Glögit tulivat!
Ja min, joka en lakusta pidä, annoin kanssa viisi joulupuuta. Kuten äitini ja siskonikin.
365+1 päivää joulua
Glögit tulivat!
Siskoni kaksoset saivat valkolakkinsa!
Olen niin ylpeä näistäkin reippaista nuorista, jotka kulkevat kohti unelmiansa.
Päätimme lapsukaisten kanssa yllättää serkut, ja teimme samppanjalaseihin pienet suupalat koristeeksi. Miten koristeellisia niitä tuli, sitä voi pohtia, mutta koska jätin hommaan samaan aamuun, pelkäsin että vaahtokarkit kuivuvat liikaa, niin näillä mentiin. Suosittelen että nämä tekee valmiiksi päivää aiemmin. Tai jopa kaksi.
Helmet lukuhaaste 2026
Viimeinen yö edessä.
Nyt taitaa siskoni luona olla hankalaa saada nuorimmainen nukkumaan. Vielä tänä vuonna siellä odotetaan joulupukkia, taitaa olla viimeinen vuosi kun saamme nauttia tästä joulun taiasta?
Siskoni kanssa menemme tänään vielä laulamaan kauneimpia joululauluja. Muutakin tekemistä toki olisi, mutta nautitaan kuitenkin toistemme seurasta ja joululauluista.
Joulupöytämme on tänäkin vuonna täynnä herkkuja, nekin sinne saadaan nyyttäriperiaatteella, joskin siskoni perheellä on suurin urakka: perunoiden kuoriminen ja pöydän kattaminen!
En ole ihan varma siitä, mitä kaikkea pöydästä löytyy, mutta tiedän keitä sen ympärillä istuu: maailman tärkeimmät ihmiset.
Aloitamme perinteisesti kaloilla, joskin ruotsalaisvahvistuksemme taatusti on tuonut myös lihaa alkupaloiksi.
Perunoiden lisäksi tiedän että ainakin löytyy lihapullia, ne jäävät pöytään vielä kun kalat uivat jääkaappiin, kaikki eivät syö meillä kinkkua. Olen joskus ehdottanut kalkkunaa tilalle, mutta se ei saanut kannatusta. Uskoisin että on poroa ja paahtopaistia myös. Varmuudella löytyy isoäidin reseptillä tehtyä silliä, äiti on luvannut hoitaa tämän. Ja "palloja", nekin jäivät äidin vastuulle. Eli kirjolohen mätiä. Ensimmäinen lapsenlapsi, ratsastajamme, nimittäin joulupöydässä aikoinaan halusi "bollar, bollar", ei mitään muuta. Ja hänhän sai, siitä vaari piti huolen. Siskoni kaksiset sitten pääsiäisenä halusivat "muu-muu-kakkua". Miten lammaspaistista tuli muu-muu-kakkua, sitä ei kukaan meistä tiedä. Nimet jäivät kuitenkin elämään. Uskoisin, että myös sinappisilliä on tarjolla, sekin yleensä tekee kauppaansa. Kaupan purkkisilli kaadetaan kauniimpaan astiaan. Se on siinä. Sinappikastiketta kyllä teen siskolleni, saa sitten lohen päälle kaadella sitä. Ja lohista tulee pöytään appelsiinigraavattu ja perinteinen. Viskigraavattukin oli minusta hyvää, tein sitä aikoinaan viskistä pitävälle isälleni joulupöydänuutuudeksi. Jossakin on kuitenkin hieman rajoitettava, kaikkea ei vaan pysty syömään. Jospa tekisin sitä joulupäiväksi? Mahdollisesti myös savustettuja versioita lohesta on joulupöydässä. Ja siikaa. Yleensä on ollut. Savukalapateetakin "pitää olla". Ainakin jos äidiltäni tai lapsiltani kysytään. Ja jos olen reipas, teen vielä saaristolaislimppujakin. Jos joku kaipaa leipää, mitä suuresti epäilen.
