Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

keskiviikko 12. toukokuuta 2021

Perhosia

Perhoset ovat kauniita!

Talven jälkeen paras kevään merkki on sitruunaperhoset! Kun näin Niina Laitisen "Siskoni mun" sukat ensimmäistä kertaa, tiesin että minun on pakko saada kirja jossa ohje on. Siispä pisti mieheni hankkimaan Villasukkien uusi vuosi-kirjan minulle. 

Olen kuitenkin pistänyt itseni langanhankintalakoon, se nyt toimii kohtalaisesti, mutta päätin kuitenkin katsoa mitä löytäisin loputtomasta varastostani. Koska olin Facebook ryhmissä lukenut että ohje on aika kapea, päädyin käyttämään 7 Veljestä Sateenkaari-lankaa ja sen kaveriksi Lauria, jota löysin parikin kerää. Taitavat tulla mummolasta, ne kerät. Paksumpi lanka ja isommat puikoot, sain siis nuo mahtumaan omaan jalkaani. Jouduin tosin jalkaterän kohdalla lopettamaan kuvion hieman ohjetta aiemmin, mutta ei se haittaa. Olen ylpeä sukistani!


Perhosia


Tiedän että Novitan lankoja haukutaan oikein urakalla, mutta minä pidän 7 Veljestä-langasta. Kauheasti ihmiset löytävät keristä solmuja, minulle on kerran osunut kohdalle. Sen sijaan, kun ostin aikoinaan Maijaa, ihastuin sen upeaan punaiseen väriin, löysin kerästä viisi solmua. Tiedän, sattumaa ja huonoa tuuria, mutta minulle jäi huono kuva langasta. Välillä kyllä hieman huvittaa tuo Novitan mollaaminen, kun samaan aikaan ruotsalaisissa neuleryhmissä hehkutetaan samoja Novitan lankoja. Todistaa vaan ettei kukaan ole profeetta omalla maallaan. Jos Novitaa myydään "kaupan omalla" tuotemerkillään kaupassa, sitä kehutaan Novitan lankoja paremmaksi. Tuskin on, jos samalla kehräämöllä tehdään, mutta niin ne mielikuvat vaan vaikuttavat. 

Ville oli muuten ihan kivaa lankaa kutoa, mutta se purkaantuu huomattavasti herkemmin kuin 7 Veljestä. Vähän väliä huomasin nostaneeni vaan muutaman langan koko silmukan sijaan. Ja kerien lankamäärä... Toiseen sukkaan riitti kerä, toisesta sukasta jäi viimeiset 20 kerrosta tekemättä. Ja ei, en ollut jättänyt pidempää langanpätkää alkuun, päinvastoin, olin säästäväinen kun ensimmäiseen sukkaan lanka riitti juuri ja juuri. Onneksi oli 7 Veljestä lankaa laatikostossa ja värikin sen verran lähellä etten huomannut eroa. Sain urakan valmiiksi. 

Resorikin oli erilainen, hieman haastetta siinäkin


Tuo sateenkaari ei ollut paras mahdollinen lanka, väri ei vaihdu kauniisti tässä työssä, mutta silti pidän sukistani. Lämpimäthän nuo ovat, kaksikertaisena 7Veljestä kun toinen väri koko ajan seuraa nurjalla puolella. Ei ihan hetkessä jäädy jalat :)

Odotetaan talvea ja kunnon pakkaskelejä


perjantai 30. huhtikuuta 2021

Salaattia

Huomenna juhlimme Vappua!

Kun olin pieni, kävimme aina Vappuna syömässä isovanhempieni kanssa. Paras kaverini taas pääsi marssimaan iloisten, punaisten, lippujen alla. Isäni, taisi olla ainoita pedagogisia hetkiänsä, sanoi että tietysti saan mennä mukaan marssimaan, mutta sitten en pääse mukaan syömään, eikä isoisä kyllä ilmapalloakaan voi ostaa mukaan marssille. Nelivuotias minäni pohtii edelleen, olisikohan marssilla ollut mukavaa! Ilmapallot ainakin olivat hienoja, sain kaksi sinä vuonna, isänikin osti yhden minulle. 

