Trendikästä

Ennustajat ovat jo vauhdissa.

Vaikka jouluun on vielä monta kuukautta on tietysti tehtaat jo täydessä vauhdissa että saamme mitä haluamme jouluksi.

Trendiennusteen mukaan joulun 2022 väri on laventeli. Ei ehkä minun ykkösvalintani, mutta varmaan ihan hieno väri. Mietin vaan minne omassa kodissani saisin laventelin väriä jouluna, kuusessa en oikein näe laventelinvärisiä koristeita, enkä ole lautasiakaan tuossa värissä hankkimassa. Ehkäpä lahjat voisivat olla laventelinväriseen paperiin pakattuja?

Kuva Pixbay

Neonväriset valot. Näen mieheni ilmeen kun kerron että haluan ison neontekstin jossa lukee hyvää joulua talomme katolle. Hän jo inhosi häämatkaltamme ostamiani valoja jotka vilkkuivat ja soittivat kimeällä nuotilla joululauluja. Se valosarja kesti ikuisuuden ehjänä! Olemme olleet 25 vuotta naimisissa ja olisiko pari joulua siitä kun valosarja meni lopullisesti rikki. Jotenkin epäilen etten saa uutta ärsyttävää valosarjaa tai -kylttiä. Enkä kyllä välttämättä haluakaan.

Simpukoiden kuoretkin ovat trendikkäitä. Uskoisin että yksi syy on luonnonmateriaali ja ekologisuus. Minulle sopii, kuoria on tullut kerättyä vuosien varrella rannoilta, ovat ne joskus olleet koristamassa adventtikynttelikköä. Olen ollut aikaani edellä? Myös isot kranssit ja köynnökset luonnonmateriaaleista ovat trendikkäitä. Kauniitahan ne ovat, mutta millä ihmeellä ne pidetään kosteana?

Minun jouluni taitaa kyllä olla lähinnä ekologinen, jos trendeistä puhutaan. Samat vanhat koristeet ovat kunniapaikalla vuodesta toiseen. Kuuseni on luonnonkuusi, kotimainen ja lähituotettu siskoni pihalla. Kun se on tehtävänsä tehnyt, oksat pääsevät puutarhakompostiin, se on varsinainen hyönteishotelli, se kasa ja varmaan sinne joku siilikin voisi pesänsä tehdä, tosin sellaista ei ole tapahtunut. 

Joutuukohan Blossa nyt uusimaan vuoden -14 kausimakunsa? Se kun sattui olemaan laventelinen

Matkakuvahaaste 5/10

 Pääsiäinen tuli vietettyä asuntoautossa.

Päätin, enemmän tai vähemmän hetken mielijohteesta, että lähtisimme etsimään kevättä Ahvenenmaalta pääsiäisenä. En ollut ainut, joka oli tämän loistavan idean keksinyt, siispä emme päässeet kiertämään saarelta saarelle, kuten viimeksi, sillä lossipaikkoja ei ollut saatavilla niin että ehtisin töihin ajoissa. Siispä lähdeimme yölautalla perjantai-iltana Maarianhaminaan ja olimme sitten parisen päivää kiertämässä pääsaarta. 

Jäätä

Ei se kevät ihan vielä ollut vallannut koko Ahvenanmaata.

Koska mieheni oli mukana, oli meillä taas hieman eri lähtökohta mikä olisi matkan tarkoitus. Herran ajatus kun on aina: geokätköily. Minä taas halusin nauttia keväästä, valokuvata hieman ja nähdä hieman nähtävyyksiä. Onneksi nämä kaksi asiaa pystyy yhdistämään. 

Pommern

Monet kätköthän sijaitsevat nähtävyyksien lähellä ja Ahvenanmaalla oli mahdollista etsiä myös "bingokätkö" jossa piti saada viisi nähtävyyttä "riviin". Siinäpä sitten yksi kätkö, jossa pystyimme yhdistämään molempien toiveet. 

