Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen, joka ei saa suututtaa lukijoitani sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan. Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan, älköön kukaan sitä karkottako.
Löysin ruotsalaisesta blogista kivan reseptin, jota ajattelin kokeilla itsenäisyyspäivänä. Oikeastaan kyseessä oli uuden vuoden herkku, jos oikein muistan, mutta väliäkö sillä, juhlapäivä on juhlapäivä!
Helena Lyth'in blogi, linkki tuossa sivupalkissa, on täynnä toinen toistaan hauskempia ideoita, voi kunhan aika riittäisi kaiken kokeiluun!
Mutta ajattelin nyt kuitenkin kokeilla, saisinko tällaisen toteutettua. Meillä tykätään sillistä nimittäin. Alkuperäisessä reseptissä käytettiin mustaviinimarja silliä. Siitä emme pitäneet, joten meillä mennään matjeksella tai perinteisellä. Ja alkuperäisessä reseptissä käytettiin hopeasipulia.
Sillitartaria parmesaanikekseillä
Pieni purkillinen silliä 1 pieni punasipuli (tai hopeasipulia) 2 varsisellerin vartta 90 g parmesaani juustoa
Leikkaa silli, sipuli ja selleri samankokoisiksi pieniksi kuutioiksi. Sekoita yhteen.
Parmesaanilastut:
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Raasta juusto karkeaksi raasteeksi. Tee noin 5 cm halkaisijaltaan olevia levyjä raasteesta leivinpaperille. Paista uunissa noin 5 min.
Tämä syksy on mennyt jotenkin hurjan nopeasti, juurihan oli kesä.
Vaikka eineslaatikot ovatkin joulupöydässämme vuodesta toiseen, päädyin kuitenkin etikkasilliin. Sitä teki sekä mummi että isä ympäri vuoden, nykyään äiti huolehtii, että saamme kunnon silliä joulupöytään.
Muistan edelleen, miten mummi haki Hakaniemen hallista kunnon tynnyrisilliä, isän kanssa sitä haettiin Eka-Marketista myöhemmin sitten Cittarista. Niitä sitten opettelin perkaamaan ja tekemään silliä. Äiti ostaa nykyään valmiita fileitä. Ihan yhtä hyvää silliä niistäkin tulee.
Päivän linkit menevät erikoisruokavalioihin. Laktoositonta ruokaa en nykyään pidä kovin erikoisena asiana, olenhan minä tämän ongelmani kanssa elänyt kohta 40 vuotta. Nykyään lähes kaiken saa laktoosittomana, toisin kuin ennen. Joulupöydästämme löytyy nykyään myös gluteenitonta ruokaa tarvitsevia. Ja kasvisruokaa suosivia, mutta sitäkään en pidä erikoisruokavaliona. Siispä linkit gluteenittomiin tarjottaviin. Suolainen jouluhalko ja jälkiruoaksi vaikka puolukka-kinuskipaloja
Etikkasilli
1 rasvasilli
1 sipuli
1 dl Väkiviinaetikkaa
vettä
½ dl sokeria
15 maustepippuria
laakerinlehti
Perkaa silli ja fileoi se. Leikkaa fileistä paloja, n. 1,5 cm leveitä. Lado palat korkeaan lasipurkkiin. Lisää mausteet. Kuori ja viipaloi sipuli. Lado sipuli sillin päälle. Laimenna etikka n 1:10 ja kaada seosta niin että sillinpalaset ja sipuli peittyvät. Siirrä jääkaappiin maustumaan.
Pistin tekstiviestin kun keksin että haluan naapurista sitä mandariini-chiliglögiä. Ilmoitin että mene reippaana tyttönä Systemetiin ja osta. Kiltti lapsukainen teki työtä käskettyä ja kas kummaa, kyseinen tuote onkin ruokakauppakamaa. Onneksi oli osunut kohdalle palvelualtis myyjä, joka selvitti mikä kauppaketju kyseistä tuotetta pitää valikoimassaan. Niinpä reipas sisko, joka tietää että siskon kanssa kannattaa pysyä ystävänä, meni ei vaan yhteen vaan kolmeen ruokakauppaan kunnes löytyi kyseistä tavaraa. En voi kun kiittää.
