Lehtiä

 Taas sorruin.

Kotona on jo parikin joululehteä: Kaikkien aikojen Joulu ja 100 ideaa jouluun.

Molemmat tulivat tilattua, vaikka minun olisi jo pitänyt oppia että Kaikkien aikojen Joulu kannattaa ostaa kaupasta. Se kun tuppaa olemaan halvempi siellä. No, tulivatpahan nyt molemmat ihan kotiin tai ainakin postilaatikolle saakka. 

Lehdet ovat hyvin erilaiset keskenään. Kaikkien aikojen on kiiltävälle paperille painettu, hieman arjen luksusta tyylinen lukupaketti, kun taas 100 ideaa on kartonkimainen kansiltaan. 100 ideaa on nimensä mukaisesti täynnä ideoita kun taas kaikkien aikojen on enemmän lukupaketti tyyppinen lehti. 

Molemmat ensisilmäyksellä todella ihania. Tästä alkaa fiilistely! 

Molemmissa lehdissä ihan toteutuskelpoisia ideoita, vaikka monet ideat ovatkin sellaisia joita olen itsekin nähnyt netissä tai aikaisimpina vuosina joululehdissä, mutta kertaushan on opintojen äiti!

Työkaverini mielestä 100 ideaa on parempi kun taas itse tällä kertaa kallistun Kaikkien aikojen puoleen. Yksi syy lienee kannessa oleva kissa ja villasukat! Sukkien ohje löytyy lehdestä, kissaa en ainakaan vielä ole löytänyt siitä. Pitää etsiä tarkemmin. Tämähän on kuin Idefixin metsästys aikoinaan Asterix albumeista

Pääkirjoituksesta muuten bongasin tämän:

"Nautin siitä, että vuodessa on edes yksi ajanjakso, 

jolloin tapahtumat etenevät ennalta-arvattavasti 

ja ympärillä näyttää tutulta ja turvalliselta"

 Tämän oudon vuoden jälkeen se lienee enemmän kuin totta. Vaikka joulukirkko jääneekin väliin tänä vuonna, koronarajoitusten takia, voinen laulaa sen "Jouluyön" vaikka sitten ihan hiljaa itsekseni. Minusta on jotenkin lohdullista laulaa samaa laulua jota isoäitini ja hänen vanhempansakin aikoinaan lauloivat. Perinteissä on jotakin erityisen lohduttavaa näinä hyvin kummallisina korona-aikoina. Ainakin minusta.

Joulukuun kolmas

Kerroinkin jo Kaikkien aikojen Joulusta.

En todellakaan pitänyt lehdestä, mutta jäin kuitenkin odottamaan Kaikkien aikojen Jouluherkut-lehteä. Se tuli jo parisen viikkoa sitten. Äiti oli selannut lehteä ja sanoi että hänestä se vaikuttaa kivalta. Kaikkien aikojen aliarvionti! Lehti on loistava!

Olen nyt selannut lehden pariinkin otteeseen, ja tulen vaan vakuuttuneemmaksi sisällön ihanuudesta. Tössiäkin pari työkaveria selasi, toinen taisi lähteä kauppaan ostoksille. Hauskaa miten reagoimme samoihin resepteihin mm. Rocky Road-tähtitortut kiinnittivät huomiomme.

57 testattua reseptiä, kertoo kannet. Jokainen niistä pikavilkaisulla kokeilemisen arvoinen. Tosin jos näitä reseptejä seuraa on pidettävä karpaloista ja granaattiomenasta. Niitä kun on lisätty lähes jokaiseen reseptiin. Mutta ovathan molemmat kauniin joulunpunaisia, joten minulle sopii. Ja totuuden nimissä, joistakin resepteistä ne voi ongelmitta jättää pois.

Paria reseptiä olemme jo äidin kanssa toteuttaneet, palaan niihin varmaan lähiaikoina. Jos nyt jotakin huonoa lehdestä on sanottava: tuli isää ikävä. Hänen kanssaan kun usein keskustelimme resepteistä.

Isän kunniaksi teimme lehden inspiroimana viskillä glaseerattua possua pikkujouluksi. Oli hyvää.

Ja nyt otetaan muuten kaikki 5 joulukuusta käyttöön!

Ensimmäinen joululehti

Äiti oli tilannut minulle "Kaikkien aikojen Joulu"-lehden.

