Luomu Mehukatit

Nyt olemme maistelleet  Mehukatti luomu-pillimehuja. 

Kyseessähän on Hopottajien tarjoama mahdollisuus maistella ja kertoa mielipiteensä.  Mehut löytyivät helposti Cittarin hyllystä, isolla luomu merkillä varustettuna, mikä tietysti helpotti huomattavasti etsimistä.

Makuja oli nuo kaksi markkinoilla olevat: mansikka-päärynä sekä appelsiini-mandariini-päärynä. Kerroinkin jo näistä edellisessä postauksessa. Pistin sitten tytöt maistelemaan ja maistoin toki itsekin. Olimme aika yksimisisiä suosikistamme.

Ratsastajan mielestä mansikka-päärynä oli outoa, makuyhdistelmä ei oikein ollut hänen mieleensä, partiolainen taas pisti sitä mauttomana. Olen periaatteessa samaa mieltä. Toki pillimehut varmaan suuntautuvat nuoremmille kuluttajille, mutta aika mauton tuo mansikkamehu oli. Eikä edes erityisen mansikkainen meistä. 

Nyt ei sitten tietenkään ole kovinkaan vaikeaa päätellä  että suosikkimme oli tuo appelsiini-mandariini-päärynä. Itse olisin ehkä kaivannut ennemminkin sitruunaa appelsiinin kaveriksi, mutta taas kerran, tämä tuote ei taida olla minulle suunnattu. Tosin voisin hyvinkin kuvitella ostavani näitä tukkupakkauksen kotiin. Pillimehu on näppärä napata mukaan käsilaukkuun ainaisen vesipullon sijaan. 

Ei lisättyä sokeria ja luomua. Kyllä, minulle kelpaa. Eikä tarvitse katsoa miten paljon on makeutusaineita lisätty. Kerrassaan loistava tuote! Vaikka lapseni eivät ihan pieniä ole, on tämä minusta silti tervetullut uutuus. 

Jään odottelemaan makuja aikuiseen makuun. Ja sitä että Mehukatti ensimmäisenä kehittäisi tuotteen jossa muovimäärää olisi vähennetty. Se puukuitupilli voisi olla oikein hyvä keksintö tuohon.

Hopottelua

Pitkästä aikaa on taas hopotuksen aika.

Hopottajat lähetti minulle lahjakaortin lempikauppaani, tarkoituksena tutustua tarkemmin Mehukatti luomu-pillimehuun. Tai siis lasteni piti tutustua siihen, mutta ilkeänä äitinä tahdoin tietysti itsekin maistaa. Onneksi noita purkkeja on kauppojen mehuhyllyssä riittävästi. Tätä kuulema löytyy K-kauppojen lisäksi myös S-ryhmän kaupoista ja R-kioskeilta. 

Hinta oli Cittarissa 0.79 e, yritin googlailla ässän hintaa, muttei löytynyt nettikauppojen valikoimista. Ainakaan vielä. 

Luomu oli tietysti sanana jo sellainen että kiinnostuin mehuista. Makuvaihtoehtoja on kaksi: appelsiini-mandariini-päärynä ja mansikka-päärynä. Nyt sopii toivoa ettei joukossa ole sellaisia jotka eivät pidä päärynästä. 

Mansikka-päärynä ei nyt ajatuksena minusta vaikuttanut kovin ihanalta. Tosin, hedelmäsalaattiin voisin molempia tunkea, joten ehkäpä ne sitten kuitenkin ovat mehussakin ok? Appelsiini ja mandariini yhdistelmänä ihan ymmärrettävä, mutta miksi taas se päärynä? No, ehkäpä makeus otetaan siitä? Ja onhan tämä toki lapsille suunnattu tuote. Ehkäpä lapset arvostavat sillisalaattimakumaailmaa? Minä olisin tunkenut siihen sitruunan tai limen appelsiinin kaveriksi ja myynyt minulle kyseisen tuotteen. 

Kumpaankaan tuotteeseen ei ole lisätty sokeria tai muitakaan makeutusaineita, varsinkin noita makeutusaineita tuppaa nykyään olemaan kaikissa tuotteissa, joten oikein mielelläni näen taas e-koodittoman tuotteen. 

Mansikka-päärynämehun pakkausseloste on lyhyt:

Luomu päärynätäysmehu (60%) tiivisteestä, vesi, luomu mansikkasose (9 %), luomu sitruunatäysmehu tiivisteestä, luontainen aromi.

Jäin vaan miettimään miksi se on mansikkä-päärynä? Luulin että elintarvikkeissa tulee suurimman osuuden omaavan tuotteen olla nimessä ensimmäisenä: sika-nauta jauhelihassa sikaa eniten. No, tämä siis on mansikalla maustettua päärynämehua. Sama ongelma tulee vastaan appelsiini-.mandariini-päärynämehussa: Luomupäärynätäysmehu (45 %) tiivisteestä, luomu appelsiinitäysmehu (32 %) tiivisteestä, vesi, luomu mandariinitäysmehu (3 %) tiivisteestä. Raaka-aineiden alkuperämaa on minulle mysteeri. Appelsiinipuita nyt ei täällä ole, kuten ei mandariinipuitakaan, mutta epäilen ettei tuo päärynäkään ole kotimaista. Kaikkea nyt ei tosin voi saada ja arvostan lisäaineettomuutta. 

Palaan makukokemuksiimme lähiaikoina. Tällä helteellä ainakin juodaan. 

Lisää Skyriä

Etsivä löytää!

Kävin tänään lähi-K:ssa ja löytyihän sieltä uusi laktoositon Skyr rahka. Veriappelsiinia oli tarjolla hintaan 1,59 e, kalliimpaa kuin Cittarissa, mutta löytyi sentään hyllystä. Mansikka-banaani rivistö oli tyhjänä, joten suosittuja näyttävät olevan, nämä Skyrit.  Jatkan siis  hopottamista Skyr rahkoista.

