Suklaata!
Taikasana joka sai minut ehdottomasti ilmoittautumaan mukaan uuteen Hopottajat-kampanjaan. Ja onnetar oli suotuisalla tuulella, pääsin mukaan! Eli Hopottajat periaatteiden mukaan: sain ilmaiseksi 2 taikinaa ja lupasin kertoa niistä rehellisen mielipiteeni.
Tässä siis mielipiteeni ensimmäisestä kokeilusta.
Myllyn Paras Pyöreä suklaataikina on kotimainen tuote, josta siis heti irtoaa pisteitä. Tuote löytyy pakastehylystä, muiden raakapakasteiden seasta. Meidän pienessä, lähi K-kaupassa, taikina maksoi 2,49. Oletan että sen saa hieman halvemmalla isosta marketista, mutta myös pienemmän kaupan valikoimista löytyy. Ja minulla ei ollut asiaa isoon kauppakeskukseen tänään. Lähikauppa riitti.
Ohjeiden mukaan annoin taikinan sulaa tunnin ajan ennen kuin lähdin leipomaan. Ihan kivan näköistä tuo taikina oli. Suklaahippusiakin tuotteessa oli ihan kiitettävästi.
Taikina sisällysluettelo:
Sokeri, vehnäjauho, kasvirasvat (palmu, kookos, rypsi), kananmuna, vesi, kaakaojauhe, kaakaomassa, kaakaovoi, suola, aromit, rypälesokeri, lesitiinit (E322), maltodekstriini, tärkkelys, stabilointiaine (E450), nostatusaine (E500), vanilliini, väri (E160a).
Uusien säännösten mukaan tiedän nyt sitten että tämä tuote sisältää palmuöljyä. Tunteita herättävä aine, jota aiemmin olen syönyt iloisen tietämättömänä. Kookosrasva ja rypsi eivät herättäneet ollenkaan samanlaisia ikäviä assosiaatiota.
E450 on fosfaattia jossakin muodossa, E500 natriumkarbonaattia, eli ruokasoodaa, jota muuten syön huomattavasti mielummin kuin E500:a, joka toki on kirjoitettuna lyhyempi. E160a on karotenoidia.
Tuote on laktoositon, josta tältä perheeltä iso kiitos! Saattaa sisältää pieniä määriä maitotuotteita, seesaminsiemeniä ja soijaa, kerrotaan pakkauksessa.
Taikinaa oli helppo käsitellä, eikä se tarttunut käsiin tai alustaan. Kuvittelen että tätä olisi todella helppo levitellä esimerkiksi piirakkavuokaan.
Päätin kuitenkin tehdä keksejä. Lisäsin taikinaan hieman kuivattuja karpaloita, mutta muuten päätin etten lisäile mitään vaan maistan taikinaa ihan kekseinä. Jos kovasti jatkojalostan tätä niin ei ole kovin helppoa kertoa mitä mieltä olen itse taikinasta.
Pienistä palluroista tein keksejä ja paistoin niitä 180 asteessa 9 minuttia. Tuoksu oli ainakin ihan hyvä.
Ulkonäöllisesti nämä olivat hieman tylsiä. Valkosuklaalla koristelu olisi varmaan ihan paikallaan jos näitä vieraille olisi tarjoamassa.
Ja maku? Minusta nämä olivat liian makeita, olin iloinen etten ollut piirrellyt suklaalla vielä kuvioita pintaan! Partioilaisen kommentti taas oli nam, ihania! Ja samaan tulokseen päätyi ratsastajakin. Kuulema keksit maistuivat aivan mutakakulta ja siitähän tässä perheessä tykätään!
Voisin hyvin kyllä kuvitella tekeväni keksjä taikinasta uudestaan, sillä nämä olivat mukavan "sitkeitä" eivätkä muutuneet murukaaokseksi kun niistä haukkasi palan. Mutta ihan sellaisenaan en taikinaa hyväksy keksitaikinaksi makeuden vuoksi, lisään seuraavalla kerralla huomattavasti enemmän karpaloa ja mahdollisesti pähkinötäkin.
Toinen vaihtoehto on että teen taikinasta "puffetteja", eli jäätelöä kahden kesin väliin. Se varmaan hieman neutraloisi tuota makeutta.
Seuraava kokeilu taitaa kuitenkin olla juustokakun pohjana. Siinä makeus ei varmaankaan haittaa ja eipä tarvitse tehdä itse pohjaa.
Kokonaisuutena siis ihan kiva tuttavuus. Ja teinit olivat vakaasti sitä mieltä että näitä pitää tehdä usein!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti