Kolmas adventtisunnuntai

Kolmas adventtisunnuntai!

Aika rientää, vastahan oli marraskuu ja nyt jouluun on reilu viikko. Kaiken touhuamisen ohessa, olisi ihan kiva herkutellakin hieman. 

Jospa illaksi tekisin juustotarjottimen? Brie-kuusia, metwursti-kuusia ja hieman keksejä. Helppoa ja nopeaa. Ja ainakin meillä tykätään. 

Brie-kuuset

Brie juustoa
suolatikkuja
tilkka vettä
yrttejä (minä käytän yleensä rosmariinia, ruohosipulia ja basilikaa, kuivattuina) 

Briestä leikataan kolmioita, suolatikku "jalaksi", pintaa kostutetaan hieman vedellä ja sitten kostutettu pala yrttien päälle niin että niitä tarttuu pintaan.

Näitähän voi maustaa ihan millä vaan, vain mielikuvitus on rajana. Yksi vaihtoehto olisi tietysti myös tuore persilja tai rosmariini ja granaattiomenan siemeniä "palloiksi" 

Hieman siis samanlainen, kun muutamia vuosia vanha kuva mokkaruudusta. Nyt vaan sitten briejuustoa

Meetwursti-kuuset olivat taas joku Facebook löytö. Coctail-kurkku, taiteltuja metwurstiviipaleita ja latvaan juustotähti. 

Täään on kynttilänsytyttämispäivä, sehän sopii, aion sytyttää kolme adventtikynttilää, mutta on myös Apina-päivä. En ole aikoihin käynyt Korkeasaaressa, minulla on hieman ristiriitainen suhtautuminen eläintarhoihin, mutta Korkeasaaressa tehdään kyllä oikeasti hyvää lajien säilymisen kannalta. Voi kunpa heillä vaan olisi paremmat, tai ainakin suuremmat, tilat eläimille. Tuo saari on vaan sen kokoinen kun on.

Syttyykö teillä tänään kynttilöitä?

Aina sydämessä

 Tänään on ollut outo päivä.

"Jouluna, he kaikki ovat täällä", laulaa Reetta Vestman, se on yksi uusista lempijoululauluistani. Tänään on sitten ollut joulu? Niin monet "heistä" ovat tänään olleet mukanani, lähempänä kuin aikoihin. 

Istuin päivällä töissä ja mietin minkälaisen kakun tekisin kun pääsen kotiin, ja mummi "leipoi" taas kakkupohjaa kanssani. Kesken työpäivän. Illalla sitten toteutin oikeasti. Ja hymyilin, koska tiesin että mummi oli kanssani. Sydämessä, kuten lupasin hänelle aikoinaan.

Suolaisen kanssa olin aivan lukossa, onneksi työkaverini muistutti "hyrristä", joten suklaapossun reseptiä mukaillen tein sitten hyrriä huomiselle. Samalla kun siinä väsäsin pesto-täytteellä kasvisversiota, totesin että maistaakohan kukaan muu kuin meidän perheemme niitä. Siinä missä isäni yllytti maistelemaan eri asioita, on äitini huomattavasti konservatiivisempi. Tosin, hänkin voi joskus yllättää ja suostuu maistamaan jotakin "outoa". 

