Outo päivä

Maailma on täynnä outoja teemapäiviä.

Voisiko joku kertoa minulle "käytä hääpukuasi"-teempäivän syvimmän idean? Onko hääpuvut unohdettu asia jonka takia niille pitää tehdä oma päivänsä? No, toki, tunustan, minunkin hääpukuni vaan lojuu kaapissa, odottaen sitä ihmettä että lapseni tahtoisivat käyttää sitä. Mutta en nyt tunne mitään tarvetta tuulettaa sitä edes teemapäivänä. Jos pukuni olisi ollut vähemmän perinteinen käyttäisin sitä varmaan muutenkin, mutta tuollaista vaaleaa prinsessaunelmaa en tunne tarvetta pitää töissä. Edes teemapäivänä.

Ymmärtääkseni monien teemapäivien tarkoitus on lisätä tietoisuutta jonkun tietyn asian suhteen. Mutta hääpuku? Eiköhän tietoisuus niistä ole aika hyvä. Ilman teemapäivääkin.

Toki on olemassa teemapäiviä joiden tarkoitus nyt ei ehkä ole niin syvällinen, mutta kyllä ne nyt unohtuneen mekon ylittävät merkityksellisyydellään.

Joten minun pukuni jää tuonne kaappiin pussiinsa, en jaksa nähdä niin paljon vaivaa että kaivaisin sen esille. Huntu sentään sai elää uutta elämää siskoni häissä. Joten sitä on tuuletettu, ilman teemapäivääkin! Ja hunnun käyttö arkisin vie ehkä ajatukset hieman toisenlaisiin hunnutuksiin.

Jospa täsä tehtäisiinkin "oikeus käyttää/olla käyttämättä huntua"-päivä. Uskon että maailmassa on monta naista jotka taistelevat oikeudestaan saada käyttää sellaista vaatetusta joka tuntuu itsestään hyvältä. Tosin se teemapäivä taitaa jo löytyä?  Mutta jos päivän idea olisi hieman syvällisempi, voisin ehkä olla "hunnutettu" yhtenä päivänä vuodesta.

Naapurimaassa vietetään tulppaanin päivää. Sekin tuo iloa arkeen, mikä on hääpukupäivänkin tarkoitus, ainakin teemapäivän sivun mukaan.

Klikkaamalla pääset katsomaan miten teet koristeen itse.

Teemapäivä tämäkin

Torstaina oli kansainvälinen pihvipäivä.

Kaikenlaisia päiviä sitä maailmassa onkin, mutta tämä pihvi nyt oli hyvä inspiraationa kun kävin ruokakaupassa. Parhaat pihvit tulevat grillillä, mutta en tuntenut mitään sielunpaloa olla ulkona -20 asteen pakkasessa grillailemassa, joten paistaminen sai luvan kelvata.

Koska olin päättänyt tehdä pippuripihvejä päätin myös uusia pippurivarastoni.Rosépippuria oli ihan suhteellisen tuoretta kotona. Tosin kyseessä ei ole oikea pippuri vaan sumakkikasveihin kuuluvien puiden tai pensaiden marja. Mustapippuriakin on aina kotona, sitä kuluu niin paljon että ei ehdi vanhenemaan. Mustapippuri on raakan poimittu pippuri joka kuivataan auringossa. Mikäköhän käymisreaktiokin tuossa tapahtuu? Viherpippuria tuli ostettua, se on raaka pippuriköynnöksen hedelmä joka pakastekuivataan ja säilötään sitten etikkaan. Valkopippuri taas on kuorittu kypsä marja. Sitäkin hankin. Lisäksi käytin vielä maustepippuria, joka ei ole pippuri sekään. Mutta siitä olenkin jo tarinoinut aiemmin

Pippuripihvi

Naudan ulkofielettä tai muuta maistuvaa lihaa
sinappia

pippuria

Ota liha ajoissa lämpiämään, jääkylmää lihaa ei kannata paistaa. 

