Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste pääsiäinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pääsiäinen. Näytä kaikki tekstit

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Pupuja pääsiäiseksi

Pääsiäispupu tuo munia.

Näin on opetettu, joskaan en kosaan aiemmin ole nähnyt munivaa pupua, mutta nyt sekin ihme on sitten koettu.

Tosin jouduin neulomaan kyseiset taruolennot, mutta tämä oli nopea porjekti.

Lankana käytin erilaisia, kotoota löytyviä jämiä ja puikkoina oli nr 4.

Sitten tein neliskulmaisia lappuja. Koska vinoittain neulominen on nopeaa ja helppoa, lappu on taatusti neliö kun on valmis, niin siispä tein sitten niin.

Loin 3 silmukkaa ja jokaisen kierroksen alussa lisäsin yhden silmukan kunnes olin tyytyväinen halkaisijaan (30-40 silmukkaa, langasta riippuen) ja sen jälkeen vähensin jokaisen kierroksen lopussa yhden silmukan. 


Kun lappunen oli valmis ompelin hyvin löysästi keskilinjaa pitkin sauman ja sielä jatkoin ylös keskipisteeseen ja palasin alkuperäiseen lähtökohtaani.  Puikot, ja neula osoittavat missä ompeleet kulkevat. Poikittaissauman voi jopa nähdä.


Tämän jälkeen, tehtiin pupu, lankoja kiristämällä. Pään sisälle vielä hieman vanua.


Selkäsauma kiinni ja pyllyyn samanmoiset kiristyslangat. Tupsuhäntää emme tehneet, ne voidaan tehdä jälkikäteen jos haluaa ommella tuon pyllyn kiinni. Silloin ei sinne pääsiäismunaa pistetä.


Partiolainen oli vielä ystävällinen ja ompeli pikkuisille silmät



Englanninkieliset ohjeet löytyvät täältä, siellä myös hyvin selvät kuvat aiheesta.


tiistai 31. maaliskuuta 2015

Projekti aloitettu

Pääsiäinen syö aikaa!

Raitasukat saavat nyt odotella loppuviikkoa, sillä juuri nyt erilaiset pääsiäisprojektit vievät aikaani. Vielä joudutte odottelemaan hieman että näytän pääsiäisyllätykseni, en halua paljastaa sitä vieraillemme, mutta onhan tässä muutakin puuhasteltu.

Tänään pääsin aloittamaan keittiöprojektit. Lohi on graavattu ja lammaspaisteista puhdistettu rasvat ja kalvot pois. Nyt lihamöykyt ovat marinoitumassa, sillä tänä vuonna kokeillaan jotakin ihan uutta. Nyhtölammasta meillä oli toki jo viime vuonnakin, mutta marinadi on tälle vuodelle aivan uusi ja ihmeellinen. Nähtäväksi jää tuleeko tästä kestosuosikki vai palaammeko ensi vuonna "tonttumuorin" lampaaseen.

Pääsiäismarinadi lampaalle 2015

n. 5 kg lammaspaistia

4 sitruunaa1 iso valkosipuli
4 tl kanelia
4 tl korianteria
1 rkl tuoretta oreganoa
1 rkl rosmariinia
4 tl suolaa

Purista sitruunoista mehu ja murskaa sekaan valkosipulikynnet. Lisää mausteet sekoitukseen ja levitä lammaspaistien päälle. Marinoi lihaa n. 2 vrk:tta, välillä kääntäen paisteja. 

En ottanut paisteista kuvaa, ne olivat hieman tylsän näköisiä, siispä saatte tyytyä "kierrätyskuvaan"



lauantai 19. huhtikuuta 2014

Salaisuus julki

Olen aika monta pääsiäistä pyytänyt erästä reseptiä.

Tänä vuonna eräs ystäväni pyysi samaa reseptiä facebookissa ja kas kummaa: minullakin on nyt pätkispashan resepti!

Tämä nyt ei tietenkään tarkoita että siskoni pääsisi pälkähästä, ehei. Pasha on delleenkin hänen vastuullaan ja eilen hän iloisesti auttoi perunoiden kuorimisessa. Neljä kiloa perunoita, siskoni mielestä huonolla kuorijalla, on aikamoinen saavutus. Ja helpotusta urakkaani! Sitruuna-valkosipuliperunat olivat hyviä, kuten aiemminkin. Taidan adoptoida siskoni ensikin vuonna!