Joten nyt on sitten joulupöydän uutuus minun osaltani selvä.
Mandariini-chili silliä!
4 silli filettä, liotettuna
1½ dl etikkaa 12%
2 dl Herrljunga Madarin & chili Glögg (tämä siis se tuliainen)
1 l vettä (oletan, alkuperäisessä luki 1 vesi...)
1 dl sokeria
1 punainen chili paloiteltuna
2 mandariinia kuoret + mehu
1 mandariini viipaloituna
1 punasipuli, viipaloituna
Sekoita etikka, glögi, vesi ja sokeri.
Tee lasipurkkiin silli-chili-sipuli-mandariini kerroksia
Kaada etikkaseos päälle. Anna maustua jääkaapissa vähintään 24 h
En siis ole vielä kokeillut tätä reseptiä, mutta lisään nyt silti tänne.
Ja sitten päivän lauluun. Saimme eilen olla mukana pienen Axel pojan ristiäisissä ja siellä lauloimme sitten myös yhden hieman jouluisemman virren. Tarjoan sen teille Topeliuksen alkuperäisellä tekstillä, sillä niillä sanoilla minä sen lauloin.
Melodiastahan vastaa toinen suurmies, Sibelius, joten tämän on vaan oltava loistavan kaunis laulu. Alkuperäisestä käännöksestä ei ole varmaa tietoa, uusimmassa virsikirjassa on Rauhalan käännös, jota ei kuulema kuitenkaan juurikaan lauleta. En tiedä, minä käytän Topelius sedän versiota, kuten jo mainitsinkin.
<><>
</>
<><>
</>
Giv mig ej glans
Giv mig ej glans, ej guld, ej prakt i signad juletid. Giv mig Guds ära, änglavakt och över jorden frid. Giv mig en fest, som gläder mest
den Konung jag har bett till gäst.
Giv mig ej glans, ej guld, ej prakt,
giv mig en änglavakt. Giv mig ett hem på fosterjord,
en gran med barn i ring.
En kväll i ljus med Herrens ord
och mörker däromkring.
Giv mig ett bo med samvetsro,
med glad förtröstan, hopp och tro.
Giv mig ett hem på fosterjord:
och ljus av Herrens ord. Till hög, till låg, till rik, till arm
kom, helga julefrid.
Kom barnaglad, kom hjärtevarm
i världens vintertid.
Du ende, som ej skiftar om,
min Herre och min Konung, kom.
Till hög, till låg, till rik,till arm
kom glad och hjärtevarm.
Glögit tulivat! Viime vuonna jouduimme sulkemaan mökin tavallista aiemmin aikatauluhaasteiden vuoksi. Harmillisesti glögitkin jäivät hakema...
e-mail
shelwoods (at) gmail.com
Joulu on joskus helmikuussa, joskus syyspimeässä syyskuussa, kun niiksi tulee ja järvet jäässä sisällisesti, meissä. Minä pystytän aina silloin tällöin joulupuun kun sattuu ja juhlamieli yllättää - sisällisesti, varkain - ja sieppaan sen taas pois kenenkään huomaamatta vaikka kesken juhlan kun senkertainen juhlamieli on palanut loppuun. Sillä tavalla se ei kulu, ei kuivu eikä varise. Joulu on, kun joku nostaa katseensa, ojentaa kätensä. Kun rakastettu kävelee kadun yli eikä vielä, ei vielä huomaa. Kun lapsi liikahtaa maailman kohdussa ja sanoo: - Minä tuon rauhan ihmisten keskelle, minä tulen.