Hymy nousi huulille kun näin kannen, kaunis kukkakimppu ja ihan mukaansatempaavia otsikoita:
"Helpot ideat- tee itse", " 21 hauskaa tyyliä kääriä paketti" ja "yli 100 vinkkiä, jolla luot satumaisen tunnelman", tähtiä ja kimalletta. Jeps, hymyilin.

Kaupassa tämä näyttää maksavan 9,90, väittäisin ettei ole hintansa arvoinen. Paperi on toki kiiltävää ja laadukkaan oloista, kuvat kauniita, mutta sisältö aika köyhää. Kissoja sentään aika monella sivulla, ne olivat suloisia.

Pisteet siitä että monessa askartelussa oli käytetty kierrätys- ja luonnonmateriaaleja, mutta jos ei sitä omaa metsää ole, niin mistä minä kaivan mustikanvarpuja ja männynoksia? Jokamiehenoikeudella niitä ei poimita.

Hauska idea oli pistää valosarja kukkakimppuun, sen idean ehkä toteutan.

Lehden ongelma on, minusta, reseptien puuttuminen. Ellei mainosreseptejä lasketa ei lehdessä ollut ensimmäistäkään reseptiä, ne säästetään siihen kakkososaan joka kiinnostaa minua huomattavasti enemmän "Kaikkien aikojen Jouluherkut". Tämä lehti ilmestyy 22.11.

Kyllä minä nyt tämänkin lehden luen, mutta jotenkin jäi hieman latteaksi kokonaisuudeksi.

Kaksi joulukuusta, kuvista ja joulusta.

Tee se itse

Joululehtiä on alkanut kertyä tänne, en osaa nykyään ohittaa lehtihyllyä ollenkaan.

Kaipa tämä on seurausta siitä etten viime vuonna ostanut joululehtiä, nyt niitä tulee hankittua ihan urakalla. Löysin kaupan hyllystä minulle uuden joululehden, Käsin Tehty Joulu. Ihan miellyttävä uutuus minusta.

Lehdessä on hieman kaikenlaista jota voi kotona tehdä. Sisällysluettelo on jaettu Koristeet & Somisteet, Elämys & Kokemus, Vaatteet & Asusteet, Kylpy & Kosmetiikka, Arjen helpottajat ja Ihanat herkut osioihin. Kylpy & Kosmetiikka oli se joka minua kiehtoi eniten kun kaupassa pikaisesti vilkaisin lehden otsikot läpi. Hieman erilaista joululahteen!

Lehdessä käytetään niin kierrätys- kuin luonnonmateriaaleja, niiden ostotavaroiden lisäksi. Ja pidän ohjeista jotka vaikuttavat selviltä ja helpoilta, eikä vaatimuksena askartelulle ole että käyn viidessä erikoisliikkeessä ostamassa kalliita tarvikkeita vaan ideat on toteutettu suhteellisen arkisin työvälinein.

Uskon että palaan tähän lehteen vielä useampaan kertaan. Hintakin oli kohtuullinen, ollakseen joululehti: 5,95 Annan neljä joulukuusta.

Siskoni mielipide, johon yhdyn

Äiti tilasi Kaikkien aikojen Joulu lehdet.

Itse olen muutaman vuoden boikotoinut, kun en jatkuvaa tilausta saa irtisanottua millään, vaan laskuja tulee joka vuosi. Päätin muutamia vuosia sitten satsata johonkin toiseen lehteen vaihteen vuoksi ja tuli karhukirje. Toki sain sen laskun peruttua, ja luulin että myös tilauksen, mutta silti seuraavana vuona tuli lasku. Sama tarina tänäkin vuonna. Katsotaan ensi vuonna jos lasku jo jäisi tulematta. Ehkä sitten voin tilata lehden uudestaan?

Ensimmäinen äidin tilaamista saapui jo jonkin aikaa sitten ja isänpäivän istuimme sitten siskoni kanssa selailemassa lehteä.

Koska Kaikkien aikojen Joulu lehdet on jaettu kahteen. joista jälkimmäiseen kerätään Kaikkien aikojen Jouluherkut, on se toinen osa se jota itse odotan innokkaammin.