Pätkispasha siskoni tekemänä:

Tämän vuoden versio:
1 kg laktoositonta rahkaa
6 dl laktoositonta kermaa (sekoitetaan suht kovaksi vaahdoksi)
10 pätkistä paloiteltuna
sitruunamehua maun mukaan
mantelirouhetta, meni 1 pussi
sokeria maun mukaan

Kuohuta kerma, ja sekoita loput ainekset sekaan.
Laita astiaan (käytän itse siivilää) ja anna valua vähintään päivä. Sitten vaan syömään.


maanantai 1. huhtikuuta 2013

Linnuille pesiä

"Näihin pesiin ei kyllä äitilintu palaa".

Näin ilmoitti partiolainen kun koristeli muffinseja. Hän kun oli jokaista "munaa" koskettanut sormillaan. Tosin, tuskinpa äitilintu hyväksyisi näin erinäköisiä munia pesässään? Neiti kuitenkin päätti että maku ratkaisee, joten "munat" on makukoordinoitu. Vaihtoehtoina oli ananas, omena, musteherukka, purkka (!), cola, vadelma, kirsikka, lime, passionhedelmä, persikka, mansikkajuustokakku, vanilja ja sitruuna. Jos olisin tiennyt että maut on lueteltuna pussin kääntöpuolella olisin päätynyt toiseen tuotteeseen, nyt tämä meni tieteeksi. Tosin, pääasia että leipurilla oli hauskaa.

Siskoni on ehdottomasti meidän perheen muffinsimestari, minä yritän epätoivon vimmalla onnistua näiden kanssa. Tällä kertaa otin apua Confetin sivuilta, mutta heidän reseptinsä oli hieman outo. Sekoita maito taikinaan, ohjeessa ei tosin mainuttu maitoa ollenkaan? Ja jos olisin ottanut muffinsit uunista kun he väittivät että ne olisivat valmiina, olisin yhtä hyvin voinut tarjota suoraan taikinakulhosta. Päädyin omaan ratkaisuuni.

Pääsiäismuffinsit

2 kananmunaa
1½ dl sokeria
75 g sulatettua voita
250 g jugurtti-maitorahkaseosta
½ dl persikkamehua
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
250 g persikkaa soseutettuna

2dl laktoositonta kuohukermaa
½ dl sokeria
lakritsinauhoja
mansikkanauhoja
karkkeja

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää voi, rahkaseos ja persikkamehu. Sekoita. Sekoita jauhot ja leivinjauhe, lisää taikinaan. Lisää lopuksi vielä persikkasose ja sekoita kunnolla. Muffinsivuokaan n. 2/3 taikinaa, nämä eivät hurjasti kohoa. Paista 180 asteessa noin 20 min. Anna jäähtyä.

Vaahdota kerma ja pursota sitä muffinsien päälle. Tee makeisnauhasta "pesä" ja lisää karkkimunia pesään.


sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Pääsiäispupuja

Sain apua pääsiäisvalmisteluissa.

Partiolainen, aina valmiina, ryntäsi avukseni ja auttoi sämpylöiden kanssa. Olin nähnyt kuvan miten "pupusämpylöitä" tehdään ja sellaisiahan me tahdoimme alkupalakeiton kanssa. 

Silmät neiti teki pippurista ja ilmoitti jo niitä tehdessään että aikoo heittäytyä eläinrääkkääjäksi ja poistaa pupuilta silmät ennen syömistä. Hän kun ei syö pippuria. Kovatkin leikattiin pupuille saksilla. Hurjaa pahoinpitelyä!



