Tahmeaa

Tein piparkakkuja pienellä tvistillä.

Kerroinkin epäonnistuneesta lahjastani, tosin olen nauttinut kun olen lusikallisen kerrallaan syönyt rosmariiniherkkuani. Niin makeaa, että teelusikallinen riittää, mutta rosmariini tekee siitä kerrassaan ihanaa. 

Lahjaksi tein sitten Dumlepipareita. Eipä niistäkään kovin kauniita saanut, Dumle tarttui veitseen ja leikkaaminen oli vähintäänkin haastavaa, kun toffeemassa roikkui veitsessä kuin paniikissa oleva kissanpentu villapaidassa. 

Helppoja ja nopeita nämä oli tehdä ja säilyivät yllättävän hyvin. Tuntuivat maistuvankin, vein näitä töihinkin ja hyvin tekivät kauppaansa, vaikka eivät kauniita olleetkaan ja tarttuivat kiinni kaikille alustoille. 

Dumlesta ei löytynytkään kaupasta joulusekoitusta, petyin pahasti. Olisin mielelläni käyttänyt näihin niintä polkka- tai olivatko piparminttu nimisiä Dumleja? Ja ne appelsiinin makuisetkin Dumlet olisivat olleet kivoja. Nyt löytyi joku sekoitus jossa tummia Dumleja, niistä en erityisemmin pidä, tosin en ole muutenkaan Dumlen ystävä, perinteisiä ja lakritsan makuisia. 

Dumlepiparit

Piparkakkutaikinaa

Dumleja

Kauli piparitaikinasta paksuhko levy (tai jos ostat valmiina levynä niin kauli hieman ohuemmaksi ja jaa pituussuunnassa kahteen osaan). Tee keskelle levyä Dumlen levyinen syvennys ja pistä koloon Dumleja riviin. 

Paista 200 asteessa n. 7 min. Sitten voi yrittää leikata.  

Tänään olisi tyhmän lelun päivä. Tyhmästä en tiedä, mutta meidän perheen ehdoton lempilelu on sateenkaaren väreissä oleva pehmokakka. Niitä on kertynyt tänne monta, kun yksi koiristamme ei ole onnellinen ilman kakkaansa. 

Joko teillä on ollut piparkakkutalkoot?

Imuri vai punssirulla?

Jatketaan sitten seuraavalla reseptillä.

Siskoni siis pyysi, eilen esiteltyihin tonttulakkeihin, toista täytettä. Teimme siis tyttöjen kanssa myös "piparkakkuimureita". Suomessa nämä taitavat tylsästi olla vain punssirullia, mutta naapurimassamme ne ovat imureita. Oletan, että taustalla on 20-luvun "moderni" pitkulainen imuri, jota leivos hämärästi muistuttaa. Toinen teoria, väitetään, on se, että reseptiin pistetään murusia ja palasia, eli sellaista mitä imuriin päätyy. Mene ja tiedä. Äitini kuitenkin tykkää "imureista", joten pieni twisti perinteiseen reseptiin ja jouluinen väri oli suunnitelmani. En suosittele punaista väriä. Ainakin minun likainen mielikuvitukseni assosioi vaikka ja mihin. Yksikään niistä asioista ei kuulu ruokapöytään. 

Piparkakkuimurit

150 g piparkakkuja
100g sulatettua voita
1 dl tomusokeria
punaista marsipaania
tummaa suklaata
1 tl rapsiöljyä

Murusta piparkakut. Lisää voisula ja tomusokeri, sekoita hyvin. Pistä massa jäähtymään. Kauli marsipaani ohueksi. Muotoile massasta pötköjä ja peitä ne marsipaanilla. Sulata suklaa ja öljy vesihauteessa. Dippaa imureiden päät suklaaseen ja anna jäähtyä. 

Kuva on Ikean sivuilta. Saatte itse päätellä miltä nämä näyttivät punaisena. Värejähän marsipaaneissa löytyy, voisihan noista tehdä vaikka sinivalkoisia!

Yhdysvalloissa vietetään brownie-päivää. Miksipä ei. Ruotsissa on punssirullan päivä 7.3. Tosin siellä taitaa olla kaikille herkuille oma päivänsä? Vai mitä sanotte heidän listastaan. Mutta ei hätää, onhan meilläkin omille herkuille päiviä. Esim Piirakkapäivä karjalanpiirakalle 20.10.

Minkä värinen imuri olisi sinusta hieno?

Keksipäivä

 Itsenäisyyspäivä lähestyy!