Aineosat alkavat jo olla tuttuja: pastöroitu rasvaton maito, veriappelsiini (5%), appelsiini (4%), maissitärkkelys, kasvistiiviste, sakeuttamisaine (pektiini), aromi, makeutusaineet (sukraloosi, asesulfaami-K), hapatteet.

Mitä kasviksia kasvistiivisteessä on käytetty on taas kerran mysteeri, tosin tuskinpa monikaan tutkii noita sisällysluetteloita yhtä tarkkaan kuin minä. Minua vaan ärsyttää kun en tiedä mitä syön. Ehkä nuo kuitenkin ovat tällaisia "emme halua paljastaa kilpailijoilemme ihan kaikkea" asioita? Kuten "mausteet" aika monessa tuotteessa. 

Skyrin sivuilta löytyi veriappelsiini-banaanismoothie resepti. Voisihan tuota kokeilla:

2 prk Skyr Veriappelsiinia
1 banaani
2-3 dl maitoa 

Minä kyllä suosisin laktoositonta maitojuomaa, kun tuotekin on laktoositon, mutta se lienee ihan kiinni siitä kenelle tuota aikoo tarjota.

Minun suosikkini on edelleen, nimestään huolimatta, tuo Wanhanajan vanilja

Hyvää oli

Edellisestä Buzzauksesta onkin pieni ikuisuus.

Pääsimme testailemaan Babybel juustoja, tai siis lapsukaiseni pääsivät. En osaa sanoa onko Babybel'ejä ollut kaupassa jo pidempäänkin, nyt osuivat silmääni kun kävin Citumarketissa.

Nostalgista, söin näitä vuosikymmeniä sitten, seurustelumme alkuaikoina. Anoppi (tai siis silloin vielä poikaystäväni äiti-tittelillä kulkeva henkilö) toi näitä lapsukaisilleen matkoiltaan ja minullekin tarjottiin "maailman ihanimpia" juustoja.

Mieheni ilme oli näkemisen arvoinen kun kotiin tuli pari pussillista Babybelejä.

Pitihän minun antaa tuon isoimman lapsukaisenkin maistaa näitä. Olivat ihan yhtä hyviä kuin silloin aikoinaan. Hyvä niin.

Lapsille tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta kun pääsivät maistamaan pikkujuustoja. Kelpasivat enemmän kuin hyvin! Isänsä tyttäriä selvästikin, näitä kun pitää saada lisää. 

Ehdotin että niitä voisi ottaa mukaan naposteltavaksi esimerkiksi tallille. Tai YO-kirjoituksiin, mutta ne tekivät kauppaansa ihan kotonakin. 

Olen kiitollinen että näitä löytyy lisää lähi-Cittarista. Tosin olisihan se matkoille lähteminenkin hauskaa.

Kansia

En ole vielä onnistunut löytämään kaupasta noita "puuttuvia" Skyr rahkoja. 

No, jospa tänään menisin tuohon "isoon kauppaan" tässä Salossa ja katsoisin löytyisikö laktoositonta Skyr veriappelsiinia tai mansikka-banaania. Sitten olisin maistanut kaikkia noita laktoosittomia versioita

Jatkan siis  hopottamista laktoosittomista Skyreistä heti kun saan ne käsiini.

Kotona aloin leikkiä yhden kannen kanssa ja koska olen oppinut, että käytä hampurilaisravintolan ketsuppeja väärin, päätin sitten "suurentaa" myös Skyr kantta. Hyvinhän tuo meni! 

En nyt aio käyttää tuota ruokakulhona, siihen Skyrin oma purkki kelpaa vallan mainiosti, mutta jospa pääsiäisen kunniaksi istuttaisin siihen pääsiäisruohoa?

Näköjään ovat muutkin askarrelleet Skyr kansilla! Tuunausta ja tekeleitä-blogissa on tehty mobile kattoon. Karoliinan kamarissa taas verho.

Jos siis syö muitakin kuin laktoosittomia versioita saa noita kansia vaikka ja minkä värisinä.

Wanhaa

Jatkan  hopottamista laktoosittomista Skyr rahkoista. 

Tällä kertaa maistoimme Wanhanajan vaniljaa. Minua muuten ärsyttää tuo w:n käyttö sanassa wanha. Tiedän toki että niin aikoinaan kirjoitettiin, mutta kieli on kehittynyt Agricolan ajoista!

Kuten tuossa mango-meloni, niin tämäkin oli makeutettu makeutusaineella. Muutkaan perustiedot eivät ole muuttuneet, lisenssillä valmistettu tuontituote on kyseessä.

Ainesosissa tällä kertaa: pastöroitu rasvaton maito, vesi, kerma (4%), maissitärkkelys, vaniljauute, vaniljansiemen, sitruunamehu, safloritiiviste, luontaiset aromit, makeutusaineet (sukraloosi, asesulfaami-K), laktaasientsyymi, hapatteet.

Mielenkiintoista. Ensin käytetään rasvatonta maitoa ja sitten lisätään kermaa? Miksi ihmeessä. Maun takia? Rasvaa tämäkin tuote sisältää 2%, kuten tuo mango-meloni josta jo kerroin mielipiteeni, mutta ei minulle nyt oikein aukea tämä rasvattomuus logiikka kun kermaa lisätään. No, onneksi minun ei tarvitse kaikkea ymmärtääkään.

Safloritiiviste oli minulle täysin tuntematon aine, jouduin googlailemaan. Värisaflorista löysinkin sitten tietoa. Kyseessä on kasvi, joten se nyt ei kuulostanut kovin pahalta "lisäaineelta".

Noista luontaisista aromeista olen aikaisemminkin muistaakseni avautunut? Majavan perärauhasen eritettä käytetään mm. vaniljantapaisena aineena. Aika monet koiran ja kissan anaalit tyhjentäneenä voin vaan todeta etten edes tajua miten joku on voinut kyseiselle möskälle keksiä mitään käyttöä. Mihinkään. Voisin tietysti kysyä maahantuojalta mitä tuo luontainen aromi tarkalleen ottaen on, mutta taidan jättää väliin. Mitä en tiedä, siitä en ehkä kärsi?

