Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste äyriäiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste äyriäiset. Näytä kaikki tekstit

maanantai 23. joulukuuta 2024

Jouluaakkoset: Ä

Vielä yksi työpäivä,

Vielä tänään on työpäivä, nähtäväksi jää, olemmeko ihan vaan työporukan kesken vai tuleeko asiakkaitakin käymään. Yleensä on kyllä ollut rauhallinen päivä, ihmiset keskittyvät jo jouluun. 

Kun nyt eilen aloitin tämän ruotsinkielisten reseptien jakamisen, niin jatketaan tänäänkin. Äggtoddy eli munatoti. Ei kuulu minun jouluuni. Kerran olen maistanut. Se riitti. 

Äyriäisiä tulee tänä jouluna olemaan pöydässämme, siskoni paljasti. Meidän perheessä rakastetaan äyriäisiä, joten uskon että joulu-uutuus on hitti. Äyriäiskeittomon hyvää, joskaan sitä ei joulupöytäämme tule. Pääsiäiseksi voisi sopia- Tai uudeksi vuodeksi

Äyriäiskeitto

2 rkl öljyä
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
800 g tomaattimurskaa
½ l vettä
sokeri
1 kalaliemikuutio
300 g katkarapuja ja simpukoita
2 rkl makeaa chilikastiketta
mustapippuria
ruohosipulia tai tilliä

Kuutioi sipulit ja huullota öljyssä kattilassa. Lisää tomaattimurska, vesi, ripaus sokeria ja kalaliemikuutio. Anna kiehua hetki ja soseuta. Mausta keitto chilikastikkeella ja mustapippurilla. Lisää valutetut äyriäiset, lämmitä kiehuvaksi ja koristele lopuksi tuoreilla yrteillä.

Päivän laulu on Änligen december, mikä sinäänsä sopisi paremmin kuun alkupuolelle, mutta nyt edetään aakkosjärjestyksessä

Muistakaa levätä!

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Suosittua

Pääsiäisen alkupala on pitkään mietinnässä.

Siskoni sitten ilmoitti että katkarapukeitto olisi jotakin. Siispä tuumasta toimeen. Olin oikeastaan yllättynyt miten suosittu tuosta keitosta tuli, olin kuvitellut että tomaattiphjainen keitto ei olisi äitini mieleen. Kuinka väärässä olinkaan. Joten tässä nyt sitten se resepti äidillenikin.

Katkarapukeitto

1 punainen paprika
1 vihreä paprika (koska toinen punainen oli pilaantunut)
2 sipulia
8 valkosipulinkynttä
6 jauhoista perunaa
1 rkl öljyä
1 tl chilijauhetta
2 rkl tomattipyrettä
½ dl sitruunamehua
½ dl valkoviinietikkaa
1 kg paseerattua tomaattia
1 l vettä
1 kalaliemikuutio
1 fond du Chef kalaliemi (tosin tätä ei taida nykyään kaupasta saada?)
6 rkl hummerifondia
1 kg kuorittuja katkarapuja

Kuori ja paloittele sipulit ja perunat ja paloittele parikat. Kuullota kasviksia hetki öljyssä. Lisää tomattipyre ja chilijauhe ja jatka kuullottamista. Lisää mehu, etikka ja pseeratut tomaatit. Lisää liemikuutiot ja fondi. Keitä keittoa hiljalleen n. 20 min. Soseuta keitto. 

Juuri ennen tarjoilua: lisää katkaravut ja kuumenna keitto, älä kuitenkaan anna kiehua. 

Jämiä iltapalaksi

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Paellaa taas

Lempikaupassani on "uusi" tuote pakastealtaassa.

Äyriäissekoitus. Koska partiolainen on metsässä, päätin että meillähän syödään äyriäisiä. Neiti kun ei pidä simpukoista niin pitää käyttää tilaisuutta hyväkseni.

Päädyin "Wanna be paellaan" koska ratsastaja ehdotti paellaa. Kävelin siis kalatiskille hakemaan simpukoita ja pakastealtaalle hakemaan Pirkan äyriäissekoitusta. Luulin että meillä oli risottoriisiä kotona, joten se jäi hankkimatta, eikä paella muutenkaan oikein tehnyt oikeutta Espanjan illassa nautitulle ruoalle. Hyvää tämä kuitenkin oli.