Bomarsundin linnoituksen raunioita

Viimeksi meillä oli koiristamme sheltit mukana, toinen heistä on jo poissa ja Wendykin on jo sen verran vanha, ettei tuntunut oikein järkevältä ottaa häntä pitkälle automatkalle mukaan. Siispä vanhan ja nuorin koiristamme meni partiolaisen luokse hoitoon. Äiti ja tytär lähtivät sitten matkaan mukaan, päästiinpä sitten totuttamaan heidätkin asuntoautoiluun. 

Kida ja Penny

Areenalta olen katsonut Myrskyluodon Maijasta muutaman jakson, pitäisi varmaan yrittää päästä loppuun saakka, varsinkin nyt, kun satuin Maria Lovisa Mickelsdotterin syntymäkodinkin näkemään. Kuten totesin, geokätköilyssä voi yhdistää nähtävyydet ja kätköilyn, tuskinpa tätä taloa olisi tullut ihmeteltyä ilman että herra halusi hakea kätkön lähettyviltä. Itse Myrskyluodolle eli Vädersköriin emme lähteneet, sinne pitää retki suunnitella hieman paremmin. 

Maijan syntymäkoti

Ensimmäinen päivä meni kyllä aika pitkälti ajellessa purkilta toiselle, mutta ehdin nyt sentään kevättä ihailemaan

Sinivuokkoja

Näimme merikotkan todella läheltä, jäin suu auki ihmettelemään moista näkyä ja unohdin ihan kuvata. Olisihan minulla nyt sentään ollut puhelin kädessä, mutta aivot eivät vaan toimineet. 

Miasema

Paremmin olin sitten hereillä, kun eräästä rannasta bongasin mustakurkku-uikkuja. Yksi unelma taas toteutunut kun näin sellaisia, tosin olin aina ajatellut että olisin melomassa kun näkisin ne. Kelpasivat ne toki näinkin. 

Uikut

Illan pimetessä herra vei auton jonnekin parkkiin, olin niin väsynyt, yöunet jäivät aika katkonaisiksi, etten edes välittänyt minne menimme, halusin vaan nukkua. Aikamoinen ylläty oli sitten herätä tällaiseen maisemaan.

Bomarsundin raunioalue

Koska vielä ei ollut turistisesonki, saimme nauttia maisemista ihan kaksistaan. Aika uskomattoman hienoa. 

Yksityiskohta

Nikolai I käskystä linnoituksen rakentaminen aloitettiin, ymmärtääkseni sitä ei koskaan saatu ihan valmiiksi. 

Raunioita

Kun nyt Ahvenanmaalla oltiin, pitihän meidän nyt edes yksi lauttamatka tehdä. Tuli niitä muutama tehtyä, kävimme Vårdässä ja Simskälassa. 

Lossi tulossa

Nähtävyydet rajoittuivat muutamaan kirkkoon ja kasaan kätköjä. Maisemat ovat kuitenkin upeita kun tuolla ajelee. 

Jotenkin on kaunista, miten tuolla saarilla vanhat muistomerkit kerätään jonnekin nurkkaan omaksi muistomerkkien hautuumaaksi

Ruostumassa

Yksi päivän tavoitteista oli etsiä Ahvenanmaan vanhin aktiivinen kätkö. Se sijaitsee yhdellä Ahvenenmaan korkeimmista kohdista, joten hieman epäilin miten polveni kestää kiipeilyä. Onneksi paikan päälle meni hyvin merkitty polku ja jyrkimpiin kohtiin oli pistetty kiviä porrasaskelmiksi. 

Kiviä

Muutenkin koko alue oli upeaa jääkauden kivimuodostelmaa pirunpeltoineen, joten todella näkemisen arvoinen paikka tuokin. 

Matkan varrella näimme teeren, tosin en taaskaan ehtinyt saamaan kameraa laukaisuvalmiiksi. 

Maisema

Sunnuntain auringonlasku oli upea, ehdin sitäkin ihailemaan.

Maanantaina kottinlähtö oli puoliltapäivin, joten kovinkaan paljon emme ehtineet maisemia ihmettelemään. Kiertelimme keskustaa koirien kanssa, saivat nekin hieman enemmän jaloitella ennen laivamatkaa.