Tässä numerossa on keskitetty fiilistelemään joulukodeissa ja askartelemaan vessapaperirullista. Esimerkiksi tehtiin joulukalenteri, joka täällä toteutettiin jo kolme vuotta sitten. Ymmärrän toki että nykyaikana ideat leviävät somessa valon nopeudella, mutta silti tuo idea tuntui niin käytetyltä.

Lehdessä myös ihmeteltiin minne päätyvät kuolinpesien joulukoristeet? Oletusarvoisesti samoihin paikkoihin minne muutkin tavarat kuolinpesästä? Tai ehkä sinne kirppareille josta pitäisi hakea askartelumateriaaleja jotta saisi konttiin täytettä. Sinäänsä pidän ajatuksesta käyttää kierrätysmateriaaleja, ja niitä on tässä lehdessä todellakin hyödynnetty, mutta oikeastaan mikään ideoista sytyttänyt minua. Paitsi ehkä nuo kuvan joulukuuset.

Siskon väitti ettei lehti ansaitse edes yhtä joulukuusta, hän selvästikin seuraa blogiani. Olen yrittänyt saada hänestä toista kirjoittajaa tänne, mutta vielä en ole onnistunut ylipuhumaan. Harmi, hän on lähes yhtä jouluhörhö kuin minä. 

Lehtiä

Huomaan taas katselevani lehtiähyllyjä todella usein.

Lupasin kuitenkin itselleni jo viime jouluna etten osta joululehtiä, ellei niissä ole jotakin joka todella kiinnostaa minua jo kannessa. Olen ollut oikein reipas, en ole tilannut lehtiä, aikamoisesta mainostamisesta huolimatta, tiedättehän ne "Arvoisa asiakkaamme, koska olette olleet niin tärkeä asiakas, saatte nyt tilata seuraavan joululehtemme +50% hinnalla. Jos tilaatte vielä tänään saatte kaupan päälle jotakin mitä ette todellakaan tarvitse"-kirjeet.

Viime viikolla taas kiertelin kuin kissa kuumaa puuroa noita lehtihyllyjä. Miksi muuten kissa puuron ympärillä kieriskelisi? Eivät kissat tietääkseni puuroa popsi. Ei ainakaan meillä kissa koskaan osoittanut mitään mielenkiintoa puuroa kohtaan. Kylmänä tai kuumanakaan. Hipelöin muutamaa lehteä, mutta sitten näin lehden jonka oikeasti halusin: Leivotaan! Siitä on tasan vuosi kun ostin sen ihan ensimmäisen, sen jälkeen tilasin vuosikerran. Uudestaan en ottanut lehteä, vaikka onkin todella hyvä lehti minusta, mutta katsoin olevani joulunumeron arvoinen. Pitihän minun edes yksi jouluinen lehti saada. Ihan hyvä tämäkin numero oli, mutta taidan oikeasti nyt pitää pienen tauon. Kuten muutkin lehdet, tämä alkaa toistaa itseään.

Suureksi yllätyksekseni postilaatikoomme tipahti myös Kotivinkki Jouluherkut. En todellakaan ymmärtänyt mistä syystä, olin jo viime jouluna niin pettynyt lehteen, etten todellakaan ollut sitä tilannut. Siispä soitto asiakaspalveluun asiasta. Oletan etten ollut päivän ainut soittaja. Jonotettuani kunnon tovin sain, aamulla noin tuntia asiakaspalvelun avaamisesta, todella väsyneeltä kuulostavan henkilön puhelimeen. Ehdin tuskin selittämään asiani kun henkilö toisessa päässä keskeytti ja pyysi asiakasnumeroa. Asia oli sillä selvä: Revi lasku, kuului toisesta päästä. Mikä lasku, teki mieli kysyä, mutta samapa tuo.

Selailin nyt sitten tämänkin lehden. Ei yhtäkään reseptiä jonka kohdalla tuli sellainen: wau, tuota on kokeiltava!-olotila. Ikävä todettava, en innostunut tänäkään vuonna.  

§

Kotivinkki, osa 2

Vuorossa on sitten tuo Kotivinkki Jouluherkut. Pienellä ennakkopositiivisella asenteella lähdin katsomaan lehteä tarkemmin. Eihän se nyt millään voisi olla ensimmäistä kehnompi. No ei ollutkaan. Mutta nyt on muistettava että olen myös ehtinyt jo katsomaan kunnolla tuota Leivotaan lehteä, joten kovan haasteen edessä oli tämä herkkulehti. Kannessakin luvattiin 73 ihanaa ohjetta, heti oli kaksi vähemmän tarjolla.