Tällä kertaa muuten kerrotaan että laktaasientsyymiä on käytetty. Se siis pilkkoo laktoosia. Aika oleellinen osa laktoosittomassa tuotteessa, mikäli alkuperäinen raaka-aine ei ollut jo valmiiksi laktoositonta. 

Kun olin purkkia ihaillut riittävän kauan, pääsimme maistamaan: jos tuo edellinen yllätti minut positiivisesti, tämä vei kielen mennessään. Käsittämättömän hyvää, vaikka kuinka yritin olla skeptinen. Tämä vei ajatukseni pashaan ja lähestyvään pääsiäiseen. 

Enkä ollut ainut meidän perheessä: teinit vaativat lisää ja koirat, tapansa mukaan, nuolivat purkin puhtaaksi. 

Hapatettua

On taas aika hopottaa.

Sain siis lahjakortin lempikauppaani ja pyynnön maistella laktoosittomia Skyr rahkoja. Sehän sopii, sana laktoositon saa minut aina innostumaan, tiedän ettei ainakaan ole vatsakipuja luvassa.

Citymarkeitssa Skyr'it olivat tarjouksessa: 0,99 c. Makuvalikoima oli hieman suppea, mutta eiköhän nuo muutkin maut pääse kokeiluun, lähdimme nyt liikkeelle Wanhan ajan vaniljalla ja mango-melonilla. Näistä mango-meloni herätti suoraan sanottuna kauhunsekaisia tunteita, tunnetusti en pidä melonista. Missään muodossa.

Skyrin kannet ovat iloisen värisiä, laktoosittomat tuotteet piileskelevät kaikki sinisten kansien alla. Helppo löytää hyllystä!

Tutustuin hieman purkkiin, ennen maistamista: Makeutettu makeutusaineilla. Ei hyvä. En suosi makeutusaineita, enkä todellakaan pidä niistä lapsilleni tarjoamissa tuotteissa. Vaikka sokeria pyritäänkin nykyään välttää kaikessa, en silti halua tilalle keinotekoisia makeutusaineita.

Skyrin purkissa oli paksulla fontilla tuo makeutusaineiden käyttö, mistä pisteet firmalle. Ei ainakaan jäänyt epäselväksi minulle mitä ostin.

Sisällysluettelo oli sitten aika yllätyksetön:

Pastöroitu rasvaton maito, vesi, mango (5%), kerma (4%), meloni (3%), maissitärkkelys, sakeuttamisaine (pektiini), aromi, makeutusaineet (sukraloosi, asesulfaami-K), väri (porkkanatiiviste) laktaasientsyymi, hapatteet.

Mikä hieman ihmetytti oli ettei laktoosittomuutta mainittu tuossa listassa, mutta sekin tieto on purkissa hyvin esillä, joten se ei oikeastaan sen enempää häirinnyt minua.

Valmistuttaja islantilainen MS Iceland Dairies, valmistettu Tanskassa. Jahas. Ja sitten Tanskasta tuotu Suomeen. Jos nyt lisensiillä tehdään, miksi ei täällä? Tietysti markkinat ovat suhteellisen pienet, mutta kovin ekologista ei tuo kylmäsäilytystuotteiden rahtaaminen ympäri Eurooppaa ei voi olla.

Hintakin on siihen nähden aika pieni: muovipurkki jossa muovilusikka, rahdattu Suomeen ja myydään 99 centillä. Ei kuulosta kovin kannattavalta.

Purkin kyljessä oli vielä isolla tärkeimmät tiedot:

2% rasvaa. Vähän hiilareita. Ei lisättyä sokeria. Runsaasti proteiinia

Vastaa hyvin aikaamme: paljon proteiineja, vähän "hiilareita" ja rasvaa. Hiilihydraatit ovat siis iso paha susi ja ne kuuluu vaihtaa keinotekoisiin makeutusaineisiin? No, en ehkä ole ihan kohderyhmään kuuluva?

Maistoin siis eilen tuota mango-melonia ja suureksi yllätyksekseni joudun totetamaan: Se on hyvää! Malonin makua en tuosta (onnekseni) erota. Maku oli pehmeä, makea ja miellyttävä. Skyr'in hapattajana käytetään toista bakteerikantaa kuin periteisessä rahkassa, tiesi Wikipedia kertoa, mikä tekee pehmeämmän maun. Uskotaan.

Pikkuisenikin, joka ei tosin ole kovin pieni nykyään, tykkäsi kovasti. Samoin koirat, jotka saivat nuolla purkin.

K-kaupastakin saa

Beyond Simply 9 maistiaiset on nyt maisteltu täällä.

Kuten olen aiemmin maininnut, saimme ruoan ilmaiseksi Hopottajat Suosittelukampanjan kautta, ajatuksena että koirat kertovat rehellisen mielipiteensä ruoasta. 

Koirien mielipiteet eivät muuttuneet, Penny ei tähän ihastunut, Wendy ja Teetu söivät kiltisti ruokansa. 

Kuten lupasin, kävin katsomassa saisiko sitä myös K-ryhmän kaupoista. Löytyihän sitä, mutta ei tuota lammasversiota, jota me maistoimme, vaan lohi ja kana löytyi Citymarketista. Hinta 2 kg säkistä 11.55, mikä oli hieman enemmän mitä S-ryhmässä halusivat lammasruoasta. 

Nyt sitä saa

Alkaahan sitä nyt sitten löytyä kaupoista.

Hopottajat kampanjaan liittyen, sanoin etten ole onnistunut löytämään Beyond Simply 9 ruokaa kaupoista. Pyysin teitä kertomaan, jos satutte näkemään, ja nyt olen kaksikin viestiä saanut näköhavainnoista!

