Varpunen ja siemenet

Kodissani leijuu vielä hurmaava piparkakkujen tuoksu. Saisihan tuota hajua varmaan purkissakin suuresta maailmasta, mutta se olisi vähän sama kuin korvaisi joulukuusen muovisella lelulla ja suihkuittaisi havunhajuista ilmanraikastajaa ympäriinsä: halpa kopio. Tosin tuossa tapauksessa se ei edes olisi kovin halpaa. Nuo keinokuuset kun maksavat ihan kivasti. Sitäpaitsi minulla on tekokuusi. Anoppilassa sellainen oli ja se on (tietääkseni) siirtynyt meidän varastoon. Tai sitten ei. En ole koskaan tutkinut löytyisikö sitä, en kaipaa sellaista. Haluan oikean kuusen ja tahdon löytää niitä neulasia vielä juhannuksena asunnostani. Sen jälkeen saan taas aloittaa seuraavan joulun suunnittelun ihan luvan kanssa (työkaverit vaativat että odotan juhannukseen ennenkuin laulan joululauluja). Tällä yksinkertaisella taktiikalla joulu on jokaisena päivänä läsnä. Joulukuusi pyyntöni pistin sisälle tänään. Tai siis kysyin saanko kuusen jouluksi. Ellen, niin ostan Rainbows tytöiltä kuuseni. Espoon taitoluisteluklubin tytöt siis myyvät kuusia tänäkin vuonna. Ovat kuulema todella laadukkaita. Hieman pelkään että eivät ehdi tiputtelemaan neulojaan ennen Nuuttia ja sitten olisin ilman neulasiani. Hui! Mutta jos olet kuusipuuta vaille, ota yhteyttä.

Olen jo muutamana vuonna miettinyt pitäisikö myös pihalle pistää kuusi. Suolattuna. Muistan nähneeni tällaisen ihmeen kymppiuutisten loppukevennyksenä joskus. Oli tosi näppärää...ja luultavasti aika sotkuista. Kuvittelen siis tässä vaiheessa marraskuuta että minulla olisi ylimääräistä aikaa muutama tunti ja lähtisin liisteröimään kuusta. Mutta siis idea oli että kuusen oksille levitettiin tapettiliisteriä sopiva määrä ja sitten aletaan päälle kaataa hienoa suolaa. Siinä taisi mennä keposasti omat ja koko naapurustonkin suolat. Mutta suolankulutustahan tulisi vähentää, tuo olisi ainakin elimistöstä pois. Tosin kulutustahan se ei vähennä, päinvastoin nostaa sitä aika reippaasti meidän perheessä.

Tai sitten voisi "koristella" ulkokuusen Strömsön tapaan: ihra-siemenseosta vaan oksille. YÖK! Tosin, se on varmaan linnuille luonnollisempi tapa "löytää" ruokaa kuin nuo ruokinta-automaatit. En kyllä harrasta juuri niitäkään, noita talipalloja jonkinverran. Talipallot voisin tietenkin korvata ja tehdä tuollaisia piparkakkumuottiin valettuja ihrakasoja. Jos siis kestäisin sulanneen ihran hajua. Saakohan edes ihraa mistään? Muualta kuin omista rasvavarastoistaan, eikä ne sieltäkään ihan tuskattomasti lähde. Harmi sinäänsä, olisin voinut lahjoittaa omat ihrani pikkulinnuille. Ainahan voisin seistä pihalla sulattamassa ihraa grillillä. Ja taas kuvittelen että sitä aikaa on rajattomasti tarjolla. Jos nyt joku kuitenkin tahtoo kokeilla menevätkö asiat niin kuin Strömsössä niin. Käännösapua tarjolla tarvittaessa. En muuten yleensä katso Strömsötä, mutta aina kun katson niin iskee joku järejtön ajatus päähäni. Kuten ihran sulattaminen.