Samalla kaavalla oli tämäkin lehti rakennettu kuin tuo Joulu. Ei tietenkään yllättävää kun kyseessä on saman firman tuote, mutta jotenkin tuli sellainen déjà vu fiilis kun noita sivuja selaili. Tämä on jo kertaalleen nähty.

Ja mitä sitten sanoisin noista resepteistä? Leivotaan lehdessä keskityttiin leivontaan. Nyt sentään tehtiin myös ruokia. Piste siitä. Tosin leivontaan keskittyvässä lehdessä nyt en edes oleta löytäväni porkkanalaatikon reseptiä. En kyllä toisealta löytänyt tästäkään lehdestä. Mutta voisihan sitä joulupöytään tehdä palsternakka-lanttulaatikkoa. Mikäli pystyn lukemaan mustaa tekstiä harmaalta taustalta. Ja sitten alkaakin taas nämä valitusvirret, klikatkaa itsenne vaikkapa eduskunnan sivuille ja tutustukaa: Selonteko valtiontalouden menokehyksistä vuosille 2009-2012 kirjoitukseen. Se ehkä on sitten vähemmän masentava?

Oletin että lehden ideana on tuoda uusia ideoita ja reseptejä keittiööni? En ole keittiömestari, joten oikeasti tarvitsen niitä ohjeita. Tunnustan että välillä teen omia sovellutuksiani, mutta tykkään kuitenkin ajatuksena siitä että näen lukea mitä reseptissä lukee. Tuota Sokkokokkia en oikein jaksa edes telkkarista katsoa, minusta se on hieman raaka-aineiden tuhlaamista. Omassa keittiössäni en halua leikkiä sokeaa. Reseptin pitää olla helposti luettavissa.

Noin yleisellä tasolla nuo ohjeet olivat minusta tylsiä. Lusikkaleipää ja Tiikerikakkua. Miksi minulle taas tulee tunne etten ole kohderyhmään kuuluva? Tehdään tässä julkaisussa Rocky Road -lakrististofeetakin. Onneksi lapseni eivät lähteneet tähän projektiin isänpäivän kunniaksi. Tuo heidän reseptinsä oli huomattavasti helpompi. Tiesittekö muuten että piparkakkutaikinasta voi leikata muotoja veitsen ja viivottimen avulla? Tämä verraton vinkki löytyy sivulta 61. Mitä sanoinkaan kohderyhmästä?

Tuleekohan perheeni joulupöytään jos pistäisinkin koko menun uusiksi lehden ohjeistuksen mukaan?
Juustokeittoa ja pähkinätaatelileipää, Paahdettua lohta ja avokadokastiketta, sillikaviaaripallot, kikhernepateeta... Ok, en itse tule ruokapöytään jos tuo patee sinne eksyy, joten: tervetuloa perheeni, mennään vanhalla kaavalla, eikö? Ja lupaan että vuoden uutuus ei ole kikherenistä tehty!

Ei tämä nyt ihan toivoton lehti ollut, oikeastaan kaukana siitä. Taisin keksiä naapureilleni joululahjan tuolta, tosin sekin tuppaa vaihtumaan muutaman kerran ennen joulua, joten nähtäväksi jää mikä se onkaan loppuviimeksi.

Suurin ongelma tuossa lehdessä oli minusta ehdottomasti tuo levottomat taustat. Tahdon reseptini mustalla tekstillä vaalealla, yksivärisellä taustalla tai valkoisilla kirjaimilla kirjoitettuna tummalla, yksivärisellä taustalla. Ei ruutuja, raitoja ja havuja taustaksi.

Ja sitten pitäisi taas värjätä kuusia. Lupasin pisteen ruokaresepteistä...se tekisi 1½ jos verrataan edeltäjäänsä. 2 vihreää puuta riittää kyllä loistavasti tälle lehdelle. Olisi luultavasti jäänyt ostamatta kaupasta.