Löysin ruotsalaisesta blogista kivan reseptin, jota ajattelin kokeilla itsenäisyyspäivänä. Oikeastaan kyseessä oli uuden vuoden herkku, jos oikein muistan, mutta väliäkö sillä, juhlapäivä on juhlapäivä! 

Helena Lyth'in blogi, linkki tuossa sivupalkissa, on täynnä toinen toistaan hauskempia ideoita, voi kunhan aika riittäisi kaiken kokeiluun!

Mutta ajattelin nyt kuitenkin kokeilla, saisinko tällaisen toteutettua. Meillä tykätään sillistä nimittäin. Alkuperäisessä reseptissä käytettiin mustaviinimarja silliä. Siitä emme pitäneet, joten meillä mennään matjeksella tai perinteisellä. Ja alkuperäisessä reseptissä käytettiin hopeasipulia. 

Sillitartaria parmesaanikekseillä

Pieni purkillinen silliä 
1 pieni punasipuli (tai hopeasipulia)
2 varsisellerin vartta
90 g parmesaani juustoa

Leikkaa silli, sipuli ja selleri samankokoisiksi pieniksi kuutioiksi. Sekoita yhteen. 

Parmesaanilastut: 

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Raasta juusto karkeaksi raasteeksi. Tee noin 5 cm halkaisijaltaan olevia levyjä raasteesta leivinpaperille. Paista uunissa noin 5 min. 

Tarjoile laseista tai pienistä kulhoista. 

Kuva: Helena Lyth

Ja päivän teemapäiväksi valitsin tuolta loputtomalta tuntuvalta listalta: keksi-päivän. Mikä on sinun suosikkikeksisi?

Pikkuleipiä

Suklaata!

Taikasana joka sai minut ehdottomasti ilmoittautumaan mukaan uuteen Hopottajat-kampanjaan. Ja onnetar oli suotuisalla tuulella, pääsin mukaan! Eli Hopottajat periaatteiden mukaan: sain ilmaiseksi 2 taikinaa ja lupasin kertoa niistä rehellisen mielipiteeni.

Tässä siis mielipiteeni ensimmäisestä kokeilusta.

Myllyn Paras Pyöreä suklaataikina on kotimainen tuote, josta siis heti irtoaa pisteitä. Tuote löytyy pakastehylystä, muiden raakapakasteiden seasta. Meidän pienessä, lähi K-kaupassa, taikina maksoi 2,49. Oletan että sen saa hieman halvemmalla isosta marketista, mutta myös pienemmän kaupan valikoimista löytyy. Ja minulla ei ollut asiaa isoon kauppakeskukseen tänään. Lähikauppa riitti. 

Ohjeiden mukaan annoin taikinan sulaa tunnin ajan ennen kuin lähdin leipomaan. Ihan kivan näköistä tuo taikina oli. Suklaahippusiakin tuotteessa oli ihan kiitettävästi.

Taikina sisällysluettelo: 

Sokeri, vehnäjauho, kasvirasvat (palmu, kookos, rypsi), kananmuna, vesi, kaakaojauhe, kaakaomassa, kaakaovoi, suola, aromit, rypälesokeri, lesitiinit (E322), maltodekstriini, tärkkelys, stabilointiaine (E450), nostatusaine (E500), vanilliini, väri (E160a).

Uusien säännösten mukaan tiedän nyt sitten että tämä tuote sisältää palmuöljyä. Tunteita herättävä aine, jota aiemmin olen syönyt iloisen tietämättömänä. Kookosrasva ja rypsi eivät herättäneet ollenkaan samanlaisia ikäviä assosiaatiota. 

E450 on fosfaattia jossakin muodossa, E500 natriumkarbonaattia, eli ruokasoodaa, jota muuten syön huomattavasti mielummin kuin E500:a, joka toki on kirjoitettuna lyhyempi. E160a on karotenoidia. 

Tuote on laktoositon, josta tältä perheeltä iso kiitos! Saattaa sisältää pieniä määriä maitotuotteita, seesaminsiemeniä ja soijaa, kerrotaan pakkauksessa. 

Taikinaa oli helppo käsitellä, eikä se tarttunut käsiin tai alustaan. Kuvittelen että tätä olisi todella helppo levitellä esimerkiksi piirakkavuokaan. 

Päätin kuitenkin tehdä keksejä. Lisäsin taikinaan hieman kuivattuja karpaloita, mutta muuten päätin etten lisäile mitään vaan maistan taikinaa ihan kekseinä. Jos kovasti jatkojalostan tätä niin ei ole kovin helppoa kertoa mitä mieltä olen itse taikinasta. 

