Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Hiljaista porukkaa

On taas aika Hopottaa.

Tämä Hopottaminenhan toimii niin että saan ilmaiseksi testailtavaksi erilaisia tuotteita ja kerron niistä sitten rehellisen mielipiteeni.

Yleensä tämä on ollut ihan äärettömän hauskaa ja helppoa, mutta nyt meni vaikeaksi.

Sain toki tuotteen ihan normaalisti, se ei ollut ollenkaan hankalaa. Mutta kun testaajat meidän perheessä eivät kommentoineet tuotetta ollenkaan. 

Testailussa siis Purina One koiranruoka. Mitäköhän minä nyt sitten olisin tästä mieltä?

Nappulat muistuttivat lähinnä minikokoisia erään ruisleipämerkin alemmasta palasesta leikattuja kuutioita jotka on kuivattu. Eli litteitä nappuloita. Haju oli lähes olematon, en edes näytepussia avatessa huomannut mitenkään erityisen voimakasta lemua. Siitä plussapisteet: käyttäjäystävällistä. Taskussakaan nämä tuskin tahraavat mitenkään, eikä niistä sormiin irronnut minkäänlaista väriä. Takkiystävällisiä siis kanssa.  



Kaadoin nappulat kolmeen kuppiin, pistit koirat istumaan ja annoin kupit nenien eteen. Upposi. Normaalilla vauhdilla. Vatsat kestivät eikä kukaan nikotellut.Oletusarvoisesti oli siis syötävää.

Näytepussukoita annoin myös kavereille, samalla tuloksella: kaikille on kelvannut.

Testaajat lenkillä



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...