Sankta Lucia

 Hyvää Lucian-päivää. 

Kirkkonummelaisilla on viime aikoina mennyt hyvin, kun maamme Luciaa on äänestetty. Tänäkin vuonna, kuten viime vuonnakin, Lucia tulee Kirkkonummelta. Hän on 21 vuotias Alexandra Lindqvist. Nähtäväksi jää, saako Folkhälsan tänä vuonna yhtä paljon rahaa kerättyä, epäilen että viime vuoden ennätys jää voimaan. Hyvään tarkoitukseen rahat kuitenkin menevät, joten toivotaan, että tänäkin vuonna keräys saa näkyvyyttä. Rahat kohdistetaan haastavissa elämäntilanteissa oleville lapsiperheille.

Lucian kruunajaiset ovat tänään kello 17. Helsingin tuomiokirkossa, sen jälkeen, noin kello 18.00 hän laskeutuu Tuomiokirkon portaita ja sen jälkeen kulkue jatkaa matkaansa Aleksanterinkadulta Manskulle, edelleen Pohjois Espalle ja Unioninkadun kautta takaisin Senaatintorille. Tapahtumaa voi seurata myös Areenalta tai Yle Fem:lta. 

Kuva: Folkhälsan

 Lucianpäivän kunniaksi jaan Helena Lythin blogista toisenkin idean. Hän oli tehnyt vessapaperirullista munakuppeja ja koristellut niistä kokonaisen luciakulkueen. 

Kuva Helena Lythin blogi

Idea on hauska, harmi etteivät lapsukaiset asu kotona, voisin vaikka muuten toteuttaakin! Jouluna harvemmin syömme kananmunia, mutta jos pääsiäiseksi tekisi "pupuja"? Tai voihan nuo rullat vaikka teipata washi-teipillä, sitä taatusti löytyy jouluisenakin!

Tänään on sekä kaakao-päivä että piparkakun koristelu-päivä. Viime vuoden HS:n piparikisan voitti Linnea Weckström upealla "Stockan ikkuna" teoksellaan. 

Koristellaanko teillä piparkakkuja vai ihan koko piparitalo?

Kissoja tvistillä

Huomenna vietetään Lucian päivää.

Ruotsinkielisillä alueillahan tämä on hyvinkin perinteinen juhlapäivä, pikkuhiljaa perinne leviää ympäri maatamme. Varsinkin viime vuonna maamme Lucia pääsi otsikoihin myös ulkomailla. Ikävä kyllä rasismin nostaessa rumaa päätänsä täällä. 

Mutta keskitytään tänään "Lussekatteihin" eli "Lucia-kissoihin" eli lucia-pulliin.

Teorioita pullan synnystä on useita, yksi niistä kertoo pullan tuleen Saksasta Ruotsiin 1600-luvulla. Tarinan mukaan paholainen (Lucifer), kissan hahmon ottaneena, antoi lasille piiskaa, kun taas Jeesus antoi kilteille lapsille pullaa. Jotta valos pelkäävä Lucifer pysyisi loitolla, pulliin lisättiin keltaista sahramia (1800-luvulla) valon tuojana. Toinen valontuoja, Lucia, alkoi tarjoilla pullaa, onko nimi sitten tullut Luciferista tai Luciasta pullalle, siitä viisaat kiistelevät. Niin tai näin, minä leivoin viime vuonna Kinuskikissan reseptin pohjalta ei niin perinteisiä Lussekatteja

Lussekatter

100 g laktoositonta voita
2½ dl laktoositonta täysmaitojuomaa
½ hiiva (helppoa jakaa kun leikkaa kulmasta kulmaan)
1 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
3/4 tl suolaa
1 muna
8½ dl vehnäjauhoja

200 g Valio Keittiön marjakreemiä

50 g laktoositonta voita
sokeria

Sulata voi ja lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Sekoita hiiva maidon joukkoon, sekoita kunnes liuennut. Lisää sokeri, suola ja kardemumma. Sekoita muna joukkoon. Lisää noi2/3 jauhoista koko ajan sekoittaen, lisää voisula ja loput jauhot. Alusta noin 10 min. Kohota taikinaa n 45 min.

Kauli taikina noin 40x60 kokoiseksi levyksi. Levitä marjakreemi taikinalevylle. Käännä pitkät sivut vastakkain (kaksinkertainen taikina). Leikkaa noin 2½ cm leveitä suikaleita. Kierrä suikale rullalle puoliväliin saakka, kierrä sitten toiseen suuntaan toisesta päästä, näin muodostuu S-muotoinen pulla. nosta pellille ja annan kohota noin 20 min ennen paistamista 200 asteessa noin 8 min.

Levitä hieman jäähtyneiden pullien päälle voisulaa ja sirottele pinnalle sokeria

USAssa vietetään tänään mm. Happy Hour-päivää. Jos baariin haluatte mennä, suosittelen Kuuttilaa, josta kerroin pari vuotta sitten. Siellä on myös loistava valikoima alkoholittomia tuotteita. Muuten ehdotan, että ilahdutatte ystävää, naapuria, vanhusta, ihan ketä vaan. Vaikka antamalla tunnin aikaanne. 

Joko teillä on leivottu joulupullia?

Sankta Lucia

Folkhälsan julkaisia ehdokkaat.

Niin ovat kyllä monet muutkin paikkakunnat julkaiseet ehdokkaansa, mutta Folkhälsanin Lucia on se "oikea" joka saa 13.12 laskeutua Helsingin Tuomiokirkon portaita kynttilät kruunussaan. Tosin nykyäänhän nuo ovat sähkökynttilöitä (tai ledejä) joten hieman se kyllä latistaa tunnelmaa. Joskin tietysti on turvallisempaa neitokaisen päänahalle. Steariini hiuksissa on suhteellisen inhottavaa. Puhun kokemuksesta.

