Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste broileria. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste broileria. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Puoli kiloa väriä

Puoli kiloa päivässä, taitaa olla suositus.

Ja neljää eri väriä joka ruokailukerralla, sanoi aikoinaan ravintoneuvoja kun kuuntelin mitä hyvä luisteluäiti tarjoaa huippu-urheilijalleen ruoaksi. 

Joka tapauksessa päätin tänään olla reipas ja tarjota juureksia perheelleni. Helppoahan tuo ruoan tekeminen oikeasti on, kunhan vaan jaksaa kuoria noita juureksia. Tuoreet juurekset ovat oikeasti todella hyviä tällä hetkellä, eikä hintakaan päätä huimaa. Suosittelen juureshyllyn eteen seisahtamista. Siellä on vaikka ja mitä kummalisuuksia tarjolla.

Viime viikolla ostin palsternakkaa, lanttua, juuriselleriä ja porkkanoita, ne päätyivät pariin keittoon. Tänään sitten jatkoin palsternakoilla ja porkkanoilla, mutta kaveriksi niille otin punajuurta ja perunoita. Ja koska olen peruslaiska, tein uunijuureksia broilerin kera. Broilerinpalat vaan siihen juuresten päälle ja kaikki uuniin. Sillä aikaa kun ruoka kypsyi ehti hyvin roikkumaan FB:ssa. 

Timjamijuurekset uunissa

2 kg juureksia (päivän seoksessa 2 punajuurta, 3 palsternakkaa, 5 porkkanaa, 8 perunaa)
1 rkl hunajaa
1 rkl kuivattua timjamia (tuoretta ei sattunut olemaan kotona)
luraus appelsiinimehua

Kuori ja paloittele punajuuret. Keitä punajuuripalasia noin 5 min. Kuori ja paloittele muut juurkeset uunivuokaa, levittele vielä punajuuret mukaan vuokaan. Mausta timjamilla ja hunajalla ja kaada päälle loraus appelsiinimehua. Anna mausta sillä aikaa kun uuni kuumenee n. 175 asteeseen. Sekoita muutama kerta että appelsiinimehu jakautuu tasaisesti. Minä pistin juuresten päälle vielä broileria ja paistoin uunissa n 60 min.


torstai 10. lokakuuta 2013

Salama McQueen faneille

Tätä on ihan pakko kokeilla!


Disney reseptejä löytyy näköjään Youtubesta ihan kiitettävän monta, pakko kai tätä nyt ainakin on kekeilla, vaikuttaa nimittäin herkulliselta :)

Salama McQueenin Balsamico-moottoriöljy kanaa

8 nahatonta kananuijaa (kaipa filekin kelpaa)
0,7 dl sokeritonta appelsiinimarmeladia
1 rkl oliiviöljyä
(paistamiseen)
0,7 dl appelsiinimehua
1 rkl appelsiininkuoriraastetta
2 oksaa rosmariinia
1/4 tl suolaa
1/4 tl pippuria
2,3 dl balsamietikkaa


Lämmitä uuni 175 asteeseen. Mausta broilerin palaset suolalla ja pippurilla ja ruskista pannulla. Siirrä broileri uunin kestävään astiaan ja jatka kastikkeen tekoa paistinpannulla: sekoita siis loput aineet keskenään ja anna kiehua kasaan n. 5 min. Kaada kastike broilerien päälle ja paista uunissa n ½ tuntia. 

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Siitä se ajatus sitten lähti...

Herra ei ehtinyt eilen kotiin syömään.

Inhoan oikeasti sitä ettei perheellämme nykyään juurikaan ole yhteisiä ruokahetkiä. Tyttöjen harrastukset syövät aikaa, joten viikonloppuisin yritän sitten pitää tiukkaa linjaa. Edes yksi yhteinen ruokahetki perheellä. Olipa se sitten lounas tai päivällinen!

Eilisestä jäi kuitenkin sitten tähteeksi kolme broilerinkoipea, olinhan avannut koipipaketteja koko perheelle.



Mietin mitä tekisin niille. Uimari eilen sanoi sanan paella kun katsoin että Plop-kaupassamme mainostettiin sinisimpukoita. Niitä ei vaan sitten ollut. Mutta, tänään on päivä uusi ja se paella pompahti takaisin aivoihini. Herra oli tänään iltapäivä kuskina, joten lähetin hänet kauppaan. Minä olin hoitanut jäähallikeikan aamukuudelta, joten minut on vapautettu kauppareissuilta. Ainakin omasta mielestäni olen vapautettu... Tähteille on keksitty jatkojalostuskohde!