Ja jos joku miettii miksi en ruoki pikkulintuja: olen liian laiska sitoutumaan koko talvikaudeksi, tosin viime vuonna oli talipalloja tarjolla koko lumikauden. Ruokintapöytää tms en halua, en todellakaan tahdo rottia pihaani ja luulisin että kaupungin järjestyssäännöt kieltävät pikkulintujen ruokkimisen. Ellei sitten halua pitää ruokintapaikkaa puhtaana. Ja nuo "julkiset ruokapaikat" ovat aikamoinen tartuntariski linnuille. Piti muuten googlata Espoon kaupungin kanta: ei suositeltavaa. Juuri edellä mainituista syistä.Mutta ei siis kiellettyäkään.

Mutta piparintuoksusta siis piti oikeastaan puhua. Hieman taas eksyin raiteilta, mutta ajatus sentään liikkuu koko ajan. Tosin kuin Pendoliino joka kuitenkin pääsääntöisesti pysyy raiteillaan. Selailin tänään Oriflamen uusinta luetteloa ja siellä oli lapsille (!) tarkoitettua piparisaippuaa. Entä minä sitten? Sitä sai käyttää kun oli leiponut piparkakkuja. Minäkin tahdon piparisaippualla pestä käteni! Ikäsyrjintää, ihan selvästi! Muuten luettelo oli hyvin jouluisa jo, etukannessa toivotettiin Merry Christmas!

Tuosta piparkakkutaikinastamme vielä sen verran että piparkakuista tulee pehmeitä. Ei siis sellaisia että isoäidin tekohampaat murenevat suuhun ennenkuin piparkakku antaa periksi, vaan sellaisia "älä kuljeta kummitädin piparkakkua tasaisella alustalla ja saat antaa kummitädille hieman taipuneen piparkakun". Onneksi tuo suostui suoristumaan kun pistin sen töissä pöydän päälle lepäilemään.

Päivän jouluinen uutinen oli kuitenkin se että jouluverstaan ovet avataan lähiaikoina. Kummitädeille suunnitellaan joka vuosi toinen toistaan upeampia lahjoja, loppuvuodesta seison kuitenkin sen pienen stressimomentin kanssa: mikä onnistuisi ilman liiallista äidin sekaantumista asiaan. Äidillä kun kuitenkin on kiire...Ja taas kerran kävi niin ettei sitä alkuperäistä ideaa toteutettu. Kuten ei montaa muutakaan ideaa tänä vuonna. Onneksi on taas uusi joulu tulossa vuoden kuluttua. Mutta kävin kuitenkin Tiimarissa, hakemassa tarvikkeita uusimpaan ideaani ja joulukortteihini. En saanut juurikaan mitään siitä mitä lähdin hakemaan (outoa) mutta kaikennäköistä muuta kylläkin. Ja taas muuttuivat suunnitelmat. Tosin aion ensin penkoa myös kotona olevia askartelutavaroita. Aloitin jo itse asiassa projektin. Mitäköhän olen kuvitellut tekeväni noin 100 piipurassilla? Ja se hieno "Hyvää Joulua" leimasin jonka ostin pari vuotta sitten. Pitäisiköhän sitä käyttää johonkin? Tarjolla olisi myös mm joulukuusiniittejä, tähtiä, glitteriä...Perustaisinkohan oman Tiimarini tänne?
Tiimarissa oli taas vaikka ja mitä kivaa ja jos aika ei olisi rajallista ja jos... noh, tiedättehän te. Minulla on taas ideoita seuraavan 10 vuoden joulukortteihin, jospa nyt saisin tämän vuoden ideoista päätettyä kumpaa käyttäisin. Ja matkaan tarttui myös Pentikin joulukuvasto. Onpahan sitten illalla taas luettavaa.

Nyt menen inventoimaan mitä täältä löytyy, pääsen sitten huomenna hakemaan Tiimarista noita kimallekorttipohjia, mikäli en löydä niitä, jo olemassa olevia korttipohjia täältä kotoota.