Istuin joku päivä taas surffailemassa ja Nigella teki ruokaa jollakin kanavalla. Olen vuosia sitten rakastanut Nigellan chilihilloon,  Nigellan reseptit ovat usein sellaisia helposti toteutettavissa olevia. Ohjelman nimeä en todellakaan tiedä, mutta coucous salaattia hän teki. En kyllä muista reseptiäkään, en ottanut sitä talteen, mutta tein Nigellan inspiroimana bulgur salaattia huomiselle brunssille.

Bulgur-halloumi salaatti, Nigellan inspiroimana

4 dl luomu bulguria
4 dl vettä
kasvisfondia
paprikajauhetta
2 pakettia halloumijuustoa minttuliemessä
kirsikkatomaatteja
persiljaa
neitsytoliiviöljyä sitruunanmakuisena

Kiehauta vesi ja lisää kasvisfondia ja paprikajauhetta veteen. Lisää bulguri ja anna veden imeytyä (n 10 min.). Paloittele halloumi ja ruskista oliiviöljyssä paistinpannulla. Lisää juusto, tomaatit ja persilja bulgurin sekaan. Kaada oliiviöljyä salaatin päälle. 



keskiviikko 14. huhtikuuta 2021

Laittomuuksia

Kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi

Dean Nicholsonin Nalas värld (suom. Nalan maailma) oli täsmäisku tähän kohtaan. Tätä suositeltiin Helmet-lukuhaasteryhmässä ja ajattelin että voisi olla kivaa kuunneltavaa automatkalla, onhan minullakin luonnosta pelastettu kissa täällä kotona. 

Erehdyin. Vaikka kirja onkin ihan mukava, en ehtinyt kovinkaan kauan kuuntelemaan kun niskakarvani nousivat pystyyn. Ymmärrän vallan mainiosti, että kissanpentu pitää pelastaa luonnosta, näin pitkälle kaikki oli enemmän kuin hyvin. Suorastaan melkein ihastuin herra Nicholsoniin. Mutta sitten...pentu salakuljetetaan, aivan tietoisesti, se tulee selväksi, rajan yli Montenegroon. 

Rajanylitykseen laillisesti ei vaadita kovinkaan paljon. Vaatimuksena kissalle on mikrosirutunnistus ja voimassa oleva raivotautirokotus. Lisäksi passi, josta selviää että homma on hoidettu asiallisesti. Vaatimukset ovat lähes naurettavan vähäiset, tarkoituksena on vain ja ainoastaan suojata ihmisiä tappavalta raivotaudilta. Kukaan ei välitä siitä levitetäänkö kissoille kohtalokasta kissaruttoa rajojen yli. Tai immunokatovirusta (FIV). Tai jotakin muuta kissojen monista tarttuvista taudeista. Ne eivät ole vaaraksi meille ihmisille, mutta voivat aiheuttaa aikamoista tuhoa lajin sisällä.

Raivotautia esiintyi vuonna 2020 kesällä Bosnia-Hertszegovinassa, joten riski oli olemassa. Dean toki kiikuttaa kissan eläinlääkäriin ja passikin saadaan voimaan jossakin vaiheessa, mutta rajanylityksiä tulee tehtyä laittomasti. 

Olen toki iloinen että Nala sai hyvän elämän ja pelastettiin kohtuu varmalta tuskaiselta kuolemalta, mutta homman olisi voinut hoitaa laillisestikin. Itse asiassa Dean pelastaa matkan varrelta myös koiran. Jonka jättää hoitoon, eikä lähde sitä salakuljettelemaan, siksi aikaa kun passiasia saadaan hoidettua. Onneksi, sillä pentu kuolee parvoviruksen aiheuttamaan ripuliin. Toki parvorokotusta ei vaadita rajanlityksessä, sekun ei ihmiselle ole vaarallinen. 