Päätin tutustua ehdokkaisiin, en muuten tunne yhtäkään heistä, tai heidän vanhempiaan. Kymmenestä kaunottaresta viisi ovat blondeja, kaksi selvästi tummahiuksisia, taas kerran protestoin tätä, alkuperäinen pyhimys kun oletusarvoisesti oli tummahiuksinen, italialainen kun oli. Neljä ehdokkaista ovat kotoisin Pohjanmaalta, kaksi pääkaupunkiseudulta ja toiset kaksi Ahvenanmaalta. Turku ja Sipoo ovat myös saaneet omat ehokkaansa. Kaikilla vähintään olkapäille ylettyvät hiukset. No, ihan taatusti ovat hyviä ehdokkaita, jokainen.

Sitten jää nähtäväksi kuka saa kruunua kantaa. Äänestää, ja samalla osallistua keräykseen, voi 27.11.saakka.

Kuva: Folkhälsan

Tunnetko ehdokkaan?

Illat pimenevät joten valoa tarvitaan.

On taas se aika vuodesta, että Folkhälsan hakee ehdokkaita, kuka onkaan se nuori neito, vai pitääkö tänä päivänä jo hakea henkilöä, joka saa tuoda valoa yksinäisille ja vanhuksille? Ja toki muillekin.

Itse asiassa Folkhälsanin sivuilla puhutaan "hon" muodossa ja tytöistä, joten sukupuolineutraali tehtävä ei selvästikään ole kyseessä. Tosin, kyseinen syrakusalainen marttyyri nyt oli nainen, joten annetaan ehkä anteeksi tämä vaatimus? Miehillähän tietysti olisi, historian valossa, taitotietoa (ja jos ette usko tuohon sanaan, katsokaapa kielitohtorin sivua) siitä miten naista näytellään. Ainakin antiikin kreikkalaisilla. Tiedän tämän, koska olen lukenut Asterixini huolella ja käyttänyt tätä valtavaa osaamista sitten yo-kirjoituksissa, kun kemian kysymykset olivat outoja ja pomppasin historian kysymyksien kimppuun. Sääliksi käy partiolaistani, joka aloitti urakkansa perjantaina, hän kun ei saa vaihtaa lennosta ainetta jos kysymykset ovat outoja. Jotkut asiat olivat paremmin ennen. Kuten kysymykset. Ainakin minulle selitettiin että meedion taidoista olisi voinut olla apua englannin kuuntelutehtävässä. Mene ja tiedä. Ainakin piti toisen mielentila arvata. Jos oikein ymmärsin.

Yritin lohduttaa että yo-kokeisiin kuuluvat oudot jutut ja ne ovat ihan yhtä outoja kaikille, mutta silti ihmettelen, miten vuodesta toiseen on tällaisia outoja kysymyksiä. Testataanko kokelaiden stressinsietokykyä vai mikäköhän on ajatus outouksien taustalla? Luulisi että saisivat kokeet riittävän haastaviksi ilman outouksiakin.

Mutta takaisin syrakusaan. Lucian tarina on väkivaltainen, mutta niinhän pyhimystarinat tuppaavat olemaan. Legendan mukaan hänet teloitettiin 13.12.304, minkä takia valontuojan päivää juhlitaan tuolloin. Myös täällä meillä, vaikka emme muuten pyhimyksiä juurikaan juhlista, tietääkseni. Johannes Kastajan päivää toki juhlistetaan vauhdikkaasti, mutta koska juhannusta nykyään vietetään viikonloppuna, voinemme todeta että tämäkin pyhimys on unohdettu? Pyhää Stefanosta sentään vielä muistamme, viikonpäivästä riippumatta, 26.12. Stefanos on kuulema diakonien esikuva ja myös heidän suojelupyhimyksensä. Lucia taas  on mm. näkövammaisten, sairaiden lasten, katuvien prostituoitujen ja kutojien suojelupyhimys. On siinä pyhimyksellä kokoelma suojeltavia.

Folkhälsanin Lucia-keräyksellä kerätään vielä tänä vuonna rahaa ahdingossa oleville perheille.

Kuva: Folkhälsan

Joulukuun kolmastoista

Espoon Lucia sai kruunun päähänsä sunnuntaina.

Kuva täältä

Hän on 20-vuotias Denjah Leinson. 

Espoossa ei järjestetä samanlaista äänestystä kuin valtakunnallista Lucia etsittäessä. Rahaa kuitenkin Espoon omakin Lucia kerää, tänä vuonna rahat menevät Syöpäsäätiön hyväksi. Leinson on Espoon 39. virallinen Lucia, joten aika monta kertaa valontuoja on vieraillut Espoolaisissa sairaaloissa, vanhainkodeissa jne, jne. 

Kruunsajaistilaisuus oli oikein juhlallinen ja kaunis, harmi vaan että nuoret neitokaiset pyörtyilivät järjestyksessä, alkoi oikien hirvittää aikooko koko saattue kaatua yksi kerrallaan vai pysyvätkö loput pystyssä. Onneksi pysyivät, myös Lucia itse. Jäin vaan pohtimaan eivätkö tytöt olleet syöneet ja juoneet kunnolla päivän mittaan, vai mikä oli ongelman nimi. Yksi nyt vielä voi pyörtyä kun jännittää, mutta kun näitä neitokaisia kaatuili useampia. Toivottavasti saavat hermot, sokerit ja nestetasapainot kuntoon enne tämän päivän tehtäviä.

Tänään on vuorossa sen "oikean" Lucian kruunajaiset kello 17 Helsingin tuomiokirkossa. Sen jälkeen Lucia, Elin Qvist, laskeutuu portaita Senaatintorille ja jatkaa siitä matkaansa Helsingin keskustan läpi noin tuntia myöhemmin. Reittinää Aleksanterinkatu-Mannerheimintie-Pohjoisesplanadi-Unioninkatu-Senaatintori 

Valtakunnallisen Lucia keräyksen tuotto ohjataan lapsiperheille, joilla on vaikeuksia selviytyä omasta arjestaan. Hyvä kohde sekin.

Kuva: Facebook

Päivä 13

Näin vietin Lucian päivää

Meillä on ollut tapana mennä tätini luo laulamaan epävireisesti ja viedä mennessämme piparkakkuja. Joku serkuksista saa kynttiläkruunun kutreilleen ja loput saavat kadehtien ihailla valopäätä.

