P.S.

Tämä on lisäys edelliseen kirjoitukseen, vaikka se tietysti tuleekin sen yläpuolelle.

Inspiroiduin niin tuosta lumesta, että lähdin putsaamaan pihaa. Ei ollut naapurinsetiä näköpiirissä, kaikkien pihat loistivat lumettomina, mutta eipä sitten rupateltu vaan tehtiin töitä. Kyllä tuo testosteronihielle haisevan punttisalin voittaa mennen tullen! Raikas talvisää ja hyötyliikuntaa. Jos alkaisin veloittaa tuosta ulkokuntosalistani, alkaisikohan pihassani parveilla kehonrakentajia?

Kävin tässä välissä pienellä ajelullakin, ja kotimatkalla näin oravan. Miten minulla on peruskoulun biologian tunnilta sellainen olo että kurren pitäisi olla vaaleaturkkinen. Sellainen kauniisti harmaantuneen herramiehen pääkoriste. Otus joka istui hangella oli kuitenkin tumman suklaan värinen. Todella kaunis, en ole varmaan koskaan nähnyt yhtä tummaa oravaa. Olikohan se joku maahanmuuttaja harvinaisuus?

Oravan bongaaminen toi mieleeni erään ulkomaalaisen joka oli suuren kotimaisen puhelintehtaan palveluksessa. Hän oli kierrellyt maailmaa firmansa palveluksessa ja kertoi opiskelevansa paikallista kieltä maitopurkkien kyljistä. Hänellä oli hauska tapa aina viskata englantinsa sekaan sana tai kaksi suomea. Sitten hän kerran ylpeänä kertoi menneensä kurssille jossa ulkomaalaisille opetettiin käytännön suomea. Siellä oli opittu tärkeitä sanoja kuten orava! Mies ei tästä lannistunut vaan opetteli bongailemaan oravia uudesta kotikaupungistaan. Työkavereittensa iloksi hän sitten kulki ympäri kaupunkia ja huudahteli: Katso, orava! Lupasi esitellä minullekin oravia jos josku törmäisimme kaupungilla. Tosin hän jätti kurssinsa kesken kun he pääsivät kohtaan karhu, se oli kuulema hieman pelottavaa. Lohdutin että niitä voi bongailla lähikaupan olutpullo hyllyistä.