Ehkäpä pandemian takia opimme jotakin tarttuvista taudeista? Tai sitten emme.

"Det är ju inte som om hela världen är stängd,
tänkte jag.
Dom orden skulle jag få äta upp"


4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
Kirja kertoo Deanin matkasta polkupyörällä "ympäri maailman". Pandemia toki keskeyttää matkanteon.

6. Kirja kertoo rakkaudesta
Rakkaudesta luontoon, kissaan...

8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa
Pandemia on iskemässä

12. Kirjassa ollaan metsässä
Välillä yövytään ulkona. 

15. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi
Onhan siinä muutamia eläinlääkäreitä. Ja luonnosta pelastettu kissanpentu. 

17. Kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi
Nala on aika keskeisessä rollissa kirjassakin. Onko sitten päähenkilö, siitä voidaan keskustella. 

19. Kirjassa leikitään
Nalan kanssa leikitään lähes koko ajan. 

22. Kirjassa ajetaan polkupyörällä
Kirjan toinen kantava teema: maailman ympäri polkien.

27. Kirjan päähenkilö on eläin
Päähenkilö nyt ehkä on Dean, mutta kaipa Nalaakin voisi pitää päähenkilönä

28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
Pääsin ainakin paasaamaan eläinten laittomasta maahantuonnista

29. Kirjan henkilön elämä muuttuu
Elämä muuttuu paljonkin, kun ottaa itselleen lemmikin. 

32. Kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa

Kuva: Adlibris

34. Kirjassa tarkkaillaan luontoa
Dean ottaa asiakseen myös valistaa muita some-kanaviensa kautta. Mm. roskaaminen häiritsee Deania kovasti. Ymmärrän häntä.

39. Kirjassa kuunnellaan musiikkia
Dean kuuntelee musiikkia, paljonkin. Rajanylityksissä, siis niissä laittomissa, kovaäänisistä pauhaa musiikkia, ettei Nalan maukuminen kuuluisi. 

49. Kirja on julkaistu vuonna 2021
Suomenkielinen versio on ilmestynyt tänä vuonna, jos haluaa kirjan lukea siis. 

Dean Nicholson: Nalas värld
Alkuperäinen: Nala's World (2020)
Suomennos: Nalan maailma (2021)
Käännös: Anna Aronsson
Suomennos: Veera Kaski
Kustantaja Nona
9 h
Julkaistu: 2020
BookBeat

sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Agentin elämää

Befrielsen (suom. Sankaritar) on tositapahtumiin perustuva romaani.

Kirjan sankaritar, Nancy Wake, oli Uudessa-Seelannissa syntynyt, Australiassa varttunut, joka toimi brittien agenttima toisessa maailmansodassa. Hänet tunnettiin koodinimellä Valkoinen hiiri. Hän oli Ranskan vastarintaliikkeen Maquis-ryhmien johtohahmo ja eräs liittoutuneiden palkituimmista toisessa maailmansodassa palvelleista naisista. (Wikipedia)

Kirja on sopivaa iltalukemista, luvut ovat lyhyitä ja kieli helppoa. Eri asia on sitten, onko aihe ihan iltalukemiseksi sopivaa. Vaikka tekstissä ei juurikaan jäädä pohtimaan kauheuksia, niin mielikuvitukselle jää paljon liikkumatilaa. 

Kovin selvää kuvaa Waken elämästä ei kirjassa saanut, viihderomaani tämä kuitenkin on, vaikkakin tositapahtumiin perustuva. Kokonaisuus jäi jotenkin etäiseksi ja hieman sekavaksi. Olisin ehkä halunut tietää ihmisestä tarinan takan hieman enemmän, nyt tuntuu että yksittäisistä faktoista on koottu tarina. 