Pienistä palluroista tein keksejä ja paistoin niitä 180 asteessa 9 minuttia. Tuoksu oli ainakin ihan hyvä.

Ulkonäöllisesti nämä olivat hieman tylsiä. Valkosuklaalla koristelu olisi varmaan ihan paikallaan jos näitä vieraille olisi tarjoamassa.

Ja maku? Minusta nämä olivat liian makeita, olin iloinen etten ollut piirrellyt suklaalla vielä kuvioita pintaan! Partioilaisen kommentti taas oli nam, ihania! Ja samaan tulokseen päätyi ratsastajakin. Kuulema keksit maistuivat aivan mutakakulta ja siitähän tässä perheessä tykätään!

Voisin hyvin kyllä kuvitella tekeväni keksjä taikinasta uudestaan, sillä nämä olivat mukavan "sitkeitä" eivätkä muutuneet murukaaokseksi kun niistä haukkasi palan. Mutta ihan sellaisenaan en taikinaa hyväksy keksitaikinaksi makeuden vuoksi, lisään seuraavalla kerralla huomattavasti enemmän karpaloa ja mahdollisesti pähkinötäkin. 

Toinen vaihtoehto on että teen taikinasta "puffetteja", eli jäätelöä kahden kesin väliin. Se varmaan hieman neutraloisi tuota makeutta. 

Seuraava kokeilu taitaa kuitenkin olla juustokakun pohjana. Siinä makeus ei varmaankaan haittaa ja eipä tarvitse tehdä itse pohjaa. 

Kokonaisuutena siis ihan kiva tuttavuus.  Ja teinit olivat vakaasti sitä mieltä että näitä pitää tehdä usein!

Jo joutui armas aika

Tänään on taas se aika vuodesta kun koulut päättyvät!

Ja taas kerran olen laulanut Suvivirttä ja iloinnut siitä että mitä isoäitini lauloi, ja luultavasti häenen äitinsä ennen sitä, kelpaa myös lapsilleni. Kultturihistoriaa, laulu joka on ollut sukupolville merkkinä siitä että on aika rentoutua ja nauttia lomasta. Huomaan itsekin ajattelevani lomaa ja aurinkoa, sitähän tuo laulu lupaa. Siksi en oikein ymmärrä miksi sitä ei laulettaisi kaikissa kouluissa. Virsi, toki, mutta ensimmäisessä säkeistössä ylistetään aurinkoa ja sen voimaa. Voimme siis kyseenalaistaa onko Suvilaulu taas Wicca uskontoon liittyvä. Kun nyt laulun tulisi olla uskonnollisesti neutraali. Mitenkään vähättelemättä uskonnon vapautta, minusta vaan jotkut asiat ovat traditioita, eivät niinkään uskontoon liittyviä.

Koska satuin googlaamaan nuo Suvilaulun sanat, jotka nyt eivät niin hurjasti eroa virrestä, ehkäpä ne voisi kestää, satuin kompastumaan myös alla olevaan. Saisinkohan isäni hoilaamaan virttä näiden avulla?

"1. Jo pukkas glaiduu aikaa, on kesis viimeinkin. Ja minne vaan kun tsiigaa, nii hittaa blumsterin. Ja kaiken uusiks duunaa noi säteet suulperin. Ne stadin nyyaks puunaa, vek stikkaan perperin.

2. Taas nurtsit vihannoivat ja hiffaat fogelin. Puut Pitskun huminoivat, Valgan ja Ogelin. Nyt ei sun tarvii snärkkää tai tinttaa humalaa: kyl ihmehommat järkkää toi meidän Jumala."

 No, laulettiin tai ei, kesäloma on alkanut ja raparperit kasvavat vauhdilla. Meillä ei tosin raparperi oikein viihdy, mutta sain nyt sentään tehtyä raparperi keksijä. Alkuperäinen resepti on Hovkonditorn sivustolta, joten olen vain hoitanut käännöksen tänne.

Raparperi-kookos keksit

120 g sulatettua voita
1½ dl sokeria

1 kananmuna

3½ dl vehnäjauhoja

½ tl ruokasoodaa

1/4 tl suolaa
½ tl kardemummaa (vaihdoin glögimausteeseen, onhan tämä joulublogi!)