Paella

n 400 g kypsää broileria
1 rkl oliiviöljyä
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
3 dl riisiä
(minun valintani on 2 dl pitkäjyväistä ja 1 dl risottoa)
3 luumutomaattia
7 dl vettä2 rkl sitruunamehua
1 kasvisliemikuutio
parikajauhetta
(1 tl) kurkumaa
1 laakerinlehti
200 g papuja
400 g katkarapuja
1 kg sinisimpukoita

Leikkaa sipuli renkaiksi, paloittele tomaatit ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipulit oliiviöljyssä ja lisää riisi. Kuullota vielä hetki ja lisää tomaatit, vesi, sitruunamehu ja mausteet. Anna kiehua hiljalleen n 15 min.

Lisää paloiteltu broilerinliha, pakastekatkaravut ja kypsennetyt sinisimpukat. Tarvittaessa lisää vielä hieman kalalientä ja kuumenna n. 5 min.


lauantai 12. tammikuuta 2013

Nuutti tulee

Ilkeä Nuutti on jo lähtenyt matkaan.

Tämän tarkoittaa sitä että minun on pakko antaa periksi ja antaa mieheni siirtää kuusemme palasina takkaan. En kyllä ole ollenkaan valmis tähän, mutta pakko mikä pakko. Se myös tarkoittaa sitä että tuli pääsiäinen mieleeni ja valkosipuliperunat. Ja siitä se ajatus sitten lähti, vai miten siinä mainoksessa sanotaankaan?

Muistin ostaneeni jossakin vaiheessa pikkuraastimen sirtushedelmille, joten pääsin sitten tätäkin ihmelaitettani testailemaan. Laatikoistani löytyy mitä kummallisimpia "työkaluja" joita käytetään kerran vuodessa. Kuten voirullarauta. Mikä lie oikealta nimeltään sekin työkalu. Käytän sitä jouluna ja mahdollisesti pääsiäisenä. Ääritärkeä työkalu siis. Tosin, epäilen että sama tilanne on herran ruuvimeisselikokoelmassa. Suurin osa niistä vain lojuvat odottamassa että joskus pääsisivät tositoimiin.

Tänään meillä syödään broileria sitruunaperunoilla. Valitettavassi kaupassa ei ollut tuoretta timjania tai rosmariinia, joten päädyin hieman erilaiseen suunnitelmaan.

Nuutin aaton broileria

Perunoita
1 sitruuna
1 sipuli
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl timjania
1 rkl oreganoa
1 rkl suolaa
broilerin yrttimaustettuja minuttipihvejä 

Perunat pestään ja lohkotaan. Uunipellin pohjalle oliiviöljyä sekä sitruunan kuoriraastetta. Päälle perunalohkot ja niiden pinnalle mausteet. Sekaan sipulia ja loput sitruunasta siivuina. Koko kasan päälle vielä broileripihvit. Sinäänsä voi käyttää ihan mitä tahansa broilerinpalasta, nämä pihvit eivät ole yhtä rasvaisia kuin esim koivet, joten halutessaan tähän voisi lisätä esim pekonia. 150 astetta uunin lämpötilaksi ja ruoka uuniin kypsymään n. tunniksi. Tuoksu yleensä ilmoittaa kun ruoka on valmista!

lauantai 10. marraskuuta 2012

Arkiruokaa

Arkisin tämä ruon tekeminen on hieman haasteellista.

Ruokaa pitäisi saada pöytään suurinpiirtein samalla sekunnilla kun tulee ovesta sisälle, että sitten ehditään seuraavaan osoitteeseen.

Tai sitten pitää käyttää hyväkseen tuota autossa kuluvaa aikaa ruoanlaittoon. Mikä tarkoittaa uuniruokaa.

Kaupassa sattui olemaan tarjouksessa broileri, joka kelpaa myös luistelijalle. Kotimaiset juurekset ovat oikeasti hyviä, tällä kertaa ei vaan sattunut olemaan lanttua kotona, joten se jäi pois kun söimme

Pestokanaa uunissa

Broilerin rintapaloja
Purkillinen pestoa
Perunaa
Porkkanaa
Sipulia

Meillä tuonne uunipellille lorahti vielä vähän kermaa, mutta sen voi toki jättää pois.

Broilerin "sisälle" pestoa. Juurekset palasiksi ja uunipellille (kera sen kerman) ja niiden päälle broilerin palat. Pestopurkin voi vielä huuhdella ja kaataa jämät juuresten päälle.

175 astetta noin tunti (eli se aika kun ajetaan pääkaupunkiseudulla n 30 km ja kävästään 20 min. asioilla).



lauantai 15. syyskuuta 2012

Suosikki

Pikaruoka on suosittua täällä.