Isäni olisi varmaan pyöritellyt silmiään tälle kasvisbuumilleni. Isä tosin aina välillä väitti että olen "viherpiipertäjä", tunnustan että nuorempana olin kyllä jonkinlainen maailmanparantaja, iän myötä olen oppinut hyväksymään, etten voi pelastaa maailmaa, mutta voin omalta osaltani yrittää tehdä siitä siedettävämmän, edes jollekin yksilölle. Olisi varmaan pitänyt kysyä isältäni: kenenköhän vika sekin on, että viherrän...hän jos joku opetti minut kunnioittamaan luontoa ja näkemään sen ihmeet. Yksi opetuksista oli, ettei tervettä eläintä saa tappaa huvikseen, se pitää sitten syödä tai käyttää muulla tavalla hyväkseen. Kun kyseenalaistin hyttysten tappamisen, olen niin hurjan "(näsä)viisas" jo pikkutyttönä, sai kuulla, että kunhan tarpeeksi ison kasan niistä kokoan, niin teemme hyttyssoppaa. Vastasin siihen "yäk", ja sain kuulla, varmaan tuhannetta kertaa, oletko maistanut? Yäk ei ollut sana, jota käytettiin ruoasta isän kuullen. Se keitto on muuten jäänyt tekemättä, joten vieläkään en tiedä miltä maistuisi.  Sen sijaan tiedän että isä olisi mutissut kaikenlaisista hömpötyksistä ja maistanut pestopulliani. 

Mutta ainakin kaksi kertaa on isäni jättänyt maistamatta jotakin, jota on tarjottu: koiraa ei maistanut "koska lemmikkejä ei syödä" ja mökillä avattu surströmming-purkki sai jopa isäni ilmoittamaan, ettei mätää ruokaa syödä. Ei edes maistanut. 

Isäni kanssa useinkin keskustelimme "oudoista" ruoista, kun olin hieman vanhempi. Elävän apinan aivot eivät oikein inspiroineet kumpaakaan meistä, ei eettisestä näkökulmasta ja isäni oli aika skeptinen kypsentämättömien ruokien suhteen. Kalat ehkä jonkinlaisena poikkeuksena, graavattuna ja savustettuna söimme useinkin. Eikä isäni myöskään olisi pallokalaa suostunut maistamaan, myrkkyä kun ei kuulu syödä. Samasta syystä säästyin lipeäkalalta! Ja sain oppia metsässä mitkä sienet saan poimia. 

Kun joskus tuomitsin koiran syömisen, isäni totesi että nälkäänsä ihminen on valmis syömään vähän kaikenlaista, eikä minun pidä tuomita kun elän maassa missä ei nälkää tarvitse nähdä. "Sitä paitsi, itse olet hindujen mielestä outo kun suostut lehmää syömään hyvällä ruokahalulla". 

Joten isi: olen kiitollinen että voi hömpötellä, viherpiipertää ja syödä päivisin thaimaalaista vegaaniruokaa. Luulen että sinäkin tykkäisit.

Voisin tässä tarinoida loppuillan, mutta jospa siirrymme hyrriin? Nämä ovat nopeasti valmiita, jos, kuten minä, käyttää valmiita taikinalevyjä ja purkkipestoa

Suklaapossun Hyrristä inspiroitunut

Voitaikinalevyjä 

Täyte 1:

Pirkka Vihreä Pesto

Laktoositon Fetajuusto

Täyte 2:

Kinkkusuikaleita

Valkosipulituorejuusto

Paprikaa

Mustapippuria

Kaulitsin ihan hieman taikinalevyjä. Levyn päälle levitin pestoa/tuorejuustoa ja niiden päälle ripottelin muut täytteet. Rullasin pitkoksi ja leikkasin kiekkoja. Kiekot muffinsivuokiin ja uuniin 225 astetta n 15 min. 

Toiveuusinta

Partiolainen viettää syntymäpäiväänsä "metsässä".

Tästä syystä aikaistimme juhlintaa hieman ja vietimme suurta päivää ennakkoon. Neiti itse pyysi hyydytettyä voileipäkakkua, joten sellainen sitten tehtiin. Näyttii olleen edellisenkin kerran tarjolla kun meillä vietettiin 14 v. syntymäpäiviä. Tosin hieman erilaisena, sillä silloin partiolainen itse koristeli kakun.

Tällä kertaa minä sain kunnian koristella ja kakussa piti lukea 14, jouduin jopa asettelemaan viinirypäleet uudestaan kun yhtäkkiä tajusin että kakkuhan kaadetaan tarjoiluvadille, eli peilikuvana piti numerot kirjoittaa. Olin hyvin ylpeä itsestäni, kun muistin ajoissa.