1 dl kookoshiutaleita

1½ dl raparperia pieneksi paloiteltuna

Vaahdota voi ja sokeri. Sekoita kananmuna joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne voiseokseen. Sekoita vielä raparperi joukkoon. Nosta paperoidulle pellille pieniä nokareita ja paista 175 asteessa n. 14 min

Makea, makeampi...

Uimari tahtoi tehdä jotakin kivaa.

Suklaakeksit ovat kivoja, ainakin minun mielestäni. Siispä pistin lapseni leipomaan. Alkuperäinen resepti tulee  Kokit ja Potit blogista. Sieltä löytyy vaikka ja mitä ihanaa. Suosittelen!

Nämä olivat tajuttoman makeita, mutta kun kaverina on lasillinen laktoositonta maitojuomaa niin lupaan että juurikaan sen täydellisemmäksi ei elämä voi muuttua. Äidille rakkaudella leivottuja keksejä. Näissä on vain yksi todella huono piirre: ne häviävät kuin itsestään. 

Uimarin suklaakeksit

3½ dl vehnäjauhoja

1½ dl ruokosokeria

1 dl sokeria

½ tl leivinjauhetta

½ tl ruokasoodaa

1 tl Fleur de Sel suolaa *

1 tl vaniljasokeria**

130 g tummaa suklaata rouhittuna

1 kananmuna

125 g sulatettua voita

Sekoita kuivat aineet keskenään. Riko kananmunan rakenne ja lisää muna ja voi taikinaan. Sekoita huolellisesti. Paista 200 asteessa n. 5-7 min. 

* Kokit ja Potit suosittelivat käyttämään laadukasta suolaa, tuo osui ensimmäisenä käteen.
** Tässä asiassa minä suosittelen aitoa asiaa. Joskus mies toi kotiin vanilliinisokeria. Järkkyä tavaraa!

Unohdettua

Ystäväni jo tietävätkin että joulu on minulle juhlista suurin!

Eräs ystäväni on päättänyt yllättää milloin millaisella jouluisella tuotteella ja uskomatonta kyllä, hän joka vuosi onnistuu löytämään jotakin uutta ja ihmeellistä minulle ihmeteltäväksi.

Tänä vuonna tuo ihmeellinen oli "Forgotten cookies". Minusta on ihanaa kun tällaisia unohdettuja reseptejä pidetään hengissä sukupolvesta toiseen, parhaat asiat kun ovat muistamisen arvoisia. En tiedä millä reseptillä ystäväni näitä teki, hän kun nauttii joulusta noin 5000 kilometrin päässä täältä, joten en aio nyt kysyäkään. Google tarjosi esimerkiksi tällaista versiota. Tosin olen vaihtanut pähkinälajiketta, epäilen että minun kekseissäni oli saksanpähkinöitä...ehkä. Aivan ihana tuote, suosittelen että kokeilette!

Forgotten Cookies

2 isoa valkuaista
120 g ruokosokeria
120 g saksanpähkinöitä karkeasti hakattuna
150 g tummaa suklaata (70%) karkeasti paloiteltuna
1 tl vanilija aromia

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Vatkaa valkuset ja lisää sokeri vähitelleen kunnes olet saanut kovan vaahdon. Lisää loput aineet varovasti marenkiskokseen. Lusikoi marenkiseosta leivinpaperille uunipellille. Siirrä marengit uuniin ja sammuta uuni. Anna olla kuumassa uunissa vähintään 3 tuntia tai yön yli. Säilyvät tiiviisissä pakkauksessa n 4 päivää

Marenkeja

En tykkää marengeista.

Luistelijamme kuitenkin rakastaa niitä, ja kun löysin aivan ihanan näköisiä marenkeja Hovkonditorn blogista, oli sitten pakko tehdä itsekin. Suureksi yllätyksekseni, nämä olivat ihan hyviä. Jopa uimari tykkäsi niistä. Ainakin oletan että kommentti: Eihän nämä maistu ollenkaan kaupan marengeilta, oli positiivinen palaute. Neiti kun söi ihan koko marenkinsa.

Ja sitten reseptiin:

Joulumarengit

4 valkuaista, munat olivat tällä kertaa aika pieniä

2 dl sokeria

punaista karamelliväriä

Vatkaa sokerista ja valkuaisista kovaa vaahtoa. Lisää karamelliväri mutta älä vatkaa vaan sekoita se hyvin kevyesti vaahtoon:

Paista marenkeja 125 asteessa n. 50 min. 

