Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Tehtävä suoritettu

Olen niin ylpeä miehestäni!

Pakkohan herraa on välillä kehua täälläkin, sillä luulin lähettäneeni hänet tänään "mission: impossible":lle. Tämä tauti kun on kaatanut minut kertakaikkiaan sängynpohjalle niin herra on saanut käydä kaupassa. Perusasiat nyt onnistuvat häneltäkin. Hän on tässä vuosien varrella oppinut että "ruokaa" ostoslistassa tarkoittaa että ottaa jonkinlaisen lihamöykyn tai kalan ja rouva on tyytyväinen. Mutta tänään listassa oli hieman erilaisia tuotteita: varsiselleriä. Savustettuja sinisimpukoita. Noiden peruspekonien lisäksi siis. 

Uusimmasta Maku lehdestä olin nimittäin löytänyt "New England Clam Chowder" reseptin ja päätin että kun on näin sairas saa tehdä keittoa ruoaksi. Herra syökööt eilistä filettä, elleivät simpukat kelpaa.

Hieman kyllä ihmetytti tuo Maku lehden ohjeistus: savustettuja sinisimpukoita vedessä, niitä saa vain ja ainoastaan eräästä pääkaupunkimme ihanuudesta, joka kyllä sinäänsä on avanut muutaman pikkuliikkeen muuallekin. Koska vielä ei ole Ikkunan aika eikä mieheni ole mitenkään erityisen kiinnostunut Ikkunasta, päätin ilmoittaa että minusta Pirkalla on vastaava tuote, kokeile onneasi tai tuo tavallisia. 

Suureksi yllätyksekseni puhelin ei soinut kun herra oletusarvoisesti oli ehtinyt kauppaan ja ehkäpä vielä suurempi yllätys: kaikkea oli ollut kaupassa! Aika usein nimittäin kaupassa on jostakin käsittämättömästä syystä akuutisti loppunut sipuli. Tai tarjousliha. Tulee mieleeni eräs äitini työkaveri vuodelta kivi ja kirves. Hänen vaimonsa kun soitti ja pyysi tuomaan jotakin kaupasta niin herra vastasi juu, juu, kultaseni ja jos unohti koko homman totesi vaan: ne olivat loppu. Joku miehinen piirre? Tosin tämä oli aika ennen kotimaisia keksintöjä kuten NMT. Minun vastaukseni on nimittäin: et sitten soittanut ja kysynyt millä korvataan?

No, nyt ei mikään ollut loppu, mukaan oli tarttunut myös: parane pian suklaalevy, joten eihän tässä voi kun parantua, eihän?

Mutta takaisin reseptiin. Varmaan olivat oikeassa Maku lehdessä, Pirkan savusimpukat olivat öljyyn säilöttyjä. Alkuperäisen reseptin löydätte täältä, minun versioni alta. 

Kermainen simpukkakeitto

140 g pekonia
2 vartta lehtiselleriä
1 iso sipuli
4 perunaa
2 rkl vehnäjauhoja
7 dl vettä
1 kanaliemikuutio
1 iso laakerinlehti
1 rkl kuivattua timjamia
200 g savustettuja simpukoita
(eli 2 purkkia Pirkan säilöttyjä)
2½ dl kermaa
5 tippaa tabascoa
1/4 tl suolaa
½ tl pippurisekotetta

Leikkaa pekoni suikaleiksi ja ruskista se pannulla. Hienonna selleri ja sipuli ja kuullota ne pekoninen seassa. Kuori perunat ja kuutio ne. Lisää jauhot ja sekoita kevyesti. Lisää vesi, kanaliemikuutio, perunat, laakerinlehti ja timjami. Keitä n. 12 min, eli kunnes perunat ovat kypsiä. 

Keiton kiehuessa: valuta simpukat ja anna niiden kuivua talouspaperin päällä. Lisää keittoon kerma ja simpukat sekä mausteet ja kiehauta uudestaan. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...