Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Makumuistoja

Voi te vääräuskoiset!

Kyselyni tulos selvisi, ja 60% teistä on sitä mieltä että ne ovat metsämansikoita! Ahomansikoitahan ne ovat, ei niitä metsästä löydä vaan valoisilta niityiltä ja ojanreunoilta. Kiitos niille 2:lle (eli 40%) jotka ovat kanssani samaa mieltä. Se lämmittää!

Kuten olen jo todennut aiemmin, nyt on hyvä marjavuosi. Uimarimme keräsi maalta mustikoita sen verran että päätin tehdä koko pellillisen mustikkapiirakkaa. Ja sehän tietysti vei ajatukseni suoraa tietä äidin kesäkeittiöön. Äiti teki aikoinaan maailman parasta mustikkapiirakkaa ja siihen tuli Talous-Energaa. Arvatkaa kolme kertaa tiedänkö mitä se oikeasti oli, sitä ei kuitenkaan tulla nimellä myydä lähikaupassamme. Ei Plop- eikä vihreässä verisossa. Kummallista, luulisi että se olisi oikea hittituote, minäkin kaipaan sitä 30 vuoden tauon jälkeen.

No, onneksi ei elämäni ole vihreistä plop korteista kiinni, aina voi turvautua naamakirjaan. Sieltähän se apu tuli alta aikayksikön! Ja jotta ei jäisi kenellekään epäselväksi mistä on kyse niin: "Talous-Energa on täynnä arvokkaita valkuaisaineita, hiilihydraatteja, vitamiineja ja kivennäisaineita. ... Kilossa Talous-Energaa on 11 litraa säilyvää talousmaitoa vain 23 penniä litralta." (lähde: PopuLAARI)

No, en nyt korvannut Talous-Energaa täysmaidolla, en tiedä löytyykö siitä edes Eila (Valion laktoositon) versiota, mutta päätin että kaipa tuo laktoositon kevytmaitojuoma kelpaa. Ei ihme ettei tullut äidin tekemän veroista kun tällä lailla vedettiin mutkat suoriksi.

Seuraava ongelma olikin sitten resepti. Tiedän tasan tarkkaan mistä se löytyy: se on "Vår Kokbok":n välissä, ruudulliselle papreille kirjoitettua. Ongelma on että kirja on äidin keittiön kaapissa, ei minun, ja äiti itse on mökillä. Siispä soitto äidille, jos vaikka resepti olisi mökillä. Ei tietenkään ollut. Mutta samalla kun puhuin äidin kanssa joku pieni ääni alkoi supista päässäni.

En siis kaivanut äidin avaimia esille vaan siirryin selaamaan omaa ruutuvihkoani. Kun olin muuttamassa vanhaan pääkaupunkiimme opiskelemaan, kirjoitin ne kaikkein parhaimmat reseptit vihkoseen. Voin kiittää 18-vuotiasta minääni että säästyin ajomatkalta Kiloon. Tosin teiniminäni käsiala on järkyttävä. Tunteeko joku apteekkarin joka voisi tulkita?

Koska tapani mukaan taas sovelsin, enkä usko että kukaan teistäkään löytää Talous-Energaa kaupasta (jos niin vaadin että kerrotte) niin tässä tälle vuosituhannelle siirretty versio

Chrisses blåbärspaj

150 g voita Huomaa että olemme olleet mökillä, ei ollut laktoositonta voita kotona, korvasin laktoosittomalla Sunnuntailla. Ei ihme että ei maistu äidin taikinalta!
1½ dl sokeria
3½ dl laktoositonta maitojuomaa Uskoisin että vanhanajan maito olisi tässä kohtaa parasta. Tai Hilja Täysmaito, mutta sekään ei ole laktoositonta.
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
80 g pähkinärouhetta

Vatkaa voi ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää voi-sokeriseokseen maidon kanssa.

Pinnalle
n litra mustikoita


Paista 225 asteessa kunnes piirakka on kauniin ruskea (n. 15 min)

Koska tämä oli muistojen retki en antanut uimarin nuolla vatkaita vaan nuolin sen ihan itse. Äitikin aina antoi vispilät minulle. Ja kun kieleni veti ensimmäisen lipaisun lapsi sisälläni huusi suoraa huutoa: idiootti! Teiniminäni on orjallisesti kirjoittanut reseptin muistiin, silloin en soveltanut yhtikäs mitään. Siispä jos reseptissä lukee rouhetta, se on rouhetta. Ja minä taas olin niin innoissani reseptiaarteestani etten pysähtänyt ajattelemaan. Äidillä ei ikinä ollut pähkinärouhtta kaapissa vaan manteleita toscakakkua varten. Siispä mantelimylly kaivettiin esille aina kun leivottiin. Äiti siis on lisännyt kakkuun 1 dl mantelijauhoa! Tietysti minä muistan kun niitä manteleita jauhettiin. Sehän oli minun työtäni. Sanonko mitä...

Noh, maistetaan millainen tämä versio on. Jos vaari tekee maailman parasta perunamuusia niin äitini tekee ainakin parempaa mustikkapiirakkataikinaa kuin minä. 

Taidan muuten hankkia tuosta TermaCellistä sen mukana kulkevan version. Joku itikka kerkesi puremaan kun olimme metsässä. Olin jo unohtanut miten inhottavia nuo puremat ovat.

PS: Sain lisäapua naamakirjan puolelta, kun ei maku oikein ollut se täydellinen.
Aluperäinen resepti puhuu 2  dl vettä ja 1 dl Talous-Energaa, joka kuulema on kovin "tujua" tavaraa. Eli kerma voisi paremmin korvata tuon maidon. Tai sitten hankin laktoositonta maitojauhetta, sitäkin kuulema saa :) Palaan aisaan kun saan kokeiltua "täydellistä" versiota, jospa se olisi sitten äidin tekemän veroista? Tämäkin oli tyttäreni mukaan "sikahyvää" joten kyllä äiti vaan osaa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...