Nuorimmainen rakastaa täytettyjä maissilättyjä ja uimarimme tutustui munakasrullaan Jämsässä. Se on siitä lähtien ollut ihan ykkössuosikkina ruokalistalla. Sopii toki minulle: nopeaa ja helppoa tehdä ja nykyään lapsi osaa jo itsekin tehdä munakasrullaa.

Olen jo aiemmin kertonut tästä herkusta, joten rulla tehtiin tuon aiemman ohjeen mukaan. Tällä kertaa täytteeksi ei kuitenkaan tullut jauhelihaa vaan broileria.

400 g mandariinimausteessa uiskentelevaa broilerinsuikaletta.
1 sipuli
valkosipulia
purkillinen pippurista tuorejuustoa.

Lihat ruskistetaan, sipulit kuullotetaan ja kaikki ainekset sekoitetaan ennen levittämistä munakkaan päälle.

Oletteko muuten huomanneet miten hurjan hankalaa on saada maustamatonta broileria kaupasta? Tai yleensä marinoimatonta lihaa. Melkein jokainen lihapala tungetaan johonkin suolaliemeen lillumaan. Jopa lihatiskin lihoista lähes puolet lilluvat jossakin maustemömmössä. Minkä ihmeen takia? Minä haluan maustaa lihani itse ja mieluiten myös nähdä miltä se liha näyttää ennen ostopäätöksen tekemistä. Hajua nyt on ihan mahdoton arvioida, edes kotona, kun sitä "parfyymiä" lilluu siinä lihan kanssa. Meillä yllättävän usein nykyään liha pestään ennen käyttöä. Aikoinaan teurastamoharjoittelua tehdessä oikein muistutettiin päivittäin miten tärkeää aistinvarainen arviointi on. Olisihan se tärkeää, mutta millä sen tekee?

No, munakasrullamme oli todella hyvää tälläkin kertaa, mutta kuulema se jauhelihaversio on paljon parempaa. Ja mikään ei ole ollut yhtä hyvää kun se alkuperäinen.



perjantai 15. kesäkuuta 2012

Rikkaruohoja

Jokakesäinen taistelu on hävitty!

viime vuonna vannoin että tänä kesänä sodin vuohenputkea vastaan kaikin mahdollisin keinoin. Toisin kävi. Harmikseni taas huomasin että vuohenputki on kasvanut järjettömän pituiseksi. Helpompaahan sen kitkeminen tietysti on nyt kun vartta on vaikka muille jakaa, mutta en vaan kestä tuota äklöä kasvia. Minkä takia sitä piti tänne munkkien yrttipuutarhaan istuttaa? Eikö rosmariini olisi kelvannut? Tuon putken kuulema saisi syötyä hengiltä, en vaan tiedä riittääkö inspiraationi siihen. Lasagneakin siitä voisi tehdä, ainakin Strömsössä. Minä nyt kuitenkin tyydyin kitkemään rikkaruohon ja viskaamaan jätteen kompostikasaan. Siellä kai se sitten lisääntyy?

Koska muutenkin inhoan kitkemistä, eivät nuo inisevät ötökät ainakaan saaneet mielialaani korkeammalle. Onneksi oli tuo ThermaCell kokeiltavana ja sain ainakin nuo inisiät pois korvieni juuresta häärimästä. Jouduin jopa kertaalleen maton vaihtamaan, joten kitkin siis todistettavasti yli 4 tuntia. Hyvä minä! TermaCell tuntuu todellakin toimivan hyttysiin, valitettavasti mäkärät eivät ymmärrä että niidenkin kuuluisi painua jonnekin pääskysten ruoaksi vaan kiusasivat minua.

Koska en suostunut, Strömsön tapaan, rikkaruohojen popsijaksi niin päätin tehdä itselleni salaatin iltapalaksi.
Mistä olen alunperin reseptin löytänyt on täysi mysteeri, luultavasti siinä ei kuitenkaan ole mitään alkuperäistä jäljellä, joten voin iloisesti tarjota sitä omanani:

Ullan pastasalaatti

n. 400 g broilerin suikaleita, tällä kertaa kokeilin valkosipulimarinoituja, yleensä valitsen maustamattomat ja lisään sitten suolaa ja currya kun paistan ne kuivalla pannulla.
Kattilallinen keitettyä pastaa. Usein käytän jotakin värikästä versiota, tänään oli täysjyväpastaa, joka ei valitettavasti tuo väriä elämään

"Kastike":
1-2 keltasipulia
½ purkillista aurinkokuivattuja tomaatteja öljyineen
Valkosipulia , tänään kuivattua rouhetta
Pippuria (valko, musta, puna, viher) kokonaisina
Yrttejä Saksalaisessa ruokakaupassa on ainakin ollut myynnissä kuivattuja yrttejä purkissa. Ei aavistustakaan mitä purkki sisältää, mutta ihan hyvää se on. Rosmariinia löytyy yleensä ikkunalaudalta, sitä kanssa. Ja yrttisuolaa, suosin Herbamarea. Tosin siihenkin löytyisi Strömsön sivuilta resepti. Pääsisiköhän taas vuohenputkesta eroon?