Levitä pihvin pintaan sinappia

Ripottele pihvin pintaan vastarouhittua pippuria, minä käytin ylempänä mainittuja mausteita.

Paista pihvejä parisen minuttia/puoli tarpeeksi kuumalla pannulla.

Yleensä kun paistan pippuripihvejä liekitän ne, mutta tällä kertaa tyydyin pelkkään kermakastikkeeseen. Ei arki-iltana voi liiallisuuksiin sentään mennä.

8.3

Hyvää Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivää...

Ja-a, en oikein tiedä pitääkö toivottaa hyvää päivää? Rauhaa ei maailma ole nähnyt varmaan koskaan eikä naisten oikeuksillakaan voida juurikaan rehvastella. Toisen kunnioitus kun ei taida olla ihmiskunnan parhaita ominaisuuksia. Naisia ei monissa kulttuureissa kunnioiteta ollenkaan. Sen pohjalta on paha lähteä rauhaa rakentamaan.

Intian järkyttävät uutiset ovat ylittäneet uutiskynnykset jopa tällä kylmässä Pohjolassa, mutta on noita järkyttäviä tarinoita muuallakin. Aika usein näiden tarinoiden taustalla on vuosisatoja kestäneitä traditioita ja niiden muuttaminen onkin sitten todella hankalaa. Ja ennen kuin aletaan mumista uskonnoista, minä en tiedä ensimmäistäkään uskontoa jossa julistetaan että naista kuuluisi hakata. Kyllä ne "ohjeet" tulevat jostakin ihan muualta.

"Kirgisiassa morsiamen ryöstö on perinteinen tapa, joka on yhä voimissaan. Joka vuosi ainakin 11 800 naista ja tyttöä kidnapataan ja pakotetaan vaimoiksi. Vain yksi tapaus seitsemästäsadasta päätyy syyttäjälle ja vain yksi tapaus 1500:sta johtaa syyllisen rankaisemiseen." Lähde 

En tiedä miksi tuolla ei saada syyllisiä rankaistua, mutta kertoo kai tuo jotakin yhteiskunnan suhtautumisesta tilanteeseen. Joko ei uskalleta tehdä ilmoitusta tai sitten se ei vaan johda mihinkään. Ja nämä nuoret tytöt ovat he jotka tästä saamattomuudesta kärsivät.

Eikä meillä ole syytä täällä röyhistellä kovinkaan paljon. Paperittomia työntekijöitä löytyy Euroopastakin, "kotiapulaisia" jotka nälkäpalkalla raatavat maksaakseen salakuljettajilleen pakomatkansa. Joku nämäkin ihmiset ottavat töihin ja maksavat ihmiskauppiaille jonkun summan saadakseen orjan itselleen.

YKn arvion mukaan joka kolmas nainen kohtaa elämänsä aikana väkivaltaa. Joissakin maissa tämä luku on yli 70% naisista. En osaa sanoa mikä on vastaava luku miesten kohdalla, mutta tällaisten väkivaltalukujen kohdalla on aika mahdotonta puhua minkäänlaisista oikeuksista tai rauhasta.

Meillä täällä kotimaassa naistenpäivää silti juhlitaan, noista karmivista luvuista huolimatta. Onhan meillä siihen tietysti syytä. Yksi tasa-arvoisimmista maista, ihan oikeasti, vaikka paljon on täälläkin vielä tasa-arvon eteen tehtävä töitä. Enkä nyt välttämättä puhu naisten tasa-arvosta, on noita muitakin epäkohtia olemassa.