Wanna be paella 

1 kg tuoreita sinisimpukoita
1 pkt Pirkka äyriäissekoitusta
250 g broilerinsuikaleita
1 sipuli
2 valkosipulikynttä
1 punainen paprika
½ dl sitruunamehua
2 dl risottoriisiä (tai jos se jäi kauppaan jotakin muuta riisiä)
6 dl simpukoiden keitinvettä
1 tl kurkumaa
oliiviöljyä

Puhdista ja keitä sinisimpukat kalaliemessä. Ruskista broileri. Kuullota sipulit ja riisi tilkassa oliiviöljyä. Lisää neste ja sitruunamehu sekä broileri ja kurkuma riisin sekaan. Anna kiehua noin 15 min.  Lisää äyriäissekoitus ja paprika ja anna kiehua vielä noin 5 min. Lisää keitetyt sinisimpukat. 


maanantai 28. lokakuuta 2013

Tehtävä suoritettu

Olen niin ylpeä miehestäni!

Pakkohan herraa on välillä kehua täälläkin, sillä luulin lähettäneeni hänet tänään "mission: impossible":lle. Tämä tauti kun on kaatanut minut kertakaikkiaan sängynpohjalle niin herra on saanut käydä kaupassa. Perusasiat nyt onnistuvat häneltäkin. Hän on tässä vuosien varrella oppinut että "ruokaa" ostoslistassa tarkoittaa että ottaa jonkinlaisen lihamöykyn tai kalan ja rouva on tyytyväinen. Mutta tänään listassa oli hieman erilaisia tuotteita: varsiselleriä. Savustettuja sinisimpukoita. Noiden peruspekonien lisäksi siis. 

Uusimmasta Maku lehdestä olin nimittäin löytänyt "New England Clam Chowder" reseptin ja päätin että kun on näin sairas saa tehdä keittoa ruoaksi. Herra syökööt eilistä filettä, elleivät simpukat kelpaa.

Hieman kyllä ihmetytti tuo Maku lehden ohjeistus: savustettuja sinisimpukoita vedessä, niitä saa vain ja ainoastaan eräästä pääkaupunkimme ihanuudesta, joka kyllä sinäänsä on avanut muutaman pikkuliikkeen muuallekin. Koska vielä ei ole Ikkunan aika eikä mieheni ole mitenkään erityisen kiinnostunut Ikkunasta, päätin ilmoittaa että minusta Pirkalla on vastaava tuote, kokeile onneasi tai tuo tavallisia. 

Suureksi yllätyksekseni puhelin ei soinut kun herra oletusarvoisesti oli ehtinyt kauppaan ja ehkäpä vielä suurempi yllätys: kaikkea oli ollut kaupassa! Aika usein nimittäin kaupassa on jostakin käsittämättömästä syystä akuutisti loppunut sipuli. Tai tarjousliha. Tulee mieleeni eräs äitini työkaveri vuodelta kivi ja kirves. Hänen vaimonsa kun soitti ja pyysi tuomaan jotakin kaupasta niin herra vastasi juu, juu, kultaseni ja jos unohti koko homman totesi vaan: ne olivat loppu. Joku miehinen piirre? Tosin tämä oli aika ennen kotimaisia keksintöjä kuten NMT. Minun vastaukseni on nimittäin: et sitten soittanut ja kysynyt millä korvataan?

No, nyt ei mikään ollut loppu, mukaan oli tarttunut myös: parane pian suklaalevy, joten eihän tässä voi kun parantua, eihän?

Mutta takaisin reseptiin. Varmaan olivat oikeassa Maku lehdessä, Pirkan savusimpukat olivat öljyyn säilöttyjä. Alkuperäisen reseptin löydätte täältä, minun versioni alta. 

Kermainen simpukkakeitto

140 g pekonia
2 vartta lehtiselleriä
1 iso sipuli
4 perunaa
2 rkl vehnäjauhoja
7 dl vettä
1 kanaliemikuutio
1 iso laakerinlehti
1 rkl kuivattua timjamia
200 g savustettuja simpukoita
(eli 2 purkkia Pirkan säilöttyjä)
2½ dl kermaa
5 tippaa tabascoa
1/4 tl suolaa
½ tl pippurisekotetta

Leikkaa pekoni suikaleiksi ja ruskista se pannulla. Hienonna selleri ja sipuli ja kuullota ne pekoninen seassa. Kuori perunat ja kuutio ne. Lisää jauhot ja sekoita kevyesti. Lisää vesi, kanaliemikuutio, perunat, laakerinlehti ja timjami. Keitä n. 12 min, eli kunnes perunat ovat kypsiä. 

Keiton kiehuessa: valuta simpukat ja anna niiden kuivua talouspaperin päällä. Lisää keittoon kerma ja simpukat sekä mausteet ja kiehauta uudestaan. 


perjantai 2. elokuuta 2013

Iltapalaa

Kesä lähenee loppuaan.

