Metsästä löytyy

Blogi on viettänyt aikamoista kesälomaa.

Suurin syy on lempitietokoneeni "kuoleminen" joten en pääse käsiksi kuvankäsittelyohjelmaani. Päätin nyt kuitenkin antaa periksi ja siirtyä takaisin blogielämään ja antaa kuvien olla. Ne tulevat siis suoraan kamerasta, kokoa olen sentään hieman pienentänyt. Uskoisin että kestätte tämän.

Ratsastajamme kävi metsässä hakemassa mustikoita ja pisti partiolaisen hommiin. Minulle jäi tehtäväksi nauttia neitien ihanasta tekeleestä.

Partiolaisen mustikkapiiras

3 kananmunaa
2½ dl sokeria

3 tl vaniljasokeria
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
200 g sulatettua laktoositonta voita
1½ dl laktoositonta kevytmaitojuomaa

350 g mustikoita

Vatkaa munien rakeene rikki ja lisää sokerit. Vatkaa kunnolla ja lisää sekaan jauho-leivinjauheseos. Lisää rasva ja neste. Sekoita.

Kaada taikina rasvattuun uunivuokaan (halkaisia 32 cm) ja kaada mustikat pinnalle. 

Paista 200 asteessa n. 30 min. 

Vår ryttare var och plockade blåbär och satte sedan sin syster i arbete. Min uppgift var att njuta av resultatet.

Scoutens blåbärspaj

3 ägg
2½ dl socker

3 tsk vaniljsocker
5 dl vetemjöl
2 tsk bakpulver
200 g smält, laktosfritt smör
1½ dl laktosfri lättmjölk

350 g blåbär

Rör sönder äggen och tillsätt sockret. Vispa ordentligt och tillsätt sedan mjöl-bakpulverblandningen. Tillsätt smöret och mjölken. Rör om.

Häll degen i en smord form (32 cm i diameter). Sprid ut blåbären på ytan. 

Grädda i 200 grader i ca. 30 min. 

Työpaikalla on herkuteltu

Työkaverini oli tehnyt aivan ihanaa marjapiirakkaa.

Tällä kertaa se ei ollut laktoositonta, mutta sen arvoista! Laktoosittomankin tästä tekee helposti vaihtamalla jugurtin laktoosittomaan, mutta alkuperäinen resepti teille tästä.

Marjapiirakka

Pohja:

1 dl sokeria

2½ dl vehnäjauhoja

½ dl kaura- tai ruisleseitä

1 tl leivinjauhetta

1 muna

1 dl sulatettua margariinia

1 dl vaniljajugurttia

Täyte:

3 dl marjoja

3/4 dl sokeria

1 muna

2 dl vaniljajugurttia

1 tl vaniljasokeria

Sekoita pohjan kuivat aineet, lisää muut. Marjat päälle. Sekoita täytteen aineet, kaada päälle. 200 astetta 30-35 min

Omenoita

Syyskuun viimeinen päivä.

On siis aika julkaista toinenkin omenaresepti joka tuli haasteen tuloksena. Kiitos!

Huomaa että talvi tekee tuloaan, sillä lempikaupassani on jo jouluvalot esillä, samoin kaikenlaiset ihanat lyhdyt. Sormia syyhysi, mutta pidin pääni enkä ostanut lyhtyä. En lupaa että olen yhtä reipas esin kerralla, olen nimittäin selvästikin rakastunut lyhtyyn.

Joululahjojakin olen jo ostanut, jonkinverran. Ihan siksi että "halvalla sai" ja siksi etten todellakaan aio joulukuussa tungeksia kaupoissa kuuntelemassa Crosbyn White Christmasia hisseissä, hien virratessa ja stressikäyrän noustessa logaritmisesti. Joululauluja kuuluu kuunnella kotisohvalla, tai autossa pikkusiskon kanssa syyskuussa, glögiä maistellen, kynttilöiden loistaessa pöydällä.

Palataan nyt kuitenkin omenareseptiin ennen kuin tämä muuttuu lumisateeksi ja lahjapaperin rapinaksi.

