Hyvää isänpäivää

Ensimmäinen äänestys on saatu kunnialla vietyä loppuun. 10 rohkeaa äänestäjää ja lopputulos on aivan selvä: piparit syödään taikinana, silloin ne ovat parhaimmillaan! Näinhän minä jo väitinkin ja mielipiteeseeni yhtyi puolet lukijoistani! Joko olitte pelkästään vieraskoreita tai sitten olen oikeassa!
Uunissa tapahtuu joku ihme reaktio joka saa taivaallisen taikinan muuttumaan tylsäksi arkipikkuleiväksi. Kiitos äänestäjille, uusi äänestys tulossa ihan lähiminutteina.

Tänään oli aika juhlistaa noita luomakunnan kuninkaita tai mites se nyt meneekään. Siis isänpäivää vitettiin.
Lapseni olivat eilen päättäneet tehdä kivistä tietä isänpäivän kunniaksi. Lopputulos oli aivan loistavaa, mutta suklaan sulattaminen mikrossa oli ensin hieman epäonnistunut. Nimensä mukaan siis laivonnaisen alkutaival oli hieman kivinen, mutta kun ensimmäisestä epäonnistumisesta oltiin toivuttu, niin loppu olikin ollut yhtä tanssia. Ihan jouluinen tuo palaneen tumman suklaan käry ei tosin ole. Ja hieman vaikea saada häviämään. Mutta mitä me pienistä, pääasia on että lopputulos oli hyvä.

Rocky Road suklaa

Fazerin tummaa suklaata
Pähkinöitä
Kuivattuja aprikooseja
Vaahtokarkkeja

Pähkinät, aprikoosit ja vaahtokarkit paloitellaan. Päälle kadetaan sulatettu suklaa. Annetaan jäähtyä ja tarjotaan isälle aamupalaksi sängylle. Ja samalla tuodaan äidille kanssa, kera oman kahvikupin.

Tytöt siis aamulla hemmottelivat meitä molempia. Tarjottimelle oli pistetty kahvimukit, voileipiä ja isot palat suklaata. Kahvinkeittäjän pitäisi saada korotettu matematiikan arvosana, niin loistavasti oli osattu arvioida kahvin paino suhteessa veden tilavuuteen.

Isänpäivän kunniksi kävimme pitkästä aikaa Korkeasaaressa katsomassa siellä asuvia isiä. Perheemme "isä" valinta (omamme jälkeen) oli ehdottomasti Mongolianvillihevonen. Herralla oli 12 päivän ikäinen varsa ja kun lauman jäsen lähestyi mammaa ja varsaa kuului aikamoinen tömäys kun molemmat takakaviot osuivat kaverin kylkeen. Onneksi tuo kaveri tajusi häipyä paikalta, aika rajun näköistä oli kun hampaita esiteltiin ja tanner tömisi kavioiden rummuttaessa maata.

Mutta oli se valkopääsakin poikanenkin liikuttava. Aivan uskomatonta miten sellainen pikkuinen rääpäle osaa roikkua kiinni äidissään. Tosin oli äitikin reipas kun esti lapsosensa karkumatkan. Siellä hän istui aivan rauhallisena heiluvalla oksallan ja tönäisi aina välillä vaavinsa paremmin lonkan päälle piiloon. Liikuttavaa!

Pahoittelen kuvan laatua. Huurussa oleva objetiivi ja likainen pleksilasi eivät ole kuvaajalle se ihan helpoin kombinaatio. Odotin toki että objektiivi lämpeni, mutta ette kai te uskoneet että tuo mamma odotti että sain tekniset ongelmani ratkaistua? Huomioiden etten edes nähnyt kohdetta linssin läpi niin lopputulos on loistava!
Tai ainakin julkaisukelpoinen omassa blogissani.

Ja ihan vaan sen takia että joulu on tulossa: Metsäpeurallakin oli vasa. Eikö nuo hätätapauksessa kelpaisi pukille? Tosin uhanalainen eläinhän tuokin valitettavasti on.

Kovasti oli saari taas muuttunut. Norpat olivat poissa, tilalla lasten "kaiva esille dinosauruksen luut" hiekkalaatikko. Aikamoinen hiekkalaatikkohan tuo vanha allas toki on. Ja norpatkin varmaan onnellisempia muualla, mutta ikävä tuli noita uimareita. Karhut olivat painuneet talviunelle ja karhulinna oli remontissa. Ihan varmaan tarpeeseen tulee sekin remontti, aika vanhojahan nuo monet aitaukset ovat. Ja ikävä kyllä, eivät ehkä aina eläimille ihan kaikkein parhaimmasta päästä. Tosin eläintarhoissa on pakko tehdä kompromissejä, muuten ei yleisö suostu maksamaan sisäänpääsymaksuja. Ja ilman niitä maksuja eivät olotilat ainakaan parane.