Unohdin vaan sekoittaa pizzasuikaleet kakkuun, joten sekoitin ne sekaan vasta kun taikina jo oli vuoassa. Vaikka yritin olla varovainen niin... Sovitaan ettei ollut minun päiväni. Maku ei onneksi kärsinyt sekoilustani. 

Hyydytetty voileipäkakku

kirsikkatomaattejaviinirypäleitä
rypsiöljyä

4 liivatelehteän
300 g pizzasuikaleita
1 paprika
n 20 cm purjosipulin vartta
200 g Violan Yrtti tuorejuustoa (Eila)
1½ dl sinappikurkkusalaattia2 dl kermaviiliä (Eila)
Herbamare yrttisuolaa
2 dl kuohukermaa (Eila)
½ dl vettä

300 g Real viipaleita
n ½ dl Eila laktoositonta maitojuomaa

Vuoraa irtopohja vuoka tuorekelmulla ja voitele vuoan reunat öljyllä. Asettele koristeet vuoan pohjalle. Pistä liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Pienennä vihannekset. Vaahdota kerma. Sekoita kiakki suikaleet, juusto, kermaviili ja kurkkusalaatti keskenään ja käännä seos varovaisesti kermavaahdon sekaan. Mausta. Kuumenna vesi ja sulata liivatelehdet kuumaan veteen. Kaada kermaseokseen, sekoita huolellisesti ja kaada varovaisesti vuokaa, niin ettei koristelu pääse liikkumaan. Levitä massan päälle leipäviipaleet ja kostuta maidolla, Anna hyytyä yön yli.
Aseta tarjoiluastia vuoan päälle ja käännä kakku ylösalaisin lautaselle. Poista kelmu. 

Taskuun täytettä

On taas aika Hopotaa.

Olen siis saanut etusetelin lähikaupassa käytettäväksi ja sain hakea Myllyn Paras Voitaikinataskuja pakastekaapista. Paketin (10 kpl) hinta oli reilu 3 e. Kyseessä on raakapakaste jota pitää paistaa 15 min 225 asteisessa uunissa.

Tuote on pakattu pahvilaatikkoon, joka on kääritty jonkinlaiseen kelmuun ja se sitten siirretty seuraavaan pahvilaatikkoon. En nyt ole ihan vakuuttunut tästä pakkausmateriaalin määrästä, voitaikinalevyt pärjäävät hyvin ihan siinä muovikäärössänsä, mutta ehkäpä nämä palaset olisivat muusia pehmeässä paketissa? Tässä pakkauksessa ne kuitenkin hölskyvät iloisesti, mikä ei ehkä kauppakassissa kuljetettavalle tuotteelle on hyvä ominaisuus?

Hieman skeptinen olen ajatukseen että pelkät voitaikinalevyt eivät riitä vaan pitää olla valmiita taskuja tarjolla, mutta ainahan näitä voi kokeilla. Koska kyseessä on voista leivottu tuote joudun tyytymään vähälaktoosiseen (0,341 g/ 100 g) vaihtoehtoon.

Avainlippu on pakkauksen reunassa, mistä valtavasti lisäpisteitä, oletteko huomanneet miten hankalaa on tänä päivänä löytää kotimaassa leivottua leipää?

Tuote sisältää: Vehnäjauhoa, voita (maidosta) 34 %, vettä, suolaa, happamuudensäätöainetta (E334) 
Tuo e-koodi on L-viinihappoa, mm. viinirypäleistä löytyy samaa ainetta. Mistä tuli mieleeni että viinirypäleitäkin voi käyttää täyttämiseen. Tällä kertaa päätin kuitenkin täyttää taskut periaatteella: katsotaan mitä kaapsita löytyy. Osittain sen takia että voisin kuvitella pitäväni tällaisia yllätysvieraita varten vierasvarana. Eikä silloin ehdi kauppaan hakemaan mitään.