Kudotaan kynttelikölle ja muuta mukavaa

Lupasin jossakin vaiheessa antaa arvioni Kotivinkki Joulu lehdestä. Tänään oli postilaatikkoon tipahtanut täytteeksi myös jatko-osa eli Jouluherkut. Pikavilkaisulla näytti siltä, että tulen pitämään tästä uudesta lehdestä enemmän, mutta en ole ehtinyt vielä edes kunnolla selaamaan lehteä joten jätän lopullisen arvioni siitä myöhäisempään ajankohtaan.

Mutta tämä Joulu. Huoh! Kansi lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, kuten tietysti myyvä etusivu tekeekin, mutta harvemmin olen pettynyt yhtä kunnolla. Tunnustan toki ettei minun yllättäminen uusilla jouluideoilla ole enää ihan helppoa, mutta ei se nyt ihan näin vaikeata voi olla. Se että saa minut pettymään kun aiheena on joulu vaatii jo aikamoista ponnistelua väittäisin!

Sisällysluettelon ja pääkirjoituksen jälkeen odotan innolla: nyt se alkaa! Kokonainen sivu on uhrattu valkoisille hunajakennopalloille valkoisella ikkunalaudalla ja ikkunan ulkopuolella valkoinen maisema (tai paperitausta). Ja kerrotaan että tuollaisia paperipalloja (tervetuloa 70-luku) saa ostaa 5-7 eurolla. Jahas, ei kiitos, ei inspiroi, selaan siis lehteä eteenpäin, mutta hieman ihmeissäni olen. Olen jo selannut lehteä kymmenkunta sivua enkä edes hymyile!

Sama tylsyys jatkuu, sivulta toiselle: osta sitä, osta tätä, osta,osta,osta... Varmaan joku ihan oikeasti innostuu tästä mutta tuohon hintaan? Pitäisiköhän valjastaa lapset touhuun ja alkaa markkinoida "varo halpoja kopioita"?

Alan epäillä etten ole lehden kohderyhmään kuuluva henkilö. Masentavaa.

Seuraavaksi tutustummekin sitten erilaisiin joulukoteihin. Kivaa, ehkäpä vihdoinkin saan ideoita.

Joulukattaukseen keräämme kaikki eri paria olevat lautaset ja lasit pöytään. Jahas, meillä sitä harrastetaan arkena, juhlapyhinä katan mielelläni hieman huolellisemmin, periaatteella: huomatkaa, tämä eroaa arkiruokailusta. Ensimmäinen askarteluvinkkikin tulee: huovutetaan joulupallot. Ok, se on tehty ja nähty, mutta joo, huovutetaan vaan. Ja kun alan lukea kuvatekstejä: ei ne eri paria olevat lautaset löytyneetkään kaapeista ja ullakolta vaan on haettu antiikkiliikkeestä. Jeps! Hyvä idea, varmaan jokainen meistä ostaakin jouluksi antiikkiliikkeistä erilaisia lautasia että voimme trendikkäästi kattaa joulupöytämme toisenlaisilla astiakokonaisuuksilla. Anteeksi, mutta en nyt oikein usko tähän ideaan. Toki hienoa että lehdessä kerrotaan ettei ne lautaset tee juhlaa, olen siitä asiasta ihan samaa mieltä, Syön vaikka paperilautasilta tai vaikka suoraan kattilasta kunhan saan olla perheeni kanssa. Perheeni kun tekee sen joulun. Eivät ne lautaset. Olivat sitten samaa sarjaa tai ei. Lautasliinoiksi on poimittu mummoni vanhat keittiöpyyhkeet ja jätetty se pellava silittämättä. Jaha. Jos löytäisin yhden mummin vanhan pellavapyyhkeen jostakin, lupaan että pyyhin joulun tiskit siihen. Siihen sitä kuului käyttää!

Seuraava koti onkin sitten enemmän minun makuuni, mutta oikeastaan en tajua näitä "katsellaan toisten koteja" juttuja. Kun satun johonkin ihastumaan saan yleensä tiedon että kyseessä on kuvausrekvisiittaa tai 80-luvulla Bronxin kirpputorilta tehty löytö. Ihan kivaa...heille. 30 sivua kuvia toisten kodeista. Ei, en ole kohderyhmä!