Kirjan kirjoittajat: Imogen (Robertson) ja (Darby) Kealey kirjoittivat kirjaa ja elokuvakäsikirjoitusta samaan aikaan, ehkäpä se sitten tekee tekstistä hieman tökkivää?

3. Historiallinen romaani
Kirja kertoo toisen maailmansodan loppuvaiheista

5. Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan
Anne Hathaway on tuottamassa elokuvaa ja näyttelee itse pääosaa. 

6. Kirja kertoo rakkaudesta
Suuresta sellaisesta. Nancyn tavoite, natsien kukistamisen lisäksi, on vapauttaa miehensä Gastapon säilöstä. 

8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa
Toinen maailmansota on loppumassa

12. Kirjassa ollaan metsässä
Siellä vatsarintaliike on piilossa

16. Kirjassa eletään ilman sähköä
Aika pitkälti ollaan ilman mitään mukavuuksia metsässä, mutta sähköä on aina välillä tarjolla

20. Kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen
Taatusti naisagentteja on edelleen, mutta harvinaisia lienee sodassa toimivat.

22. Kirjassa ajetaan polkupyörällä
Nancy käyttää polkupyörää paljonkin. 

25. Kirjan on kirjoittanut kaksi kirjailijaa
Tämä on brittiläisen Imogen Robertson'in ja amerikkalaisen Darby Kealey'n yhteistyöstä syntynyt teos.

28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
Ainahan näistä

29. Kirjan henkilön elämä muuttuu
Taitaa kaikkien elämä muuttua

37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
Koko tarina perustuu agentti Nancy Waken työhön

39. Kirjassa kuunnellaan musiikkia
Isänmaallisia lauluja laulellaan

41. Kirjassa matkustetaan junalla
Jeps, yksi juna päätyy joen pohjalle

Imogen Kealey: Befrielsen 
Alkuperäinen: The Liberation (2020)
Suomennos: Sankaritar (2020)
Käännös: Eva Andreasson
Kustantaja Historiska Media
358 s.
Julkaistu: 2020
Kirjastosta

Nancy Wake
Kuva: Wikipedia


lauantai 20. maaliskuuta 2021

Ranskalainen valokuvaaja

Äänikirjoissa on huima ero.

Aloitin uusimman Rileyn kirjan työmatkalla, mutta ärsyynnyin niin lukijasta, että oli pakko vaihtaa kirjaa. Kaverin suosituksesta aloitin Natasha Lesterin Den franska fotografen (suomennos: Ranskalainen valokuvaaja). Samaan aikaan yöpöydälläni on Imogen Kealeyn Befrielsen (Sankaritar). Minulla on joku maailmansota teema meneillään. 

Lesterin tapa kirjoittaa vie ajatukset Rileyn, joka on minulle tutumpi kirjailija. Taas kerran seura mme kahta rinnakkaista tarinaa, Jessica Mayn elämää 1940-luvulla ja D'Arcy Hallworthin elämää pari sukupolvea myöhemmin. Ja luonnollisesti nämä tarinat liittyvät toisiinsa. 

Jessica May on malli, joka päättää jättää uransa, miehensä myytyä hänen kuvansa kuukautissuoja mainokseen, skandaali neljäkymmentäluvulla. Jess ryhtyy raportoimaan sodasta  Vogueen , tosin miehisessä maailmassa  ei ole kovinkaan helppoa päästä rintamalle tai edes liikkumaan vapaasti kamerineen. Jess kuitenkin taistelee oikeudestaan saada raportoida kuvin ja tekstein ja siinä sivussa hän löytää elämänsä rakkauden. 