Hopottajisen sivuilla on tieto, että ruoka saapuu kauppoihin maaliskuussa, joten ymmärrettävää etten välttämätää vielä maaliskuun alussa tuota löytänyt lemmikkiruokien seasta. Lisäksi molemmat bongaukset on muuten tehty S-ryhmän kaupoissa, minä en tunnetusti kovin aktiivisesti vieraile kyseisen ketjun kaupoissa, mutta yritän ensi viikolla käydä katsomassa joko K-kaupatkin tuota tarjoavat.

Hopottajien sivuilla on hintatiedotkin olemassa: 2 kg pakkaus maksaa noin 10,5 euroa ja 10 kg pakkaus maksaa noin 45 euroa. Toinen saamistani viesteistä kertoi ruoan maksamassa lähi S-marketissa 9,95/2kg, joten hieman tuota virallista hintaa vähemmän. Toinen näköhavainto oli tehty Prismassa, siellä hinta 9,89 / 2 kg. Joten kyllä tuota nyt sitten alkaa löytyä kaupan hyllyistä. 

Kiitos avustanne!

Ystävän nappaama kuva

Meat Loaf'ia lainatakseni

Beyond Simply 9 testailu on edennyt tärkeimpään vaiheeseensa.

Tämä on siis Hopottajat-kampanja, joten olemme saaneet tämän ruokapussin ilmaiseksi testattavaksi. Pari aikaisempaa postausta tästä jo löytyykin tuosta alta. Ne löydät myös valitsemalla tuosta oikealta "Hopottajat" niin näet samalla kaikki hopotukseni. 

Koirat pääsivät siis vihdoinkin maistamaan tätä kuivamuonaa ihan oikeasti. Parina päivänä tuota on sekoitettu oman ruoan sekaan. Tänään sitten saivat ihan pelkästään Beyond Simply 9-nappuloita kuppeihinsa. Veden kera, koska niin meillä kuivamuonat syödään. 

Oikeastaan en ollut kovin jännittynyt shelttien kohdalla, olin suhteellisen varma että nuo kaksi syövät ruokansa mukisematta. 

Teetu, vanhimpana, sai ruokansa ensimmäisenä. Ei ongelmia. Ruoka maistui ihan hyvin.

Seuraavaksi annoin ruoan Wendylle, hänkin suostui syömään ruokansa. Penny siirtyi katsomaan mitä kummaa tänään oikein on tarjolla, mikä tietysti inspiroi Wendyä hotkimaan, ettei kakara vaan vahingossa pääse edes katsomaan Wendyn nappuloita.

Sitten oli Pennyn vuoro. Pistin kupin lattialle ja otin kameran käteeni. Ei sitten ensimmäistäkään Pennosta näköpiirissä. 

Pienen neuvottelun, ja käskyttämisen, jälkeen sain neidin suostuteltua kupin ääreen haistelemaan ruokaansa. 

Jouduin toteamaan, kuten joku viisas ennen minua: "voit viedä hevosen veden ääreen, mutta et voi pakottaa sitä juomaan". Penny ei kertakaikkiaan suostunut syömään. 

Oikeastaan en ollut kovin ihmeissäni. Penny on suhteellisen epäluuloinen ruoan suhteen eikä ole ihan tavatonta ettei ruoka maistu. Olin jo parina päivänä katsellut kun neiti valikoi "omat" nappulansa noiden uusien seasta. Tämä ruoka ei ollut ratkaisu nirson Pennyn ruokailuun. Mutta Meat Loaf'ia lainatakseni: Two Out Of Three Ain't Bad

Testailu jatkuu

Beyond Simply 9 testaus jatkuu.

Tämä siis on Hopottajat prosessi, eli ruoka on saatu ilmaiseksi testattavaksi. En nyt itse aio tätä popsia, mutta koirat ovat jo ilmoittautuneet vapaaehtoisiksi ja ovat jo maistelleet ruokaa. Enemmän siitä myöhemmin kun olemme saanneet siirrettyä tälle kokonaan, luultavasti jo huomenna. Tänään seassa oli vielä "omaa" ruokaa. 

Kun avasin säkin tungin nenäni pussiin. Suhteellisen hajuton ruoka, joskus noita pusseja avattaessa meinaa pyörtyä kun hajut lyövät vastaan. Siitä pisteet, inhoan kun koiranruoka lemuaa jollekin epämääräiselle. 

Nappula oli suhteellisen pieni, tosin koko vaihteli erimuotoisten nappuloiden välillä. Muodoissa löytyi, hieman tuli sellainen olo että nappulat olivat jääneet jyrän alle ja olivat sitten muotoutuneet kukin omalla tavallaan. En osaa sanoa arvostavatko koirani eri muotoja, ehkäpä suutuntuma on sitten erilainen kun on erimuotoista nappulaa? 

Kooltaan nuo tosiaan olivat suhteellisen pieniä, epäilen että shelttit eivät juurikaan aio pureskella ruokaansa vaan nielaisevat sellaisenaan. Hampaille ei juurikaan siinä tapauksessa tule töitä.

Väri oli "perusnappulaa" eli ruskeita nappuloita pussissa. 

Nappulat olivat aika kuivan tuntuisia, käsi ei ollut rasvassa kun sekoittelin pussin sisältöä. Tämä koepussukka on sen verran pienei, etten pysty sanomaan miten turkkikoiramme reagoivat tuohon.

Yritin kaupassa jo etsiä pusseja että saisin hinnan tuotteelle, en kuitenkaan Citymarketista tällaista tuotetta löytänyt. Googlekaan ei löytänyt minulle kotimaista kauppaa, joten säkkikoot ja hinta on minulle edelleen mysteeri. 

Jos nyt uutuus löytyy jostakin, voisitteko vinkata minulle?

Pistetään koirat töihin!

On taas aika hopotella. Ihanaa!

Hopottajat on siis suosittelumedia jonka kautta saan veloituksetta tai pientä korvausta vastaan tuotteita testattavaksi ja kerron tuotteista sitten rehellisen mielipiteeni kun olen saanut testini tehtyä.