Ja sitten siirrymmekin lapsiperheen ensimmäiseen jouluun. Joka alkaa sitaatilla "Rakastan, kun saan kyynärpäät edellä ryysiä tavaratalon tungoksessa ostamaan viimeistä jouluenkeliä." Minua puistattaa, pelkkä ajatuskin saa ihoni kananlihalle. Inhoan jouluryysistä kaupoissa ja ostamista ostamisen ilosta. Joulu kun on minulle rauhoittumista. Ei stressiä.

Sivulla 57 pääsemme vihdoinkin askarteluun! Tämä olikin suuri käsityölehti. Ensin kudotaan, sitten virkataan ja mitä sitten tehdäänkään: joulukuusenpalloille vaatteita! Nämäkin ideat olen nähnyt aiemmin, enkä välttämättä ymmärtänyt niitä silloinkaan. Sähkökyntteliköllekin ehditään vielä kutomaan villapaita. Tässä vaiheessa tuijotan jo lehden sivuja. Ovatko tosissaan? Onko ihmisillä tekemisen puutetta? Ei tulisi mieleenikään kutoa villapaitaa kynttelikölle. Ei edes vaikka sain ohjeet. Jaan ne mielelläni kanssanne jos tunnette suurta sielunpaloa tuohon ideaan tai jos kynttelikkönne palelee. Tosin suosittelen että mielummin vaikka kudotte pipoja keskoslapsille! Tai villasukkia varusmiehille. Tai mitä näitä projekteja nyt löytyykään. Vaaka ry ei tällä hetkellä ota vastaan tilkkuja, joten sitä en voi suositella. Mutta varmaan noita projekteja löytyy kymmenittäin. Voisikohan joku antaa vinkkiä tällaisista? Voisin vaikka itsekin innostua taas.

Selaan lehteä eteenpäin ja seuraavaksi opettavat miten voin virkata olohuoneen kattokruunullemme oman suojan. Ja virkata joulupallon. Minua kyllästyttää jo koko lehti! Ja minä tykkään olohuoneen lampustamme ihan tuollaisena nakuversiona. Ellen tykkäisi, hankkisin luultavasti uuden, sillä en usko että virkkaamalla saisin ällöttävästä lampusta mitenkään mieluisamman.

Opin minä sentään jotakin uutta: Voin maalata ikkunani piimällä! Yritän miettiä onko ideana että se piimä jäätyy ikkunaan vai että joulukotini haisee piimälle? Taidan kuitenkin säästää piimät Leivotaan lehden kakkuun. Onneksi kohta 4. ohjeissa kuuluu: Piimä irtoaa vesipesulla. Voihan olla ettei uusavuton sitä tiedä, eläin- ja lapsiperheissä kuitenkin tuo tahrojen poisto eri pinnoilta taitaa olla aika tuttua puuhaa. Meillä ainakin pääsääntöisesti ensimmäisenä kokeillaan rättiä jos puhutaan sileistä pinnoista. Mutta onhan se hyvä että neuvovat!

Seuraavaksi tehdään paperinenäliinoista palloja. Kukaan ei sano pitääkö niiden olla käyttämättömiä, mutta ei kyllä myöskään neuvota niistämään ensin. Mielikuvitukseni kuitenkin jo kehittelee "Pyyhin ensin ne piimät ikkunasta"-palloja. Ja sitten taas virkataan. Tällä kertaa pesulahenkarille päällystettä. En jaksa edes katsoa miten se eroaa siitä kattokruunun metallihaaran suojaamisesta. Tiedän että toistan itseäni mutta siis oikeasti?

Olette varmaan jo huomanneet mitä mieltä olen lehdestä, joten alan viilata pilkkuja. Seuraavalla aukeamalla tarvitsen oivunoksia. Juu, oivunoksia. Päätän googlata: Oivu on näköjään kartalta löytyvä paikka jossakin päin Pohjanmaata. Kun hieman yritin päästä kartalle (eli löytää edes jonkun paikkakunnan jonka nimen olen kuullut aiemmin) niin löysin Kruunupyyn ja Kokkolan. Siispä pitää lähteä sinne keräilemään oksia jos aikoo tehdä valokranssin. Taitaa jäädä kranssi tekemättä. Tosin Oivu kirjoitetaan isolla O:lla, koska se on paikkakunnan nimi. Taidettiin opettaa jo ensimmäisellä luokalla ala-asteella? Mutta muuta selitystä Oivulle ei Google anna. Tai on se firman nimikin. Pitäisikö sinne soittaa ja kysyä saisinko oksia?