Vuosikymmeniä myöhemmin D'Arcy lähtee ranskalaiseen linnaan pakkaamaan valokuvia näyttelyä varten. Linnasta hän löytää laatikoita jotka sisältävät sodan aikaisia valokuvia. Tunnettuja sellaisia. Alkuperäisinä. Mitä ne tekevät linnassa? Ja miksi D'Arcyn äidin nimi on yhden kuvan kääntöpuolella? 

Vaikka tarina itsessään on aika ennalta arvattavissa, on se myös kertomus siitä, miten 40-luvulla nainen ei noin vain astunut miehiseen maailmaan, eikä ainakaan kelvannut tekemään työtänsä kun sota loppui ja miehet palasivat rintamalta. Se on myös pieni muistutus siitä, miten myös siviilit saivat kokea sodan kauheudet, ensin saksalaisten sotilaiden toimesta, sitten amerikkalaisten. 

3. Historiallinen romaani
Kaipa tämä täyttää määritelmän.

4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
Valokuvaaja kertoo tarinaa kuvien takaa D'Arcylle

6. Kirja kertoo rakkaudesta
Rakkaustarinahan tämä ensisijaisesti on.

7. Kirjassa on kaveriporukka
Naisjournalistit pitävät yhtä. Kirjan muut naisjournalistit ovat muuten lainanneet nimensä oikeilta henkilöiltä. 
Martha Gellhorn, Catherine Coyne ja Lee Carson ovat kaikki raportoineen  toisesta maailmansodasta.

8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa
Toinen maailmansota muutti maailmaa kovasti.

12. Kirjassa ollaan metsässä
Välillä ollaan sielläkin

16. Kirjassa eletään ilman sähköä
Ajoittain, joskaan se nyt ei ole mikään tärkeä osa tarinaa

20. Kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen
Vilahtaa siellä keskitysleirin vartija. Sodasta raportoivia naistoimittajia taatusti on edelleen, mutta tuskin se kovin tavallinen ammatti on. 

28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
Hyvää työmatkaseuraa. Pystyi jätämään kesken, mutta ihan kiva oli palata siihen kotimatkalla. 

29. Kirjan henkilön elämä muuttuu
Sota loppuu, elämä muuttuu

34. Kirjassa tarkkaillaan luontoa
Ainakin muutamaa puuta. Useasti, monen sukupolven toimesta

36. Kirjassa liikutaan ajassa
Sellaisia 60 vuoden harppauksia tehdään. 

37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
Jessican ja D'Arcyn ammatit sitovat tarinat yhteen.

38. Kirja on käännetty hyvin
Ainakaan käännös ei ärsyttänyt minua

39. Kirjassa kuunnellaan musiikkia
Ehditään jopa tanssimaan

41. Kirjassa matkustetaan junalla
D'Arcy ainakin matkustaa

47.-48. Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta
Periaatteessa voisin pistää tähän tämän ja Sankarittaren, mutta ne päätyvät nyt eri kohtiin

49. Kirja on julkaistu vuonna 2021
Suomenkielinen versio ilmestyi tänä vuonna

Natasha Lester: Den franska fotografen
Alkuperäinen: The French Photographer/ The Paris Orphan (2019)
Suomennos: Ranskalainen valokuvaaja (2021)
Käännös: Johanna Svartström

Kustantaja Bazar
Äänikirja 13 h 29 min
Lukija: Isabelle Moreau
Julkaistu: 2020
BookBeat

tiistai 16. maaliskuuta 2021

Valheita

Välillä hieman jännitystä!

Ruth Waren Valhepeli kuuluu kanssa näihin lukuhaaste-sivulta löydettyihin kirjoihin. Kyseessä on trilleri, mutta ehdottomasti sieltä paremmasta päästä, en yleensä pidä trillereistä, mutta minä voisin vaikka lukea jonkun toisenkin Waren kirjoista. Waren tyyli kirjoittaa sopii minulle. Tämä oli mukaansatempaava tarina, eikä inhottava, kuten trillerit usein ovat. 

