Kudotaan kynttelikölle ja muuta mukavaa

Lupasin jossakin vaiheessa antaa arvioni Kotivinkki Joulu lehdestä. Tänään oli postilaatikkoon tipahtanut täytteeksi myös jatko-osa eli Jouluherkut. Pikavilkaisulla näytti siltä, että tulen pitämään tästä uudesta lehdestä enemmän, mutta en ole ehtinyt vielä edes kunnolla selaamaan lehteä joten jätän lopullisen arvioni siitä myöhäisempään ajankohtaan.

Mutta tämä Joulu. Huoh! Kansi lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, kuten tietysti myyvä etusivu tekeekin, mutta harvemmin olen pettynyt yhtä kunnolla. Tunnustan toki ettei minun yllättäminen uusilla jouluideoilla ole enää ihan helppoa, mutta ei se nyt ihan näin vaikeata voi olla. Se että saa minut pettymään kun aiheena on joulu vaatii jo aikamoista ponnistelua väittäisin!

Sisällysluettelon ja pääkirjoituksen jälkeen odotan innolla: nyt se alkaa! Kokonainen sivu on uhrattu valkoisille hunajakennopalloille valkoisella ikkunalaudalla ja ikkunan ulkopuolella valkoinen maisema (tai paperitausta). Ja kerrotaan että tuollaisia paperipalloja (tervetuloa 70-luku) saa ostaa 5-7 eurolla. Jahas, ei kiitos, ei inspiroi, selaan siis lehteä eteenpäin, mutta hieman ihmeissäni olen. Olen jo selannut lehteä kymmenkunta sivua enkä edes hymyile!

Sama tylsyys jatkuu, sivulta toiselle: osta sitä, osta tätä, osta,osta,osta... Varmaan joku ihan oikeasti innostuu tästä mutta tuohon hintaan? Pitäisiköhän valjastaa lapset touhuun ja alkaa markkinoida "varo halpoja kopioita"?

Alan epäillä etten ole lehden kohderyhmään kuuluva henkilö. Masentavaa.

Seuraavaksi tutustummekin sitten erilaisiin joulukoteihin. Kivaa, ehkäpä vihdoinkin saan ideoita.

Joulukattaukseen keräämme kaikki eri paria olevat lautaset ja lasit pöytään. Jahas, meillä sitä harrastetaan arkena, juhlapyhinä katan mielelläni hieman huolellisemmin, periaatteella: huomatkaa, tämä eroaa arkiruokailusta. Ensimmäinen askarteluvinkkikin tulee: huovutetaan joulupallot. Ok, se on tehty ja nähty, mutta joo, huovutetaan vaan. Ja kun alan lukea kuvatekstejä: ei ne eri paria olevat lautaset löytyneetkään kaapeista ja ullakolta vaan on haettu antiikkiliikkeestä. Jeps! Hyvä idea, varmaan jokainen meistä ostaakin jouluksi antiikkiliikkeistä erilaisia lautasia että voimme trendikkäästi kattaa joulupöytämme toisenlaisilla astiakokonaisuuksilla. Anteeksi, mutta en nyt oikein usko tähän ideaan. Toki hienoa että lehdessä kerrotaan ettei ne lautaset tee juhlaa, olen siitä asiasta ihan samaa mieltä, Syön vaikka paperilautasilta tai vaikka suoraan kattilasta kunhan saan olla perheeni kanssa. Perheeni kun tekee sen joulun. Eivät ne lautaset. Olivat sitten samaa sarjaa tai ei. Lautasliinoiksi on poimittu mummoni vanhat keittiöpyyhkeet ja jätetty se pellava silittämättä. Jaha. Jos löytäisin yhden mummin vanhan pellavapyyhkeen jostakin, lupaan että pyyhin joulun tiskit siihen. Siihen sitä kuului käyttää!

Seuraava koti onkin sitten enemmän minun makuuni, mutta oikeastaan en tajua näitä "katsellaan toisten koteja" juttuja. Kun satun johonkin ihastumaan saan yleensä tiedon että kyseessä on kuvausrekvisiittaa tai 80-luvulla Bronxin kirpputorilta tehty löytö. Ihan kivaa...heille. 30 sivua kuvia toisten kodeista. Ei, en ole kohderyhmä!

Ja sitten siirrymmekin lapsiperheen ensimmäiseen jouluun. Joka alkaa sitaatilla "Rakastan, kun saan kyynärpäät edellä ryysiä tavaratalon tungoksessa ostamaan viimeistä jouluenkeliä." Minua puistattaa, pelkkä ajatuskin saa ihoni kananlihalle. Inhoan jouluryysistä kaupoissa ja ostamista ostamisen ilosta. Joulu kun on minulle rauhoittumista. Ei stressiä.