Julius Sundblom ja kossupullo

Julius Sundblomin patsaan kädessä oli kovinkin kotimainen tuote, mikä oli herran suhtautuminen pohjanmaalaiseen perinnetuotteeseen, sitä en tiedä, mutta joku oli katsonut asiakseen hieman modernisoida patsasta. 

Maarianhamina

Mielenkiintoinen matka jo senkin takia että lähes kaikki paikat ovat vielä kiinni. Kastelholman linnaa ihailimme ulkopuolelta, ruoan valmistin joka ilta autossa, kun ei löytynyt ravintoloita matkan varrelta, Maarianhaminassa ehkä olisi ollut joku paikka avoinna, mutta tienvarsipaikat olivat vielä kiinni. 

Minulta jäi muuten matkakuvahaaste kesken, joten olkoot tämä nyt samalla haastekohta 5/10

Pariisin taivaan alla

 Pariisin taivaan alla.

Olin ihan innoissani kun aloitin projekti, olen kyllä edelleenkin, mutta: kun on tottunut neulomaan 7 Veljestä langalla, Nalle tuntuu lähinnä ompelulangalta. Ja puikot hammastikulta. 

Olen todella onnellinen, että sain Moreenilte arvostelukappaleen Niina Laitisen Villasukkien valtakunta-kirjan.

https://otava.fi/moreeni/

Niinan mallit ovat upeita...mutta työläitä. Olisihan minun pitänyt se tietää, kun tein Siskoni Mun-sukat itselleni. Ne sentään tein ohjetta paksummalla langalla (sillä seiskaveikallani). Mutta nämä Pariisin taivaan alla ovat menossa pariisifanilleni, sitten kun ne joskus valmistuvat. ja hänen pohkeensa ovat normaalit, joten ohjeen mukaan mennään. 

Olen varmaan purkanut tuon varren kolme kertaa, mutta nyt olen sentään saanut "ensimmäisen sivun" tehtyä. Olen oikeastaan aika ylpeä, alkaa se torni siihen pikkuhiljaa hahmottua. 

Niinan ohjeessahan väreinä on käytetty mustaa ja malkoista (valkoinen taustana) mutta halusin hieman enemmän väriä noihin. Siispä minulla on taustana Nallen Taika punasävyisenä ja torni saa olla talvisen valkoinen. Kyllähän se Eiffeltorni on milloin minkäkin värinen kun valaistaan eri tilaisuuksiin. Löysin siitä jopa kuvan, jossa on vitivalkoinen. 

Tällä hetkellä kyllä nuo, jo valmiit kukat, varressa ovat kauniimpia, mutta odotan innolla, että se torni tuohon pikkuhiljaa muodostuu tunnistettavaan muotoon. 

Jospa tämä koronaväsymys jossakin vaiheessa antaa periksi, pääsen ehkä jopa tekemään noita sukkia. Jospa olisivat jouluksi valmiina!

Vii5i

N 47°35.285 E013° 17.278

Niin alkaa Ursula Poznanskin Vii5i heti siskannesta. Lienee kaikille geokätköilijöille tuttu juttu, ja kirjan poliisitkin oppivat äkkiä kätköilymaailman ihmeitä, kun Saltzburgin jästipoliisit pakotetaan kätköilemään.

 "Onneksi olkoon, löysit kätkön!

Tämä rasia on osa eräänlaista peliä, nykyaikaista satelliittipaikannukseen perustuvaa aarteenmetsästystä. Jos löysit rasian sattumalta, peli on nyt sinun osaltasi ohi. Sulje rasia heti ja laita se takaisin samaan paikkaan, josta sen otitkin. Niin on parasta sinun kannaltasi, usko pois. 

Jos löysit rasian tarkoituksella, et ehkä olekaan ihan niin tyhmä kuin kaltaisillasi on tapana olla. Olen varma siitä, että 'aarrearkkuni' sisältö herättää mielenkiintosi. Toisin kuin tässä pelissä yleensä vaaditaan, sinun ei tarvitse palauttaa rasiaa piiloonsa. Ota se mukaasi ja etsi siitä sormenjälkiä. Tietyssä mielessä niitä löytyy varmasti."