Isa, Kate, Fatima ja Thea olivat koulukavereita 17 vuotta sitten. Oma tiivis ryhmänsä, johon ei muilla ei ollut asiaa. Kun naisten kännykät vastaanottavat viestin keskellä yötä: "Tarvitsen teitä" on aika palata Reachiin Katen lapsuudenkotiin, vanhaan myllyyn. Lapsuuden valhepeliä on joko jatkettava tai antaa salaisuuksien paljastua. 

4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
Isa, tarinan minähahmo, pysähtyy välillä muistelemaan menneitä. Ja toki ystävät välillä muistelevat yhdessäkin. 

6. Kirja kertoo rakkaudesta
Isän rakkaus, ystävien välisestä rakkaudesta ja toki myös ihan perinteisestä rakkaudesta kahden ihmisen välillä. 

7. Kirjassa on kaveriporukka
Naiset olivat ja ovat edelleen, hyvin tiivis porukka.

19. Kirjassa leikitään

"Valhepeli.
Se palautuu mieleen yhtä ilmi elävänä kuin meren tuoksu ja lokkien kirkuna Reachin yllä. On vaikeaa uskoa, että olin melkein unohtanut koko jutun – unohtanut pistelistan Katen seinällä sängyn yläpuolella täynnä arvoituksellisia merkintöjä, jotka liittyivät mutkikkaaseen pisteidenlaskusysteemiin. Uudesta uhrista sai niin ja niin paljon. Täydellisestä höynäyttämisestä niin ja niin paljon. Lisäpisteitä sai hienoista yksityiskohdista tai valheen melkein keksineen naruttamisesta uudelleen. En ole ajatellut koko peliä vuosiin, mutta olen tavallaan pelannut sitä koko ajan."

28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
Hyvä tarina on aina hyödyksi

29. Kirjan henkilön elämä muuttuu
Taas kerran, aika monenkin ihmisen elämä muuttuu

31. Jännityskirja tai dekkari 
Kyllä

36. Kirjassa liikutaan ajassa
Muistoissa liikutaan 17 v. ajassa.

38. Kirja on käännetty hyvin
uskoisin niin

39. Kirjassa kuunnellaan musiikkia
Pubissa ainakin

41. Kirjassa matkustetaan junalla
Isa tulee junalla takaisin Salteniin, kuten aikoinaan tuli myös ensimmäistä kertaa kouluun. 


Ruth Ware: Valhepeli 
Alkuperäinen: The Lying Game (2017)
Suomentanut: Terhi Kuusisto

Kustantaja Otava
Äänikirja 13 h 7 min
Lukija: Krista Putkonen-Örn
Julkaistu: 2018
BookBeat

maanantai 8. maaliskuuta 2021

Ikkabog

 J.K.Rowling on suosikkejani.

Pottereita rakastin, Paikka vapaana oli minusta huono. Ensimmäinen Galbraith tuli luettua tietämättä alussa mitä luin, tai siis kenen kirjaa luin ja ihastuin. Nyt tartuin sitten Ikkabogiin. Satukirjaan. Tammen sivuilta:

"J.K. Rowling kirjoitti Ikkabogin yli kymmenen vuotta sitten
iltasaduksi nuorimmille lapsilleen
 ja päätti nyt jakaa perheen oman suosikin
viihdyttääkseen koronaviruksen takia kotiin suljettuja perheitä."