Tuo kunnioittaminen on muuten kummallinen asia. Henkilökohtaisesti koen tämän jatkuvan v**** sanan viljelyn joka paikassa todella epäkunnioittavaksi. Tosin sanaa käytetään hyvin luovasti, välillä tuntuu siltä että varsinkin kovin tärkeitä tarinoita kerottaessa sana alleviivaa miten hauskaa onkaan ollut. Samainen sana taitaa myös olla joidenkin henkilöiden nimi nykyyän? "*****, mun pitää mennä kotiin". Oletusarvoisesti puhuja on suunnannut sanansa jollekin tietylle henkilölle? Korostanut kutsumanimellä että sanat on suunnattu juurikin tälle kaverille? Tosin voihan tuo olla joku yleinen kutsumanimi tytöille? Toivon kuitenkin hartaasti ettei niin ole. Se vasta epäkunniottavaa olisikin.

Vaikka ei minulla ole sitä taikasauvaa millä maailmaan saadaan rauha, uskon kuitenkin vakaasti siihen että kunnioitus toista kohtaan on se lääke jolla maailmasta tehdään parempi paikka.

Kun sanon päivää, hän sanoo...

Vi firar den internationella modersmålsdagen idag.

Juhlapäivän taustalla on äärettömän ikävä asia, taas kerran. Vuonna 1952 poliisit apuivat Itä-Pakistanilaisia opiskelijoita kielikiistan takia. Aivan käsittämätöntä että joidenkin korvat ovat niin herkkiä että mielummin kuuntelevat aseen pauketta kuin itselleen vierasta kieltä.

Onneksi meille on Pikku Kakkosessa opetettu että maailmassa puhutaan monia kieliä. Onnellisena minäkin lauleskelin: "Kun sanon päivää, hän sanoo "Kuuten Taak". Sakasankielen opettajani sitten yritti epätoivoisesti opettaa minulle miten se "guten Tag" kirjoitetaan.

Jäin miettimään montaakohan kieltä maassamme puhutaan äidinkielenä. Ja jos siihen vielä lisättäisiin murteet, ne kun voivat joskus olla kovin käsittämättömiä minulle, niin kieliä lienee jo useita satoja maassamme. Ja jos joku väittää että murretta ymmärtää kunhan tahtoo, tervemenoa Närpiöön! Pyytäkää että puhuvat "vanhaa" murretta, ellei tämä moderni tuo tarpeeksi haastetta elämäänne.

Maailmassa puhutaan 6912 kieltä (lähde Ethnologue), murteita ei tässä ole huomioitu. Tosin monet näistä kielistä, noin 500, ovat jo hyvin harvinaisia, enkä tiedä onko "naksuttajat" laskettu mukaan. Kielihän sekin on. Euroopassa puhutaan 239 eri kieltä, todella heikkoa! Afrikassa toista tuhatta. Mikä tässä kokonaisluvussa on todella kummallista, on kiinankieli. Se lasketaan yhdeksi kieleksi vaikka mandariini- ja kantoninkiina eroavat toisistaan ymmärtääkseni todella paljon. Tietysti voidaan sitten keskustella missä kulkee murteen ja kielen raja. Norja ja ruotsi erotellaan eri kieliksi vaikka luultavasti ymmärrän norjaa paremmin kuin kiinalaiset toisiansa. Tosin tuossa kulee raja noiden Pohjoismaiden välissä, Kiina on yksi maa.

Maahanmuuttajiemme taustat v.2009

Tuon perusteella luulisi että äidinkieliä puhutaan maassamme useita, mutta mitä vielä. Tilastokeskuksen tietojen mukaan niitä on vain reilu 100. Olen hieman pettynyt. Ei edes kaikkia Europpan kieliä. Pahus, olin kuvitellut että niitä olisi paljon enemmän. 

Itse olen tänään puhunut kolmea noista kielistä töissä. Kuunnellut, ymmärtämättä mitään, kahta muuta. Joten 5% noista maastamme puhutuista kielistä on tullut tänään kuunneltua ja juhlistettua sitä kautta. Useamman kielen hallitseminen kuulema suojaa dementialta. Joten eikun uusia kieliä opiskelemaan!