Kovin paljon en viitsi avata kirjan tarinaa, jos joku vaikka haluaa tutustua kirjaan. Kätköilijöille voin kertoa, että ainakin kaksi maamme kätköä perustuu kirjaan, kolmaskin löytyi, mutta se on arkistoitu. Ja luonnollisesti Salzbrgissa on kätkö joka liittyy kirjaan. 

Poznanski oli oikein mukava tuttavuus, kirjan tarina etenee tasaiseen tahtiin ja  henkilöhahmoihinkin ehtii hieman tutustua. Pitääkin jossakin vaiheessa katsoa mitä Beatrice Kasparylle jatkossa tapahtuu, tekeekö hän töitä 24/7 vai ehtiikö, edes joskus nauttimaan lastensa seurasta. Ainakin kaksi muutakin saman sarjan dekkaria on suomennettu: Sokeat Linnut ja Äänet. 

Ja sain muuten nyt maahasteeseen Itävallankin listalle. 

1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota
Geokätköily termit ja lyhenteet ovat täysin todenmukaisia, kirjailija on kätköilijä, muuten kirjan tarina lienee fiktiota. 

3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana
Voisin toki kätköillä Saltzburgissa, kirjan tapaisia kätköjä en kuitenkaan todellakaan haluaisi löytää. 

4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana
Murhatarina, ei kiitos. 

6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija
Kuten sanoin, sain nyt Itävallan mukaan maahastelistalleni. 

8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua
Poliisilla on purkit kateissa, mutta niin ne vaan löytyvät, yksi kerrallaan. 

10. Kirjan nimi on mielestäsi tylsä
No on se, joskin kirjoitusasu on aika hauska

11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä
Poliisikuulusteluissa hypätään takaisinpäin ajassa. Tapahtumat toki etenevät ilman hyppyjä ajassa. 

16. Kirjan luvuilla on nimet
Joillakin luvuilla on koordinaatit. Tai sitten ei nimeä, tai numeroa, ollenkaan

18. Kirjan on kirjoittanut toimittaja
Näin Wikipedia väittää

22. Kirja sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä
Murhaaja ainakin tykkää viestitellä. 

27. Kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva
Sellainenkin löytyi, minulle tätä suositteli ystävä. 

31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää
Kaipa tuo kätköily on tärkeää, kun täyttää niin suuren osan arjestani. Joskaan en itse ole kovin aktiivinen kätköilijä. 

32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja
Paloittelumurhat eivät taida olla oikein yhteisön suosiossa. 

35. Kirjassa on oikeudenkäynti

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan
No ainakin jos tulkitsee kohtia yhtä avarakatseisesti kuin minä

Jämälankaa

 Odotan innolla että pääsen uuden kirjani kimppuun kunnolla.

Keskeneräiset projektit pitää vaan ensin saada valmiiksi. Sitten voi tutkia loputonta lankavarastoani ja katsoa pitääkö käydä kaupassa. Periaatteessa olen pistänyt itseni langanostokieltoon, mutta onnistun projektin kanssa vaihtelevasti. 

Partiolainen toivoi vaihteeksi lapasia. Teinkin neideilleni kädenlämmittimiä, onnistuin vaan tekemään ratsastajalle 2 saman käden lapasta. Pitää tehdä vielä parit oikealle kädelle. Olin kuitenkin jo aloittanut partiolaiselle uudet käsineet, tällä kertaa varsinaisen jämälankaprojektin. Idean sain jossakin neulomisryhmästä, en vaan muista mistä. Tähän projektiin kelpaa oikeastaan miten lyhyt pätkä lankaa tahansa!

Jämälangoista lapaset

Lanka: 7 Veljestä joku harmaa ilman vyötettä ja miljoona langanpätkää

Puikot: KnitPro Cubics 3½

Kudoin 3 oikein 2 nurin joustinneuletta 40 silmukalla. Sitten sileää neuletta ja joka toisella kerroksella lisäsin langanpätkiä. En päätellyt vaan jätin pätkän lankaa "roikkumaan". Harmaa lanka siis kulkee katkeamatta koko työn läpi, jämäpätkät tulevat lisäksi. Jos irtoavat niin tuo harmaa kuitenkin edelleen muodostaa lapasen.

Kiilapeukalo on yksinkertaisella langalla tehty. 