Valoideat vielä jatkuvat seuraavalla aukeamalla. Valosarjoja pulloissa, piparkakkumuoteissa, koreissa. Iso haukotus, olen kaikki nuo ideat nähnyt aiemminkin lehdissä.

Mutta etten ihan pelkästään hauku: opin jo toisenkin uuden asian! Himmeli pilleistä. Siis niistä ohuista lapsuudenajan ihanuuksista joilla pystyi sotkemaan äidin keittiön aika tehokkaasti ja joiden läpi oli kiva puhaltaa ilmaa kaakaolasiin. Sitten sai käyttää rättiä. Kaakaokin irtoaa pyyhkimällä! En tienyt että kaupoista vielä saa noita ihanan ohuita pillejä. Tiimarissa näköjään myydään niitä, kuvatekstin mukaan. Fantastista! Tosin, jos joskus päätän tehdä himmelin teen sen ihan oljesta, mutta ainakin minulla on nyt ohje pienten olkikoristeiden tekoon. Muovista. Ja tiedän että voin käydä Tiimarista hakemassa pillejä kaksosille. Minulta kun on jo kysytty eikö minulla ole pillejä. Ja lupaan, jos saan pillit hankittua, että saavat ottaa monta pilliä kerralla. Ja erivärisiä. Ja imeä kaikista yhdellä kertaa. Kulutusjuhlaa parhaimmillaan, mutta lasten pitää saada olla lapsia! Ehkä ei ihan joka kerralla tarvitse saada pilliä, mutta monta pilliä kerralla on hauskempaa kuin yksi ohut! Uskokaa minua, tiedän kokemuksesta.  

Seuraavaksi askarrellaan kransseja. Tunnustan, ne kuuluvat jouluun ja olen usein miettinyt että tekisin kranssin ulko-oveen. Ajatuksen tasolle on tuokin jäänyt, mutta ohjeita noiden tekoon löytyy varmaan jokaisesta vuosien varrella hankkimasta joululehdestäni? Jossakin lehdessä oli havuryijy tehty oveen. Kanaverkkoon havuja tiiviisti ja valosarja sinne mukaan. Oli hieno! Sekin jäi tekemättä. Kolleega sai tänään joululahjaksi asiakkaalta heinäkranssin. Sekin oli hauska idea!

Lehdessä on vielä muutama sivu katsomatta, mutta olen jo niin asennevammainen etten tiedä jaksanko. Joulutähdestä kerrotaan, tai siitä miten sitä viljellään. Ja miten sitä kuuluisi hoitaa. Lukekaa syklaamikirjoitukseni niin tiedätte mitä pidän joulutähdestä. Se ei siedä vetoa eikä kuumaa. Tasainen kastelu ja lannoitus. Ei siis minun kukkani. Isoäitini tosin kasvatti aikoinaan omastaan sellaisen isohkon puun ikkunalaudalleen. Sille juteltiin ja sitä kasteltiin säännöllisesti. Miten ihmeessä olen tipahtanut näin kauas puusta?

Sivulla 91 mainostetaan vatsalääkkeitä. Tulisi tarpeeseen, saan vatsaväänteitä tästä lehdestä! Vielä on kertomuksia ihmisten saamista joululahjoista, sieltä voisi ehkä löytyä joku idea, mutta luen sen sivun joskus toiste, mikäli jaksan.

Voisin voittaa kahvikoneen jos äänestän lehden parhaan jutun. Ilahtuisivatkohan toimituksessa jos kerron että mielestäni se vatsalääkemainos?

Olen pahoillani jos joku lukijoistani kuuluu lehden toimitukseen, tästä kirjoituksesta varmaan pahoittaa mielensä. Mutta kun en vaan tykännyt koko lehdestä ja se on aika paha juttu. Selvästi lehti suuntautui ihan toisenlaiselle henkilölle kuin minä. Jollekin jolle joulu on vapaapäivä muiden joukossa. Sellaiselle joka ei ole ehtinyt putsaamaan viime viikon piimäroiskeita ikkunasta, ei hätää: ne ovat taidetta. Ja astiakaapista otetaan ne puhtaat astiat pöytään ja pistetään äidille pellavapyyhe lautasliinaksi, kun se kuitenkin on sitä mieltä että sellainen on oltava pyhäkattauksessa. Valosarjat viskataan pyykkipojilla omenapuuhun. Valmis! Tule joulu kultainen, ei ainakaan tarvitse stressata ja siitähän minä tietysti tykkään!