Koska olimme testauspäivänä vain perheen voimin maistelemassa, päädyin puolittamaan levyt: 5 suolaista taskua, 5 makeaa.

Voitelin taskut kananmunalla ja suolaisten pintaan ripottelin erilaisia pippureita

Makea versio sai pintaansa suklaan makuista tomusokeria. Siihen teepallo, vai mikä tuon työkalun nimi sitten onkaan, on oivallinen apu! Pallo auki ja sillä nappaa paketista sokeria. Sitten vaan ravistellaan sokeria leivonnaisen pintaan. Huomattavasti helpompaa kuin siivilän käyttäminen.

Seurasin ohjeita, kerrankin todella tarkkaan, mutta nämä ei kyllä minusta nousseet yhtä hienosti kuin perinteiset Myllyn Paras voitaikinalevyt. Tunnustan kyllä että näiden halkaiseminen onnistui lähes ajatuksen voimalla, veistä ei tarvinnut edes näyttää näille. Mutta eipä sen voitaikinapalasenkaan halkaiseminen ole kovin vaikeata. 

Suolaisten taskujen sisään pistin Koskenlaskija Viherpippurisiivuja sulaamaan ja makeat saivat sisällensä pari palaa Pätkistä. Ja sitten saivat jäähtyä.

Suolasiin lisäsin vielä hieman jäävuorisalaattia ja kylmäsavulohta.

Makeat saivat sisällensä banaania ja nokareen "Den gamle fabrik":n appelsiinimarmeladia.

Loppuarvio: hyviä ja helppoja käyttää, mutta ei ole minun tuotteeni. Olin suoraan sanottuna hieman pettynyt siihen miten huonosti nuo kohosivat ja jatkossa käytän entiseen malliin perinteistä voitaikinalevyä. Vaikka valmistaja on sama niin mielikuvani perinteisestä taikinasta on paljon parempi. 

Perheeni antoi täydet pisteet, tykkäsivät kovasti ja ovat valmiita syömään vaikka joka ilta näitä iltapalaksi. Toki saavat, mutta perinteisistä levyistä tehtynä.

En väitä ettenkö voisi uudestaan tällaisiakin taskuja täyttää, jos paketti ilmestyy eteeni, mutta aktiivisesti en näitä jatkossa kaupasta etsi. 

Äidillä synttärit

Kiniskikissan sivuilta löytyi jälleen loistava resepti.

Koska Eila-tuotteita alkaa jo Valion valikoimista löytyä ihan kivasti, päätin tehdä äidin synttäreille suolaisen kakun. Hieman taas muuntelu, mutta aika lähellä alkuperäistä ollaan.

Todella nopea tehdä ja koska liivatetta ei ole käytetty ei mitään varsinaista hyydytysaikaakaan tarvita, joskin kakku kyllä saisi imeä nestettä hetken ettei ole kuivia leiäkerroksia kakussa.

Tomatti-Charlotta

Pinnalle:

tomaattia

Täyte:

300 g Viola yrttituorejuustoa

200 g Eila Creme Fraiche

200 g meetvurstia

1  punainen paprika

2 rkl sinappikurkkusalattia

Leipäkerrokset: 

n. 260 g täysjyväpaahtoleipää

¾ dl maitoa

Koristelu:

persiljaa

Vuoraa 1½ l kulho tuorekelmulla. Minä käytin siivilää, ei ollut pyöreäpohjaista kulhoa nimittäin vapaana.

Leikkaa tomaatit ohuiksi, pyöreiksi siivuiksi. Peitä kulhon sisäpinta tomaattisiivuilla.

Sekoita tuorejuusto ja ranskankerma. Leikkaa meetvursti ja paprika pieniksi kuutioiksi. Lisää kuutiot ja kurkkusalatti tuorejuustoseokseen.