Tällä kertaa suurimman työn tekevät koiramme. Saimme nimittäin testattavaksi päivittäisruokakauppoihin tulleen Purinan Beyond Simply 9 Rich in Lamb ruokaa. Purinan Beyond ruokaa löytyy tuon lampaan lisäksi myös kana ja lohi versioina. Lisätietoa tuotteista löydät Purinan sivuilta

Pussi on suhteellisen hauskan näköinen minusta. Simply 9 ruoan nimi viittaa siihen että ravinto sisältää yhdeksän helposti tunnistettavaa ja luotettavaa raaka-ainetta. Pääraaka-aineena tässä tapauksessa lammas.

Asia selvä, siispä sisällysluetteloa ihmettelemään.

Otsikkona on runsaasti lammasta, sisältää täysjyväohraa. Käytännössä siis 18,5% lammasta ja täysjyväohraa 18%. Ehkä ei kovin selvä tuo runsaan lampaan osuus kun viljat kuitenkin kokonaisuutena on 51% sisällöstä, tämäkin selviää lukemalla sisällysluetteloa.

Se ettei ruoka sisällä vehnää on printattuna isolla pussukan päälle. Seuraava raaka-aine on kuivattu kanaproteiini. Missään ei lue että olisi lihaa, joten jotakin kanasta tullut proteiinilähdettä on käytetty. Kauraryynejä ja riisiä, ne tunnistan. Siipikarjan rasvakin on selvä asia, joku linnunrasva siis kyseessä.

Sitten tuleekin mielenkiintoinen ravintoaine: uutetta. Tunnistettava, kuten saatekirjeessä luki? Ei minusta. Mitä uutetta? Ainoa uute joka minulle tulee mieleen on auringonhattu-uute, flunssaan. Tuskinpa sentään sitä? Yritin lueskella myös muilla kielillä tuota sisällysluetteloa, en viisastunut

Vielä olisi kaksi raaka-ainetta jäljellä että pääsemme yhdeksään. Kuivattua lammasproteiinia (2%). Taas kerran: meillä on pääraaka-aineena lammas ja sitten lammasproteiini erillään. Ei siis kelpaa ihmisravinnoksi tämä osa koska ei sisälly tuohon lampaan määrään joka olisi luonnollinen kohta. Ainakin oletan näin. Mitä teurasjätettä se on jää minulle epäselväksi. Sitten tulee kivennäisiä, mitä, sitä ei tarina kerro. Jos nyt sitten päätämme että lammas on lammasta, proteiinilähteen ulkonäöstä huolimatta saamme vielä sen yhdeksännen raaka-aineen mahtumaan mukaan: kuivattu pinatti (0,5%).

ok, kokonaisuutena suhteellisen selvä lista, joskin uute ja kivennäiset eivät minusta ole selvästi tunnistettavissa olevia raaka-aineita.

Nähtäväksi jää mitä mieltä koiramme ovat tästä ruoasta. Kelpaako nirppanokallemme, sheltit nyt taatusti syövät, he eivät nirsoile ruoan kanssa.

Palaamme siis asiaan kun koirat pääsevät maistamaan.

          

Makuja on monia

Pitkästä aikaa pääsin hopottelemaan. 

Hopottaessa saan ilmaiseksi, tai kampanjahintaan, tuotteen, josta sitten kerron mielipiteeni.

Tällä kertaa vuorossa ovat Fructolax kuutiot. Ne kuulema hellivät vatsaa. Kuten kuvasta näette, vihreät isot lehdet alkavat seuraavaksi hieroa vatsaani. Jos saan kuvan mukaisen vatsan syömällä näitä, niin mikä ettei. Laihdutustuote ei kuitenkaan ole kyseessä. 

Käännellessäni pakkausta ja lukiessani esitettä opin että kuutiot sisältävät viikunaa, raparperia, taatelia, tamarindia, fenkolia ja guarkumia. 

Koska minulla ei ollut aavistustakaan mitä kumia olin syömässä, päätin googlata kyseisen kasvin ja kas kummaa, syön todellakin kumia. En tiedä innostuinko kovasti guarkumista kun opin että tuontia EUn alueelle valvotaan koska siitä on löytynyt dioksiinia. Ympäristömyrkyt eivät oikein innosta. Missään muodossa. No, oletetaan että tässä tuotteessa ei myrkkyjä ole ja valvonta pelaa. Luultavasti on kuitenkin puhtaampaa kuin moni muu tuote jota ei valvota tehostetusti. 

Tamarindi on tuttu HP-kastikkeesta, kuten taatelitkin, joten tästähän voisi tulla oikein mielenkiintoinen makuelämys. 

Kun nyt siinä tavasin tuotetietoja, osui silmiini monta kertaa sana tärning (noppa äidinkielelläni. Tai kuutio) ja yhtäkkiä teki mieli pelata jotakin peliä. Ei ihan hullu assosiaatio, onhan tuo vatsan toimiminen hieman arpapeliä, ellei satu syömään laktoosipitoista ruokaa. Sitten toimii. Liiankin hyvin.

Valitettavasti lapset eivät olleet kotona auttamassa mielitekojeni toteuttamisessa, siispä jatkoin tuotteeseen tutustumistani. 

Markkinoija, Harmonia Life, on täysin kotimainen yritys. Siitä pisteet. 

Siirsin kuutiot pieneen kulhoon keittiönpöydälle, jospa muistisin aamuisin yhden napata suuhuni. Kera sen ison vesilasin sisällön. Ainakin on taatusti terveellisempi aamupala kuin se musta kahvi termosmukista juoden, autoa ajaessa. Suositus oli popsia näitä iltapalaksi, mutta tuskinpa tuo nyt niin tarkkaa on? Vaikutus on 6-7 tuntia ja minä haluan nukkua öisin!

Koska olin utelias, päätin vielä avata yhden kuution ja tutustua sisältöön tarkemmin. Tuleeko muillekin lihaliemikuutio mieleen? Suhteellisen hajuton tuo oli, mutta hieman skeptisesti kyllä katselin sitä. Pitäisikö minun syödä lihaliemikuutio? Tai kuivattua HP-kastiketta?

