Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Lunta tulvillaa on raikas talvisää

Vielä kuukausi sitten manasin lumenpuutetta.

Nyt ei tarvitse manata, maisema on kerrassaan hurmaavan kaunis, lunta on joka paikassa. Ja naapureitakin näkee ihan kivasti kun lähtee lenkittämään koiria, jokaisessa pihassa seisoo enemmän tai vähemmän turhautuneen näköinen mies lumikola kädessään. Kivasti ehtii rupattelemaan naapureiden kanssa. Tosin naapurit eivät näytä ihan onnellisilta vaikka rupattelenkin. Jotenkin aina kääntyy siihen että nyt saisi lumentulo loppua. Okei, tunnustan etten juurikaan putsaa meidän pihaa, eilen sentään näön vuoksi, työnsin hieman pakkashaituvia pois pihasta. Ehkä sentin verran oli tullut lisää sen jälkeen kun naapurimme oli putsannut pihan viimeksi.

Eilen illalla huomasin myös että yksi naapuri oli hankkinut oikein lumilingon. Pojat ovat poikia! Mutta hienoltahan se näytti kun lunta lensi pitkin penkkoja, oikein kunnon lumimyrskyn hän sai aikaiseksi. Tosin hänen koiransa oli kanssa karkureissulla ja eipä tainut naapuri huomata pientä karkulaista, onneksi on Volvossa jarrut. Ja hereillä oleva kuski. Pikkuinen ruskea läiskä kaiken sen tuiskuavan lumen seassa oli hieman haasteellinen juttu.

Tänään onkin sitten tullut taas hieman reippaammin tuota valkoista vettä. Toivon todellakin että tämä hieman myöhässä saapunut talvi vielä ehtii pelastaa norppamme. Pesintä alkoi ainakin hieman huonosti kun ei ollut jäätä eikä lunta. Tosin, onkai tämäkin sitä luonnon lakia? Pari todella hyvää talvea takana. Ja hienolta tämäkin vaikuttaa, näin minun näkökulmastani, en tiedä sitten norppien mielipidettä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...