Tänä vuonna olen töissä, ilman kruunua. En edes ole ihan varma missä kruunumme majailee tällä hetkellä. Olen jo monta vuotta haaveillut "oikeasta" kruunusta, mutta enpä ole vain sellaista onnistunut löytämään. Ehkäpä vielä joskus?

Tammisaarelainen, vai onkohan tuo Raaseporilainen, Elin Andersson on tämän vuoden valtakunnallinen Lucia neito. Hänet kruunataan illalla Helsingin tuomiokirkossa. Pikkutyttönä jännitin miten Lucia pärjää kynttilöittensä kanssa kirkon portaissa, nykyään jopa tällä neitokaisella on sähkövalot päänsä päällä. Eipä nykyajan lapset tiedä miltä tulikuuma steariini tuntuu päänahassa.

Kymmenen valittu kisaan

Luin päivän lehden vasta illalla.

Sinäänsä tyhmää lukea aamulehti illalla, uutisethan ovat jo hieman vanhentuneet. Mutta saan olla onnellinen etten lukenut sitä aamukahvin aikaan, olisin luultavasti löytänyt itseni kahvilla ruiskumaalatusta keittiöstä. Syy järketykseeni oli otsikko:

"Herranjumala, saako lucialla olla tatuointi" (minun käännökseni).

Siis ihan ensimmäiseksi, miksi ihmeessä kenenkään jumalaa tarvitsee sekoittaa tatuointikeskusteluun? Tai jos tarvitsee, sillä vanhassa testamentissa kielletään tatuoinnit (3 Moos 19:28), lienee sanavalinta todella onneton (toinen käsky)

Mutta siis oikeasti: saako lucialla olla tatuointi? Olen jo monta kertaa marmattanut aiheesta ulkonäkökeskeinen missikisa ja tämä vain vahvistaa mielipidettäni. Lucian tehtävä on pitkähihaisessa, pitkässä valkoisessa leningissä kulkea hämärässä huoneessa kynttilänvalossa. Miten todennäköistä on että mahdollinen tatuointi näkyy? Ellei se satu olemaan naamassa, mikä kuitenkin lienee suhteellisen harvinaista maassamme.

En ole vielä näitä kymmentä nähnyt, mutta jos vanhat merkit pitävät paikkaansa siellä on kokoelma pitkähiuksisia blondeja, muutama tummahiuksinen ja sitten pari lyhythiuksista, niin että joku kiintiö täyttyy. Ja jos ollaan näin kaavoihin kangistuneita ettei tatuointeja saa olla, saako silloin lucian myöskään käydä solariumissa tai meikata? Saako lucia olla gootti?

Samaisessa artikkelissa ihmetellään ettei yksikään maahanmuuttajataustainen ole pyrkinyt mukaan. Miksi pyrkisi? Suurin osa maahanmuuttajistamme tuskin tuntee koko lucia traditiota. Tuskinpa moni heistä edes juhlii kristittyä marttyyriä?

Göteborgissa on kuulema tänä vuonna saanut nähdä vain hakijan laulavan suun. Siinä haastetta tännekin.

No, kun naamat julkaistaan, kyllä täälläkin suosikki sitten valitaan. Minä tosin valitsen oman suosikkini haastatteluiden perusteella. Ja sitten varmaan äänestetään, rahat kun tänäkin vuonna menevät yksinäisten vanhusten hyväksi. Ja kuka ikinä valitaankaan, hän tekee arvokasta työtä. Ja tuo monelle valoa pimeyteen.

Menestystä kisaan Linn, Julia, Elin, Frida, Ida, Nicoline, Michelle, Carolina, Annica & Eleanor. Jonkun kutreille tuo kynttiläkruunu nostetaan joulukuun 13.

Haku päällä

Nyt etsitään empaattisuutta!

Finlands Lucia eli Lucian etsintä on alkanut. Tämä on kuin parempikin työpaikkailmoitus: "Sinun tulee olla empaattinen ja ulospäinsuuntautunut....". Työstähän tuo tietysti käy kun yli 100 vierailua sairaaloissa ja vanhainkodeissa ym vastaavanlaisissa laitoksissa on tiedossa 1½ kuukauden sisään.

Hakijan tulee olla 18 vuotias ja hakemukseen tulee liittää laulunpätkä sekä valokuva. Eli missikisat kyseessä.

Odotan innolla vuotta jolloin ehdokkaiden kuvaa ei julkaista vaan valinta tapahtuu vain ja ainoastaan muutaman haastattelun perusteella.

Taidan saada odottaa sitä päivää kauan!

"Tänd dina vita ljus..."

"De tio" ovat sitten virallisesti nähtävissä.

Päivän Hobblassa kymmenen ehdokasta taas näyttivät naamansa. Edelleen odotan sitä vuotta kun Folkhälsan oikeasti uskaltaa antaa ihmisten äänestää pelkästään tyttöjen mielipiteiden pohjalta, nythän tämä on jonkinasteinen mini-missi kisa. Ei siis oikein kuvasta sitä alkuperäistä ajatusta valon tuojasta. Tai ehkäpä missi tuo enemmän valoa ja lämpöä ympäristöönsä kuin "perus matti meikäläinen"?

Herttaisen näköisiä tyttöjä, toki, ja kyllähän heidän mielipiteensäkin sitten julkaistaan lehdessä. Jos haluatte ihailla heitä niin löydätte heidät esim. täältä. Taas kerran pisti silmään vaaleahiuksisten määrä. Peräti seitsemän kymmenestä ovat vaaleita. Tai ainakin suhteellisen vaaleahiuksisia. Kolme tummahiuksista ja lyhythiuksisinkin löytyy siitä kolmen jengistä. Miten minusta tuntuu että alkukarsinnan suorittaneetkin jahtaavat tiettyä stereotyyppiä? Vaikkakin alkuperäinen pyhimys lienee ollut tummahiuksinen, kuten italialaiset yleensä. Stereotyyppisen ajattelun mestari minäkin.