Ainakin tuntuvat lämpimiltä, joskin hieman hassuilta, kun käsi ei ole tottunut lankoihin. Onhan tämä ehkä hieman "hipelöinti muhvi" olemukseltaan, mutta ideahan on että kädet pysyvät lämpiminä. Jotenkin minulle tulee räsymatto mieleeni näistä. 

Villasukkien valtakunta

 Posti toi tänään paketin ihan ovelle.

Täytyy tunnustaa, yllätyin, ihan jo siitä että Postin auto oli pihallamme. Pääsääntöisesti ei talvisin monikaan suostu pihaamme ajamaan ja postinkuljettajat yleensä jättävät postilaatikkoomme lapun: "ei oltu kotona, toimitettu lähipostiin" vaikka kotona oltaisiin oltu koko päivän. Tänään siis postin kuljettajalle täydet pisteet! Vaivautui soittamaan ovikelloa. 

Koska en odottanut pakettia ihmettelin kovasti mitä isohkossa kirjakuoressa olisi. Sisältö oli todella mieleinen yllätys: Niina Laitinen: Villasukkien valtakunta-kirja. 

Kirjassa on 20 uutta villasukkamallia, kahdeksan kirjoneuletta, loput erilaisia pintaneuleita. Takakannen tekstin mukaan Niina Laitisen viidennen sukkakirjan innoittajana ovat vieraat maat ja kaupungit. Kirja tempaa neulojan mukaansa matkalle Skotlannin nummilta Shanghaihin ja Madagaskarilta Milanoon. Unohtumattoman retken varrella syntyy toinen toistaan kauniimpia villasukkia.

Kaikkiin malleihin on käytetty Novitan lankoja, mutta kirjan alussa on lueteltu vaihtoehtoina myös muiden valmistajien lankoja. 

Oma suosikkini noista malleista on, yllättävää kyllä, kirjoneulesukka: Pariisin taivaan alla. Sukassa komeilee Eiffel-torni, joten partiolainen tuli heti mieleeni. 

En ollut kirjoneuleita juurikaan tehnyt aiemmin, mutta eri käsityöryhmistä keräytyneiden vinkkien avulla, olen uskaltautunut niitä kokeilemaan. Niina Laitisen Siskoni mun oli minulle varsinainen voitto, olin todella ylpeä saadessani ne valmiiksi. Joten Niinan selkeät ohjeet saavat vähemmänkin neuloneen tuntemaan onnistumisen riemua!

Luettuani Pariisin taivaan alla ohjeen, olen täysin vakuuttunut siitä että onnistun tälläkin kertaa. Langanjuoksut ovat pääsääntöisesti aika lyhyitä, joskin laskin 12 silmukan siirtymän, silmämääräisesti se taisi olla pisin. 

Nämä on neulottu Novitan Nallella, yleensä käytän paksumpaa lankaa, mutta Nallea taidan hankkia näitä varten, haluan nuo lapsukaiselleni tehdä. 

Skyfall oli toinen suosikkini, ehkä osittain myös nimensä takia, oli ratsastajamme lempielokuva kauan. Jospa ne sitten hänelle? Lankana suosikkini 7 Veljestä. 

Työkaverini ihastui Tulilintuihin, Feeniksit tietysti voisivat olla suosittuja täälläkin, onhan lintu pottereissa tärkeässä roolissa. Näihin on käytetty Novitan Venlaa. 

Lupaan palata asiaan kun pääsen aloittamaan neulomisen, ensivilkaisulla kirja on aivan ihana ja ohjeet selkeät. Ja arvostan että langat ovat sellaisia joita saa lähes kaikista marketeista, ei tarvitse metsästää erikoiskauppoja. Jos kuitenkin haluaa jotakin muuta lankaa käyttää, niin niitä vaihtoehtoja on lueteltu, kuten mainitsin. 