Murea omenapiirkka

100 g laktoositonta voita

1 dl sokeria

2½ dl vehnäjauhoja

1 dl perunajauhoja

1 vajaa tl ruokasoodaa

1 dl laktoositonta kuohukermaa

Täyte:
5 omenaa paloina
30 g voita
1-2 tl kanelia
½ dl sokeria

Vatkaa voi ja sokeri. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet ja lopuksi kerma. Siirrä taikina kylmään lepäämään.

Sulata voi kattilassa, lisää sokeri ja kaneli sekä omenalohkot. Keitä hiljakseltaan kunnes neste on haihtunut ja omenat ovat pehmeitä.

Voitele ja korppujauhota pieni piiravuoka (n20 cm). Levitä n 2/3 taikinasta pohjalle ja reunoille. Päälle omenasose. Muotoile lopputaikinasta kansi. Paista 225 C asteessa noin 20 min. 

Kuulema tämä pitäisi tarjoilla haaleana vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa. Ehkäpäse ensi kerralla ehtii jäähtyä? Nyt loppui kesken...

Aurinkoisesta Naantalista

Syyskuu lähestyy loppuaan.

Luontokin alkaa selvästi valmistautua talven tuloon, ja minun pitäisi vielä ehtiä pihalle istuttamaan tulppaanisipulit jotka tuli ostettua. Saa sitten keväällä ihailla niiden loistoa. Ainakin toivon niin.

Blogihaasteeseenkin on tullut yksi vastus, kiitos Lilli!

Koska Lilli asuu Naanatalissa ja sain siellä ollessani työkaverilta omenoita oli ihan pakko antaa piirakalle uusi nimi:

Naantalin omenapiirkka

200 g laktoositonta voita

1½ dl sokeria

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1 kananmuna

3/4 dl laktoositonta maitojuomaa

Sekoita kaikki aineet keskenään. Kaada piirakkavuokaan. Leikkaa päälle omenaa ja ripottele pinnalle vielä kanelia ja sokeria. Paista 200 asteessa n. 25 min. Nautitaan esim. Valion vanha najan vaniljakastikkeen kera.

Mustikkaruutuja

Mustikkakausi on ohi, enkä saanut marjoja ylitäyteen pakkaseeni tungettua.

Onneksi kotimaisia marjoja saa vielä pakastealtaista, joten pääsin pikkuiseni kanssa kokeilemaan löytämääni reseptiä.

Minun olisi jo pitänyt oppia että kannattaa tehdä kaksinkertainen annos kun lähtee liikkeelle naapurimaan "uunipelti resepteistä". En tajua mitä nukkekoti versioita heidän uuninsa ovat, ihan normaalikokoisilta nuo vaikuttavat ulkopuolelta. No niin tai näin. Tuplasatsi minun versiona. Kiitos lähikauppamme jossa Valion Eilat taas kerran loppu hyllystä. Vihreeseen kauppaan en mene, asiakaspalvelua pitää sentään löytyä, jos vaikka sattuu löytämään myyjän. Vihreän kaupan konseptiin ei taida palvelu kuulua? Joten jos siellä oli Eiloja, niitä on edelleenkin siellä.

Valkosuklaiset mustikkaruudut

4 kananmunaa

2 dl sokeria

4 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

2 tl leivinjauhetta

1 tl vanilijasokeria

2 dl kermaa (joka vaihtui Floran laktoosittomaan ruokakermaan)

1 (150 g) purkki Eila laktoositon mustikka-vadelma jugurttia
120 g sulatettua laktoositonta voita

Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kerma ja jugurtti. Sekoita kuivat aineet. Lisää kaikki raaka-aineet vaahtoon. Sekoita.

200 g mustikoita
4 tl sokeria
4 tl perunajauhoja

Sekoita marjat, sokeri ja perunajauhot ja käännä ne taikinaan.

Paista 175 asteessa n 25 min. Jäähdytä.

Sulata 130 g valkosuklaata ja levitä kakun päälle. Leikkaa ruutuja.

Kuvaa ette tällä kertaa saa, tuote syötiin parempiin suihin ennenkuin ehdin kuvailemaan :) Lisään seuraavan satsin jälkeen, mikäli muistan

Makumuistoja

Voi te vääräuskoiset!

