Hiljaa hyvä tulee

Pari pakkaspäivää saa minut jo sekoamaan.

Ulkona on ihana kuura puissa ja luntakin on maassa. Taas kerran on todettava että tuo on kuin satumaisema. Eilen kun tulin ulos niin pakkanen nipisti poskista, pienenpientä pakkashiutaletta tanssi valokeilassa ja tähdet tuikkivat jäätävän valkoisina lähes mustaa taivasta vasten. Oli pakko pysähtyä ja vaan huokaista ihastuksesta. Ja kun vielä työmatkalla ihastelin miten sumu nousi lähes pystysuoraan "savupilareina" kuun heijastaessa auringonvaloa siihen niin jouduin melkein painamaan Volvon jarrupoljinta keskellä moottoritietä. Tajunnanräjäyttävän kaunista! 

Pakkanen on myös saanut minut innostumaan pataruoista. Isäni aikoinaan opetti että pataruokaan heitetään mitä kaapista sattuu löytymään ja sitten nautitaan. Itse asiassa ihan ensimmäinen ruoka jonka tein ihan itse oli jonkinlainen jauhelihapata mökillä. Kiltisti vnhempani suostuivat syömään sitä.

Tänään päätin tehdä yhtä lempiruoistani. Alunperin luin tämänkin reseptin jostakin naistenlehdestä. Tarina kertoi afrikkalaisesta pataruoasta jota haudutettiin hiilloksella yön yli. Siihen pataan viskattiin kaikki gnun jalat, linnunsiivet ja juuret mitä savannilta oli löytynyt, omaan pataani ei ihan niin eksoottisia aineksia löytynyt. 

Yleensä olen pistänyt pataan pohjalle pekonia. Nyt leikin leikkiä kevennetty tammikuu, joten pekonit saivat jäädä pakkaseen. Siis pakastimeen, en sentään pihalla niitä säilytä. Voisivat tosin houkutella rottia tulevaan pataani. Tai vaikka noita metsäkauriita pitäisi yrittää kaataa pihasta seuraavaan pataan?

Tällä kertaa tästä kuitenkin tuli tällainen:

TALVIPATA

Broilerin koipia, 6 kpl, valitettavasti en löytänyt maustamattomia joten ällöpunaisessa lilluvia. Huuhdeltiin kunnolla ennen käyttöä.

Perunoita, ei ollut näköjään kiinteitä kotona, joten jauhoisia nyt sitten

Porkkanaa

Sipulia

Valkosipulia

Chili, jeps, ihan kokonainen, se näkyy puolitettuna kuvassakin

Tomaatteja

Tomaattimurskaa

Löysin vielä yhden hieman pehmeän omenan, totesin ettei kukaan sitä syö ellen anna papukaijallemme, joten pala sille ja loput pataan. Siis omenasta, ei papukaijaa sentään. 

Kaikki ainekset pataan, liesi "kakkoselle", kansi padan päälle ja saa muhia useita tunteja. Ei siis lisäillä vettä tms vaan vesi ja rasva irtoaa ruoasta. Tänään minulla oli olevinaan hieman kiire, joten viskasin pohjalle desin vettä ja annoin hieman vauhtia lämpenemiseen. Yleensä valmistan tämän illalla, sammutan lieden kun menen nukkumaan ja vastoi kaikkia elintarvikehygienian oppeja jätän yön yli jäähtymään. Hyi minua ja tervetuloa ruokamyrkytys. Aamulla siirrän jäähtymään, tuollainen valurautapata on yleensä aika lämmin vielä silloin, ja illalla kuumennan kunnolla. Yleensä nuo broilerinpalat ovat siinä vaiheessa jo niin kypsiä että luut voi nostaa padasta pois, lihat ovat irronneet. Maustaminen tapahtuu vasta pöydässä. Itse lisäsin tänään ainoastaan Santa Marian Smoked Sea salt'ia. Mainostan ihan härskisti, tykkään kyseisestä suolasta. Kivaa vaihtelua normaalisti käyttämälleni Herbamarelle. 

Jos on tuo luonto tällä hetkellä kaunis niin on tämäkin hyvää!