Koska aloitusannos oli puoli kuutiota, halkaisin tuon möykyn. En päässyt lihaliemikuutio assosiaatiostani niinkään. Ja sitten reippaasti maistamaan. 

En kyllä keksi miten tätä makuelämystä kuviailisin. Positiivinen yllätys se ei ollut, mutta huomattavasti parempi kuin ajatus lihaliemikuution tunkemisesta suuhun. Tai kuivatun maustekastikkeen. Kuivattu taateli kuvailee aika hyvin tuotetta, mikä nyt ei ehkä yllätä kun lukee sisällysluetteloa. Mutta tiedotteessa mainittu hyvänmakuinen ei kyllä minun makuaistini avulla auennut. 

Ei näitä nyt makeisena popsi, mikä nyt ei tietysti ollut tarkoituskaan. Jos ovat tehokkaita niin mikä ettei, se jää kuitenkin nähtäväksi. 

Jos haluatte itse kertoa mielipiteenne mausta, tilatkaa näyte tästä

Pikkuleipiä

Suklaata!

Taikasana joka sai minut ehdottomasti ilmoittautumaan mukaan uuteen Hopottajat-kampanjaan. Ja onnetar oli suotuisalla tuulella, pääsin mukaan! Eli Hopottajat periaatteiden mukaan: sain ilmaiseksi 2 taikinaa ja lupasin kertoa niistä rehellisen mielipiteeni.

Tässä siis mielipiteeni ensimmäisestä kokeilusta.

Myllyn Paras Pyöreä suklaataikina on kotimainen tuote, josta siis heti irtoaa pisteitä. Tuote löytyy pakastehylystä, muiden raakapakasteiden seasta. Meidän pienessä, lähi K-kaupassa, taikina maksoi 2,49. Oletan että sen saa hieman halvemmalla isosta marketista, mutta myös pienemmän kaupan valikoimista löytyy. Ja minulla ei ollut asiaa isoon kauppakeskukseen tänään. Lähikauppa riitti. 

Ohjeiden mukaan annoin taikinan sulaa tunnin ajan ennen kuin lähdin leipomaan. Ihan kivan näköistä tuo taikina oli. Suklaahippusiakin tuotteessa oli ihan kiitettävästi.

Taikina sisällysluettelo: 

Sokeri, vehnäjauho, kasvirasvat (palmu, kookos, rypsi), kananmuna, vesi, kaakaojauhe, kaakaomassa, kaakaovoi, suola, aromit, rypälesokeri, lesitiinit (E322), maltodekstriini, tärkkelys, stabilointiaine (E450), nostatusaine (E500), vanilliini, väri (E160a).

Uusien säännösten mukaan tiedän nyt sitten että tämä tuote sisältää palmuöljyä. Tunteita herättävä aine, jota aiemmin olen syönyt iloisen tietämättömänä. Kookosrasva ja rypsi eivät herättäneet ollenkaan samanlaisia ikäviä assosiaatiota. 

E450 on fosfaattia jossakin muodossa, E500 natriumkarbonaattia, eli ruokasoodaa, jota muuten syön huomattavasti mielummin kuin E500:a, joka toki on kirjoitettuna lyhyempi. E160a on karotenoidia. 

Tuote on laktoositon, josta tältä perheeltä iso kiitos! Saattaa sisältää pieniä määriä maitotuotteita, seesaminsiemeniä ja soijaa, kerrotaan pakkauksessa. 

Taikinaa oli helppo käsitellä, eikä se tarttunut käsiin tai alustaan. Kuvittelen että tätä olisi todella helppo levitellä esimerkiksi piirakkavuokaan. 

Päätin kuitenkin tehdä keksejä. Lisäsin taikinaan hieman kuivattuja karpaloita, mutta muuten päätin etten lisäile mitään vaan maistan taikinaa ihan kekseinä. Jos kovasti jatkojalostan tätä niin ei ole kovin helppoa kertoa mitä mieltä olen itse taikinasta. 

Pienistä palluroista tein keksejä ja paistoin niitä 180 asteessa 9 minuttia. Tuoksu oli ainakin ihan hyvä.

Ulkonäöllisesti nämä olivat hieman tylsiä. Valkosuklaalla koristelu olisi varmaan ihan paikallaan jos näitä vieraille olisi tarjoamassa.

Ja maku? Minusta nämä olivat liian makeita, olin iloinen etten ollut piirrellyt suklaalla vielä kuvioita pintaan! Partioilaisen kommentti taas oli nam, ihania! Ja samaan tulokseen päätyi ratsastajakin. Kuulema keksit maistuivat aivan mutakakulta ja siitähän tässä perheessä tykätään!

Voisin hyvin kyllä kuvitella tekeväni keksjä taikinasta uudestaan, sillä nämä olivat mukavan "sitkeitä" eivätkä muutuneet murukaaokseksi kun niistä haukkasi palan. Mutta ihan sellaisenaan en taikinaa hyväksy keksitaikinaksi makeuden vuoksi, lisään seuraavalla kerralla huomattavasti enemmän karpaloa ja mahdollisesti pähkinötäkin. 

Toinen vaihtoehto on että teen taikinasta "puffetteja", eli jäätelöä kahden kesin väliin. Se varmaan hieman neutraloisi tuota makeutta. 

Seuraava kokeilu taitaa kuitenkin olla juustokakun pohjana. Siinä makeus ei varmaankaan haittaa ja eipä tarvitse tehdä itse pohjaa. 

Kokonaisuutena siis ihan kiva tuttavuus.  Ja teinit olivat vakaasti sitä mieltä että näitä pitää tehdä usein!

Taskuun täytettä

On taas aika Hopotaa.

Olen siis saanut etusetelin lähikaupassa käytettäväksi ja sain hakea Myllyn Paras Voitaikinataskuja pakastekaapista. Paketin (10 kpl) hinta oli reilu 3 e. Kyseessä on raakapakaste jota pitää paistaa 15 min 225 asteisessa uunissa.