Kyselyni tulos selvisi, ja 60% teistä on sitä mieltä että ne ovat metsämansikoita! Ahomansikoitahan ne ovat, ei niitä metsästä löydä vaan valoisilta niityiltä ja ojanreunoilta. Kiitos niille 2:lle (eli 40%) jotka ovat kanssani samaa mieltä. Se lämmittää!

Kuten olen jo todennut aiemmin, nyt on hyvä marjavuosi. Uimarimme keräsi maalta mustikoita sen verran että päätin tehdä koko pellillisen mustikkapiirakkaa. Ja sehän tietysti vei ajatukseni suoraa tietä äidin kesäkeittiöön. Äiti teki aikoinaan maailman parasta mustikkapiirakkaa ja siihen tuli Talous-Energaa. Arvatkaa kolme kertaa tiedänkö mitä se oikeasti oli, sitä ei kuitenkaan tulla nimellä myydä lähikaupassamme. Ei Plop- eikä vihreässä verisossa. Kummallista, luulisi että se olisi oikea hittituote, minäkin kaipaan sitä 30 vuoden tauon jälkeen.

No, onneksi ei elämäni ole vihreistä plop korteista kiinni, aina voi turvautua naamakirjaan. Sieltähän se apu tuli alta aikayksikön! Ja jotta ei jäisi kenellekään epäselväksi mistä on kyse niin: "Talous-Energa on täynnä arvokkaita valkuaisaineita, hiilihydraatteja, vitamiineja ja kivennäisaineita. ... Kilossa Talous-Energaa on 11 litraa säilyvää talousmaitoa vain 23 penniä litralta." (lähde: PopuLAARI)

No, en nyt korvannut Talous-Energaa täysmaidolla, en tiedä löytyykö siitä edes Eila (Valion laktoositon) versiota, mutta päätin että kaipa tuo laktoositon kevytmaitojuoma kelpaa. Ei ihme ettei tullut äidin tekemän veroista kun tällä lailla vedettiin mutkat suoriksi.

Seuraava ongelma olikin sitten resepti. Tiedän tasan tarkkaan mistä se löytyy: se on "Vår Kokbok":n välissä, ruudulliselle papreille kirjoitettua. Ongelma on että kirja on äidin keittiön kaapissa, ei minun, ja äiti itse on mökillä. Siispä soitto äidille, jos vaikka resepti olisi mökillä. Ei tietenkään ollut. Mutta samalla kun puhuin äidin kanssa joku pieni ääni alkoi supista päässäni.

En siis kaivanut äidin avaimia esille vaan siirryin selaamaan omaa ruutuvihkoani. Kun olin muuttamassa vanhaan pääkaupunkiimme opiskelemaan, kirjoitin ne kaikkein parhaimmat reseptit vihkoseen. Voin kiittää 18-vuotiasta minääni että säästyin ajomatkalta Kiloon. Tosin teiniminäni käsiala on järkyttävä. Tunteeko joku apteekkarin joka voisi tulkita?

Koska tapani mukaan taas sovelsin, enkä usko että kukaan teistäkään löytää Talous-Energaa kaupasta (jos niin vaadin että kerrotte) niin tässä tälle vuosituhannelle siirretty versio

Chrisses blåbärspaj

150 g voita Huomaa että olemme olleet mökillä, ei ollut laktoositonta voita kotona, korvasin laktoosittomalla Sunnuntailla. Ei ihme että ei maistu äidin taikinalta!

1½ dl sokeria

3½ dl laktoositonta maitojuomaa Uskoisin että vanhanajan maito olisi tässä kohtaa parasta. Tai Hilja Täysmaito, mutta sekään ei ole laktoositonta.

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

80 g pähkinärouhetta

Vatkaa voi ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää voi-sokeriseokseen maidon kanssa.