Samalla kun pahoinpitelimme pupuja, neiti kysyi pitääkö paikkaansa että shampoita testaillaan tunkemalla sitä pupunsilmiin. Mitä ihmettä kouluissa nykyään opetetaan? Suureksi ilokseni pystyin sanomaan että kosmetiikkatuotteiden testaaminen eläinkokeilla on EUssa kiellettyä. En viitsinyt kertoa että maailma on paljon EUta suurempi. Toki hän tietää sen, mutta ehkäpä hän ei ajatellut että suuri kosmetiikkajätti kyllä kiertää tällaisen lainsäädännön aika äkkiä. Kuten kierretään lapsityövoima säädöksetkin. Maassa maan tavalla, vai miten se nyt menikään? Turha minun on moralisoida, parempi olisi toimia hyvänä esimerkkinä ja kertoa millä periaatteilla tuotteemme valitsemme. Tosin, samoja raaka-aineita tuotteissa käytetään, joku on vaan se likaisen työn tehnyt omissa nimissään. Mutta onhan se kiva kertoa että käytämme näitä tuotteita koska tämä firma ei harrasta eläinkokeita. Kaksinaismoraalia parhaimmillaan. 

Sämpylät olivat kuitenkin hyviä. Ja suoloisia. Töpöhäntineen.

Pupusämpylät

2½ dl laktoositonta maitojuomaa
2½ dl vettä
50 g hiivaa
2 rkl sokeria
1 tl suolaa
3 dl 3 viljanjauhoja
9 dl vehnäjauhoja
50 g sulatettua voita

Lämmitä neste noin 37 asteiseksi ja lisää hiiva ja sokeri sekä suola nesteeseen. Alusta joukkoon noin puolet jauhoista. Lisää sulatettu voi ja jakta jauhojen lisäämistä kunnes taikina irtoaa käsistä. Anna kohota lämpimässä paikassa n. ½ tuntia.
Tee pieniä sämpylöitä joille leikkaat korvat (kuva yllä). Tee pippurista silmät pupuille ja nipistä "pyllyyn" pieni töpöhäntä. Voitele sämpylä vedellä ja paista 225 asteessa noin 12 min



perjantai 29. maaliskuuta 2013

Väriä pöytään

Joskus on kiva yllättää!

Pääsiäispöytään kuuluu maalatut munat. Isin kanssa korsitelimme munia jo kun olin pikkutyttö. Ne kuului sitten rikkoa napauttamalla niitä toisiaan vasten, en kyllä muista mikä taika siinä oli. Pitääkin kysyä isiltä. Ehkäpä taika oli vaan se että hulluttelimme yhdessä? Voittajan muna jäi ehjäksi, se oli lähes poikkeuksetta isin. 

Kuten kaikki minut tuntevat, olen hieman malttamaton, joten päätin googlata. Herra Google kun tietää lähes kaiken. Päädyin Wikipediaan, jossa infoa löytyy hieman kaikentasoisena. No, totta tai ei, pedian mukaan kyseessä on karjajalainen perinne, joten voin jopa uskoa että siksi mekin kopauttelimme munia. 

Olen lapsetkin opettanut koristelemaan munia, tosin mignoneja. Niin tänäkin vuonna, partiolainen huolehti munien koristelusta, minä tein munille hatut. 

Jotenkin tunsin kuitenkin tarvetta maalata munia. Eikun tuumasta toimeen. Koska sateenkaaret ovat kovasti tapetilla tällä hetkellä, päätin tehdä vaikka ja minkä värisiä munia. 

Sateenkaaren värit kananmunissa

kovaksi keitettyjä kananmunia
viinietikkaa
elintervikevärejä
majoneesia

Poista keltuaiset halkaistuista kananmunista. Siirrä keltuaiset talteen. 
Kaada isohkoihin kulhoihin vettä, teelusikallinen viinietikka (minä käytin riisiviinietikkaa) ja elintarvikeväriä. Minulla oli käytössä vihreä, punainen ja sininen karamelliväri. Anna valkuaispuolikkaiden imeä väriä kunnes olet tyytyväinen väriin, minulla nuo perusvärit olivat n. 20 min värikylvyssä, sen jälkeen vielä muutama sininen ja punainen vaihtoin päittäin paikkaa.

Sekoita keltuaisista ja majoneesista tasainen tahna, minulla oli 12 keltuaista ja noin desilitra majoneesia. Täytää munien kuopat tahnalla ja ripottele pintaan vielä gomasiota.  



Viimeinen vaihe

Lammas on uunissa!

Tämähän etenee ihan jo rutiinilla, joskin tämä uusi lammasresepti hieman arveluttaa. Mutta kaipa tästä hyvää tulee?

