Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Teini

Meillä vietettiin synttäreitä.

Vaikka teinimme on muuten kovin terveystietoinen, katsottuaan Super Size Me'n koulussa, niin sana suklaa saa lapsen sekoamaan. Kuten äitinsäkin. Ei se omena kauas putoa kuitenkaan. Mielenkiintoista sinäänsä, lapseni oli ilmoittanut ettei halua katsoa kyseistä elokuvaa, hänestä se oli oksettava, mutta sellaista vaihtoehtoa ei ollut. Pitäisiköhän minun ilmoittaa kouluun että monikansalliset yhtiöt ovat vastoin vakaamustani? Lapseni jäi kuitenkin henkiin ja piti isälleen puhuttelun kun herra kehtasi ehdottaa vierailua isossa M:ssä. Hienoa, olen yrittänyt opettaa perheelleni että suosimme kotimaista ja ennenkaikkea Turkulaista. Onhan se maamme virallinen joulukaupunki, se jo tekee Turusta ihanan. Ja turun hampurilaiset ovat paljon noita monikansallisia parempia. Vaikka Ronaldin ranskalaiset ovatkin parempia.

Pikkuisestani siis tuli teini. Pelottava ajatuskin. Vastahan tuo näki päivänvalon. Sen verran isoksi on kuitenkin jo kasvanut että sai itse tehdä kakkunsa. Yhdessä me sen teimme, lapsi kun tykkää leipoa, minulle jäi tämä valvontatyö ja shoppailu. Olen kyllä jonkinasteen masokisti, kävin todellakin inventoimaissa makeishyllyjä, suklaata kaikissa muodoissa, synttärikakuksi nimittäin teimme

Kaikkien suklaitten juustokakku

Pohja:
pötkö Dominokeksejä, käytimme tummaa dominoa. Alkuperäisessä reseptissä käytettiin Oreoita, mutta en jaksanut metsästää niitä jostakin jenkkihyllystä. Dominotkin olisi luultavasti pitänyt "tyhjentää", mutta mitä turhia. Kummitätini poika kutsui niitä aikoinaan "auki keksi"-nimellä. Ne sai avattua. Olisi varmaan pitänyt pyytää kylään ja hommiin. No, kuten totesin, survoimme koko pötköllisen keksejä monitoimikoneeseen ja perään vielä
50 g sulatettua laktoositonta voita
Tehosekotin tekee tästä alta aikayksikön hyvän pohjamateriaalin.
Irtopohjavuokaan pohjalle leivinpaperia ja "pohjataikina" tasoitetaan paperin päälle vuokaan. Pohja jääkaapiin jäähtymään ja siirrytään täytteen tekoon.

Täyte 1:
2 dl Valion laktoositonta kuohukermaa 
130 g tummaa suklaata Salon isossa plussakaupassa oli tarjouksessa Fazerin tummaa päärynä-manteli. Väriltään tuo ei vaan ole niin tummaa, joten jatkossa varmaan ostan sitä 70% että saa kunnon värierot noihin kerroksiin.
134 g Valion maustamatonta 13% Viola laktoositonta tuorejuustoa mikäli nyt menitte sekaisin näin tarkasta määrästä juustoa, niin kerrottakoon että tulee 3 eri täytettä ja yhteensä niihin käytetään 400 g juustoa. Siitä tämä eksoottinen määrä. oikeasti tein tämän ihan silmämääräisesti, ei aavistustakaan oliko 134 ½ g eikä 134. Silmämittani ei ole ihan niin tarkka.
3 liivatelehteä
½ dl Valion laktoositonta, rasvatonta maitojuomaa
Liivatelehdet pistetään veteen lillumaan että pehmenevät. Kerma vaahdotetaan. Suklaa sulatetaan vesihauteessa, en pidä mikrossa sulattamisesta. Suklaan sekaan sekoitetaan tuorejuusto. Maitojuoma kuummennetaan ja liivatelehdet sulatetaan maitojuomaan. Liivatemaito sekoitetaan suklaajuustomömmöön ja koko ihanuus tungetaan kermavaahtoon. Oikeaoppisesti kai nuo tulisi kääntää niin että sekoittuvat, mutta minä käytän tehosekotinta tähänkin. Täyte kaadetaan pohjan päälle ja taas pistetään kakku jääkaappiin. Hyytymään tällä kertaa. 
Kakku saisi hyytyä reippaan hetken eli ainakin 30 min niin että pinta on jo kunnolla kumimainen.

Täyte 2:
Palaa kohtaan täyte 1, mutta vaihda Fazerin tumma 130 g Fazerin maitosuklaata. Tässä vaiheessa lapseni oli jo oppinut miten 200 g suklaalevystä saadaan 130 g. Kuka väittää ettei matematiikasta olisi apua! Ja mikä ihaninta, suklaata jää syötäväksikin, varsinkin kun mamma edelleen on karkkilakossa. Ja suklaa on karkkia. Ehkä? Tosin suklaahan tunnetusti on erään sähköpostin mukaan vihannes, joten ehkäpä olisin voinut syödä vihannesta?

Ja kun kakku on taas hyytynyt niin siirrytään tekemään 
Täyte 3:
Palataan kohtaan täyte 2 (ihan vaihtelun vuoksi) ja vaihdetaan Fazerin maitosuklaa 130 g (eli levylliseen) Pandan Valloittava Valkoinen. Ja sitten hypätään Täyte 1:seen ja toimitaan ihan ohjeiden mukaan.

Kun kakku on kunnolla hyytynyt vuoka upotetaan kuumaan veteen, niin ettei vettä loiskahda kuitenkaan vuokaan, noin 20 sekunniksi. Eli käytännössä niin pitkäksi aikaa että reunat hieman sulavat. Vuoka ylös vesihauteesta ja kuivaus tarvittaessa, minkä jälkeen kakku siirretään tarjoiluastialle.
Tässä vaiheessa kakun pitäisi olla tämän näköinen:


Tämän jälkeen päästettiin sitten taiteilija irti. En osaa sanoa montako suklaata päätyi neidin suuhun, mutta koristeluun oli varattu Karkkikadulta: appelisiinisuklaata, suklaarusinoita, valkosuklaarusinoita, minttusuklaapalloja, suklaapapuja ja punssinappeja. Ja kun tietokonesukupolven päästää valloilleen, voiko lopputulos olla mitään muuta kun hymiö?

Kauas ollaan päästy niistä krokotiileistä ja hevosista joita teimme aikoinaan.



Grattis gumman!

2 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...