Apuleipurini olisi halunut erotella valkuaiset pullotempulla, mutta päätin nyt kuitenkin toimia vanhanaikiasesti kuorien avulla. Suppiloakin voisi käyttää, en ole koskaan kokeillut sitäkään. 

Pipariherkkuja

Tänään on meillä leivottu, ja vaikka ei näitä ei tällä kertaa tehty niin päätin kuitenkin jakaa reseptin kanssanne, nämä ovat niin helppoja, ja valtavan hyviä, mikäli sattuu pitämään sinihomeesta.
Tämä on aivan äärettömän helppoa ja nopea toteuttaa. Sopii siis yllätysvieraiden osuessa paikalle.

Sinihomejuustokiekurat


500 g laktoositonta piparkakkutaikinaa
n 150 g sinihomejuustoa, miel. laktoositonta, mutta se on haastavaa

Kauli taikina levyksi, ripottele päälle sinihomejuustomurskaa.
Tee taikinasta rulla (kääretorttumaisesti). Leikkaa n. 1 cm paksuisia viipaleita.
Aseta uunipellille "makaamaan". Paista 200 asteessa n. 5 min. Valmis.

Svenska dagen

Uusin blogini on sitten nähnyt päivänvalon. En saanut yöllä nukutuksi kun mietin mitä kaikkea voisin tänne naputella, mutta jospa nyt yrittäisin hieman hillitä itseäni enkä heti kiustata teitä kaikilla jouluajatuksillani. Siinä voi mennä joltakin toiseltakin yöunet!
Virallinen syy blogin aloittamiseen on että saisin itselleni kerättyä lempireseptejäni ym yhteen paikkaan. Tuo joulumappini kun alkaa olla niin pullollaan tavaraa etten kohta löydä mitään siitä. Suurimman osan resepteistä olen kuitenkin ottanut netistä, joten tännehän ne kuuluvatkin.

Eilinen projektini, blogisuunnittelun lisäksi, oli piparkakkutaikinan tekeminen! En ole koskaan aiemmin sellaista tehnyt, saahan noita kaupasta ihan näppärästi pakastealtaasta ja olen kuvitellut että se olisi jotenkin hirveän hakala tehdä. Päätin kuitenkin kokeilla, kun ajattelin että tyttäreni ehkä tahtoo tehdä kummitädilleenkin piparin. Vegaaniversio siis peliin! Eikä vegaantaikinaa saa ainakaan Salon Cittarin pakastealtaasta (tai voihan saadakin, en ole katsonut)

Käytin apunani (vegaaniystäväni lisäksi) Myllyn Paras sivustoa. Ja tietysti lapsityövoimaa, sellaista kannattaa aina käyttää! Saa tartutettua jouluhörhöilyn heihinkin ihan pienestä pitäen. Siskoni on tämän asian suhteen tehnyt aivan loistavaa työtä, kaksoset ovat lauleskelleet joululauluja ja monta kuukautta. Olen niin ylpeä heistä!

Meidän piparitaikina:
2 dl tummaa siirappia (ei oltu eritelty minkä väristä, joten päädyin tummaan)
2 dl sokeria (joka olisi saanut olla tummaa, mutte eipä ollutkaan kotona vaikka luulin)
300 g margariinia (maidotonta siis)
1 pss piparkakkumaustetta (Santa Maria oli ainut jota kaupasta löytyi)
1 dl appelsiinimehua (päädyin täysmehuun, en pidä niistä vesilitkuista)
1 dl kaurakermaa (kun kerran ollaan vegaanilinjalla, Go Green oli merkki)
2½ tl soodaa
12 dl erikoisvehnäjauhoja (kaipa se tavallinen vehnäjauho on ihan samaa tavaraa)

Ohjeessa käskettiin kiehauttamaan siirappi, sokeri ja mausteet, mutta meillä luettiin hieman vauhdikkaasti reseptiä, joten rasvakin oli mukana. Ei se haitannut menoa mitenkään.
Kun keitoksemme oli levittänyt taivaallisen tuoksunsa koko keittiöön ja jäähtynyt lisäsimme loput aineet ja tehosekoitin vaivasi taikinaa. Nyt tuo ihanuus on ollut jääkaapissa eilisestä ja kunhan saan apukokit kotiin leiriltä ja hallista niin siirrymme vaiheeseen kaksi: älkää syökö koko taikinaa koska siitä on saatava uuniinkin jotakin.

Voisiko joku kertoa minulle mikä kumma reaktio uunissa tapahtuu taikinalle? Miksi piparkakut ovat niin tylsiä kun tietää miten herkullista taikina on?