Jos nyt jotakin täytyy kritisoida niin: pehmeäkantinen, liimattu kirja on aina hieman kyseenalainen minulle kestävyyden kannalta, pidän sidotuista kirjoista. Varsinkin tällainen kirja, joka on kovassa kulutuksessa kun ohjeita seuraa. Liimatut tuppaavat "murtumaan" kun pakottaa ne auki ja se taas on välttämätöntä jos aikoo neuloa ohjeen mukaan. Toki tämäkin lienee kustannuskysymys ja ehkä ei tällaista kirjaa voi sitoa? En tiedä. No, parannan oman kirjani kestävyyttä kontaktimuovilla. Kun ei tarvitse lasten koulukirjoja nykyään päällystää niin voin keskittyä omiini. 

Lämmin kiitos Moreenille arvostelukappaleesta. 

Kirja näyttäisi muuten olevan Kuukauden Pöllöklubi tarjouksessa Suomalaisessa.

Sateenkaaria

 Kaikkea hullua sitä ihminen keksiikin.

En ole mikään varsinainen viherpeukalo, vaikka perhoskämmekät ovatkin pärjänneet täällä yllättävän hyvin, juurikin varmaan siitä syystä, että hoidan niitä kun muistan. 

Kesällä Facebook etusivulleni ilmestyi mainos: Kasvata oma Rainbow chili bonsaipuusi. Hurahdin. 30 e tuntui kyllä hieman kovalta hinnalta, mutta tilasin silti. 

Hieman kyllä petyin, tunnustan, kun avasin pakkauksen ja sieltä löytyi kaksi (siis 2) siementä, toki myös luvatut mullat ja pahvinen ruukku johon istuttaa nuo kaksi kullan arvoista siementä. En nyt kovin optimistinen ollut, mutta kiltisti yritin muistaa kastella ohjeistuksen mukaisesti. Suureksi yllätyksekseni, muutaman viikon kuluttua minulla on 2 pikkuriikkistä taimea. 

Ne kasvoivat aika reippaasti nelilehtisiksi, mutta sitten hieman into lopahti niillä. Tarvitsivat varmaan lisää valoa, näin päättelin, ja lähdin kauppaan ostamaan kasvilamppua, tämähän oli hauska ja "halpa" harrastus. Taas meni kivasti samanmoinen summa, kun ostin Clas Ohlsonilta kasvilampun telineellä. Suureksi yllätyksekseni lapussa oli ajastin, joten minun tarvitsi edelleen muistaa vaan se vesi. Chilinikin innostui. Jopa niin paljon, että jouduin taas pari viikkoa sitten kauppaan, koska chili oli kasvanut lamppuansa korkeammaksi. Tällä kertaa ostin  Airamin polttimon (kasvilamppu sekin) ja siihen sitten johdon. Ja chilini siirtyi keittiöön. 

Suureksi yllätyksekseni chilit tekevät nyt hedelmiä. ja loistavat sateenkaaren väreissä, tosin mini-pieninä, keskellä talvea!

Tuota pitäisi varmaan lähteä leikkaamaan, jos siitä aikoo saada yhtä hienon bonsaipuun kun mainoskuvassa, mutta en tiedä raskinko. Tuo chili tuntuu litkivän aika paljon vettäkin, joten pelkään että tapan sen alta aikayksikön pienessä ruukussa. Ainakin pari bonsaita olen jo onnistunut tappamaan, joten ehkä tästä vaan tulee pensas?

Ja koska olen nyt niin innostunut tästä valtaisasta kasvatusmenestyksestä ja koska Lil Plotilla sattui olemaan vallan mainio tarjous niin tilasin sitten granaattiomenapuun...

Jos chilin kanssa selvisin muutamalla lampulla niin mitäköhän tuo puu tuo tullessaan? Tosin, olen aina unelmoinut talvipuutarhasta joka olisi lämmin ympäri vuoden ja jossa häkkilintuja voisi pitää "vapaana". Siellä sitten istuskelisin aamukahvilla. Eikö hyvin suunniteltu ole vähintäänkin puoliksi tehty? Pitää vielä keksiä tekijä.

Tämä ei ole mainos, ihan olen omilla rahoillani ostanut tuotteet, mutta ne ovat kaikki, niin siemenet kun lamputkin, yllättäneet minut positiivisesti. Ja tuohon Lil Plotin tarjoukseen kannattaa nyt tarttua, jos haluaa puita kasvattaa!