Poistin lihat marinadista ja lisäsin pinnalle suolaa, pippuria ja tuoretta rosmariinia. Peitin vielä rosmariinin pekonilla ja nyt kaikki neljä paistia ovat uunin lämmössä.

Paistoin ensimmäiset 20 min noin 180 asteessa, nyt on lämpö tiputettu 100 asteeseen ja oletusarvoisesti tässä menee parisen tuntia että sisälämpötila nousee reiluun 70 asteeseen. Välillä käyn kurkkaamassa uuniin ja samalla kaadan hieman merinadia pintaan. Hitaasti hyvää tulee. 
Liha saa vielä kypsyä foliossa hetken, ennen tarjoilua, yleensä sellaisen puolisen tuntia. Jos on aikaa tähän jälkikypsyttelyyn niin ottakaa paisti ulos uunista jo hieman aiemmin (FB vinkin mukaan jo 65 asteessa)

Kastiketta en ole vielä tehnyt, mutta taidan seurata suurinpiiretin Allt om Mat'in ohjetta. Tosin lisään mausteita. En tajua tätä mausteiden välttelyä!

Kastike lampaalle 

1 l paistolientä (jatka vedellä/punaviinillä ellei tule riittävästi)
2 rkl vehnäjauhoja
5 dl laktoositonta ruokakermaa
2 rkl soijaa
mustapippuria
rosmariinia
suolaa tarvittaessa

Suurrusta kerma jauhoilla, lisää paistoliemi ja mausteet. Kiehauta. 

Rauhallista pääsiäistä!


keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Appelsiini teemana

Lampaanpaistit saavat levätä kahvikylvyssään yön yli.

Olen kuitenkin tehnyt marinadin valmiiksi, ehtii tuo timjani hieman "kastua". Huomenna on sitten aika marinoida liha hieman toisella tavalla. Saa nähdä mitä tästä tulee, hauskaa minulla ainakin oli kun tein marinadiani. Minulle tuli ihan sangria maku suuhuni kun katselin tuota litkuani. 

Olen päättänyt että tämän vuoden teemana on sitrushedelmät! 

Aikaisempien vuosin tapaan tarjoan sitruunaisia valkosipuliperunoita. Alkuruokaan tulee appelsiinia ja siskoni pashaan kyllä varmaan kuuluu jossakin muodossa appelsiini? Tai jos ei kuulu niin leikitään että siihen kuuluu! Vielä hän ei ole suostunut paljastamaan reseptiään, johtuisikohan sitten siitä että olen ainoa joka vaatii saada sen itselleen? Tosin, mitä minä sillä teen, näin saan valmiin tuotteen pääsiäispöytääni!

Sitrusmarinadi lampaalle

1 dl Marlin karpalo-puolukka sekamehutiivistettä
2 dl vettä
1 dl Rajamäen punaviinietikkaa
2 appelsiinin mehu
2 sitruunan mehu
15 valkosipulinkynttä puristettuna
2 rkl hunajaa
4 rkl kuivattua timjania

Sekoita kaikki aineet keskenään ja kaada lampaanpaistien päälle. Anna marinoitua noin 24 tuntia viileässä.



Kahvit keitetty

Koirilla on tänään juhlapäivä!

Aloitin perjantain ruoan valmistelun putsaamalla nuo paistit. Kädet haisevat nyt lampaan rasvalle, kun olen kalvot ja rasvat poistanut ympäriltä. Rasvaa ei kyllä juurikaan ollut, sen verran tarkkaan tutkin nuo klöntit jo kaupassa. 

Muistan kerran lapsuudessani syöneeni, mites tämän nyt ilmaisisi, aika "villaisen" makuista, eli suomeksi pahanmakuista, lammasta. Mene ja tiedä mistä johtui, isäni väitti että väärä teurastusmenetelmä. Minä taas uskoisin, näin hieman itsekin asiaa tutkineena, että kyseinen pääsiäisen uhri oli aika iäkäs. Karitsanlihassa tuota ominaismakua kun ei ole. 