Koska luistelijamme on leirillä en voi vielä paljastaa teille kuka on tämän vuoden "voittaja", neiti kun vilkaisee kuvia ja kertoo kuka saa palavat kynttilät päähänsä. Tosin hän voi erehtyä jos mukana on a) Ahvenanmaalainen, hän kun ei tiedä että koko saarivaltio äänestää omaa tyttöä. Tällä kertaa ei ainakaan kotipaikkakunnaksi ilmoiteta Ålandia kuitenkaan b) Hankenilla opiskeleva, vähän sama periaate, "omaa" pitää äänestää. Tosin nykyään kun ei voi äänestää maksamatta voi olla että äänien määrä hieman laskee?

Arvaukseni on että luistelija valitsee ehdokkaan numero 3, mutta katsotaan nyt mihin hän päätyy. Oman päätökseni teen haastattelujen perusteella. Enkä anna sen vaikuttaa että jopa kolme tyttöä ilmoittaa kotikaupunkini asuinpaikakseen.

Keräyksen tuotot käytetään tänä vuonna yksinäisten vanhusten hyväksi. Hyvään tarkoitukseen siis rahat ovat menossa. Ja eikun äänestämään!

Ja jotta pääsisitte tunnelmaan, italiailaisen laulamana:

L niin kuin Lucia

Lucia

Tästäkin neitokaisesti on kirjoiteltu täällä monta, monta kertaa.

Kun olin pieni, siis painon huomattavasti vähemmän kuin nykyään, äti vei minut 13.12 katsomaan kun Lucia laskeutui Tuomiokirkon rappusia. Se oli sitä aikaa kun kynttilän liekit lepattelivat tuulessa ja minä oikeasti pelkäsin että se sammuisivat. Mitä sitten jos Lucian kruunussa ei loistaisikaan kynttilät? Mitä siinä tapauksessa tapahtuisi? Onnkesi näin ei koskaan käynyt minun silmieni edessä, ajatlekaa mitkä traumat siitä olisi jäänyt! Vuodesta toiseen jännitin ja aina ne kynttilänliekit paloivat.

Nykyäänhän nuo palavat elleivät patterit, tai millä virtalähteellä nuo nyt sitten toimivatkaan, ole vanhentuneet. Tai ehkäpä jopa vanhentuneet patterit toimivat?

Toinen asia mikä minua pienenä ihmetetytti, enkä ole muuten asiaa vieläkään selvittänyt, oli kauralyhde jota Lucia kantoi sylissään. Minun pikkutytön aivot olivat sitä mieltä että Lucialla on kynttilä myös käsissään, ei linnunruokaa. Ja toinen vähintäänkin yhtä suuri ongelma oli: minne tuo lyhde päätyi?

Pitäisi varmaan alkaa selvttää symboliikkaa tuon takana? Vilja symboloi hedelmällisyyttä, siksi sitä viskataan ihmisten päälle häiden jälkeen. Suosittelen muuten edelleen kotimaista kauraa joka ei häiritse pikkulintujen ruoansulatusta kuten kiinalainen riisi. Sitä paitsi se on ekologisempaakin! Himmeleitä taas rakennettiin aikoinaan turvaaman hyvä sato. Olisikohan tuo Lucian lyhde jotakin vastaavaa? Tuo hyvää viljavuotta tullessaan?

Teilläkin oli hyviä arvauksia:

Luumukerma

Ystäväni kertoi tällaisesta lapsuuden jouluihinsa liittyvästä herkusta. Resepti on sen verran helppo, että taitaa olla jälkiruokana joku päivä meilläkin.

(Sokeroitua) kermavaahtoa johon sekoitetaan luumusosetta.

Ja toinen ystävä osasi kertoa että heillä tähän herkkuun lisättiin liivatetta. 

Jos minä vielä lisään piparkakkupohjan ja teen siitä juustokakuntapaisen?

Liekki

Sopii erityisen hyvin kohtaan Lucia. Kynttilöiden lisäksi noita talvisin on takassamme. Muutama vuosi sitten vaihtui varaavaan versioon avonaisen sijaan. Liekkejä ei saa ihailla samalla tavalla, mutta talviaamuisin on ihanaa mennä suihkuun kun pukuhuoneessa on lämmin kivikasa vieressä. 

Lanttulaatikko

Aivan ehdoton ykkönen kun puhumme joululaatikoista, mutta katsotaan nyt kiitääkö bataatti ohi. Kaksi teistä ehdotti laatikkoa.

Lepo

Aatto osuu maanantaille tänä vuonna, joten luvassa on hyvin pitkä viikonloppu. Ja monta lepopäivää. 

Lahjat

Kyllä ne kuuluvat jouluun, ei sille voi mitään. Vaikkakin kulutusyhteiskunnassamme voisi ehkä hieman vähentää lahjavuoria jouluna. 

Lumisade hiljainen

Todellinen tunnelman luoja. Voi kun tämän saisi lahjana joka vuosi: aattona hiljainen lumisade. Lumi sai tosienkin äänen. Spontaaniajatukseni L:n kohdalle oli lumi. Täällä etelässä tosin saa tottua siihen että aattona saa olla ilman lunta ja jopa ilman pakkasasteita.

Leivonnainen

Jouluna emme juurikaan syö leivonnaisia, vatsat täynnä kaikkea muuta hekullista, mutta muina aikoina toki tulee nautittua näitäkin herkuista.

Lelut

Inhoan nykyajan lelupakkauksia! Jotta lahjaan pääsee käsiksi on käytettävä suurinpiirtein jokaista teräasetta joka talosta löytyy ja sen lisäksi irroitettava noin 25 rautalangan pätkää. Sen lisäksi pitää olla kohtalainen varasto pattereita mitä kummallisimmista kirjainyhdistelmistä ja ruuvimeisseleitä sekä ristipäitä että ne patterit saa leluun. Sen jälkeen lapsi saa leikkiä uudella lelullaan, ellei ole siinä vaiheessa jo kyllästynyt koko hommaan ja siirtynyt tekemään merirosvolaivaa pahvilaatikosta jossa lelu alunperin oli. 

Äänijänteille hommia

Joulu on selvästi jo ihan nurkan takana!