Leirit on leireilty ja omakin lomani veti viimeisen huokauksensa tänään. Viikonlopun voin toki vielä oleskella, mutta maanantaina alkaa taas arki. Tässä lomailussa on tietysti se hyvä puoli että olemme voiton puolella, joulu on tuloillaan, ihan tosissaan! Jouluaakkoset olen jo tälle vuodella "määritellyt" mutta ajattelin palata siihen lähempänä joulua, kaikki ehkä eivät oikein vielä jaksa täysillä heittäytyä joulun ihmeelliseen aikaan. Varsinkin kun taas ollaan luvattu helteitä.

Mutta joulun värimaailma on selvästi nyt iskenyt tajuntaani ja luultavasti uimarinkin. Kaupassa nimittäin hän ilmoitti: avocadoa ja katkarapuja! Ihan sama ajatus minulla, mutta avokadoja oli tasan kaksi kappaletta saksalaisten ihmepuodissa ja niistä vain toinen oli syömäkelpoinen, joten tyydyin suunnitelmaan b, eli mitä kotoota löytyy:

Kevyet katkarapuvoileivät

2 tomaattia
pieni nippu lehtipersiljaa
1 pienehkö sipuli
3 valkosipulinkynttä
500 g kuorittuja katkarapuja
voita
suolaa
mustapippuria
4 leipäviipaletta

Kuori ja pilko sipulit, kuutioi tomaatit ja silppua persilja. Kuullota sipulit voissa ja lisää tomaatit ja persilja. Anna nesteen kiehua pois. Lisää katkaravut ja mausteet ja pistä leivät paahtimeen. Voitele paahdetut leivät ja leikkaa kolmioiksi. Päälle kuumaa katkarapuseosta.  

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Pikaruokaa

En pääse MasterChef keittiöön.

Ei niin että olisin sinne pyrkimässäkään. Katselen kuitenkin mielelläni tuota ohjelmaa. Varsinkin sitä Australialaista versiota. Kotimaisessa haastetehtävässä piti yhdessä jaksossa tehdä 10 eurolla ruokaa. Eräs kilpailijoista oli päätynyt käyttämään pakastevihanneksiin, jolloin tuomari kieltäytyi edes maistamasta ruokaa. Anteeksi mitä? Eikö tuomarin tehtävä ole maistaa ja sitten arvostella? Eikä arvostella maistamatta? Tuskinpa hän tuosta olisi ruokamyrkytystä saanut?

Tervetuloa viettämään urheilijaperheen, työssäkäyvän äidin arkea Tomi Björck! Tässä Master keittiössä ei aikaa ole 90 minuttia, ei edes kaupassakäynti mukaan laskettuna! Pahimmillaan sitä aikaa on 10 minuttia, siinä ei kyllä juurikaan suurempia gourmet-illallisia tehdä. Ja plop-kaupan pakasteallas on silloin ihan oikeasti pelastus. Siinä ajassa kun kuorin porkkanat on pakasteallasherkku jo pöydällä. Toki pääsisin halvemmalla kun kuorisin ne nauriit itse ja ruoka olisi terveellisempää, mutta aina ei voi voittaa. Kun aikaa ei ole, sitä ei ole. Sanonko urheilijalle että syödään sitten 4 tunnin päästä kun tulet treeneistä, äiti sillä aikaa pilkkoo ja suikaloi?

Jeps, ravintoarvot eivät ehkä ihan parhaimmillaan, mutta en nyt ihan joka päivä tätä harrastakaan! Mutta kun aikataulu on tiukka niin nuo pussit ovat pelastukseni!

Samaisessa jaksossa muuten eräs kilpailija "varasti" maistiaispöydästä kasan juuston palasia. Se oli täysin sallittua. En nyt tiedä kumpi asia oli suurempi "rikos". Juustoja tuskin oli tarkoitus rohmuta kasa "maistiaisiksi". 

Minä en kaupassa tunkenut maistiaisia taskuihini, mutta kävin siis pakastealtailla. En kelpaa MasterChefiin.

Katkarapuja ja vihanneksia nopeasti


750 g Thai wokki vihanneksia (pakaste)
500 g kuorittuja katkarapuja (pakaste)
400 g kookosmaitoa (säilyke)
½ purkillista vettä
2 tl punaista currytahnaa
(½ sipuli joka oli jäänyt käyttämättä)
400 g riisinuudeleita

Kiehauta kevyesti suolattu vesi ja pistä nuudelit hautumaan. Kaada vihannekset syvään paistinpannuun ja lämmitä niitä hetki. Kaada kookosmaito vihannesten päälle ja lisää hieman vettä sekä currytahna. Kiehauta. Siirrä pehmenneet nuudelit pannuun ja lisää katkaravut. Kuumenna. 