Levitä kulhon pohjalle täytettä. Leikkaa paahtoleipäviipaleista reunat pois. Asettele kulhoon täytteen päälle. Jatka kerrosten vuorottelua. Muista kostuttaa jokainen leipäkerros.

Nosta kakku jääkaappiin, anna vetäytyä yön yli jos mahdollista

Kumoa kakku tarjoilulautaselle. Koristele persiljaruusukkeilla.

Kuva: Samsung

Uusinta

Kerroin että partiolaisemme ihastui hyydytettyyn voileipäkakkuun.

Kun oli aika viettää nimipäiviä, myöhästneesti molempien neitien, hän päätti että hän haluaa lempikakkuansa. Siispä hän sai tehdä sen!

Hyydytetty voileipäkakku, variaatio II

kirsikkatomaatteja keltaisia, oransseja, punaisia

viinirypäleitä vihreitä ja tummia

rypsiöljyä

4 liivatelehteä

300 g keittokinkkua

1 vihreä paprika

purjoa n 20 cm

250 g sweet chili Philadelphia-juustoa

1½ dl kurkkusalaattia

pippuriseosta

yrttisuolaa

4 dl laktoositonta kuohukermaa

½ dl sitruunamehua

Real viipaleita

½ dl laktoositonta maitojuomaa

Vuoraa irtopohjavuoan pohja tuorekelmulla ja voitele reunat öljyllä.
Lado koristeeksi tulevat tomaatit ja viinirypäleet pohjalle.

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä. Paloittele kinkku, paprika ja purjo tehosekottimessa.
Lisää juustot ja mausteet.
Vaahdota kerma ja lisää se joukkoon.
Kuumenna sitruunamehu ja lisää liotetut, kuivaksi puristetut liivatelehdet mehuun niin että ne sulaavat. Kaada liivateseos taikinan sekaan ja sekoita kunnolla. Nostele täyte varovasti koristeiden päälle.

Lopuksi ladotaan ruisleipää kanneksi, eli pohjaksi, taikinan päälle. Kostuta maidolla ja siirrä jääkaappiin hyytymään ainakin 6 tunniksi.

Kumoa kakku tarjoiluvadille, avaa reunat ja poista vuoka. Poista vielä muovikelmu.

Partiolaisen suosikki

Kinuskikissan sivuilta löytyy vaikka ja mitä!

Se on ehdoton ykköspaikka etsiä kakkujen ohjeita ja inspiraatiota, vai mitä sanoisitte esimerkiksi Coca-Cola kakusta? Ellette ole käyneet tutustamassa, käykää ihmeessä, mutta varoitan teitä kuitenkin varmuuden vuoksi: se on vaarallinen paikka, siellä iskee inspiraatio!

Minäkin inspiroiduin hyydytetystä leipäkakusta, joten alkuperäinen resepti, hyvin pienin muutoksin, on Kinuskin sivuilta.

Koska kakku kootaan ylhäältä alas, eli on keikautuskakku, luettelen reseptinkin koristelusta alkaen. Ja tiedoksenne, en saa Valiolta provikkaa, enkä edes maistiaisia, mutta Valiolla nyt vaan on paras laktoositon valikoima. Ja taitaa olla jopa kotimainen yritys.