Tavoitteenahan voi olla vaikka oppia enemmän kuin mitä kardinaali Giuseppe Mezzofanti osasi, hän tuskin kärsi dementiasta. Hän eli 75 vuotiaaksi, mikä on 1700-luvulla syntyneelle ollut hurja ikä. Luulisi että dementia olisi ehtinyt kehittymään jos oli tullakseen. Tiesittekö muuten että kielinerot ovat yleensä mihiä. Kuinka masentavaa. Tosin uskon sen kyllä, kielien oppiminen ei ole ollut minun juttuni, vaikka olisin tahtonut puhua sujuvasti ainakin 5 eri kieltä. Harmi ettei noita kieliä voi oppia syömällä jonkun vitamiinikuurin. Tosin, olenhan minä oppinut tämän suomenkin, se luokitellaan yhdeksi maailman vaikeimmista. Ei ehkä ihme etteivät resurssit sitten riittäneet enempään... Viittomakieli, esimerkiksi, olisi kiva hallita. Tosin viittomakieliäkin on useita. Pitäisi päättää minkä niistä haluaa oppia. Ja kuten niin monessa muussakin asiassa, kielitaitoa pitäisi ylläpitää. Eipä taida aika riittää, siihenkään. 

Vuonna 2011 90% meistä puhui äidinkielenään suomea. 5,4% ruotsia, saamea 0,3%. Saamenkieliäkin on muuten viisi Wikipedian mukaan. Venäjää reilu prosentti ja noin 3,5% puhuu jotakin muuta kieltä äidinkielenään. Se tekee noin 190000 suomalaista joiden äidinkieli on joku muu kuin nuo neljä edellä mainittua. He puhuvat yhteensä noin sataa eri kieltä. Voi kunpa jostakin saisin tietää mitä ne kielet ovat! Ehkäpä joku meistä puhuisi tuyucaa äidinkielenään. Se nyt on sitten "virallisesti" se maailman vaikein kieli. 

Maailman pisin sana on muuten erään proteiinin nimi, siinä sanassa on 189819 kirjainta. Voitte itse yrittää kirjoittaa sen, herra tässä kertoo teille miten se lausutaan. 

Niin, se kardinaalimme, joko tiedätte montaako kieltä herran väitetään puhuneen, sujuvasti? Kolmeakymmentäyhdeksää. Pistäkääpä paremmaksi!

Ystävä vaiko rakas?

Tänään juhlistetaan Pyhää Valentinusta, rakastavaisten suojelupyhimystä.

Täytyy tunnustaa että olen hieman huono viettämään "ystävän päivää". Samanlainen kaupallinen keksintö kuin äitienpäivä. Mielummin juhlistaisin pyhimystä ja rakkautta!

Olen hieman ulkona näistä pyhimyksistä, mutta tämä, äiti Teresa ja pyhä Kristoforos ovat ainoat jotka minä tunnen. Ja heistäkin äiti Teresa on vasta autuaaksi julistettu. Jos eroava paavi oli kuudessa julistanut 34 uutta pyhimystä, ja hänen tahtinsa oli hidas, niin heitä mahtaa olla enemmän kuin roomalaisia jumalia. Ja niitä oli Asterixin mukaan monta! Joten ei ehkä ihan yllättävää etten tunne heitä kaikkia. Tosin, taitaa olla aika huono otos tuo minun kaksi plus se yksi autuas.

Mutta Valentinus siis. Herra koki marttyyrikuoleman 14.2.269. Mistä sitten tiedetään että tämä tapahtui juuri 14.2 tai edes vuonna 269 on mysteeri, ehkäpä jostakin löytyy joku pergamentin pala joka kertoo näin? Tai sitten tuo Wikipedian tieto siitä että, taas kerran, kristyt yrittivät jättää nämä pakanajuhlat oman onnensa nojaan ja kehittivät oman juhlapäivän "samaan syssyyn". Ihmiset saivat jatkaa pakajuhliensa viettämistä, niille keksittiin vain uusi merkitys. Roomalaiset kunnioittivat Junoa, naisten ja avioliiton jumalaa, 15.2, joten tuo Valentinushan sopi kuin käsi hanskaan juhlittavaksi edellisenä päivänä.

