Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

sunnuntai 26. helmikuuta 2023

Talkoissa

Olin aivan sataprosenttisen varma, että oli kertonut Vantaankosken kutusoraikko-talkoista täällä, mutta en sitten ollutkaan?

No, se oli geokätköily "siivoustapahtuma" jossa rakennettiin kutusoraikkoa lohille. Näköjään olin vaan Facebookiin lisännyt kasan kuvia siitä tapahtumasta. Se oli joka tapauksessa sellainen tapahtuma, joka sai minut hyvälle tuulelle. Toki roskien poimiminen luonnosta on tärkeää, mutta nämä erikoistapahtumat, kuten vieraslajien kitkeminen, ovat minusta astetta hauskempia. 

Eilen rakensimme, oikeastaan minä vaan kuvasin ja mieheni teki töitä, kelluntalauttaa linnuille. 


Tietysti sopii kysyä, onko ihan järjellistä ajaa Heinolaan tätä varten, mutta koska herra nyt kätköilisi joka tapauksessa, niin samapa tuo minne se auto ajaa. 

Heinolasta oli joka tapauksessa tarkoitus hakea kätköjä samalla kertaa ja tämä CITO (cash in, trash out) vaikutti harvinaisen hienolta tapahtumalta. Siispä mukaan. 


Tapahtuman kuvauksesta: Tällä kertaa rakennamme pesimälauttoja Isiäisen linnustolle tulevia pesintöjä varten. Lautat rakennetaan sadevesiputkesta ja raudoitusverkosta. Valmiit lautat viedään järvelle ja katetaan suodatinkankaalla, järviruo’olla ja hakkeella. Lopuksi lautat kytketään ankkureihin ja toisiinsa kiinni sekä maisemoidaan.


Isiäinen on noin 10 hehtaaria suuri lampi. Vettä on noin 75 cm, liejua noin 4 metriä. Liejun pinnassa on ulpukanjuurakkoa, joka toivon mukaan estää ankkurikivien uppoamisen liejuun. 


Ensimmäinen pala lähdössä järvelle. 


Kaikenlaisia työkaluja oli tuotu paikan päälle, lammen päälle oli kinostunut lunta, mutta äkkiä sinne kulkureitit tallaantui. Hyvin pärjäsi ilman lumikenkiä. 


Raskaan näköistä. Roska päivässä liike on kyllä huomattavasti vähemmän kuormittava "tempaus", joten tämä CITO vaati kyllä hieman enemmän fyysistä työskentelyä, kuin normaalit siivoustalkoot. 


Reippaita talkoolaisia riitti, joten pamppua ei tarvittu. Tämä lienee leveäosmankäämi(?) Kaunis, oli sitten mikä tahansa variaatio. 


Vetäminen oli luultavasti haastavaa, joten seuraava pala vietiin kantamalla lammelle. 


Puolet paloista lammella. Kysyin mitä lintuja tuonne olisi odotettavissa, toiveena kuulemma naurulokki. Tiedän että se on vaarantunut laji maassamme, mutta jotenkin odotin jotakin muuta lajia. Opin kuitenkin, että naurulokki tuo tullessaan muita lintuja, joten pidetään peukkuja että naurulokki löytää lauttamme. 


Putket sijoiteltiin saumakohtiin vuorotellen.


Tarkkaa puuhaa että saatiin sijoittumaan tasaisesti


Ankkurikivet odottamassa vuoroaan. 


Aiemmin rakennettuja pesäpönttöjä. Viisimetrisestä parrusta ei jäänyt kovinkaan pitkää pätkää vedenpinnan yläpuolelle.


Palat kiinnitettiin toisiinsa

Ja sitten vielä palat rinnakkain



Suodatinkankaan mittausta. Aika ammattitaitoisesti kangasrullat lensivät. 


Lyhdetalkoot. Kuivattu järviruoko on muuten hurjan pölisevää. Ja sotkevaa


Aikamoinen kasa tuota oli niitetty ja kuivattu. 


Lautta oli n. 50 neliötä kooltaan, aikamoinen pohjapinta-ala linnuille! Ensimmäinen "oma" asuntoni taisi olla 24 neliötä. Pohjatyö saatiin tehtyä. Seuraavaksi oli ymmärtääkseni tarkoitus raivata rantoja ja tuoda sitten "raivausjäte" lautan päälle. 


Reippaille talkoolaisille oli tarjolla makkaraa. Sain minäkin omani. 


Jospa keväällä tekisi uuden matkan Heinolaan ja menisi katsomaan onko keinotekoisella saarella asukkaita. 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...