Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Puolukkaa tai appelsiinia

Keksitiskiä ei pitäisi ollenkaan lähestyä kaupassa. Äkkiä vaan ohittaa koko käytävä vasemmalta kiertäen. Mutta jos on vieraita tulossa niin pitäähän sitä suunnata askeleensa keksihyllylle. Eikö?
Hurjasti oli taas tullut uusia keksejä ja tietysti kaikki mitkä hämärästi voisi liittää jouluun oli poimittu etualalle. Oli omenaa, kanelia, karpaloa, piparkakkua ja puolukkaa sulassa sovussa perinteisten suklaiden ja appelsiinien kanssa. Päätin sitten napata matkaan mukaan Pirkan (huomatte siis kertakaikkiaan paljonko plop-plop-pisteitä perheesemme kertyy) puolukanmakuisia suklaavohvelipaloja.

Latoosittomia nuo eivät ole, se nyt olisi liikaa toivottu, mutta hinta-laatusuhde on ihan kohtuullinen. Tosin nuo eivät ole puolukkaa edes nähneet (aromin kohdalla sentään mainitaan sana puolukka sisällysluettelossa), mutta ei anneta sen vaikuttaa. Maku on hieman esanssinen (mitä sitä voikaan odottaa kun toinen aine raaka-aineluettelossa on e-koodi) mutta kyllä noita nyt syö. Yllättävän makeakin tuo oli, puolukasta kun minulle ainakin tulee sellainen edes hieman kirpeä mielleyhtymä. Mutta eihän nuo olleet niitä puolukoita nähneet. Tuli ostettua ja maistettua. Voin toisenkin pussin vielä joskus ostaa siitä naapurikaupasta Salossa jos noita on tarjolla. Siinä kaupassa ei keksihyllyä ole metritolkulla vaan ideana on: täyte, vohveli, piparkakku, marie. Jos siis on vohvelinhimo niin se on yleensä ollut Pirkan appelsiininmakuinen vohvelipala jota on ollut tarjolla. Tosin taidan kyllä edelleen pitää sitä appelsiinia ykkösvaihtoehtona, mutta jos ei muuta saa niin puolukkakin käy.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...