Sivulla 57 pääsemme vihdoinkin askarteluun! Tämä olikin suuri käsityölehti. Ensin kudotaan, sitten virkataan ja mitä sitten tehdäänkään: joulukuusenpalloille vaatteita! Nämäkin ideat olen nähnyt aiemmin, enkä välttämättä ymmärtänyt niitä silloinkaan. Sähkökyntteliköllekin ehditään vielä kutomaan villapaita. Tässä vaiheessa tuijotan jo lehden sivuja. Ovatko tosissaan? Onko ihmisillä tekemisen puutetta? Ei tulisi mieleenikään kutoa villapaitaa kynttelikölle. Ei edes vaikka sain ohjeet. Jaan ne mielelläni kanssanne jos tunnette suurta sielunpaloa tuohon ideaan tai jos kynttelikkönne palelee. Tosin suosittelen että mielummin vaikka kudotte pipoja keskoslapsille! Tai villasukkia varusmiehille. Tai mitä näitä projekteja nyt löytyykään. Vaaka ry ei tällä hetkellä ota vastaan tilkkuja, joten sitä en voi suositella. Mutta varmaan noita projekteja löytyy kymmenittäin. Voisikohan joku antaa vinkkiä tällaisista? Voisin vaikka itsekin innostua taas.

Selaan lehteä eteenpäin ja seuraavaksi opettavat miten voin virkata olohuoneen kattokruunullemme oman suojan. Ja virkata joulupallon. Minua kyllästyttää jo koko lehti! Ja minä tykkään olohuoneen lampustamme ihan tuollaisena nakuversiona. Ellen tykkäisi, hankkisin luultavasti uuden, sillä en usko että virkkaamalla saisin ällöttävästä lampusta mitenkään mieluisamman.

Opin minä sentään jotakin uutta: Voin maalata ikkunani piimällä! Yritän miettiä onko ideana että se piimä jäätyy ikkunaan vai että joulukotini haisee piimälle? Taidan kuitenkin säästää piimät Leivotaan lehden kakkuun. Onneksi kohta 4. ohjeissa kuuluu: Piimä irtoaa vesipesulla. Voihan olla ettei uusavuton sitä tiedä, eläin- ja lapsiperheissä kuitenkin tuo tahrojen poisto eri pinnoilta taitaa olla aika tuttua puuhaa. Meillä ainakin pääsääntöisesti ensimmäisenä kokeillaan rättiä jos puhutaan sileistä pinnoista. Mutta onhan se hyvä että neuvovat!

Seuraavaksi tehdään paperinenäliinoista palloja. Kukaan ei sano pitääkö niiden olla käyttämättömiä, mutta ei kyllä myöskään neuvota niistämään ensin. Mielikuvitukseni kuitenkin jo kehittelee "Pyyhin ensin ne piimät ikkunasta"-palloja. Ja sitten taas virkataan. Tällä kertaa pesulahenkarille päällystettä. En jaksa edes katsoa miten se eroaa siitä kattokruunun metallihaaran suojaamisesta. Tiedän että toistan itseäni mutta siis oikeasti?

Olette varmaan jo huomanneet mitä mieltä olen lehdestä, joten alan viilata pilkkuja. Seuraavalla aukeamalla tarvitsen oivunoksia. Juu, oivunoksia. Päätän googlata: Oivu on näköjään kartalta löytyvä paikka jossakin päin Pohjanmaata. Kun hieman yritin päästä kartalle (eli löytää edes jonkun paikkakunnan jonka nimen olen kuullut aiemmin) niin löysin Kruunupyyn ja Kokkolan. Siispä pitää lähteä sinne keräilemään oksia jos aikoo tehdä valokranssin. Taitaa jäädä kranssi tekemättä. Tosin Oivu kirjoitetaan isolla O:lla, koska se on paikkakunnan nimi. Taidettiin opettaa jo ensimmäisellä luokalla ala-asteella? Mutta muuta selitystä Oivulle ei Google anna. Tai on se firman nimikin. Pitäisikö sinne soittaa ja kysyä saisinko oksia?

Valoideat vielä jatkuvat seuraavalla aukeamalla. Valosarjoja pulloissa, piparkakkumuoteissa, koreissa. Iso haukotus, olen kaikki nuo ideat nähnyt aiemminkin lehdissä.

