Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Päivä 13

Näin vietin Lucian päivää

Meillä on ollut tapana mennä tätini luo laulamaan epävireisesti ja viedä mennessämme piparkakkuja. Joku serkuksista saa kynttiläkruunun kutreilleen ja loput saavat kadehtien ihailla valopäätä.

Tänä vuonna olen töissä, ilman kruunua. En edes ole ihan varma missä kruunumme majailee tällä hetkellä. Olen jo monta vuotta haaveillut "oikeasta" kruunusta, mutta enpä ole vain sellaista onnistunut löytämään. Ehkäpä vielä joskus?

Tammisaarelainen, vai onkohan tuo Raaseporilainen, Elin Andersson on tämän vuoden valtakunnallinen Lucia neito. Hänet kruunataan illalla Helsingin tuomiokirkossa. Pikkutyttönä jännitin miten Lucia pärjää kynttilöittensä kanssa kirkon portaissa, nykyään jopa tällä neitokaisella on sähkövalot päänsä päällä. Eipä nykyajan lapset tiedä miltä tulikuuma steariini tuntuu päänahassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...