Hyydytetty voileipäkakku

kirsikkatomaatteja
viinirypäleitä
jäävuorisalaattia
rypsiöljyä

4 liivatelehteän
 300 g palvikinkkua
1 paprika
n 20 cm purjosipulin vartta
200 g Violan Yrtti tuorejuustoa (laktoositon)
50 g Viola Paprika-Chili tuorejuustoa (Hyla)
1½ dl sinappikurkkusalaattia
mustapippuria
yrttisuolaa
4 dl Eila laktoositonta vispikermaa
½ dl vettä

Pohja (eli pinta)

300 g ruisleivän viipaleita
½ dl Eila maitojuomaa

Vuoraa irtopohjavuoan pohja tuorekelmulla ja voitele reunat öljyllä. Lado koristeeksi tulevat tomaatit ja viinirypäleet pohjalle.
Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä. Paloittele kinkku, paprika, sipuli tehosekottimessa. Lisää juustot ja mausteet. Vaahdota kerma ja lisää se joukkoon. Kuumenna sitruunamehu ja lisää liotetut, kuivaksi puristetut liivatelehdet mehuun niin että ne sulaavat. Kaada liivateseos taikinan sekaan ja sekoita kunnolla. Nostele täyte varovasti koristeiden päälle.

Lopuksi ladotaan ruisleipää kanneksi, eli pohjaksi, taikinan päälle. Kostuta maidolla ja siirrä jääkaappiin hyytymään ainakin 6 tunniksi.

Kumoa kakku tarjoiluvadille, avaa reunat ja poista vuoka. Poista vielä muovikelmu.

Maaginen luku kolme

Pizzapohjan kuuluu olla ohut ja rapea!

83% teistä äänesti sen vaihtoehdon puolesta ja olen kanssanne ihan samaa mieltä. Meillä pizza tehdään leivinjauheella, en pidä paksuista hiiva pohjista. Tosin pidän kyllä calzonesta, joten sillekin olisin voinut antaa ääneni.

Pizzapohjahan on helppo tehdä ihan itse, toki kaupasta löytyy myös valmista pizzapohjajauhoseosta. Mutta kun pizzapohjan resepti on niin helppo muistaa, "ainut" asia jonka tarvitsee muistaa on kolmonen

Kolmosen pizzapohja

(2x3 dl =)6 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
(½x3=) 1½ tl suolaa
3 dl vettä

3 rkl (oliivi)öljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää vesi ja ihan loppuvaiheessa vielä öljy. Levitä taikina leivinpaperille ja päälle vielä täytteitä maun mukaan.

Iltapalaa taas

Kuten kerroinkin, innostuimme tyttöjen kanssa leipomaan.

Iltapalaksi teimme muffineita chilikinkulla ja sipulilla, maistuivat oikein hyvälle. Alkuperäinen resepti, jota taas käsiteltiin oikein urakalla, tulee Leivotaan lehdestä.

Iltapalamuffinit

n 10 cm keskipaksua purjosipulia

1 pieni sipuli

1 rkl oliiviöljyä

Kuulota sipulisilput paistinpannulla.

150 g laktoositonta fetamaista juustoa

n 50 g chilikinkkua siivuina

Silppua feta ja kinkku

4 dl sämpyläjauhoja

1 tl suolaa

1½ tl leivinjauhetta

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää kinkkusilppu

2 munaa

2,25 dl Eila rasvatonta piimää

1 rkl oliiviöljyä

Vatkaa munat, piimä ja öljy. Sekoita huolellisesti. Lisää juusto ja sipulit.

Jaa taikina hyvin voideltuihin muffiniunipannun koloihin. Jos sinulla on kunnon kokoiset kolot, kuten minulla, saat noin 6 muffinia tästä taikinasta.

6 kirsikkatomattia

Halkaise tomaatit ja paina 2 puolikasta jokaiseen koloon taikinan päälle.

Paista uunin keskitasolla 200 astessa n. 25 min.

Iltapalaa

Huomaan lisääväni "punaista ruokaa" tänne blogiini.

Kävin ystäväni luona ja hän hemmotteli minua aivan ihanalla tomaati-mozzarella piirakalla. Päätin kokeilla jonkinlaista versiota täällä kotonakin. Luistelija ilmoitti että jatkossa syömme tätä joka ilta!