Oli nyt sitten sen uuhen ongelma ollut mikä tahansa, minä en tahdo että minun lampaani maistuu villalle. Siispä poistan rasvan lähes neuroottisella tarkkuudella ja nyt ovat rasvattomat lihat luovuttamassa makuansa kahville. Tuohon kahvissa lilluttamiseen olen uskonut ihan siitä ensimmäisestä paististani lähtien. Ja vaikka tänä vuonna en tarjoa "Tonttumuorin lammaspaistia" vaan ihan erilaista paistia, tuosta kahvimarinaadista en luovu. Illalla lampaat joutuvat sitten varsinaiseen marinaadiinsa. 

Nyt pitäisi sitten leikkiä muuten vaan kodinhengetätrtä ja siivota täällä. Ikkunatkin pitäisi pestä, tuo kevätaurinko on aika armoton. Jouluksi voi sammuttaa lamput ja sytyttää kynttilöitä, aurinkoa ei saa sammuttaa, siitä ei hyvää seuraa. Siispä siivoamaan! Ja paistamaan koirille nuo kalvot ja rasvat.


torstai 21. maaliskuuta 2013

Koukussa

"Julen varar än till påska"

Näin kertoo vanha tanskalainen/ruotsalainen joululaulu. Minun joulunihan jatkuu koko vuoden, mutta tunnustan että pitkänä perjantaina on taas joulu. Perheeni tulee syömään lammasta! Näin olemme tehneet jo monena pääsiäisenä ja se että perhe kokoontuu on vuoden kohokohtia. 

Toki kokoonnumme synttäreinä, nimppareina ja joskus ihan muuten vaan, mutta tällainen yhteinen ruokailu tapahtuu aina jouluna ja pääsiäisenä. Jos olen jouluksi yrittänyt ehdotella kinkun sijaan kalkkunaa, niin yritin sitten ehdotella täksi pääsiäiseksi "jotakin muuta". Mitä se olisi ollut jäi minullekin hieman epäselväksi, mutta koska perhe hieman nikotteli kun ehdottelin kalaa, niin tässä sitä ollaan. Lampaanpaistit on hankittu tänään, ettei vaan käy niin kuin viime vuonna. Metsästin lampaanpaistia ihan tosissani. 

Lopuksi löysin kotimaista lammasta ja vaikka mielelläni suosin kotimaista täytyy sanoa että lammas on parempaa kun se on ulkona kasvanut vihreillä niityillä. Kuten on muuten lehmäkin. Minkä sille voi. Ei tuo kotimainen huonoa ollut, mutta epäilen että taas tulen toteamaan että paksteena maapallon toiselta puolelta kuljetettu on aiheuttamansa hiilijalanjäljen arvoista.

No, niin tai näin, odottelen jo vieraitani ja munatkin on hankittu, eri makujen mukaan. Siskoni ei tykkää mignonista, siispä hänelle ja muillekin laspille on varattu kinderit. Kaikille munille aion kuitenkin tehdä omat hatut. Innostuin virkkaamaan hattuja kun löysin ohjeen netistä. Tosin en seurannut sitä yhdessäkään myssyssä..Uinuva modisti minussa heräsi henkiin ja aloin tehdä näitä ihan oman pääni mukaan. Näihin jää (virkkuu)koukkuun!

Nuo lenkit ovat sitä varten että myssyt voi ripustaa roikkumaan pajunoskiin jos huvittaa. 

Alkuperäisen ohjeen löydätte täältä.

Nopea suomennos:

Muistathan korvata kierroksen ensimmäisen silmukan ketjusilmukalla (minun huom)

1. kierros: 6 kiinteää silmukkaa (ks) magic loopiin (katso video ellet muista). Jätä sen verran lankaa että saat ripustuslenkin tehtyä. (=6 s)
2. kierros: 2 ks yhteen (=12 s)
3. kierros: 1 ks joka toiseen silmukkaan, 2 ks yhteen joka toiseen (=18 s)
4-9 kierros: kiinteä silmukka joka silmukkaan 
10. kierros: 2 ks yhteen silmukkaan (=36 s)
11-12 kierros: kiinteä silmukka joka silmukkaan
Päättele lanka ja tee silmukka hatun "päälle".



tiistai 10. huhtikuuta 2012

Valkosipuliperunat

Emmehän me suinkaan syöneet lammasta ilman lisukkeita.