Kun kalat on saatu syötyä on kaikilla jo ähky, mutta siitä huolimatta kinkku tuodaan pöytään. Itse asiassa kaksikin kinkkua, sillä meidän perinteisen lisäksi on ruotsalaista keitettyä kinkkua pöydässä. Ja lihapullat. Ja ehkäpä Janssoninkiusaustakin. tietysti laatikoita. Perunalaatikon jätimme pois, vaikka senkin kannattajia on, siskoni kanssa olemme vaan päättäneet että herrat saavat kärsiä, sillä kaikkea ei vaan pystytä syömään. Lanttulaatikkoa on oltava, minun vaatimukseni. Porkkanalaatikkoa miehelleni ja tyttärelleni ja bataattilaatikkoa kaikille lapsille ja siskolleni. Bataatti on siis korvannut perunan, jota vain muutama söi. Luonnollisesti pöydästä löytyy myös sinappia. Ja sienisalaattia. Isin reseptillä.
Eiköhän tuolla kattauksella nälkä lähde huomennakin? Varsinkin kun varmaan olen jotakin unohtanut listalta.
Tänään vietetään retiisien yötä? En ole ikinä kuulut tällaisesta aiemmin, mutta niitä pitäisi nyt sitten kaiverrella koristeeksi. Ainakin jos asuu Oaxacassa. Jää kyllä tekemättä minulta
Joko teillä on jouluruoat valmiina vai meneekö yötyöksi?
Sinappitehdas on taas aktiivisena.
Naapurit lähtivät jo viime viikolla joulunviettoon ja heille piti saada joulusinappi mukaan matkaan. Hieman tuli kiire, sillä lähtivät päivää aiemmin kuin oletin, mutta ensimmäinen purkitus on hoidettu riittävän ajoissa kuntoon. Onneksi oli kotona vielä purkkeja, ostin pari vuotta sitten puoleen hintaan joulun jälkeen. Pitääkin katsoa, olisiko jossakin taas tarjouksessa kauniita sinappipurkkeja, nyt ovat purkit nimittäin loppu. Naapureille haluan viedä hieman nätimmässä purkissa, muuten käytän kyllä kierrätyspurkkeja aika iloisesti tähän projektiin. Kannen päälle nätti kangas tai kakkupaperi ja kelpaa joulupöytään vallan mainiosti.
Tänä vuonna sinappi sai lisämakunsa omenasta. Pohdin olisiko Calvados makuna, mutta päädyin alkoholittomaan versioon. En ollut omenasosetta tehnyt, jotan kaupan hillo sai luvan kelvata. Mutta omenasose kanelilla voisi olla aika kiva vivahde tähän. Tänä vuonna kuitenkin näin.
Hyvää adventtisunnuntaita.
Viimeistä viedään, eli jouluun ei ole enää kuin muutama päivä. Aika todellakin rientää!
Vaikka meinasin jossakin vaiheessa menettää uskoni joulun suhteen, niin se vaan tänäkin vuonna saapuu, olin valmis tai en. Joululahjat on hankittu ja postikin ehti toimittamaan ajoissa. Yhdestä paikasta tuli viesti, että lähetys on myöhästynyt, ehdin jo nostattaa kierroksia. Ruotsinkielisiä kirjoja kun ei kirjakaupoista juurikaan löydy, joten olen antanut periksi ja tilaan ne nettikaupoista. Muuten pyrin suosimaan kivijalkaliikkeitä, millä me muuten saamme kaupat pysymään toiminnassa?
Olin turhaan huolissani kirjoista, seuraavana päivänä tuli uusi viesti: tilauksesi on pakattu ja lähetetty. Paketti saapui aivan alun perin ilmoitetun aikataulun mukaisesti.
Nuorimmaiseni kävi auttamassa paketoinnissa, sain suurimman osan lahjoista kauniisti käärittyinä siirrettyä hänen autoonsa. Tulevat sitten aattona pukin toimitettavaksi.
Huomenna meillä on joulunyyttärit töissä. Sinapin lisäksi, teen huomiseksi "Skagenröraa" eli katkarapukimaraa. Tarinan mukaan toast skagen on ruotsalaisen kokin, Tore Wretmanin, kehittämä resepti. Purjehdusretkellään sitten pyydysti katkarapuja Skagenista, ja matkalla mukana oli ranskankermaa, teki majoneesin ja silleen? Niin tai näin, alkuperäisessä reseptissä ei ole ollut tilliä, väitetään, sitä ei sitten kasvanut meressä? Jos ei kimarasta halua kovin vetistä, kannattaa katkaravut ostaa kokonaisina ja kuoria käsin. Hieman vaatii vaivannäköä, mutta maku on parempi.