ja -lämmöllä tuotetut vai rekoilla tänne kuljetetut? Niin tai näin, en kestä koko talvea ilman tomaatteja, joten on pakko tehdä kompromisseja. Valitettavasti.

Kuorrutus

100 g juustoa (raastettuna). Valion valmis Arkijuustoraaste on ainakin laktoositonta. Ellei satu olemaan juustoa kotona josta voi raastaa.

Vatkaa munien rakenne rikki ja lisää joukkoon maito, jauhot, suola ja öljy. Sekoita taikina tasaiseksi ja kaada leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle.

Paista munakasta 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia ja kumoa vähän jäähtyneenä toiselle leivinpaperille.

Valmista täyte pohjan paistuessa uunissa. Ruskista jauheliha kevyesti öljyssä ja lisää joukkoon sipulit. Mausta seos fondilla, mustapippurilla ja pizzamausteella. Hauduta pannulla noin 10 minuuttia ja sekoita joukkoon tuorejuusto ja tomaatit.

Levitä täyte munakaspohjan päälle ja pyöräytä levy leivinpaperia apuna käyttäen melko tiukalle rullalle. Pane munakasrulla takaisin leivinpaperilla vuoratun pellin päälle ja ripottele päälle juustoraastetta. Kuorruta 200- asteisessa uunissa noin 10 minuuttia, kunnes juusto on saanut kauniin värin.