Tämän päivän hoblassa (se pääkaupunkiseudun pienempi päivälehti) haettiin jo iloisia laulajia Lucian kuoroon. Siis siihen "oikean Lucian" kuoroon. Lucia neitojahan valitaan jokaisessa (ruotsinkielisessä) koulussa ja kylässä ja seurassa ja kaupungissa ja... Jopa meidän perheessä. Tosin meillä valinnan suorittaa diktaattori. Demokratiaa ei tässä asiassa tunneta.

Jo viime vuonna taisin sanoa että tahtoisin omistaa "oikean" kruunun. Sellaisen johon saa oikeat kruunukynttilät jotka valuttavat steariinia hiuksiin. Mutta sellaisen löytäminen tuntuu olevan aika mahdoton tehtävä.

Sitä odotellessa voisin tietysti tehdä tällaisen. Tosin minulla ei ole tuohon kruunuun sopivaa lucia neitoa, sähkökynttilät toimivat hienosti meidän neitokaistemme päässä, mutta jospa koirat tahtoisivat olla Luciana?

Jos muuten haluatte mukaan kuoroon niin ikää pitää olla vähintään 16 v., yläikärajaa ei ole määritetelty. Ilmoittautua voi sähköpostitse: lucia@folkhalsan.fi. 8.10 on jonkinlainen testitilaisuus ja jatkossa sitten lauletaan maanantaisin.

Kohta varmaan voi ilmoittautua myös mukaan "pääjehu" kisaan. Jostakin kumman syystä siitäkin tuntuu tulleen varsinainen missikisa. Ja sitten ihmetellään miksi nuorilla tytöillä on ulkonäköpaineita. Rohkea veto olisi järjestää äänestys tänä vuonna pelkän haastattelun perusteella. Ei kuvaa ollenkaan tarjolle.Saisikohan Folkhälsan kerättyä yhtä paljon rahaa hyväntekeväisyyteen siinä tapauksessa? Äänestykseenhän kuuluu oleellisena osana rahankeruu. Kohteet vaihtelevat vuosittain, viimeksi rahat olivat korvamerkitty vanhuksille.

Voita ei mikään voita

Maassamme on akuutti voipula. Näin joulun alla tämä on oletusarvoisesti hieman suurempikin katastrofi, esimerkiksi joululeivonnaiset nyt vaan pitää tehdä voista. Meillä on muutenkin käytetty voita jo kauan ainoana leipärasvana, joten voi olla ihan pikkuisen hakalaa jos hemmoteltujen lasteni pitää oppia margariinin käyttäjiksi. Vanhemman mielestä margariinia ei voi syödä, hän on mielummin ilman voileipärasvaa. Se kun nimittäin on voileipä nimeltään, ei margariinileipä, johan nyt tyhmempikin hänen mielestään tajuaa että tuossa on tietty ero.

Onneksi hätä ei ole tämän näköinen! Vaikka en omista kirnua, niin sunnuntain Hbl (kavereiden kesken hobbla, tunnetaan myös nimihirviö Hufvudstadsbladet'ina) opettaa miten voita voi tehdä itse. Näppäränä äitiniä tietysti ryhdyn hommiin ellei voita oikeasti saa, kohta on kaupoista varmaan kermakin sitten loppu? Toivottavasti laktoositon kerma käyttäytyy kuin tavallinen voita tehdessä?

Olen muuten pikkutyttönä kirnunnut voita Aino-tädin luona. Ihan oikeaan kirnuun kaadettiin lehmän (ei siis esimerkiksi aasin tai kauppa-auton) maitoa jai ehkäpä jotakin muutakin, en muista. Sitten vaan hihat heilumaan. Se oli muuten hyvää, se voi. Valitettavasti vaan en omista sitä kirnua, en lehmää enkä edes oikein muista mitä kaikkea Aino täti sinne kirnuun pisti, mutta uskoisin että muuten tuo homma onnistuisi vieläkin. Aikaa siinä tosin meni hirveästi! Ainakin lapsen näkökulmasta katsoen.

Tuossa lehden reseptissä käytetään siis kermaa. Oletan ettei kaupasta ostettu, homogenisoitu maito suostu muuttumaan voiksi. Tai sitten siinä menisi kohtuuttomasti aikaa, jos aloitetaan (lehmän)maidolla? Minä en muuten Aino-tädin luona suostunut juomaan maitoa, vaikka muuten rakastinkin lehmiä. Se kermakerros joka oli siinä maidon pinnalla oli vaan hemmotetulle kaupunkilaiskakaralle liikaa. Siispä maitotilalle ostetiin kauppa-autosta minulle "oikeaa" sinistä maitoa. Samaa tehtiin myös mökillä, en sielläkään suostunut juomaan "lehmänmaitoa". Tunnustan että siitä tulee huomattavasti parempaa pannukakkua, pullaa ja luultavasti voitakin, mutta en juo. En edes vaikka minulle on tehty 10 litran "maitotuoppi". Voisikohan sitä käyttää kirnuna? Ja onkohan se vielä tallessa mökin varastossa?

Mutta mennään nyt tuohon reseptiin, niin että tekin saatte jouluksi voita, ellei lähikauppanne pidä sitä hyllyssä.