Vaikka jo sana Joulu lehden kannessa pitäisi tuoda irtopisteitä niin en vaan voi. Lehti saa puolikkaan joulukuusen arvosteluksi, ei tällaiselle vaan voi enempää antaa. Ei, jos en edes ajatellut toteuttaa ensimmäsitäkään ideaa niin se on silloin heikko esitys!

75 ihanaa reseptiä

Nyt olen ehtinyt tutustumaan jouluiseen Leivontaan lehteen (ja korjaan nyt sitten sen nimen muotoon Leivotaan :D) oikein kunnolla. Olen ihan positiivisesti yllättynyt. Yleensä noissa lehdissä on monta reseptiä jotka voisi teoriassa yrittää toteuttaa, mutta jää sitten kuitenkin kokeilematta koska raaka-aineet ovat sen verran ihmeellisiä että jo niiden löytäminen vaatisi aikamoisia ponnisteluja. Eksoottisin raaka-aine joka silmiini osui kun luin tuota lehteä oli kondensoitu maito. Sitä ei ehkä ihan tuosta työpaikkani lähikaupasta saa. Kokoa kaupalla on suuremman R-kioskin verran, palvelu sen sijaan aivan huipputasoa. Varmaan hankkisivat sitä kondensoitua maitoakin jos pyytäisin? Omasta lähikaupasta sitä voisikin jo saada, taitaa olla ihan supertasoa tuo kauppa, toinen ihan vaan tavallinen marketti, mutta epäilen että sieltäkin voisi saada. Ja ainakin saa sitten cittarista, huomaatte varmaan mikä bonuskortti meidän perheessä on se ykkönen. Osittain johtuu kyllä siitäkin että se vihreä korttini katosi. Se olisi nyt noudettavissa sieltä vihreästä kaupasta, mutta Leppävaarasta. Ei ole ollut asiaa sinne tänään ja eilen oli vihreäkin kauppa kiinni.

Mutta tuo lehti. Ohjeetkin olivat ihanan selkeät ja yksinkertaiset. Ei sellaista: lämmitä maito 27,32 asteiseksi Fahrenheitin asteikolla ja lisää 19,4 grammaa suolatonta kurjenmaidosta tehtyä voita. Ihan perusohjeistusta ilman että lukian älykkyysosamäärää kuitenkaan siinä sivussa kyseinalaistetaan.

Reseptitkin olivat positiivinen yllätys. Niitä oli paljon ja lähes kaikki sellaisia että voisin kokeilla. Ja vaikka yleensä hyppään "tylsien" haastattelu sivujen yli, nyt huomasin lukevani niitäkin. Muffinsivuokiakin vertailtiin, oli Ohlsonin Clasun kaupasta tavaraa siinä missä erikoisliikkeestä hankittujakin. Eli jokaiselle jotakin ja eri hintaluokissa. Tosin aika hyvin nuo naapurimaan lahjat Suomelle oli esillä, mutta annetaan se anteeksi. Minä pidin ajatuksesta ettei jokainen tuote ollut Kokkipuodin hyllyiltä poimittu. Näissä ruokalehdissä kun aika usien tuntuu olevan ideana: mitä kalliimpi erikoishärpäke, sitä parempi.

Lehteen sai tutustua erikoishintaan ja seuraavatkin 3 lehteä saisi hintaan 9.90. Normaalihinnaksi väittävät 6,95, nähtäväksi jää myyvätkö sitä oikeasti kaupassa sillä hinnalla jatkossa.
Taidan kuitenkin sortua tilauksen puolelle, seuraavassa numerossa sitruunaherkkuja. Ja jos joku muu nyt innostui (en saa provisiota) niin säästän teidät googlaamisen tuskalta. Linkki tarjoukseen tästä.

Kivalle lehdelle annan neljä joulupuuta viidestä mahdollisesta. Ja innolla odotan seuraavaa numeroa.
Vaikka siihen ei luvattukaan joulureseptejä.