Tomatti-mozzarella piiras

Pohja

200 g voita
4 dl vehnäjauhoja
1½ rkl vettä

Nypi jauhot ja voi tasaiseksi taikinaksi ja lisää vesi. Painele pohja piirasvuokaan (n 26 cm) ja esipaista pohjaa n. 10 min 200 asteessa.

Täyte

3 tomaattia
200 g mozzarellaa
1 pieni sipuli
tuoretta basilikaa
valkosipulia
1 dl laktoositonta ruokakermaa
1½ dl Eila maitojuomaa
2 kananmunaa
mustapippuria
suolaa

Viipaloi tomaatit, mozzarella ja sipuli.Jos olet oikein reipas voi tomaatit paloitella ja sipulin kuullottaa. Koska tämä tehtiin lapsityövoimalla päätin pitää työvaiheet aika yksinkertaisina. Levitä viipaleet esikypsennetyn pohjan päälle. Murskaa valkosipuli ja silppua basilika viipaleiden päälle. Sekoita kerma, maito, muna ja mausteet keskenään ja kaada muna-kermamaito täytteen päälle. Ripottele pinnalle halutessasi vielä hieman juustoa, esim. parmesaani voisi olla aika kivaa. Meidän versiossa ei ollut lisäjuustoa. Paista 200 asteessa n. 40 min kunnes muna-kermamaito on kunnolla hyytynyttä.

Joulupöydän uutuus

Siskonikin teki joulupöytään jotakin uutta.

Tästä voisikin tulla vakiovieras joulupöytäämme, ainakin minun mielestäni tämä oli loistava tuote. Heti piti kysyä siskoltani mistä tällaisen ihanuuden oli keksinyt ja tietysti lempilehdestämme: Maku. Tätä voisin tehdä myös muihin juhliin, raikas maku ja todella täyttävä.

Pyysin siskoltani reseptiä, mutta hän kun ressukka joutuu reissaamaan ympäri maapalloa niin en ole vielä saanut. Sen sijaan Maku oli päivittänyt sivujaan, joten uskaltaisin melkein väittää että onnistuin löytämään oikean reseptin. Tosin siskoni oli tehnyt tähän ruisleipäpohjan. Loistava idea! Mutta hän onkin aivan loistava, siskoni siis.

Ruispintainen lohi-kurkkuhyytelö

Täyte

6 kpl liivatelehteä

300 g kylmäsavustettua kirjolohta

2 kpl salottisipulia

1 kpl kurkkua

400 g tuorejuustoa

2 1/2 dl kasvirasvasekoitetta (rasvaa 15 %) (vaahtoutuvaa)

1 dl ruohosipulia (hienonnettuna)

4 rkl tuoretta tilliä (hienonnettuna)

1/2 tl mustapippuria

1/2 dl sitruunamehua

Päälle

3 kpl ruisleipäviipaletta (esim. Real, rouhittuna)

Koristeluun

2 rkl ruohosipulia

Upota liivatelehdet kylmään veteen vähintään 5 minuutiksi.

Leikkaa lohi kuutioiksi. Silppua sipulit. Huuhtele ja kuori kurkku. Leikkaa kurkku pieniksi kuutioiksi.

Vaahdota tuorejuusto ja kerma kulhossa. Lisää vaahdon joukkoon lohi, sipulit, ruohosipuli, tilli ja pippurirouhe.

Kuumenna sitruunamehu esimerkiksi mikroaaltouunissa. Purista liivatelehdistä vesi pois ja liuota lehdet mehuun. Kaada seos täytteen joukkoon samalla sekoittaen.

Vuoraa pinnoitettu leipävuoka (vetoisuus 2 l) tuorekelmulla. Kaada massa vuokaan.

Murustele leivät pinnalle. Anna hyytyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Nosta hyytelö varovasti vuoasta ja siirrä se tarjoilulautaselle. Koristele ruohosipulilla.

•Valmista lohi-kurkkuhyytelö juhlia edeltävänä päivänä ja koristele juuri ennen tarjoilua.