Legenda kertoo papin vihkineen sotilaita salaa, hyvä sotilas kun ei ollut naimisissa. Toinen legenda sitten väittää herran kehottaneen miehiä pysymään rakkaittensa luona ja unohtaa sotiminen. Ei yhtään pöllömpi ohje, sitä voisi monet muutkin seurata, vielä tänäkin päivänä. Ei ihme että Valentinuksesta on tehty rakastavaisten suojeluspyhimys. Itse asiassa kristityillä on kuulema useita Valentinus nimisiä pyhimyksiä. 11 jos osasin laskea oikein. Kenestä nyt sitten puhumme, on taas hieman epäselvää minulle, juhlistamme kuitenkin kahta heistä yhteisellä juhlalla. Loistavaa, osaan siis 3 pyhimstä + yhden tulevan. Ja jos joskus todella haluan tietää montako heitä on, voin aina laskea. Yli 10.000 heitä on joka tapauksessa. Kaikkea sitä netistä löytyykin!

Oikein hauskaa torstaipäivää teille kaikille, niin ystäville kuin rakkaille.

P.S. Aion katsoa onnistuuko julkaiseminen ajastettuna, saattepahan päivityksen heti kun kello on 0.00. Yleensä en kyllä panttaa näitä vaan julkaisen heti kun olen saanut kuvan paikalleen, mutta pitäähän tätäkin kokeilla. 

11-2

"Hätäkeskuksen kaikki linjat ovat varattuina..."

Tänään vietämme 112-päivää eli kansallista hätäkeskuspäivää.  112:ssa tehdään upeaa työtä, varmaankin kovan paineen alla. Siksi en oikeasti käsitä että tuo on ainut paikka minne voi soittaa viikonloppuisin ja iltaisin jos tarvitsee apua. Ymmärtäkää nyt oikein, toki on tärkeä saada ilmoittaa varastetusta polkupyörästä tai löytyneestä koirasta, mutta ehkäpä tällaisille asioille voisi olla joku päivystävä numero johon voisi ilmoittaa ei henkeä uhkaavista asioista? 

Tunnustan että kieltäydyin soittamasta 112 kun löysin koiran ja otin sen kotiimme. Ihan taatusti omistajalla oli hätä, mutta koiralla ei. Sen sijaan joku muu ehkä oli saanut samaan aikaan sydänkohtauksen ja tarvitsi oikeasti apua. Voin kokemuksesta kertoa että se 3 minuttia kun jonottaa Hätäkeskukseen tuntuu elämän pisimmiltä minuuteilta. Varsinkin jos apua tarvitseva on joku itselle läheinen. Jos syy siihen että silloin jonotan on jonkun varastettu käsilaukku niin... Jeps, en ymmärrä. Hätäkeskukseen kuuluu päästä läpi heti!  Tylsää se taukomusiikin kuuntelu on soittaessa vakuutusyhtiöönkin, mutta silloin ei ole henki kyseessä. Korkeintaan vesivahinko. Ja hieman minua oikeasti huolestuttaa että sen ainoan kerran kun olen soittanut vakuutusyhtiön päivystykseen puheluun vastattiin välittömästi. 112ta olen valitettavasti kuullut useampaan otteeseen että niin ei ole tapaus. Kerran jopa kohtalokkain seurauksin. Lööpit eivät taatusti siinä vaiheessa lohduta omaisia. 