Smör enligt Hbl 11.12.2011 (ja käännösvirheet ovat minun syytäni) eli Voi

Päätin hieman paksuntaa ne keskeiset kohdat, tänne tulikin kovasti minun lisäkommenttejani näköjään.

n 250 g valmista tuotetta:

5 dl kuohukermaa (resepti sanoo vispgrädde, en tiedä kävisikö Vispikerma, en ole koskaan tutustunut sen ruotsinkieliseen nimeen, en siis tiedä onko tuossa nimieroa på svenska vai ei)
1 tl suolaa (ihan maun mukaan sitä saa lisäillä)
3 tl smetanaa tai jugurttia (oletan ettei mansikkajugurtti ole suotavaa, tuossa ei puhuttu mausta mitään, mutta minä valitsisin jonkun maustamattoman version. En kuitenkaan rajoita valinnan vapauttanne, jos joku tekee voita esim ananasjugurtilla maustaen, kuulisin mielelläni kokemuksia) nämä tosin voidaan jättää poiskin

Ja sitten ne ohjeet. Nämä ovat varmaan amerikkalaisille tehtyjä? Kaada kerma suureen kulhoon. Ei siis keskikokoiseen tai pieneen, valitettavasti tuossa ei kuitenkaan kerrota mikä olisi kulhon paras tilavuus, ehkä tämä ei kuitenkaan ollut ihan käyttökelpoinen resepti "over there"? Vatkaa noin 20 min. Minä käyttäisin tehosekoitinta, kun nyt kuitenkin lähdin liikenteeseen siitä kermasta enkä lehmänmaidosta, niin käytetään sitten hyväksemme kaikkia nykymaailman hienouksia. Kun ei sitä kirnuakaan ole. Toki saa vatkata käsinkin. Päivän Hbl oli mielipide tähänkin asiaan (tosin ihan eri sivulla). Se perinteinen käsivispilä on näihin pieniin määriin nestettä parempi kuin pallovispilä. Ettäs tiedätte. Vatkaamista jatketaan kunnes kerma alkaa muistuttaa voita, tarvittaessa voidaan lisätä smetanaa. Oletan että sitä (metsämarja)jugurttiakin voi lisäillä tässä vaiheessa sen smetanan sijaan, tosin siitä ei puhuta mitään. Siirrä voikokkare siivilään ja purista neste pois paakusta. Suosittelen että otatte nesteen talteen, siitä voi oikeasti leipoa hyvää leipää. Tai sämpylöitä. Sitä paitsi säästäväisyys on hyve. Ja pitäähän sitä voita sitten levittää jonkun päälle! Siirrä möhkäle takaisin siihen suureen purkkiisi ja jatka vatkaamista kunnes kaikki neste on irronnut.
Täytä (toinen) astia kylmällä vedellä. Nyt tämä onkin jo hankalaa. Mikä kokoinen astia? Ja minkäköhän muotoinen. Kylläpä sitä nyt alettiin antaa epämääräisiä ohjeita! Siirrä voimöykky vesikylpyn ja hiero sitä kunnes heraa ei irtoa. Hieronta tekisi varmaan hyvää itse kullekin? Nyt kuitenkin hierotaan voita. Ja älkää kysykö miten vesikylvyssä näkee irtoakaa kokkareesta heraa, en ole vielä tehnyt tätä ihmettä. Mitä enemmän luen tätä ohjetta, sitä vähemmän tekee mieli edes kokeilla voin tekoa. Tosin kädet tulisi varmaan hyvin rasvattua kun hieroo voita. Tätä voikin ehkä pitää kaunushoitona eikä ruoanlaittona? Ja onko tämä edes ruoanlaittoa? Lopputuloksena kun ei ole ruokaa vaan oletusarvoisesti voita. Ei se nyt ainakaan leipomista ole.
Kun hieromista on harrastettu tarpeeksi kauan, eli heraa ei irtoa tai kädet on kunnolla rasvattu, niin lisätään voihin suolaa ja kääritään valmis tuote voipaperiin ja siirretään jääkaappiin odottamaan että ne sämpylät valmistuvat.

Lisävinkkinä tuolla mainittiin että voi lisäillä yrttejä tai valkosipulia voihin. Tässä vaiheessa kannattaa tosin miettiä mitä lisäilee jos käytti sitä kahvijugurttia voin valmistuksessa. Ja jos nyt välttämättä haluaa tehdä margariinia (sitä tosin saa kaupastakin) voi voihin lisätä desilitran verran öljyä. Suosittelen rypsiä, oliivia tai auringonkukkaa, moottoriöljyssä on aika kitkerä sivumaku, mutta tähänkään asiaan eivät ota kantaa, mitä öljyä siis käyttää.

Tämän päivän laulu on itsestään selvyys. Jos joku muuten vielä on ilman Lucia merkkiä, neidillä on vielä muutama myymättä.

Ohjelma kestää lähes tunnin, kuunnelkaa niin kauan kun jaksatte.

Ha en härlig Lucia dag!



Sankta Lucia, ljusklara hägring,
sprid i vår vinternatt ljus av din fägring.
// Drömmar med vingesus under oss sia,
tänd dina vita ljus, Sankta Lucia. //

Kom i din vita skrud, huld med din maning.
Skänk oss, du julens brud, julfröjders aning.
// Drömmar med vingesus, undret oss sia,
tänd dina vita ljus, Sankta Lucia. //

Trollsejd och mörkermakt ljust du betvingar,
signade lågors vakt skydd åt oss bringar.
// Drömmar med vingesus, undret oss sia,
tänd dina vita ljus, Sankta Lucia. //

Stjärnor som leda oss, vägen att finna,
bli dina klara bloss, fagra prästinna.
// Drömmar med vingesus, undret oss sia,
tänd dina vita ljus, Sankta Lucia. //

Text av Sigrid Elmblad (1924)
Musik: Teodoro Cottrau

Numero seitsemän voitti

Kyllä eläinten omistajan arki on sitten stimuloivaa ja erilaista!