Mutta etten ihan pelkästään hauku: opin jo toisenkin uuden asian! Himmeli pilleistä. Siis niistä ohuista lapsuudenajan ihanuuksista joilla pystyi sotkemaan äidin keittiön aika tehokkaasti ja joiden läpi oli kiva puhaltaa ilmaa kaakaolasiin. Sitten sai käyttää rättiä. Kaakaokin irtoaa pyyhkimällä! En tienyt että kaupoista vielä saa noita ihanan ohuita pillejä. Tiimarissa näköjään myydään niitä, kuvatekstin mukaan. Fantastista! Tosin, jos joskus päätän tehdä himmelin teen sen ihan oljesta, mutta ainakin minulla on nyt ohje pienten olkikoristeiden tekoon. Muovista. Ja tiedän että voin käydä Tiimarista hakemassa pillejä kaksosille. Minulta kun on jo kysytty eikö minulla ole pillejä. Ja lupaan, jos saan pillit hankittua, että saavat ottaa monta pilliä kerralla. Ja erivärisiä. Ja imeä kaikista yhdellä kertaa. Kulutusjuhlaa parhaimmillaan, mutta lasten pitää saada olla lapsia! Ehkä ei ihan joka kerralla tarvitse saada pilliä, mutta monta pilliä kerralla on hauskempaa kuin yksi ohut! Uskokaa minua, tiedän kokemuksesta.  

Seuraavaksi askarrellaan kransseja. Tunnustan, ne kuuluvat jouluun ja olen usein miettinyt että tekisin kranssin ulko-oveen. Ajatuksen tasolle on tuokin jäänyt, mutta ohjeita noiden tekoon löytyy varmaan jokaisesta vuosien varrella hankkimasta joululehdestäni? Jossakin lehdessä oli havuryijy tehty oveen. Kanaverkkoon havuja tiiviisti ja valosarja sinne mukaan. Oli hieno! Sekin jäi tekemättä. Kolleega sai tänään joululahjaksi asiakkaalta heinäkranssin. Sekin oli hauska idea!

Lehdessä on vielä muutama sivu katsomatta, mutta olen jo niin asennevammainen etten tiedä jaksanko. Joulutähdestä kerrotaan, tai siitä miten sitä viljellään. Ja miten sitä kuuluisi hoitaa. Lukekaa syklaamikirjoitukseni niin tiedätte mitä pidän joulutähdestä. Se ei siedä vetoa eikä kuumaa. Tasainen kastelu ja lannoitus. Ei siis minun kukkani. Isoäitini tosin kasvatti aikoinaan omastaan sellaisen isohkon puun ikkunalaudalleen. Sille juteltiin ja sitä kasteltiin säännöllisesti. Miten ihmeessä olen tipahtanut näin kauas puusta?

Sivulla 91 mainostetaan vatsalääkkeitä. Tulisi tarpeeseen, saan vatsaväänteitä tästä lehdestä! Vielä on kertomuksia ihmisten saamista joululahjoista, sieltä voisi ehkä löytyä joku idea, mutta luen sen sivun joskus toiste, mikäli jaksan.

Voisin voittaa kahvikoneen jos äänestän lehden parhaan jutun. Ilahtuisivatkohan toimituksessa jos kerron että mielestäni se vatsalääkemainos?

Olen pahoillani jos joku lukijoistani kuuluu lehden toimitukseen, tästä kirjoituksesta varmaan pahoittaa mielensä. Mutta kun en vaan tykännyt koko lehdestä ja se on aika paha juttu. Selvästi lehti suuntautui ihan toisenlaiselle henkilölle kuin minä. Jollekin jolle joulu on vapaapäivä muiden joukossa. Sellaiselle joka ei ole ehtinyt putsaamaan viime viikon piimäroiskeita ikkunasta, ei hätää: ne ovat taidetta. Ja astiakaapista otetaan ne puhtaat astiat pöytään ja pistetään äidille pellavapyyhe lautasliinaksi, kun se kuitenkin on sitä mieltä että sellainen on oltava pyhäkattauksessa. Valosarjat viskataan pyykkipojilla omenapuuhun. Valmis! Tule joulu kultainen, ei ainakaan tarvitse stressata ja siitähän minä tietysti tykkään!

Vaikka jo sana Joulu lehden kannessa pitäisi tuoda irtopisteitä niin en vaan voi. Lehti saa puolikkaan joulukuusen arvosteluksi, ei tällaiselle vaan voi enempää antaa. Ei, jos en edes ajatellut toteuttaa ensimmäsitäkään ideaa niin se on silloin heikko esitys!