Hienoa tässä kirjassa on, että suomalaiset lapset ovat kuvittaneet täällä ilmestyneen version. Taiteilijat ovat 5-12 v. ikäisiä. Ja Rowling lahjoittaa tuoton COVID-19:sta kärsineiden hyväksi. Tarina etenee ja luvut ovat satukirjamaisesti sopivan lyhyitä. Tässä olisi ollut isille kirja josta eti olisi tarvinnut etsiä sitä lyhyintä satua. Kiitos isille jokailtaisista iltasaduista, silloin kun oli kotona <3

Mutta tarina. Olen kyllä pikkutyttönä (12-13 vuotiaana) itsekin lukenut satuja alkuperäisinä, aika paljonkin kauheampia kuin kaunistetut satukirjaversiot. Rowling on kertonut Ikkabogin tarinaa iltasatuna nuorimmilleen noin kymmenen vuotta sitten. Netin mukaan lapset ovat olleet silloin n 6-7 vuotiaita. Ehkäpä nykylapset elävät erilaista lapsuutta kuin minä, mutta 6 vuotiaana isi luki minulle Lumikuningatarta, niistä satukirjoista. Ikkabogissa korruptoituneet kuninkaan ystävät murhauttavat ja vangitsevat ihmisiä, lapset joutuvat orpokotiin, missä heitä pahoinpidellään ja kuolevat nälkään.  Taitaa jossakin olla maininta että satoja ihmisiä tapettiin. 

Toki jokainen tuntee omat lapsensa parhaiten, minä olisin nähnyt painajaisia jos tällaista olisi minulle luettu.

2. Kirjan on kirjoittanut opettaja
J.K. Rowling on koulutukseltaan opettajana.

7. Kirjassa on kaveriporukka
Kaipa nuo vehkeilevät tyypit ovat kavereita keskenään. Kirjan sankarit, lapset. ovat ainakin neljän kaveriporukka .

8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa
Runsaudensarven maassa monikin asia muuttuu kun kuninkaan neuvonantajat alkavat vehkeillä ja ahneus vie voiton. 

11. Kirja kertoo köyhyydestä
Maa köytyy köyhtymistään ja ihmiset jäävät työttömiksi ja kodittomiksi ja joutuvat luopumaan lapsistaan, kun ei ole varaa hoitaa heitä

12. Kirjassa ollaan metsässä
Sotilaat ratsastelevat metsässä aina välillä, kun pitää ruumiita piilotella. 

16. Kirjassa eletään ilman sähköä
Ainakin töitä tehdään kynttilänvalossa ja kaduilla käytetään soihtuja. 

17. Kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi
Ikkabog on tarinan mukaan kahden hevosen korkuinen taruolento, jonkinlainen hirviö, eikä siis henkilö. Mutta tuo otus on nimensä antanut kirjalle.

19. Kirjassa leikitään
Herra Lohenpyrstö tekee Vilille puusta Ikkabogin ja leikkivät Vili ja Vilja muutenkin.

27. Kirjan päähenkilö on eläin
Onko hirviö eläin? 

28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
Iltasatu on iltasatu

29. Kirjan henkilön elämä muuttuu
Kaikkien elämä muuttuu, kun pahuus pääsee valloilleen

33. Kirjassa opetetaan jokin taito
Rouva Valoisa leipoo vankilassa ja opettaa muita vankeja, että voivat auttaa häntä

38. Kirja on käännetty hyvin
Jaana Kapari-Jatta teki jo pottereiden kanssa mieletöntä työtä, joten kyllä. 

42. Satukirja
Jotakin perinteistäkin tässä sadussa. Kuningas, hirviö, orvoksi jääneitä lapsia jotka pelastavat koko valtakunnan. 

46. Kirjassa syödään herkkuja
Keijunkehtoja, neidonhaaveita, herttuainherkkua, hienohahtuvia, hienohahtuvia sekä piparminttusuklaapölyllä kuorrutettuja ikkatuulia

"Tosin tänä iltana Lilja toivoi,
että uskoisi itsekin suolla elävään hirviöön
ennemmin kuin ihmisen pahuuteen,
jonka hän oli nähnyt lordi Sylkyarvon silmistä."

Anni 12 v.


J.K.Rowling: Ikkabog 
Alkuperäinen: The Ickabog (2020)
Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta
Kustantaja Tammi
344 s.
Julkaistu: 2020
Kirjastosta
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...