Tänään kotiin tullessani sain havaita että koiranikin ovat selvästi joulutunnelmassa. Joku noista söpöistä karvakuonoista (minulla on pääepäilty, mutta todisteiden puuttuessa joudun luopumaan syytteistä) oli löytänyt kivan muovipussin joka oli huolellisesti solmittu kiinni. Se ei suinkaan estä ahkeraa koiraa mitenkään, korkeintaan sitä voidaan pitää aktivointilelun haasteena. Tuollaisen pienen muovipussin saakin näppärästi auki pohjasta ja sen jälkeen voikin siirtyä siihen oikeaan haasteeseen: mitä tässä pienessä tuubissa onkaan. Siinä oli 10 grammaa tulipunaista karamelliväriä. Kertokaa minulle miten täysin tuhoutunut karamellituubi voi levittää värijauhetta ympäri koko asunnon ilman että yksikään koirista on edes vaaleanpunainen? Ja miten ihmeessä 10 grammaa jauhetta voi levitä useamman neliön alueelle?
Koirani eivät ainakaan tiedä. He katselivat kovin kummissaan toisiaan, hännät heiluen varovasti ja näyttivät tuumivan: tiedätkö sinä mitään tästä, minä ainakin olen nukkunut ihan koko päivän.
Siivoamallahan tämäkin katastrofin sai hoidettua. Jos joku ei muuten tiedä mitä karamellivärille tapahtuu kun siihen sekoittaa kosteutta, suosittelen kokeilemaan hieman pienemmällä määrällä jauhetta. Esimerkiksi sellainen 0,1 grammaa on ihan sopiva määrä. Olisin varmaan saanut myytyä tuon pesuveden (tai kaikki ne miljoonat vedet) 50-luvun kauhuelokuvaan "oikeaksi" vereksi. Sen verran kauniin kirkkaanpunaista tuo oli. Harmi ettei ole lunta. Olisin voinut kaataa tuon valkoiseen hankeen ja kirjoittaa pitkin tietämme: Hyvää Joulua ja vielä lisätä siihen pitkähkön runon perään.

Vaikkapa tämän:

Pakkasyö on, ja leiskuen

pohja loimuja viskoo.

Kansa kartanon hiljaisen

yösydänuntaan kiskoo.

Ääneti kuu käy kulkuaan,

puissa lunta on valkeanaan,

kattojen päällä on lunta.

Tonttu ei vaan saa unta.

Ladosta tulee, hankeen jää

harmaana uksen suuhun,

vanhaan tapaansa tirkistää

kohti taivasta kuuhun;

katsoo metsää, min hongat on

tuulensuojana kartanon,

miettivi suuntaan sataan

ainaista ongelmataan.

Partaa sivellen aprikoi,

puistaa päätä ja hasta –

tätä ymmärtää ei voi,

»ei, tää pulma on vasta;» –

heittää tapaansa järkevään

taas jo pois nämä vaivat pään,

lähtee toimiin ja työhön,

lähtee puuhiinsa yöhön.

Aitat ja puodit tarkastain,

lukkoja koittaa nytkyin, –

lehmät ne lehdoista näkee vain

unta kahleissa kytkyin;

suitset ja siimat ei selkään soi

ruunan, mi myöskin unelmoi:

torkkuen vasten seinää,

haassa se puree heinää. –

Lammasten luo käy karsinaan,

makuulla tapaa ne ukko;

kanat jo katsoo, pienallaan

istuu ylinnä kukko;

kopissa Vahti hyvin voi,

herää ja häntää liehakoi,

tonttu harmajanuttu

Vahdille kyllä on tuttu.

Puikkii ukko jo tupahan,

siellä on isäntäväki,

tontulle arvoa antavan

näiden jo aikaa näki;

varpain hiipivi lasten luo,

nähdäkseen sulot pienet nuo,

ken sitä kummeksis juuri:

hälle se riemu on suuri.

Isän ja pojan on nähnyt hän

puhki polvien monten

nukkuvan lasna; mut mistähän

tie oli avutonten?

Polvet polvien tietämiin

nousi, vanheni, läks, – mihin niin?

Ongelma, josta halaa

selkoa, noin taas palaa!

Latoon, parvelle pyrkii vaan,

siellä hän pitää majaa:

pääskyn naapuri suovallaan

on liki räystään rajaa;

vaikka pääsky nyt poissa on,

keväällä tuoksuun tuomiston

kyllä se saapuu varmaan

seurassa puolison armaan.

Silloin aina se sirkuttaa

monta muistoa tieltä,

ei toki tunne ongelmaa,

näin joka kiusaa mieltä.

Seinän raosta loistaa kuu,

ukon partahan kumottuu,

liikkuu parta ja hulmaa,

tonttu se miettii pulmaa.

Vaiti metsä on, alla jään

kaikki elämä makaa,

koski kuohuvi yksinään,

humuten metsän takaa.

Tonttu puoleksi unissaan

ajan virtaa on kuulevinaan,

tuumii, minne se vienee,

missä sen lähde lienee.

Pakkasyö on, ja leiskuen

pohja loimuja viskoo.

Kansa kartanon hiljaisen

aamuhun unta kiskoo.

Ääneti kuu käy laskemaan,

puissa lunta on valkeanaan,

kattojen päällä on lunta.

Tonttu ei vaan saa unta.

 Valter Juva, 1926

Lucia neito on valittu. Emme saaneet omaa suosikkiamme, mutta varmaan tämä Nora neitikin on oikein sympaattinen tapaus.

Lisätietoa Folkhälsanin sivuilta

Lucia

Oikeastaan olin ajatellut naputella ihan toisesta aiheesta tänään, mutta tajusin että minulla on toteutumaton unelma joten jospa vaikka blogin kautta löytyisi ratkaisu tähänkin ongelmaan. Google kun ei ole auttanut. Aiemmin olen luottanut naamakirjaan ja ainahan se apu on löytynyt.
Tämänkertainen haaveeni, ja aika pitäaikainen sellainen, on aito Lucia neidon kruunu. Siis sellainen metallinen raami johon tulee aidot elävät kynttilät!

Vieläkin muistan ne lapsuuden ihanat hetket kun pään suojaksi pistettiin märkä nenäliina, foliopaperia ja sitten se kruunu puristamaan pääkoppaa uuteen muotoon. Sitten joku raapaisi tulitikun, steariinikynttilät sytytettiin ja välittömästi alkoi aivoissani raksuttaa: palaako hiusjuuret ennen kuin kämmenet. Sitten vaan liikenteeseen pilkkopimeään saliin, varovasti, varovasti ettei vaan liiallinen nopeus saisi steariinia valumaan liikaa. Vieläkö joku ihmettelee miksi rakastan Havin valumattomia kynttilöitä? Onneksi oli se indikaattorikynttilä käsissä, jos sen liekki lepatti liikaa tiesi että pää palaa seuraavana. Se tunne muuten, kun sula steariini osuu päänahkaan, on sanoin kuvaamaton. Voi oikein tuntea sen kärähtäneen hiuksen tuoksun nenässään. Ja ettei nyt kukaan luulisi että hiukseni oikeasti ovat palaneet, ei ne steariinista pala, haju oli ihan mielikuvitukseni tuotetta. Tai sitten siinä pilkkopimeässä salissa oli pölyistä ja haju tuli siitä kun miljoonat tanssivat pölyhiukkaset kärähtivät. Niin tai näin, nuo ajat ovat edelleen hyvin terävinä mielessäni ja viimeistään kun totut pääsevät esille kenkälaatikkopiilostaan muistelen haikeudella noita aikoja. Hienon palkka nimittäin oli ihana posliinitonttupari ja Fazerin suklaalevy (silloin ne olivat n. 100 g, ehkä syy siihen että olin paljon hoikempi tuolloin?)