P.S: Partiolainen oli sitä mieltä että oli liian tulista, käytin "etnistä" tahnaa. Esimerkiksi Pirkan vastaava lienee vähemmän tulista. Tai sitten pistää hieman vähemmän ellei halua ihan niin tulista makua. Minusta tuo oli ihan ok määrä.




maanantai 11. maaliskuuta 2013

Tappokeikka

Minulta kysyttiin miten sinisimpukoita valmistetaan.

En todellakaan ole mikään huippukokki, mutta nämä veijarit ovat mainettaan helpompia. Kuvittelin että sinisimpukoiden valmistaminen olisi jotekin kovin vaativaa, mitä vielä. Helpompia kuin ravut! Tässä tulee lähinnä kaäsittely ja keittämisohjeet. 

Ensiksi nämä veijarit puhdistetaan, eli veitsellä "raapien" kuoren pinta puhtaaksi jouksevan veden alla. Suhteellisen viileä vesi on simpukoiden mieleen. Mahdolliset "reunakarvat", parta, mikä lie, vedetään pois. Tarvittaessa veijarit vielä harjataan juuresharjalla. Mahdolliset rikkinäiset tai "laiskat" yksilöt heitetään roksiin. Simpukan kuuluu vetäytyä kiinni, viimeistään kun "oveen koputetaan" eli kuorta napsauttaessa. Veitsi toimii hyvänä koputtajana. 


Kiehauta n 3 dl nestettä isossa kattilassa. Minä käytin kalalientä johon lisäsin valkosipulia ja sitruunamehua. Huolehdui että neste todellakin kiehuu kunnolla, simpukat ovat eläviä ja niiden on kuoltava välittömästi. Kaada simukat sekaan ja aseta kansi kattilan päälle. Anna simpukoiden kypsyä kiehuvassa nesteessä / höryssä reilu 5 min. Tarkista vielä että simpukat ovat avautuneet, mikäli joku yksilö on edelleen kiinni, heitä sellainen tyyppi pois. 



lauantai 2. maaliskuuta 2013

Siitä se ajatus sitten lähti...

Herra ei ehtinyt eilen kotiin syömään.

Inhoan oikeasti sitä ettei perheellämme nykyään juurikaan ole yhteisiä ruokahetkiä. Tyttöjen harrastukset syövät aikaa, joten viikonloppuisin yritän sitten pitää tiukkaa linjaa. Edes yksi yhteinen ruokahetki perheellä. Olipa se sitten lounas tai päivällinen!

Eilisestä jäi kuitenkin sitten tähteeksi kolme broilerinkoipea, olinhan avannut koipipaketteja koko perheelle.



Mietin mitä tekisin niille. Uimari eilen sanoi sanan paella kun katsoin että Plop-kaupassamme mainostettiin sinisimpukoita. Niitä ei vaan sitten ollut. Mutta, tänään on päivä uusi ja se paella pompahti takaisin aivoihini. Herra oli tänään iltapäivä kuskina, joten lähetin hänet kauppaan. Minä olin hoitanut jäähallikeikan aamukuudelta, joten minut on vapautettu kauppareissuilta. Ainakin omasta mielestäni olen vapautettu... Tähteille on keksitty jatkojalostuskohde!

Paella

n 400 g kypsää broileria
1 rkl oliiviöljyä
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
3 dl riisiä
(minun valintani on 2 dl pitkäjyväistä ja 1 dl risottoa)
3 luumutomaattia
7 dl vettä2 rkl sitruunamehua
1 kasvisliemikuutio
parikajauhetta
(1 tl) kurkumaa
1 laakerinlehti
200 g papuja
400 g katkarapuja
1 kg sinisimpukoita

Leikkaa sipuli renkaiksi, paloittele tomaatit ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipulit oliiviöljyssä ja lisää riisi. Kuullota vielä hetki ja lisää tomaatit, vesi, sitruunamehu ja mausteet. Anna kiehua hiljalleen n 15 min.

Lisää paloiteltu broilerinliha, pakastekatkaravut ja kypsennetyt sinisimpukat. Tarvittaessa lisää vielä hieman kalalientä ja kuumenna n. 5 min.


keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Matkustelu avartaa

Merenelävät ovat suosiossa.

