Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Ihmeitä odotellessa

"Ensi viikolla"

Se on nyt uusin tieto pihamme tilanteesta. Mitään ei ole tapahtunut sitten kesäkuun ja juhannuskin tuli ja meni. Siis se juhannus johon mennessä pihan piti olla valmiina. 

Eilen tuli ensilumi, myös tänne meille, ja tuo aitamme on edelleen noin 20 cm maanpinnan yläpuolella. Odotan kauhulla sitä kunnon lumisadetta, mutta jospa jo huomenna oikeasti alkaisi tapahtua? Ei siis lumessa mitään vikaa, sitä odotan oikeasti, mutta ellei tuo aita tuosta nouse, ja pihamme pinta laske, niin tuo 5 metrin suora pudotus asfaltille on 20 cm suojan varassa. Epäilen että lunta tulee hieman enemmän.

Tätä aitaihmettä odotellessa olemme naapurin rouvan kanssa keskittyneet "kadonneiden istutusten mestästykseen". Tai siis naapuri on tehnyt työn, minä olen vain hyväksynyt suunnitelmat. Hän on jaksanut vääntää ratakiskosta ohjeita kaupungin suuntaan. Pihaa tuhotessa meni nimittäin aikamoinen kasa pensaita, puita, mukuloita, sipuleita ja perennoja Ämmässuolle. Tai minne äijät nyt "hukkamaan" kuskasi. Istutuksia tuhottiin työturvallisuuden nimissä. Kukaan ei vaan ymmärtänyt että me ihan oikeasti pidimme pensaistamme. Ja kukkasistamme. Ja mieluiten tahtoisimme ne takaisin omille paikoilleen. Alkuperäisessä järjestyksessä. Se nyt vaan ei enää onnistu. 

Kapungin puutarhuri ymmärsi ongelman ja siihen aidan peitoksi on nyt sitten suunniteltu uusia istutuksia jotka ehkä kestäisivät talven pakkaset ja kesän saharamaiset oltavat. Ongelma vaan on ettei istutuksia voi tehdä ennen kuin tuo moska jonka toivat mullan tilalle on kaivettu pois ja tilalle tuotu uutta multaa. Ja sitä taas ei voi tehdä ennen kuin asfalttikone on käynyt. Ja se ei käy ennen kuin piha on laskettu omalle tasolleen...ja se on alkuperäisen työporukan hommaa. Jeps, taidatte ymmärtää turhutumiseni. Jos joku asia on sen porukan varassa joudun oikeasti odottamaan ihmettä. Ja pelkäämään pahinta!

Koska pihaa nyt sitten lasketaan 20 cm alemmaksi, ja sitä aitaa kai sitten hieman korotetaan, jouduin luopumaan kukkapenkeistäni. Samalla kun ne kuitenkin tuhottiin päätettiin lisätä hieman eristettä joten talon miehet ovat askarrelleet erilaisten eristeaineiden ja petonin kanssa. Piha ei todellakaan ole tällä hetkellä mikään ilo silmälle. 

Siispä päätin tuoda edes vähän vihreyttä etupihalle. Lapset kävivät hakemassa luonnon antimia takapihalta ja nyt etupihan hiekkakuopassa on pikkuinen tuikkuruukku. Vähän valoa pihaan siis. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...