Pinnalle

n litra mustikoita

Paista 225 asteessa kunnes piirakka on kauniin ruskea (n. 15 min)

Koska tämä oli muistojen retki en antanut uimarin nuolla vatkaita vaan nuolin sen ihan itse. Äitikin aina antoi vispilät minulle. Ja kun kieleni veti ensimmäisen lipaisun lapsi sisälläni huusi suoraa huutoa: idiootti! Teiniminäni on orjallisesti kirjoittanut reseptin muistiin, silloin en soveltanut yhtikäs mitään. Siispä jos reseptissä lukee rouhetta, se on rouhetta. Ja minä taas olin niin innoissani reseptiaarteestani etten pysähtänyt ajattelemaan. Äidillä ei ikinä ollut pähkinärouhtta kaapissa vaan manteleita toscakakkua varten. Siispä mantelimylly kaivettiin esille aina kun leivottiin. Äiti siis on lisännyt kakkuun 1 dl mantelijauhoa! Tietysti minä muistan kun niitä manteleita jauhettiin. Sehän oli minun työtäni. Sanonko mitä...

Noh, maistetaan millainen tämä versio on. Jos vaari tekee maailman parasta perunamuusia niin äitini tekee ainakin parempaa mustikkapiirakkataikinaa kuin minä. 

Taidan muuten hankkia tuosta TermaCellistä sen mukana kulkevan version. Joku itikka kerkesi puremaan kun olimme metsässä. Olin jo unohtanut miten inhottavia nuo puremat ovat.

PS: Sain lisäapua naamakirjan puolelta, kun ei maku oikein ollut se täydellinen.
Aluperäinen resepti puhuu 2  dl vettä ja 1 dl Talous-Energaa, joka kuulema on kovin "tujua" tavaraa. Eli kerma voisi paremmin korvata tuon maidon. Tai sitten hankin laktoositonta maitojauhetta, sitäkin kuulema saa :) Palaan aisaan kun saan kokeiltua "täydellistä" versiota, jospa se olisi sitten äidin tekemän veroista? Tämäkin oli tyttäreni mukaan "sikahyvää" joten kyllä äiti vaan osaa!

Kesän makuja

Kävimme eilen melontaretkellä.

Sillä aikaa kun me aikuiset kannoimme kajakkeja rantaan, neidit löysivät varsinaisen aarreaitan. Muistin kyllä että olin aiemminkin nähnyt paikan päällä ahomansikoita, mutta tänä vuonna taitaa olla lostava marjavuosi? Saivat tytöt hieman lisää matkaeväitä ennen matkalle lähtöä. Arielin blogissa enemmän reissustamme ihan lähiaikoina, mikäli se kiinnostaa.

Kotimatkalla tytöt sitten poimivat sen verran marjoja että saimme tehtyä piirakankin. Noin litra marjoja noukittiin alta aikayksikön. Valitettavasti en vaan ollut varautunut piirakan tekoon, joten tästä tuli piirakka periaatteella "mitäköhän kaapista löytyy"

Täyte:

2½ dl maitorahkaa. Ei sitten ollut laktoositonta, kun en ollut sitä itselleni hankkinut vaan lapsille, joten en pääse maistamaan piirakkaamme.

loraus sitruunamehua tätä nyt melkein aina löytyy jääkaapistamme, limen mehukin olisi voinut olla hyvää, mutta eipä ollut limeä kotona.

½ dl sokeria

Ainekset sekoitetaan keskenään ja kaadetaan piirakkavuoan pohjalle. Päälle litra metsämansikoita.

Pohja:

Tai oikeastaanhan tämä on kansi, eikä pohja:

3 dl vehnäjauhoja

1½ dl sokeria

125 g voita, sitä tietysti oli laktoosittomana. Elämä on...

Ainekset "nypitään" tasaiseksi murutaikinaksi ja kaadetaan ahomansikoiden päälle. Kuten huomaatte perheessäme edelleen neuvotellaan kumpia ne ovat. Minulla on luonnollisesti oma mielipiteeni asiasta, herralla toinen, joten kertokaapa nyt hyvät lukijani kumpia ne ovat. Äänestys tuossa oikeassa reunassa!

Piirakka 250 asteeseen noin 20 minuutiksi. 

P.S: Oli kuulema todella hyvää. Ja luonnollisesti TermaCell piti hyttyset loitolla kun ovi oli auki. Olen oikeasti ihan vakuuttunut laitteen tehokkuudesta.