Mutta siis se kruunu. Näin kaunis traditio on ehdottomasti vietävä eteenpäin! Onhan meillä parikin tuollaista muoviviritystä patterikynttilöineen, mutta kuten eilen totesin, nuo muoviset eivät vaan oikein tuo sitä oikeaa tunnelmaa. Ne ovat niitä halpoja kopioita siitä aidosta. Minullekin aikoinaan kerrottiin että Luciakin kärsi, ei pidä valittaa pienistä palovammoista, ne kasvattavat luonnetta! Ja tehtävänihän on kasvattaa lapsiani, eikö?

Tällainen kuva löytyi googlen kautta. Minun unelmakruunussani ei kylläkään ole tuollaista sarvea keskellä kalloa, mutta kestän tuon naapurimaan version ellen muuta saa. Lastensuojeluviranomaisiin ei kuitenkaan tarvitse ottaa tästä syystä yhteyttä. a) kummitätimme on ollut alalla, joten olemme valvonnassa omasta takaa, b) minulla ei vielä ole kruunua ja c) en taida antaa lapsilleni kunniaa kantaa tällaista ihanuutta, elleivät sitten lupaa hoitaa asuntomme siivoamisen seuraavat 150 v. Voin ehkä siinä tapauksessa olla lahjottavissa?

Eikä muuten kasvatukseni loppunut mahdollisiin pieniin palovammoihin. Aivoihin piti saada pitkähkö runo tarttumaan ja sitä ei todellakaan ladeltu tulemaan rytmillisenä värssynä vaan siihen oli eläydyttyvä. Isoäitini vietti tunteja alleviivaten sanoja joille paino piti pistää, laskien taukojen pituuksia...ja taas aloitettiin alusta. Ja joka vuosi uusi runo, ne pitenivät ja vaikeutuivat vuosi vuodelta, olinhan itsekin kasvanut. Lempirunoni, noista kaikista ulkoa opetelluista, alla:

Tomten
Var kommer du ifrån, du vitklädda mö
Med strålande ljus kring din hjässa?
Din dräkt är så vit som Nordlandets snö,
Du strålande sagoprinsessa.

Lucia:

Jag föddes av sagor och sägner en gång,
När furorna sjöng sin eviga sång
Bland urtidens skyhöga fjäll.
Av solen, som föll genom granarnas snår,
Har flätats en gyllene länk i mitt hår,
Mitt öga fick färgen av himmel och sjö,
Min klädnad har spunnits av fallande snö
En skymmande midvinterkväll.
I tindrande natten vid månskärans glans
Blev satt kring min panna av stjärnor en krans.
Så trädde jag fram och blev älskad och känd

Som Sancta Lucia – en Helgonlegend.

Tomten

Så vandrar Du än med Din lysande skatt
av värme och ljus i den mörkaste natt
när jorden står frusen och hård.

Du höjer Din trollstav, och julljusens bloss
de tindrar ur fjärran på nytt emot oss.
Vi höra ur vardagens möda och id
hur julklockor ringa till helg och till frid.

Var hälsad, välkommen Sankta Lucia

 Minulle ei ole mitään mielikuvaa kuka olisi lukenut tuon tontun osuuden, mutta tuon "oman" osani osaan edelleen lähes unissani. Sitä en tiedä kuka tämän runon on kirjoittanut, voisiko joku lukijani ehkä auttaa? Ah, saan edelleenkin sen mummolan keittiönpöydän vahakankaan silmieni eteen ja mummin ihanat voileivät, joiden avulla olisi oppinut mitä vaan, mieleeni. Ja jos joku erehtyy uskomaan että nuo muistot ovat ikäviä, ei suinkaan. Päinvastoin, laatuaikaa uhrattiin minuun ihan loputtomasti. Se rakkauden määrä oli käsin kosketeltavaa. Vaikkakaan en osanut aina painottaa ihan oikein. Ja jos noihin harjoitteluihin varattiin aikaa tunti, siitä käytettiin 5 minuttia työhön.

Tähän aikaa vuodesta on tuo Lucia kilpailu kuumimmillaan. Folkhälsan ja Hbl valitsevat Suomen Lucian vuosittain ja äänestää saa parasta aikaa. Meidän perheellä on ehdoton ykkössuosikki. Nr 8 eli Jacintha. Aivan hurmaava neitokainen joka meloo Canoassa. Ja on muuten Baloon edellinen omistaja. Tosin silloin Baloo ei ollut Baloo, mutta punainen Chip II kuitenkin. Pelkkää kilpailuahan tämä ei ole, se ei oikein sopisi Lucia traditioon, joten samalla kerätään rahaa, tänä vuonna yritetään vähentää vanhusten yksinäisyyttä. Siihen toki jokainen varmaan voisi osaltaan osallistua myös ihan kronkreettisella tavalla?

Taitaa muuten nuoremman neitokaisen luokallakin olla tänä vuonna kunnia valita Lucia joukostaan. Epäilen ettei kyynärsauvoijen avulla liikkuminen ole valttikortti tuossa kisassa?

Kaunis ja tunnelmallinen traditio joka tapauksessa. Ja aina kun valot sammuvat salissa, tunnen sen sulan steariinin tuoksun, vaikka kruunuissa nykyään onkin sähkökynttilät. Jopa sillä valtakunnan ykkösneitokaisella.