Tuote on pakattu pahvilaatikkoon, joka on kääritty jonkinlaiseen kelmuun ja se sitten siirretty seuraavaan pahvilaatikkoon. En nyt ole ihan vakuuttunut tästä pakkausmateriaalin määrästä, voitaikinalevyt pärjäävät hyvin ihan siinä muovikäärössänsä, mutta ehkäpä nämä palaset olisivat muusia pehmeässä paketissa? Tässä pakkauksessa ne kuitenkin hölskyvät iloisesti, mikä ei ehkä kauppakassissa kuljetettavalle tuotteelle on hyvä ominaisuus?

Hieman skeptinen olen ajatukseen että pelkät voitaikinalevyt eivät riitä vaan pitää olla valmiita taskuja tarjolla, mutta ainahan näitä voi kokeilla. Koska kyseessä on voista leivottu tuote joudun tyytymään vähälaktoosiseen (0,341 g/ 100 g) vaihtoehtoon.

Avainlippu on pakkauksen reunassa, mistä valtavasti lisäpisteitä, oletteko huomanneet miten hankalaa on tänä päivänä löytää kotimaassa leivottua leipää?

Tuote sisältää: Vehnäjauhoa, voita (maidosta) 34 %, vettä, suolaa, happamuudensäätöainetta (E334) 
Tuo e-koodi on L-viinihappoa, mm. viinirypäleistä löytyy samaa ainetta. Mistä tuli mieleeni että viinirypäleitäkin voi käyttää täyttämiseen. Tällä kertaa päätin kuitenkin täyttää taskut periaatteella: katsotaan mitä kaapsita löytyy. Osittain sen takia että voisin kuvitella pitäväni tällaisia yllätysvieraita varten vierasvarana. Eikä silloin ehdi kauppaan hakemaan mitään.

Koska olimme testauspäivänä vain perheen voimin maistelemassa, päädyin puolittamaan levyt: 5 suolaista taskua, 5 makeaa.

Voitelin taskut kananmunalla ja suolaisten pintaan ripottelin erilaisia pippureita

Makea versio sai pintaansa suklaan makuista tomusokeria. Siihen teepallo, vai mikä tuon työkalun nimi sitten onkaan, on oivallinen apu! Pallo auki ja sillä nappaa paketista sokeria. Sitten vaan ravistellaan sokeria leivonnaisen pintaan. Huomattavasti helpompaa kuin siivilän käyttäminen.

Seurasin ohjeita, kerrankin todella tarkkaan, mutta nämä ei kyllä minusta nousseet yhtä hienosti kuin perinteiset Myllyn Paras voitaikinalevyt. Tunnustan kyllä että näiden halkaiseminen onnistui lähes ajatuksen voimalla, veistä ei tarvinnut edes näyttää näille. Mutta eipä sen voitaikinapalasenkaan halkaiseminen ole kovin vaikeata. 

Suolaisten taskujen sisään pistin Koskenlaskija Viherpippurisiivuja sulaamaan ja makeat saivat sisällensä pari palaa Pätkistä. Ja sitten saivat jäähtyä.

Suolasiin lisäsin vielä hieman jäävuorisalaattia ja kylmäsavulohta.

Makeat saivat sisällensä banaania ja nokareen "Den gamle fabrik":n appelsiinimarmeladia.

Loppuarvio: hyviä ja helppoja käyttää, mutta ei ole minun tuotteeni. Olin suoraan sanottuna hieman pettynyt siihen miten huonosti nuo kohosivat ja jatkossa käytän entiseen malliin perinteistä voitaikinalevyä. Vaikka valmistaja on sama niin mielikuvani perinteisestä taikinasta on paljon parempi. 

Perheeni antoi täydet pisteet, tykkäsivät kovasti ja ovat valmiita syömään vaikka joka ilta näitä iltapalaksi. Toki saavat, mutta perinteisistä levyistä tehtynä.

En väitä ettenkö voisi uudestaan tällaisiakin taskuja täyttää, jos paketti ilmestyy eteeni, mutta aktiivisesti en näitä jatkossa kaupasta etsi. 

Smoothie

On taas aika hopotella.

Hopottajien kautta saan mahdollisuuden testailla erilaisia tuotteita, tuotteet saan ilmaiseksi ja sitoudun sitten kertomaan niistä mielipiteeni.

Tällä kertaa sain hakea lempikaupastani Del Monten Smoothie "mehujäitä". Kyseessä siis on jäätelön muodossa oleva smoothie. Makuja on tällä hetkellä markkinoilla kaksi: mango ja vadelma. 

Nämä ovat lähes sallittuja herkkuja, myös tällaiselle ikuisesti jojottavalle laihduttajalle. Vadelmassa 81 kcal puikossa, mangossa hieman enemmän, 100 kcal/puikko. Ja koska tuote on maidoton, ei minunkaan tarvitse pelätä vastakipua. Aivan loistavaa!

Valitettavasti näitä ei saa pakastealtaasta yksittäin, vaan näitä myydän kolmen kappaleen paketeissa. Pitää siis muistaa ottaa kylmälaukku mukaan kun käy kaupassa. Suosittuja nämä kuitenkin tuntuvat olevan. Kun hain omani löysin pakastealtaasta muutaman pakkauksen, mangon makuisia otin viimeisen laatikon mukaani. Sama tilanne on jatkunut kun olen kaupassa käynyt: vain muutama laatikko pakastealtaan pohjalla ja ympärillä tyhjää tilaa. Oletan siis että nämä menevät kaupaksi, tuskinpa kauppias viitsii tyhjää pakasteallasta kaupassaan jäähdyttää? 

Ja sitten siihen makuun: Perheemme ylivoimainen suosikki oli vadelma, se maistui meille kaikille neljälle. Maku oli raikas ja vadelmainen, mutta nämähän tehdäänkin marjoista, ei esanssista. Neljännes raaka-aineista on vadelmaa.  