Muutamia vuosia sitten innostuin tekemään sitruuna-valkosipuliperunoita ja sillä tiellä olemme. Ne olivat yllättävän suosittuja ja koska itse ihastuin niihin, ovat elämäni miehet saaneet luvan pärjätä ilman perinteisiä valkosipuli(kerma)perunoita.


Nämä sitruunaiset perunat ovat huomattavasti kevyempi vaihtoehto ja todella helppoja tehdä. Minulla ei ole aavistustakaan mistä alunperin tämän reseptin bongasin, mutta koska ne tulivat ruokapöytäämme pahimpaan laihdutusvimmaani voi resepti hyvinkin olla painonvartioden jostakin lehtisestä. Tai sitten ei.


Sitruuna-valkosipuliperunat

n 25 perunaa. Itse suosin kiinteitä lajikkeita, mutta jokainen valitsee makunsa mukaan. 
vajaa ½ dl (neitsyt puristettua) oliiviöljyä
1-2 valkosipulia
2 sitruunan mehu 

1 sitruunan kuori. Koska kuorikin käytetään suosittelen luomua.
½ dl vettä

6 laakerinlehteä
1 rkl kuivattua timjamia
1/2 rkl kuivattua oreganoa
6 rosmariininoksaa
1/2 rkl hienoa sokeria
Suolaa maun mukaan 

Vastajauhettua (lime-) mustapippuria
Persiljaa karkeaksi leikattuna pinnalle. Tosin se jäi keittiön pöydälle tänä vuonna.



Kuori perunat ja pilko ne lohkoiksi. Kuori valkosipulin kynnet. Laita perunat ja valkosipuli uunipellille. Kaada pellille öljy ja vesi. Purista perunoiden yli sitruunanmehu ja lisää sekaan sitruunan kuori. Itse käytän kuorimaveistä, mutta toki sen voi raastaakin pinnalle. Lisää perunoiden joukkoon mausteet, persiljaa lukuunottamatta.


Paista perunoita noin 30 minuttia 200 asteisessa uunissa. Kääntele perunoita muutaman kerran paistamisen aikana. Koristele persiljalla (mikäli muistat)


Menossa uuniin

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Yrttien tuoksua

Alkuruoaksi tein sitten loppuviimeksi juuressosekeittoa.

Tiesin että neitokaisemme tykkää siitä, joten kaikki muut kärsikööt. Taisi se kuitenkin olla ihan syötävää, sillä tietääkseni jokainen vieras tyhjensi lautasensa, muutamat jopa ottivat hieman lisää. Keitto oli ihan perinteinen sipuli-porkkana-nauris-perunasosekeitto johon lisäsin viherpippuri Koskenlaskijaa. Siitä ei prinsessamme tykännyt, auta armias jos hän tuntee pippurin maun, siitä alkaa loputon valitus. Ihan se ja sama onko ruoka muuten syötävää, pippuri pilaa kaiken.

Keiton kanssa on kuitenkin oltava leipää. Uudessa lempilehdessäni oli saviruukkuihin leivottuja leipiä. Ensin oli ajatellut tekeväni niitä, mutta koska unohdin käydä ostamassa saviruukkuja en sitten tehnytkään. Paavalinkukkiani en viitsinyt repiä ruukuistaan, enkä kyllä olisi niitä koskaan saanut puhtaiksi, joten en edes ajatellut asiaa ennenkuin aloin naputella tänne.

Päädyin sen sijaan vilkuilemaan

Yrttileipää punasipulilla

Taas kerran, tämä on oma versioni, lehden alkuperäinen versio löytyy lehdestä 1/12

pala hiivaa eli se 50 g
4 dl vettä, lämmitettynä n. 37 asteiseksi
reilu ½ dl rasvatonta piimää
½ dl rypsiöljyä
1 tl suolaa
2 rkl hunajaa
11 dl vehnäjauhoja
1 dl tuoretta basilikaa ja rosmariinia silputtuna

Sekoita hiiva lämpimään nesteeseen, lisää öljy, suola sekä hunaja. Lisää jauhot, anna koneen vaivata ihan kunnolla. Taikina jää kovin löysäksi! Lisää loppuvaiheessa vielä yrtit. Jätä taikina kohoamaan lämpimään paikkan n. 40 minuutiksi.

