Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Punaisia marjoja ja mustikkaa


Koska Lumoavaa oli vielä jäljellä tuli lauantain kunniaksi joutua glögiä. Lapsillekin piti olla jotakin herkullista, joten olin hankkinut Vienettan Red Berries jäätelöä. Joku erikoispainos (special edition) tämä oli olevinaan, mutta uskaltaisin väittää että olen aiemminkin nähnyt tämän pakkauksen. Ehkä tämä on joku jouluversio, tosin aika kesäinen tuo minusta on punaisine marjoineen.


Vaikka tuote ei ole laktoositon, päätin kuitenkin maistaa. Mielikuvani Vienettan kakuista on hieman keinotekoinen maku, joten kovin suurin odotuksin en tähän tulevaan vatsakipuprojektiini lähtenyt. Ehkä se oli syy positiiviseen mielipiteeseeni? 

Jäätelö oli ulkonäöltään ihan tyypillinen Viennetta, noita piparkakkukumallilla tehtyjä kukkaströsseleitä lukuunottamatta. Kyllä tuota tietysti voi kahvipöytään pistää, ihan sievä kakkunen. Eikä se makukaan ollut hullumpi. Ensimmäisenä makunystyrät eivät huutaneet EEEE, päinvastoin, raaka-aine listaa sai lukea suhteellisen pitkälle kunnes niitä lisäaineita alkoi pomppia silmiin.

Keksipohja olisi voinut olla jopa hieman paksumpi, sekin oli ihan hyvää. En uskalla sanoa olisiko isompi palanen kakkusta saanut minut kyllästymään, tämä pikkupala kuitenkin jätti ihan mukavan maun suuhun.
Ja kun rakas plussakauppani myy noita eurolla, niin täytyy todeta että hinta-laatu-suhde oli loistava.
Joulukuusia annan kakkuselle 4, lapsetkin nimittäin tykkäsivät. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...