Ainesosat: vesi, vadelmasose (25 %), sokeri, glukoosisiirappi, mustaherukkasose (3,7 %), värit (antosyaanit, punajuuriväri, kurkumiini), sitruunatäysmehutiiviste), stabilointiaineet (metyyliselluloosa, guarkumi, johanneksenleipäpuujauhe, karboksimetyyliselluloosa, pektiini, natriumalginaatti), happo (sitruunahappo), limetäysmehutiiviste, aromi. Eivät sisällä keinotekoisia värejä, aromeja eikä lisäaineita. Laktoositon.

Hopealle sijoittui sitten makea mango. Nimestään huolimatta mango ei ollut mitenkään äklömakeaa vaan todella raikas tämäkin. Kolmannes tuotteesta mangoa. Arvasin kyllä jo näitä ostaessani että vadelma voittaa, meillä ei kukaan ole kovin innokas mangon syöjä, joskin partiolaisemme ihastui mango smoothiehin Thaimaassa. Siellä tosin mango maistuu hieman erilaiselta kun tänne raakana kuljetetut. Parempaa arvosanaa ei kai tämä tuote voinut saada kuin partiolaisen antama " tämä maistuu ihan samalta kuin uima-altaalla juotu, paitsi että tämä on jäässä"? Kolme meistä neljästä tykkäsi tästä, itse asiassa mieheni äänesti tästä voittajan. 

Ainesosat: vesi, mangosose (30 %), sokeri, glukoosisiirappi, stabilointiaineet (metyyliselluloosa, guarkumi, johanneksenleipäpuujauhe, karboksimetyyliselluloosa, pektiini, natriumalginaatti), happo (sitruunahappo), värit (annattouute, kurkumiini), dekstroosi, aromi. Eivät sisällä keinotekoisia värejä, aromeja eikä lisäaineita. Laktoositon.

Vadelma siis voitti äänin 3-1 suosikin aseman ja kaikki neljä meistä tykkäsi ja voisi syödä näitä uudestaan. Mango oli siis vaan yhden suosikki ja yksi ilmoitti ettei halua syödä toista kertaa mangoa. 

Hinnaltaan nämä ovat enemmän kuin kilpailukykyisiä. Isossa kaupassa hinta oli juuri alle neljä euroa, pienemmässä kaupassa sai paketista sai maksaa vajaa 5 euroa. 

Oikein miellyttävä tuote siis kokonaisuutena. Laktoosittomuudesta iso plussa, maku oli positiivinen yllätys eikä hintakaan ole mielestäni paha. Ainut miinus nyt sitten siitä etten hetken mielijohteesta voi ostaa, ellei ole apuvoimia mukana kauassa että saadaan syötyäkin. 

Hiljaista porukkaa

On taas aika Hopottaa.

Tämä Hopottaminenhan toimii niin että saan ilmaiseksi testailtavaksi erilaisia tuotteita ja kerron niistä sitten rehellisen mielipiteeni.

Yleensä tämä on ollut ihan äärettömän hauskaa ja helppoa, mutta nyt meni vaikeaksi.

Sain toki tuotteen ihan normaalisti, se ei ollut ollenkaan hankalaa. Mutta kun testaajat meidän perheessä eivät kommentoineet tuotetta ollenkaan. 

Testailussa siis Purina One koiranruoka. Mitäköhän minä nyt sitten olisin tästä mieltä?

Nappulat muistuttivat lähinnä minikokoisia erään ruisleipämerkin alemmasta palasesta leikattuja kuutioita jotka on kuivattu. Eli litteitä nappuloita. Haju oli lähes olematon, en edes näytepussia avatessa huomannut mitenkään erityisen voimakasta lemua. Siitä plussapisteet: käyttäjäystävällistä. Taskussakaan nämä tuskin tahraavat mitenkään, eikä niistä sormiin irronnut minkäänlaista väriä. Takkiystävällisiä siis kanssa.  

Kaadoin nappulat kolmeen kuppiin, pistit koirat istumaan ja annoin kupit nenien eteen. Upposi. Normaalilla vauhdilla. Vatsat kestivät eikä kukaan nikotellut.Oletusarvoisesti oli siis syötävää.

Näytepussukoita annoin myös kavereille, samalla tuloksella: kaikille on kelvannut.

Testaajat lenkillä

Viimeinen pulloista

Olin säästänyt Lasten juhlajuomista oman suosikkini viimeiseksi .

Kuudesta saamastani maistiaispullosta kotimainen Pikku Myy puhutteli minua eniten. Muumilaakson ylikiltti väki ei oikein ole minun juttuni, onneksi Pikku Myy tuo hieman vauhtia tuohon muuten niin herttaiseen porukkaan. Valitettavasti jouduin pettymään. Myyssä ei ollt särmää tällä kertaa.

Väriltään Myy-juoma oli vaaleanpunaista. Maku oli mitäänsanomaton, jälkimausta toki löytyi sen luvattu metsämansikka, mutta aika vaatimaton oli makumaailma. Kuten värikin. Vaikka en muumeista tykkää niin kyllä maku ja väri oli muumijuomassa, se missä Muumipeikko ja Niiskuneiti komeilee,  paljon parempi.

Teinit eivät olleet armeliaita vaan tuomistsivat tämän Myy-juoman mauttomaksi litkuksi. Ensimmäisten pullojen kohdalla ollut kuherruskuukausi on selvästi ohi, nyt ladataan kovaa tekstiä. 

Syntymäpäiväsankarit sen sijaan olivat kohteliaita ja sanoivat että oli ihan hyvää, mutta kun kysyin mikä oli parasta niistä pulloista joita saivat maistaa, tuli yksimielinen lentokoneet vastaukseksi. Asiasta ei edes neuvoteltu. 

Siispä kolmen kärki, meidän makuraatimme mielestä on: 

Ehdottomana, ylivoimaisena ykkösenä: persikalle maistuva Lentokoneet!

Hyvänä kakkosena Muumi ja Niiskuneiti, mustikan ja vadelman makuinen, kotimainen juoma.

Kolmas sija annetaan Prinsessoille, se maistui myös aikuisille. Omena maistui siinä juomassa.