Kaada kohonnut taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille. Ripottele leivän pinnalle punasipulia, sormisuolaa ja rosmariinia. Anna vielä levätä leivinliinan alla n. 20 min. Lämmitä sillä aikaa uuni 225 asteeseen. Paista leipää uunin keskitasolla n. 30 min. Minun leipäni ei ollut ihan valmista vielä 30 minuutissa, 40 min taisi olla punasipulille liikaa? Hyvää tämä leipä kuitenkin oli, menekistä päätellen.

Jos tästä tahtoo vegaaniversion on tuo hunaja korvattava jollakin. Ehkäpä siirapilla?



perjantai 6. huhtikuuta 2012

Askartelua

Tänään tuleekin reseptejä sitten jatkuvalla syötöllä.

Tällaista tämä on kun on vieraita tulossa, tulee tehtyä kaikenlaista. Siskoni taitaa seurata blogia, joten jos hän tahtoo yllättyä huomenna suosittelen että sammuttaa koneensa, tai ainakin tämän sivun, välittömästi. Tosin hänkin lukee Leivotaan lehteä, joten ei tämä nyt ihan oikea yllätys ole. Eikä hän juo kahvia, lapset eivät yleensä sellaista juo, joten ehkäpä hän jää ilman näitä kahvipöydän herkkuja? Tosin hyvä puoli tässä on että jos unohdan pistää esille nämä namit niin ehkäpä hän huomauttaa asiasta? Olen muuten edelleen yhtä ihastunut tuohon äsken mainitsemaani lehteen. Ja nyt n on sentään =2

Teimme siis tyttöjen kanssa Leivotaan lehdestä

Suklaatryffeliä

Ohjeen mukaan tästä satsista tulee n. 55 kpl, meillä hieman enemmän kun tytöt eivät ylitäyttäneet vuokia. Ja kuten tavallista, en seurannut alkuperäistä reseptiä, joten uskallan sen tänne naputella, ilman että jonkun tekijänoikeutta loukataan. Tämä on taas kerran minun muunnokseni alkuperäisestä.

1 dl laktoositonta vispikermaa
50 g laktoositonta voita


Kiehauta kerma ja voi kattilassa. Sekoita joukkoon

300 g paloiteltua, tummaa suklaata. Käytimme Marabouta ja Fazeria sekaisin. Sattui olemaan kotona.
Sekoita kunnes suklaa on sulanut. Lisää joukkoon
1 dl laktoositonta maitorahkaa

Pistä jokaisen alumiinivuoan (ne ovat paljon parempia kuin paperiset, joita otimme käyttöön kun alumiiniset loppuivat) pohjalle pala pähkinää, meillä oli käytössä sekalainen seurakunta. Saksalaisesta kaupasta kun saa isohkon pussin kuninkaallisia pähkinöitä, urheilijoille niitä on "kisaruoaksi" yleensä kotona. Alkuperäinen ohje taisi suosia suolaisia pähkinöitä koska puhui mieheni lempipähkinöistä. Ja olivat sitä mieltä että vuoan pohjalle pistetään hieman suklaamassaa ja sitten pähkinöitä. Me hieman oikasimme, tahdoin tehdä lapsille helpommaksi tämän projektin. Ja vähän vähensimme pähkinän määrää, suklaata pitää olla paljon, muuten puhutaan suklaakuorrutetuista pähkinöistä! Itse asiassa en tajua miten reseptistä riittää vain reiluun 50:n jos jokaiseen vuokaan työnnetään useampi pähkinä. Olkootkin pistaasi (ilman kuoria?).
Jokaisen tryffelin pinnalle ripotellaan vielä hieman sormisuolaa. Ja sitten jääkaappiin jäähtymään. Ne tryffelit siis.



Ja koska huomennakin on pääsiäinen, pitää pääsispupun tuoda munia. Joten niitäkin lapset ovat koristelleet. Siskoni muna ei muuten ole kuvassa, joten utelias ei saanut palkkaansa tällä kertaa.

Hauskaa pääsiäistä lukijoilleni!