En myöskään ymmärrä näitä pilapuheluita 112. Eikö ihmisillä ole minkäänlaisia käytöstapoja? 870 000 turhaa puhelua hätäkeskukseen vuodessa on käsittämätön määrä! Se on yli 2000 puhelua päivässä. Lähes 100 tunnissa! Ja tässä ei ymmärtääkseni ole mukana nämä "ylitin puhelusaldoni, yhdistäisitkö äidin numeroon?" puhelut. 

Ihan saman tasoisia tarinoita sai tosin itsekin kuulla opiskeluvuosina päivystyspuhelimeen vastatessa. Varsinkin ravitsemuslaitosten suljettua ovensa alkoi kaiken maailman virkistyneiden ihmisten soitot. Yksi tahtoi tilata taksin, toinen oli lyönyt vetoa kaverinsa kanssa. Ei siinä päivystävän kandin yöunet olleet minkään arvoiset. Nuokin puhelut toki tukki linjat, mutta yhtä vakavasta asiasta ei kuitenkaan ollut kyseessä kuin 112 linjojen tukkimisessa. 

Se koira muuten löysi kotiin naamakirjaystävien avulla 4 tuntia myöhemmin! Ihan ilman 112 apua. 

Soitin 112 aika äskettäin, alla olevan tilanteen takia. 

"...odottakaa sulkematta puhelua" Odotinhan minä.

Lainan päivä

Tänään on kirjastojen teemapäivä.

En tosin ehtinyt kirjastoon tänään, mutta olen kyseisen laitoksen suurkuluttaja. Muistan lapsuuteni kirjastot joihin tultiin hiljaa hiipien ja nöyränä vietiin kirja tädille "leimattavaksi". Kirjastotäti sitten työnsi kirjan takakannessa olevaan taskuun lapun johon oli leimattu erääntymispäivä. Tämän jälkeen täti "kuvasi" kirjan taskun ja erääntymispäiväkortin. Ja kirja palautettiin ajoissa samaiselle tiskille. Joskus harvoin kirjastossa oli satutuokio. Se oli juhlaa!

Nykypäivän kirjastot ovat varsinaisia viihdekeskuksia. On lastennurkkaa, chillailuhuonetta, internetnurkkauksia, lukupiiriä, pelikerhoja, elokuvapäiviä...Lainata saa kirjojen lisäksi, X-box-pelejä, tauluja, dvd-elokuvia, asioita joista en lapsena edes nähnyt unta! Kirjat saa itse kuitata ulos lukulaitteen kautta ja palautetaan liukuhihnan avulla. Mahdolliset sakot maksetaan sitten vuoronumerolla jonottaen infopisteeseen. Kaukana on aika jolloin täti antoi paheksuvan katseen kun anteeksipyydellen palautin kirjan päivän myöhässä. Ja jonossa takanaolevien polttavat katseet iskivät niskaan. Tosin, eipä nuo lainat nykyään juurikaan vanhene. Pari päivää ennen eräpäivää kilahtaa sähköpostiin muistutus ja kirjan voi uusia netissä, ei tarvitse raahautua kirjastoon kysymään olisikohan mahdollista saada lainata kirja uudestaan.

Kaukana on myös aika kun kirjastossa piti olla hiljaa. Hyvä että kengät jalassa uskalsi kävellä. Nykyään kirjastosta löytyy jopa kännykoppi, joskin toivomus olisi että puhelimet ovat äänettömällä kirjastovierailun ajan.

Katsoin äsken että minulla on 5 äänikirjaa lainassa, lapsillani pino kirjoja. Aikamoista luksusta kun ei tarvitse jokaista kirjaa omistaa itse, voi kipasta kirjastosta hakemassa. Suosittelen tutustumista tuohon verovaroillamme kustannettuun luksuspaikkaan. Voitte yllättyä iloisesti jos olette viimeksi vierailleet niissä pimeissä, pölyltähaisevissa käytävissä. Nykykirjaston löytää kauppakeskuksen yläkerrasta. Ainakin kotikaupungissani.

Nautinnollista Lainan päivää!