Uimarimme ei söisi muuta, jos saisi valita, kuin hummeria, rapuja, simpukoita, kalaa, listaa voisi jatkaa loputtomiin. Valitettavasti asumme täällä kaukana pohjoisessa, joten tuore, grillattu hummeri ei todellakaan ole mikään jokapäiväinen herkku. Ei edes harvinainen sellainen. Kerran on neidit saaneet tällaista herkkua, Kap Verden matkallamme. Auringon laskiessa mereen istuimme terassilla nauttimassa saksiniekkaa, elämä on joskus todellakin yhtä juhlaa.

Malmössä söin pari kesää sitten elämäni ihanimman pastan, V.E.S.P.A nimisessä ravintolassa. Suosittelen lämpimästi mikäli poikkeatte siellä päin! Se Frutti di Mare pasta oli sanoin kuvaamattoman ihanaa. Siitä inspiroituneena tein vastaavaa kotona viime viikonloppuna, ensimmäistä kertaa elämässäni keitin sinisimpukoita. Siis eläviä sellaisia. Minulla on montakin traumaa lapsuudestani näköjään. Yksi niistä on rapujen keittäminen. Kummallista miten voin muistaa tällaisenkin jutun. Meillä oli ammeessa rapuja joita piti varoa ettei ne pääse "saksimaan". Ihailin näitä mönkiöitä hetken kun isi touhusi keittiössä. Kun vesi oli kiehuvaa oli rapujen vuoro. Yksi kerrallaan ja... no tajuatte varmaan pointtini. Tuon jälkeen isä osti ravut pakastealtaasta, en tidä miten ison numeron eläinsuojelija minussa on tuosta tehnyt, sen muistan että isä vannoi että ne kuolevat välittömästi kun osuvat veteen. Kummitätini on selvästi ollut ymmärtäväisempi kuin isäni. Heidän rapunsa päätyivät akvaarioon ja talvehtimaan jääkaappiin.

Tänään en kuitenkaan päätynyt sinisimpukoihin vaan katkarapuihin. Uimari tilasi tomattikeittoa ja päädyin sitten tekemään toisenlaisen version edellisestä keitostamme.

Tomaattikeitto katkaravuilla

1 sipuli
1 punainen parika
1 iso porkkana
4 pientä perunaa
500 g tomatimurskaa
kalaliemikuutio
4 tl kuivattua valkosipulia
luraus sitruunamehua
luraus salsaa, medium
limepippuria
suolaa
500 g kuorittuja katkarapuja

Kuullota sipuli ja lisää paloiteltu parika, perunat, porkkana ja kaada tomattimurska päälle. Anna kiehua kunnes porkkana on pehmeää. Lisää mausteet ja soseuta keittopohja sauvasekoittimella. Lisää tarvittaessa vettä. Kaada katkaravut keittoon ja kuumenna nopeasti kiehuvaksi. 

V.E.S.P.An ihanat annokset. Myös se pasta!

maanantai 31. joulukuuta 2012

Keittoa lounaaksi

Uimarimme voisi elää meren tarjoamilla herkuilla.

Koska täällä kotimaassamme nuo tuoreet katkaravut ja mustekalat ovat harvinaista herkkua päätin sentään hemmotella näin uuden vuoden kunniaksi edes hieman saman tyylisellä ruoalla, eli keitin katkarapukeittoa.

Älkää edes kuvitelko että lähdin liikkeelle kuorista, hieman vapaata minäkin tahdon, mutta löysin aika kivan ja helpon reseptin lehdestä, joten päätin hieman muunnella sitä versiota ja tehdä lounaaksi

Katkarapukeittoa

1 punainen parika
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
3 jauhoista perunaa
oliiviöljyä paistamiseen
½ sl sitruunamehua
1½ rkl tomattipyrettä
500 g tomattimurskaa
5 dl vettä
1 kalaliemikuutio
3 rkl hummerifondia
1 rkl valkosipulijauhetta
muutama kierros Seafood & Fish maustetta Santa Marian myllystä
3 dl laktoositonta kermaa
500 g kuorittuja katkarapuja

Kuori, puhdista ja paloittele kasvikset. Kuumenna öljy kattilassa ja lisää kasviskuutiot sekaan. Kuullota niitä hetki ja lisää tomaattipyre. Jatka kuullottamista hetki. Lisää sitruunamehu, tomaattimurska, vesi ja mausteet. Anna poreilla n. 15 min. kunnes perunat ovat pehmeitä. Soseuta keitto ja lisää kerma. Anna hautua. Lisää juuri ennen tarjoilua vielä katkaravut. Pinnalle olisin lisännyt tilliä, mutta eipä ollutkaan käyttökelpoista kotona.

Itse lisäsin vielä keittoon hieman valkosipulipippuria myllystä. Luistelija kun ei tykkää pippurista


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...