Kahvin tuoksua

Poikkeuksellisesti en saakaan perhettäni syömään vaikka on pitkäperjantai!

Uintikisat sekoittivat aikataulun, joten syömmekin huomenna. Toki syömme tänäänkin, mutta emme lammasta. Lammas on kuitenkin hukutettu kahviin, eli villanmaku tuhoutuu. Ainakin kuvittelen että tämä kahvirumba tuhoaa villanmaun, en ole koskaan onnistunut vielä saamaan aikaiseksi villanmakuista lammaspaistia, katsotaan nyt sitten kuinka käy tänä vuonna kun kehtaan tällaista hehkuttaa.

Koko perhe muuten suostuu syömään lammasta, pikkuiset aikoinaan saivat maistaa pikkuisen palan lammasta pääsiäispöydässä, taisivat olla hieman yli vuoden ikäisiä silloin, ja se oli selvästikin virhe! Söivät reippaasti murusensa ja pyysivät sitten lisää "muu-muu-kakkua". Informoimme toki että kyseessä oli "mää-mää-kakku", mutta annoimme toisenkin murusen. Jossakin vaiheessa jopa me tyhmät aikuiset tajusimme että murusia voimme tarjota koirille, lapset tarvitsevat ruokaa! Siispä ostin seuraavan vuonna hieman isomman paistin, johan kaksivuotiaat syövät kunnolla!

Mutta Tonttumuorin lammaspaisti on siis marinoitumassa kahvissaan. 

Huomenna sitten jatkamme paistiemme kanssa. 

Tarvitsette tätä varten:

Lammaspaistia (tämä ohje on tehty noin 5 kilolle lihaa, käyttäkää jakolaskua tai kerrointa oman maun mukaan). Kalvot ja rasvat poistetaan mahdollisimman hyvin.
Kahvia (ne aamukahvin jämät voi käyttää) sen verran että liha peittyy. Jätetään marinoitumaan ainakin 8 tunniksi. Tämä osa ohjeesta ei kuulu tonttumuorin ohjeeseen, se on omaa tuotantoani

Valkosipulin kynsiä. Ohje puhuu 10 mutta minä käytän niitä riittävästi
2 rkl suolaa. En muuten tätäkään määrää mittaa vaan hieron paistien pintaan suolaa. 
2 tl mustapippuria. Nyt jo katselen ihmeissäni reseptiä. Taatusti käytän huomattavasti enemmän. Varsinkin jos käytän valmiiksi rouhittua. Vastarouhitun suhteen voin olla hieman säästäväisempi. Mutta taatusti sitäkin on enemmän. Eli: suolaa ja mustapippurirouhetta riittävästi! Tonttumuoria joutuu hieman avittamaan.

Paistiin tehdään viiltoja jonne valkosipulinkynnet upotetaan. Pintaan hierotaan mausteita ja paistit jätetään maustumaan yön yli. Mikäli ehtii. Joskus pamautan ne vaan pintaan ja toivon parasta. Aikapula on aika usein syynä... 

Liha olisi hyvä ottaa huoneelämpöön parisen tuntia ennen paistamista. Koska olen aika neuroottinen kylmäsäilytyksen kanssa nostan lihat yleensä esille samalla kun napsautan uunin päälle. 150 astetta on minusta kiva lämpötila uunissa kun lammaspaistia kypsentää. Pintabakteerit voi käräyttää nostamalla lämmön aluksi reiluun 200 asteeseen ja 10 min. päästä lasketaan siihen 150. 

Valeluun, ja tämä on nyt sitten ihan alkuperäistä tonttumuoria:

4 dl vahvaa kahvia
4 dl kuohukermaa
, laktoositonta sanon minä
2 rkl hunajaa, kotimaista sanon minä 
Paistia valellaan ahkerasti, noin 10 minuutin välein. Hieman vaativaa, toki, mutta todellakin sen arvoista!

Lampaanlihan sisälämpötila saisi olla 70-75 astetta, täysin kypsää se on jos lämpötila on 77 astetta. Tunti / kilo on sellainen nyrkkisääntö.

Siivilöin vielä tuon pellille kertyvän liemen, suurustan jauhoilla ja lisään kermaa: kastike on valmis.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...