Paistettu broileri ja keitetty pasta sekoitetaan keskenään. Tehosekoittimeen kaikki kastikeainekset ja täydellä teholla "soosiksi". Kaadetaan pasta/broilerin päälle. Sekaan vielä maissia ja salaatti on valmista nautittavaksi!

tiistai 17. tammikuuta 2012

Hiljaa hyvä tulee

Pari pakkaspäivää saa minut jo sekoamaan.

Ulkona on ihana kuura puissa ja luntakin on maassa. Taas kerran on todettava että tuo on kuin satumaisema. Eilen kun tulin ulos niin pakkanen nipisti poskista, pienenpientä pakkashiutaletta tanssi valokeilassa ja tähdet tuikkivat jäätävän valkoisina lähes mustaa taivasta vasten. Oli pakko pysähtyä ja vaan huokaista ihastuksesta. Ja kun vielä työmatkalla ihastelin miten sumu nousi lähes pystysuoraan "savupilareina" kuun heijastaessa auringonvaloa siihen niin jouduin melkein painamaan Volvon jarrupoljinta keskellä moottoritietä. Tajunnanräjäyttävän kaunista! 

Pakkanen on myös saanut minut innostumaan pataruoista. Isäni aikoinaan opetti että pataruokaan heitetään mitä kaapista sattuu löytymään ja sitten nautitaan. Itse asiassa ihan ensimmäinen ruoka jonka tein ihan itse oli jonkinlainen jauhelihapata mökillä. Kiltisti vnhempani suostuivat syömään sitä.

Tänään päätin tehdä yhtä lempiruoistani. Alunperin luin tämänkin reseptin jostakin naistenlehdestä. Tarina kertoi afrikkalaisesta pataruoasta jota haudutettiin hiilloksella yön yli. Siihen pataan viskattiin kaikki gnun jalat, linnunsiivet ja juuret mitä savannilta oli löytynyt, omaan pataani ei ihan niin eksoottisia aineksia löytynyt. 

Yleensä olen pistänyt pataan pohjalle pekonia. Nyt leikin leikkiä kevennetty tammikuu, joten pekonit saivat jäädä pakkaseen. Siis pakastimeen, en sentään pihalla niitä säilytä. Voisivat tosin houkutella rottia tulevaan pataani. Tai vaikka noita metsäkauriita pitäisi yrittää kaataa pihasta seuraavaan pataan?

Tällä kertaa tästä kuitenkin tuli tällainen:

TALVIPATA

Broilerin koipia, 6 kpl, valitettavasti en löytänyt maustamattomia joten ällöpunaisessa lilluvia. Huuhdeltiin kunnolla ennen käyttöä.
Perunoita, ei ollut näköjään kiinteitä kotona, joten jauhoisia nyt sitten
Porkkanaa
Sipulia
Valkosipulia
Chili, jeps, ihan kokonainen, se näkyy puolitettuna kuvassakin
Tomaatteja
Tomaattimurskaa
Löysin vielä yhden hieman pehmeän omenan, totesin ettei kukaan sitä syö ellen anna papukaijallemme, joten pala sille ja loput pataan. Siis omenasta, ei papukaijaa sentään. 

Kaikki ainekset pataan, liesi "kakkoselle", kansi padan päälle ja saa muhia useita tunteja. Ei siis lisäillä vettä tms vaan vesi ja rasva irtoaa ruoasta. Tänään minulla oli olevinaan hieman kiire, joten viskasin pohjalle desin vettä ja annoin hieman vauhtia lämpenemiseen. Yleensä valmistan tämän illalla, sammutan lieden kun menen nukkumaan ja vastoi kaikkia elintarvikehygienian oppeja jätän yön yli jäähtymään. Hyi minua ja tervetuloa ruokamyrkytys. Aamulla siirrän jäähtymään, tuollainen valurautapata on yleensä aika lämmin vielä silloin, ja illalla kuumennan kunnolla. Yleensä nuo broilerinpalat ovat siinä vaiheessa jo niin kypsiä että luut voi nostaa padasta pois, lihat ovat irronneet. Maustaminen tapahtuu vasta pöydässä. Itse lisäsin tänään ainoastaan Santa Marian Smoked Sea salt'ia. Mainostan ihan härskisti, tykkään kyseisestä suolasta. Kivaa vaihtelua normaalisti käyttämälleni Herbamarelle. 

Jos on tuo luonto tällä hetkellä kaunis niin on tämäkin hyvää!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...